Suomessa ei opeteta Judoa junnuille

Luulen, että joissain junnuryhmissä tosiaan otetaan liian vähän ranttua. En tosin ehkä yleistäisi noin rankasti, sillä uskon, että joissain seuroissa on homma hanskassa.

Kun on seurannut junioritoimintaa aktivisesti kohta 30 v ja arvokisoja itsekin kolunneena, voi pitää itseään perustellusti kovana konkarina. Suomessa on tällähetkellä yksi kova judoka. Kaverin nimi on Jan Kallunki, jonka Judoliitto ja Dan -kollegio lähetti VIHREÄNÄ vyönä antamaan selkäsaunan aasialisille mestareille. Nyt kun Metsolasta tuli päävalmentaja, niin toivottavasti myös junioritoimintaan kiinnitetään enemmän huomiota. Kansainvälinen menestyminen vaan yksinkertaisetsti vaatii sen, että laadukas harjoittelu, randorit ja kilpaileminen tulee aloittaa nuorena. Keneltä se on pois, jos seurat ja alueet panostaisivat tähän enemmän ? On aivan järjetöntä että Suomessa on judoseuroja, joissa ei edes järjestetä muksujudoa 5-6 vuotiaile !!! Lapsen saada ensimmäinen kosketus kilpailuun viimeistään 8-9 v. D- ja C-junnuna tulisi olla takana mielellään kymmeniä tai satoja otteluita, mielellään myös kansainvälisiä kamppailuja.

JudoKonkari kirjoitti:

Kun on seurannut junioritoimintaa aktivisesti kohta 30 v ja arvokisoja itsekin kolunneena, voi pitää itseään perustellusti kovana konkarina. Suomessa on tällähetkellä yksi kova judoka. Kaverin nimi on Jan Kallunki, jonka Judoliitto ja Dan -kollegio lähetti VIHREÄNÄ vyönä antamaan selkäsaunan aasialisille mestareille. Nyt kun Metsolasta tuli päävalmentaja, niin toivottavasti myös junioritoimintaan kiinnitetään enemmän huomiota. Kansainvälinen menestyminen vaan yksinkertaisetsti vaatii sen, että laadukas harjoittelu, randorit ja kilpaileminen tulee aloittaa nuorena. Keneltä se on pois, jos seurat ja alueet panostaisivat tähän enemmän ? On aivan järjetöntä että Suomessa on judoseuroja, joissa ei edes järjestetä muksujudoa 5-6 vuotiaile !!! Lapsen saada ensimmäinen kosketus kilpailuun viimeistään 8-9 v. D- ja C-junnuna tulisi olla takana mielellään kymmeniä tai satoja otteluita, mielellään myös kansainvälisiä kamppailuja.

Lue lisää

Ei minulla mitään kipailua tai muksujudoa vastaan ole.Kuitenkin särähti vähän korvaan nuo arvokisailut ja melkoinen tietämättömyys asioista.

Jos tosiaan olet arvokisoja(EM, MM, Olympia) kiertänyt, niin pitäisi ehkä olla pikkuisen parempi haju siitä mikä on päävalmentajan vastuualue. Lisäksi erittäin harva maailmalla kiertänyt suomalaisjudoka puhuu aasialais mestareista ja vielä harvempi sanoisi, että Jan on ainoa kova judoka Suomessa tai väheksyisi EM-kisojen arvoa.


Toivottavasti ei mene liian henkilökohtaiseksi, mutta voisitko Konkari laittaa omat arvokisakokemuksesi näkyville. Ei tarvitse menestystä mainita vain EM ja MM ja olympia kisojen määrän(jos olet käynyt Euroopan olympialaisissa, niin sekin hyväksytään).

Niin, ja se Kymijoki-Shiai ei ole arvokilpailu.

korva kirjoitti:

Ei minulla mitään kipailua tai muksujudoa vastaan ole.Kuitenkin särähti vähän korvaan nuo arvokisailut ja melkoinen tietämättömyys asioista.

