Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät. Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.
Kateutta ja riitaa
Apostoli Paavali
11817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toivon että kaikenlainen riitely kirkon sisällä voisi loppua jo.
Koko isä Jan -tilanteesta en voi sanoa kuin sen minkä tähänkin asti: meillä on velvollisuus hyväksyä paimentemme päätökset, vaikkei olekaan velvollisuutta kannattaa niitä. Tilanne on sama kuin käräjäoikeudessa: jos on tyytymätön tuomioon, siitä voi valittaa korkeammalle, kunnes portaat ovat lopussa. Silti päätös on sitova, ellei korkeampi porras muuta sitä.
Toivon vain, että asia järjestyisi onnellisesti ja uskollisesti. Sääliksi käy.
rousku saa laittomat potkut ja tulee muutoinkin kohdelluksi väärin, moraalittomasti ja väkivaltaisesti (kuten isä Janin ohella koko Helsingin hiippakunnalle ja monelle muullekin hyvälle papille on käynyt), ehkäpä hän sitten osaa suhtautua asiaan suuremmalla ymmärtämyksellä, empatialla ja rohkeudella. Onkohan silloinkin niin, että "uskollisesti se asia järjestyi" ja rousku toki viihtyy siellä hänelle osoitetun veneen alla, kun eihän ylempien (itsekkäistä ja lyhytnäköisistä) päätöksistä sovi valittaa. Koska Rooma ei omia ja nimittämiensä virkamiesten virheitä suin surmin myönnä, niin mitähän virkaa on rouskun hurskastelemisilla "ylemmille asteille valittamisista", koska katolisen kirkon kohdalla se ei juuri muuhun johda kuin siihen, että todetaan, että eipä tässä nyt ole syytä muuhun kuin olla hiljaa ja totella. Kirkossa ei riidellä, vaan puolustetaan arvoja, jotka piispa Wrobel ja hänet nimittäneet tahot ovat vuosia polkeneet jalkoihinsa. Niin kauan kun piispa Wrobelin hirmuhallinto jatkuu, niin kauan jatkuu myös vastarinta, keskustelu ja toiminta. Kenelläkään ei ole velvoitusta hyväksyä Wrobelin hirmuhallintoa ja sen päätöksiä. Piispanne on moraaliton valehtelija, jonka omat ongelmat heijastuvat hajoittavasti Helsngin hiippakuntaan.
...asiassa vain kaksi vaihtoehtoa: joko ei välitä isä Janista ollenkaan ja pitää piispaa erehtymättömänä, tai sitten kiistää piispan päätösvallan kokonaan ja ryhtyy avoimeen kapinaan vaatien muutoksia paitsi päätöksiin, myös kirkon oppiin. Minusta asia on moniulotteisempi.
Myötätunnon, empatiatajun ja rakkauden oikeudenmukaísuuteen pitäisi sinussa kasvaa todella huomattavasti, ennen kuin taitaisit edes tunnistaa asioita, mistä edellä kirjoitin. Kirjoitin koko hiippakuntamme hädästä, kärsimyksestä ja pahasta olosta, kun ns. paimenesta ei ole tehtäväänsä. isä Janin kohtelu on yksi oire tästä kaikesta, mutta ei ainoa ongelma. Kehitä kykyäsi myötäntuntoon!
ainakin toivoisin, että myös isä Jan oppisi jotakin oikeudenmukaisuudesta.
eiköhän tuo kantasi ole jo tullut enemmän kuin selväksi. Kovinoa korpeaa, vielä vuosien jälkeen. Koeta jo päästä katkeruuksista yli ja jatkaa elämääsi. Mitä sitä muutaman pappien ja piispojen sanoille kohtuuttomia painoarvoja antamaan, ei aikuinen ihminen pappien jutuista perusta. Nehän huijaa kaikki.
piispaa saa arvostella mutta isä Jani ei, vai kuinka?
Enhän mminä katkera olekkaan olen vain tyytyväinen että isä Jan saa maistaa omia lääkkeitään.
arvostele asiallisesti argumentoiden ja perustellen, sinä vain syljet katkeria, epämääräisiä vihjauksia, siinä vika. Totta kai isä Jan on tehnyt virheitä, osaa olla ärsyttävä taisipa olla melko lailla vauhtisokeakin välillä. Osaa olla töksähtävä ja tottui olemaan huomion keskipisteenä -- esimerkiksi. Ei hän ole virheetön tai arvostelun yläpuolella, mutta sinä et keskustele etkä kykene perustelemaan, sinä vain syljet tänne myrkyllisiä vihjauksia. Koska et pysty perustelemaan, mitä oikein tarkoitat, katkeraa jankutustasi on turha jatkaa.
Eikö ole hieman epäoikeudenmukaista vain toistaa, että jos joku on tilanteesta eri mieltä kuin sinä, häneltä vain puuttuu myötätuntoa, empatiatajua ja rakkautta? Näitä kolmea hyvettä harvemmin näkyy loanheitossa kun tulee puhe melkein kenestä tahansa, isä Janista piispaan asti. Minusta olisi oikein ottaa toisen mielipiteet vakavasti, kuunnella, pyrkiä ymmärtämään ja keskustella.