Jos tosiaan olet arvokisoja(EM, MM, Olympia) kiertänyt, niin pitäisi ehkä olla pikkuisen parempi haju siitä mikä on päävalmentajan vastuualue. Lisäksi erittäin harva maailmalla kiertänyt suomalaisjudoka puhuu aasialais mestareista ja vielä harvempi sanoisi, että Jan on ainoa kova judoka Suomessa tai väheksyisi EM-kisojen arvoa.


Toivottavasti ei mene liian henkilökohtaiseksi, mutta voisitko Konkari laittaa omat arvokisakokemuksesi näkyville. Ei tarvitse menestystä mainita vain EM ja MM ja olympia kisojen määrän(jos olet käynyt Euroopan olympialaisissa, niin sekin hyväksytään).

Niin, ja se Kymijoki-Shiai ei ole arvokilpailu.

Lue lisää

" 457 kilpailijaa seitsemästä maasta kävi 678 ottelua neljällä tatamilla. Näin ratkaistiin 54 painoluokan paremmuus...."

Kymijoki Shiaita voidan aivan perustellusti pitää arvokilpailuna.

JudoKonkari kirjoitti:

" 457 kilpailijaa seitsemästä maasta kävi 678 ottelua neljällä tatamilla. Näin ratkaistiin 54 painoluokan paremmuus...."

Kymijoki Shiaita voidan aivan perustellusti pitää arvokilpailuna.

Lue lisää

Huoh....
Sitten vain pyytämään rahoitusta olympiakomitealta, jos menestystä tulee arvokisoissa(kymijoki-shiai).

Suomalaisilla on tällä hetkellä mahdollisuus päästä kisailemaan kolmen tyyppisiin arvokilpailuihin: MM, EM ja Olympia.

Näissä karkeloissa ottelee maiden parhaimmisto.Esim EM kisoissa kipailee n. 40 maata. Näistäkin maista ottelemaan pääsee vain parhaimmisto.Joka sarjaan ei kovistakaan maista lähetetä ottelijaa. Jos nyt otetaan esim A junnujen Em kisojen ja Kymijoki-shiain ottelijoiden joukot E ja K, niin näiden leikkaus KElienee aika pieni.


Ja saisiko sen Konkarin arvokilapailuluettelon vielä?

JudoKonkari kirjoitti:

Kun on seurannut junioritoimintaa aktivisesti kohta 30 v ja arvokisoja itsekin kolunneena, voi pitää itseään perustellusti kovana konkarina. Suomessa on tällähetkellä yksi kova judoka. Kaverin nimi on Jan Kallunki, jonka Judoliitto ja Dan -kollegio lähetti VIHREÄNÄ vyönä antamaan selkäsaunan aasialisille mestareille. Nyt kun Metsolasta tuli päävalmentaja, niin toivottavasti myös junioritoimintaan kiinnitetään enemmän huomiota. Kansainvälinen menestyminen vaan yksinkertaisetsti vaatii sen, että laadukas harjoittelu, randorit ja kilpaileminen tulee aloittaa nuorena. Keneltä se on pois, jos seurat ja alueet panostaisivat tähän enemmän ? On aivan järjetöntä että Suomessa on judoseuroja, joissa ei edes järjestetä muksujudoa 5-6 vuotiaile !!! Lapsen saada ensimmäinen kosketus kilpailuun viimeistään 8-9 v. D- ja C-junnuna tulisi olla takana mielellään kymmeniä tai satoja otteluita, mielellään myös kansainvälisiä kamppailuja.

Lue lisää

5-6 vuotiaat ei jaksa keskittyä seuraamiseen, ja jos esim. heitoissa sählää, niin ukea sattuu aika pahasti. Meiän ryhmässä on sitä paitsi 7-8 vuotiaita, jotka ei jaksa keskittyä ollenkaan.

Sitä paitsi, alotin judon vasta tänä syksynä, ja meillä on nyt jo randoreita.

JudoKonkari kirjoitti:

Kun on seurannut junioritoimintaa aktivisesti kohta 30 v ja arvokisoja itsekin kolunneena, voi pitää itseään perustellusti kovana konkarina. Suomessa on tällähetkellä yksi kova judoka. Kaverin nimi on Jan Kallunki, jonka Judoliitto ja Dan -kollegio lähetti VIHREÄNÄ vyönä antamaan selkäsaunan aasialisille mestareille. Nyt kun Metsolasta tuli päävalmentaja, niin toivottavasti myös junioritoimintaan kiinnitetään enemmän huomiota. Kansainvälinen menestyminen vaan yksinkertaisetsti vaatii sen, että laadukas harjoittelu, randorit ja kilpaileminen tulee aloittaa nuorena. Keneltä se on pois, jos seurat ja alueet panostaisivat tähän enemmän ? On aivan järjetöntä että Suomessa on judoseuroja, joissa ei edes järjestetä muksujudoa 5-6 vuotiaile !!! Lapsen saada ensimmäinen kosketus kilpailuun viimeistään 8-9 v. D- ja C-junnuna tulisi olla takana mielellään kymmeniä tai satoja otteluita, mielellään myös kansainvälisiä kamppailuja.

Lue lisää

tuohon muksujudoon voi aivan hyvin olla syynä, että seuralla ei ole tilaa missään muitten treenien välissä, että voisi työntää jonkun muksujudon sinne. ja entäs jos muksujudo ei tuottaisi ja on varattu siihen aikaa ja paikkaa??? aina on syitä, ja kyllä niitä seuroja on missä sitä on että...

JudoKonkari kirjoitti:

Kun on seurannut junioritoimintaa aktivisesti kohta 30 v ja arvokisoja itsekin kolunneena, voi pitää itseään perustellusti kovana konkarina. Suomessa on tällähetkellä yksi kova judoka. Kaverin nimi on Jan Kallunki, jonka Judoliitto ja Dan -kollegio lähetti VIHREÄNÄ vyönä antamaan selkäsaunan aasialisille mestareille. Nyt kun Metsolasta tuli päävalmentaja, niin toivottavasti myös junioritoimintaan kiinnitetään enemmän huomiota. Kansainvälinen menestyminen vaan yksinkertaisetsti vaatii sen, että laadukas harjoittelu, randorit ja kilpaileminen tulee aloittaa nuorena. Keneltä se on pois, jos seurat ja alueet panostaisivat tähän enemmän ? On aivan järjetöntä että Suomessa on judoseuroja, joissa ei edes järjestetä muksujudoa 5-6 vuotiaile !!! Lapsen saada ensimmäinen kosketus kilpailuun viimeistään 8-9 v. D- ja C-junnuna tulisi olla takana mielellään kymmeniä tai satoja otteluita, mielellään myös kansainvälisiä kamppailuja.

Lue lisää

itse opetan ryhmää ja kaverin kanssa myös kisaamme samalla.. olemme ottaneet randoreja jo peruskurssista asti, ja sillä porukalla se menee todella hyvin.. treenien jälkeen saadaan kuulla että tuli hiki ja paikat on jumissa.. ryhmässä on 7-14 vuotiaita ja siinä on jo ihan riittävä haaste saada kaikki kolmekymmentä pikkuista kuuntelemaan ja opettaa kaikkia vielä siinä samalla. ei olisi helppoa vetää 6-7 vuotiaita ja vielä n. 30 pientä?! luulen että harva onnistuisi pitämään kurissa heidät??!!

westie92 kirjoitti:

5-6 vuotiaat ei jaksa keskittyä seuraamiseen, ja jos esim. heitoissa sählää, niin ukea sattuu aika pahasti. Meiän ryhmässä on sitä paitsi 7-8 vuotiaita, jotka ei jaksa keskittyä ollenkaan.