Aiempi väitteesi siitä, ettei ylemmille asteille valittamisesta ole mitään hyötyä, on puhdas epätotuus. Kuten huomasimme isä Janin kirjeestä - tässä luotan siihen, että se on aito - oli SCJ-sääntökunnan johdon tiedusteluun vastattu Roomasta, että päätöstä ei vahvisteta lopulliseksi, vaan se nimenomaan määrättiin väliaikaiseksi. Asiassa voi siis tapahtua vielä vaikka mitä, mutta ehdottaisin sen edistämiseksi sillä aikaa rakkautta ja rukousta, en loanheittoa ja ns. mielenosoituksia.
Te katkirkkolaisethan perustelette hyvin kantanne. Vetoatte isä Janin kirjeeseen, jossa vain todetaan kyseen olevan hallinollisista ongelmista, ilman että niitä mitenkään eritellään. Loppu on blaa blaata. Ai eikö muka ole? No jos kerran piispa läheti isä Janin pois noiden hallinollisten ongelmien vuoksi niin eikö silloin pitäisi selittää noita hallinnollisia ongelmia eikä jotakin muuta, jos ylipäänsä jotakin haluaa selittää?
En ole katkera vaan onnelinen tapahtumien kulusta. Itse en ole ajatellut koko asiaa enää moneen vuoteen ennenkö te otitte asian esille tällä palstalla. Että kukahan se tässä on katkera? Taidatte olla te hyvä katkirkkolaiset. Minä taasen kerron vain mielipiteeni ja te ette luonnolliseti sitä salli, sillä te olette erimieltä kuin minä. Tyypillistä katkirkkoa.
Joo. Tähän on tultava stoppi. Ja olette onnelisempia keskenänne, kun olette yksimielisiä. Lisäksi jäänhän lomalle tämän viikon jälkeen. :D Painakaahan töitä kuin pienet eläimet. Muistakaa, että pyhitätte itsenne työllä (Escriva). ;) Minä puolestani lupaan, että tämän viestin jälkeen en keskustele enää isä Janin metkuista julkisesti. Jatkossa hykertelen vain käsiäni tyytväisenä, katson telkaa ja nautin hyvästä konjakista sekä paronittaren seurasta.
Jotta vältytään väärinkäsityksiltä niin kerron kuitenkin samalla tarkkuudella kun isä Jan kirjeessään mistä on kysymys (vrt. hallinnolliset ongelmat). Kysysmys on valehtelusta, uhkailusta, kiristyksestä ja luottamuksellisten tietojen väärinkäytöstä sekä siitä, että asioiden kulkuun ei puututtu vaikka niin helposti niihin oltaisiin voitu puuttua.
Itse väitätte, että meillä on nyt piispa, joka seuraa kirjaimellisesti katekismusta ja kirkkolakia. Voi kuinka olen tyytyväinen, että niin on, sillä minun ongelmani johtuivatkin paljolti siitä, että Josefin edeltäjät eivät ole noudattaneet katekismuksen opetusta eikä kirkkolain kirjainta. Kritikkini ei kohdistu kuitenkaan asoiden lopputulokseen vaan tapaan jolla ne on hoidettu.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Oh I jumped in the seat and I gave a little yell
The horses ran away, broke the wagon all to hell
Sugar in the gourd and honey in the horn
I never been so happy since the day I was born.
Turkey in the straw, turkey in the hay,
Roll 'em up and twist 'em up a high tuckahaw
And twist 'em up a tune called Turkey in the Straw.
Lapseni, muista sekä yöllä että päivällä häntä, joka puhuu sinulle Jumalan sanaa, kunnioita häntä kuin Herraa, sillä missä annetaan Herran opetusta, siellä on Herra,
etsi päivä päivältä pyhien suosiota, että lepäisit heidän sanoissaan,
älä himoitse erimielisyyttä, vaan tee rauha kiistelijöille, tuomitse vanhurskaasti, älä hyväksy ketään tekemään rikkomusta,
älä epäile, onko jotain vai ei.
Älä ole käden ojentaja vastaanottamisessa ja sen poisvetäjä antamisessa.
Jos sinulla on, anna kädestäsi syntiesi vapautukseksi.
Älä epäröi antaa, äläkä valita antaessasi, sillä sinun tulisi tietää, kuka on palkkion maksava.
Älä käänny pois puutteessa olevasta, vaan jaa veljesi kanssa kaikki, äläkä sano, että ne ovat sinun omiasi, sillä jos te olette ystävykset siinä, mikä on kuolematonta, kuinka paljon enemmän siinä, mikä on kuolevaista?
Älä poista sydäntäsi pojastasi tai tyttärestäsi, vaan heidän nuoruudestaan opeta heille Jumalan pelkoa.
Älä käske katkeruudella palvelijaasi tai palvelijatartasi, joiden toivo on samassa Jumalassa kuin itsesi, etteivät he seurauksena enää pelkäisi Jumalaa, joka on molempien yllä, sillä hän ei tule kutsumaan ihmisten kunnioittajia, vaan niitä, jotka Henki on valmistanut.
Ja te palvelijat, alistakaa itsenne herroillenne kunnioituksella ja pelolla niin kuin Jumalan ihmiset.
Vihaa tekopyhyyttä ja kaikkea, mikä ei miellytä Jumalaa, älä hylkää Herran käskyjä, vaan vartioi sitä, minkä olet ottanut vastaan lisäämättä siihen tai ottamatta siitä pois.
tunnusta rikkomuksesi seurakunnassa äläkä tule rukoukseen huonolla omallatunnolla. Tämä on elämän polku.