Sitä paitsi, alotin judon vasta tänä syksynä, ja meillä on nyt jo randoreita.

Lue lisää

no, mäkin alotin viime vuonna ja arvaa, millä me aloitettiin: randoreilla! Meillä ei ollut vielä edes pukuja, mutta silti kauhea tohina oli päällä!:))

Kyllähän se niin on,että muuhunkin on kiinnitettävä huomiota kuin kilpavalmennukseen, jotta saleille saadut harrastajat saadaan jatkamaan lajin parissa - kaikki kun eivät kilpaile.
Riittävän suuren harrastajapohjan kerääminen taas ei onnistu ilman lajin sinnikästä markkinointia, jota auttaa mitä suurimmassa määrin esikuvina toimivat menestyneet kilpailijat (vrt. lätkä ja varsinkin futis sekä rinnehiihto viime aikoina - painista ja keihäänheitosta puhumattakaan).
Mikäli harrastajamäärät eivät ole tarpeeksi isoja, tuppaavat kansainväliset menestykset yleensä jäämään satunnaisiksi välähdyksiksi, koska määrätietoinen valmentautuminen vaatii oman innon lisäksi väsymättömiä ja antaumuksellisia taustajoukkoja sekä näiden ajallisia ja ekonomisia satsauksia.
Tuo harrastajien katoaminen murrosiässä ei ole mikään yhden lajin riesa, vaan se on havaittavissa kaikissa lajeissa juuri siinä vaiheessa, kun varsinainen yksilösatsauksia vaativa työ aiemmin luodun perustan päälle alkaa. Se, miten laji saadaan tuntumaan antoisammalta kuin nuo helpot houkutukset ja nuoren itsetunto niin korkealla, että uskaltaa pitää harrastuksensa "kaverien" mahd. painostuksesta huolimatta on valmentajien ja seura-aktiivien iso haaste. Tietysti on otettava huomioon koulun/opiskelun vaatima kasvava ajantarve. Riittävän iso yhteen hiileen puhaltava seura- tms yhteisö on tuossa erittäin tärkeä kannustava tekijä. Ilman yhtä ei voi olla toista.

Miksi muuten niin moni, ainakin minun mielestäni, mollaa näissä keskusteluissa Kymijoki-shiaita? Kisahan on hyvä ja antaa kilpaileville junnuille tärkeää kansainvälista kokemusta - kotimaassa!

Yhteinen hyvä kirjoitti:

Kyllähän se niin on,että muuhunkin on kiinnitettävä huomiota kuin kilpavalmennukseen, jotta saleille saadut harrastajat saadaan jatkamaan lajin parissa - kaikki kun eivät kilpaile.
Riittävän suuren harrastajapohjan kerääminen taas ei onnistu ilman lajin sinnikästä markkinointia, jota auttaa mitä suurimmassa määrin esikuvina toimivat menestyneet kilpailijat (vrt. lätkä ja varsinkin futis sekä rinnehiihto viime aikoina - painista ja keihäänheitosta puhumattakaan).
Mikäli harrastajamäärät eivät ole tarpeeksi isoja, tuppaavat kansainväliset menestykset yleensä jäämään satunnaisiksi välähdyksiksi, koska määrätietoinen valmentautuminen vaatii oman innon lisäksi väsymättömiä ja antaumuksellisia taustajoukkoja sekä näiden ajallisia ja ekonomisia satsauksia.
Tuo harrastajien katoaminen murrosiässä ei ole mikään yhden lajin riesa, vaan se on havaittavissa kaikissa lajeissa juuri siinä vaiheessa, kun varsinainen yksilösatsauksia vaativa työ aiemmin luodun perustan päälle alkaa. Se, miten laji saadaan tuntumaan antoisammalta kuin nuo helpot houkutukset ja nuoren itsetunto niin korkealla, että uskaltaa pitää harrastuksensa "kaverien" mahd. painostuksesta huolimatta on valmentajien ja seura-aktiivien iso haaste. Tietysti on otettava huomioon koulun/opiskelun vaatima kasvava ajantarve. Riittävän iso yhteen hiileen puhaltava seura- tms yhteisö on tuossa erittäin tärkeä kannustava tekijä. Ilman yhtä ei voi olla toista.

Miksi muuten niin moni, ainakin minun mielestäni, mollaa näissä keskusteluissa Kymijoki-shiaita? Kisahan on hyvä ja antaa kilpaileville junnuille tärkeää kansainvälista kokemusta - kotimaassa!

Lue lisää

Kymijoki Shiai on loistava kilpailu. Kun katselin noita osallistujalistoja, niin kyllä oli komean näköistä. Toivottavasti Suomen parhaat A ja B junnut löytäisivät tiensä sinne. Ei se lepäämisen aloittaminen nyt niin tärkeää ole, etteikö kotimaassa ehtisi kisailla näin hienossa skabassa.
Lisäksi kisan jälkeinen leiri on hieno juttu.

Ei voi kuin onnitella järjestäjiä.


Kuitenkin Kymijoki Shiai on tasonsa puolesta kaukana vaikkapa EM kisoista. Ainoa kovan luokan Kymissä esiintyvä maa on Venäjä, joka osallistuu muutaman seurajoukkueen voimin.

Toisaalta Suomikaan ei kuulu näiden suurten joukkoon, joten useimmille suomalaisille varmasti haastetta riittää kyseisessä kisassa.

Kymi on siis upea kilpailu, mutta sillä ei ole mitään tekemistä arvokilpailujen kanssa.

Joo. Kisoja ja leirejä on kyllä tullut lisää mutta Fusegin ja Chikaran kuniakas tappomeininki on jäänyt jonekin unhonyöhön. Enää ei jengi treeneissä "oksenna roskikseen" niinkuin noissa muinaisissa suurissa seuroissa, joista muuten tuli suuria Suomalaisia Judomestareita !

2 dan kirjoitti:

Joo. Kisoja ja leirejä on kyllä tullut lisää mutta Fusegin ja Chikaran kuniakas tappomeininki on jäänyt jonekin unhonyöhön. Enää ei jengi treeneissä "oksenna roskikseen" niinkuin noissa muinaisissa suurissa seuroissa, joista muuten tuli suuria Suomalaisia Judomestareita !

Lue lisää

Judo on taitolaji jossa voimallakin on merkitystä. En pidä ollenkaan ihmeellisenä sitä että 40-kymppinen pärjäilee junnujen kanssa jos on vääntänyt judoa edelliset 25v. Pitäähän sen jossain näkyä. Junnu alkaisi pärjätä vain jos se nostaisi tempon kisatasolle ja jäkittäisi samalla lailla vastaan. Ei se kehtaa vanhalle semmoista tehdä. Ei randorissa ole tarkoitus todistaa mitään vaan oppia molemmin puolin. Kisaan mennään sitten sata lasissa.

Toisekseen ei kovuutta ole se, että oksennetaan roskikseen. Kovuus syntyy siitä asenteesta. Eikä se asenne lopulta vaadi sitä oksentamista. Huipulle päästään vaan kuitenkin vasta pitkän työn jälkeen. Oikotietä ei ole ja mielekkyyttäkin täytyy löytyä. Ei sitä muuten jaksa pirukaan.

Yksinkertainen vaan kirjoitti:

Judo on taitolaji jossa voimallakin on merkitystä. En pidä ollenkaan ihmeellisenä sitä että 40-kymppinen pärjäilee junnujen kanssa jos on vääntänyt judoa edelliset 25v. Pitäähän sen jossain näkyä. Junnu alkaisi pärjätä vain jos se nostaisi tempon kisatasolle ja jäkittäisi samalla lailla vastaan. Ei se kehtaa vanhalle semmoista tehdä. Ei randorissa ole tarkoitus todistaa mitään vaan oppia molemmin puolin. Kisaan mennään sitten sata lasissa.

Toisekseen ei kovuutta ole se, että oksennetaan roskikseen. Kovuus syntyy siitä asenteesta. Eikä se asenne lopulta vaadi sitä oksentamista. Huipulle päästään vaan kuitenkin vasta pitkän työn jälkeen. Oikotietä ei ole ja mielekkyyttäkin täytyy löytyä. Ei sitä muuten jaksa pirukaan.

Lue lisää

En tarkoittanut pärjäämisessä junnuja vaan nuoria aikuisia, 20-30v. Eikä ne minua ole säälinyt, vaan on otettu tosissaan silloin kun näin on molemmin puolin sovittu. On harjoiteltu kisoja varten. Tarkoitus ei ole tässä kehua itseään vaan ihmetellä, mikä on nykykilpailijoiden kovuus ja tahtotaso. Tätäkään ei tietysti voi yleistää, on toki koviakin kavereita, sen näkee jo asenteesta harjoitteluun. Yleinen asenne on vaan kertakaikkiaan liian löysä. Kova treenikin voi olla mielekästä. Enemmän JUDOA!

Jermu kirjoitti:

En tarkoittanut pärjäämisessä junnuja vaan nuoria aikuisia, 20-30v. Eikä ne minua ole säälinyt, vaan on otettu tosissaan silloin kun näin on molemmin puolin sovittu. On harjoiteltu kisoja varten. Tarkoitus ei ole tässä kehua itseään vaan ihmetellä, mikä on nykykilpailijoiden kovuus ja tahtotaso. Tätäkään ei tietysti voi yleistää, on toki koviakin kavereita, sen näkee jo asenteesta harjoitteluun. Yleinen asenne on vaan kertakaikkiaan liian löysä. Kova treenikin voi olla mielekästä. Enemmän JUDOA!

Lue lisää

Judo treenit ? Joo olisi hyvä jos niissä olisi judoa ;D Vain hyvällä tekniikalla ja usealla (jokunen miljoona) toistolla saadaan aikaan se heitto kokemus ja "pelisilmä" jota judoka tarvitsee. Kovuus tulee treeneissä ja siihen voi kuulua oksentelu ;) harjoitukset pitää jakaa 2kert. tekniikka ja 1kert. randori=kovat (kova alkujumppa ja hyvä venyttely loppuun) 3-5kert. viikossa on mahdollinen määrä nuorelle kun muistamme jakaa treenit tekniikka,randori ja kunto (kuntopiiri ynm..) voimaharjoittelu nuorelle on vähän niin ja näin (minusta) voimaa saa parin kanssa, tietysti voimaa (puntti) voi hankki mutta siinä pitää olla järkeä.

minä kirjoitti:

Judo treenit ? Joo olisi hyvä jos niissä olisi judoa ;D Vain hyvällä tekniikalla ja usealla (jokunen miljoona) toistolla saadaan aikaan se heitto kokemus ja "pelisilmä" jota judoka tarvitsee. Kovuus tulee treeneissä ja siihen voi kuulua oksentelu ;) harjoitukset pitää jakaa 2kert. tekniikka ja 1kert. randori=kovat (kova alkujumppa ja hyvä venyttely loppuun) 3-5kert. viikossa on mahdollinen määrä nuorelle kun muistamme jakaa treenit tekniikka,randori ja kunto (kuntopiiri ynm..) voimaharjoittelu nuorelle on vähän niin ja näin (minusta) voimaa saa parin kanssa, tietysti voimaa (puntti) voi hankki mutta siinä pitää olla järkeä.

Lue lisää

Kaiken ydin on harjoittelun nousujohteisuus. Jos tavoitteena on menestyä B/A -nuorten SM-kilpailussa, tulee tämä tavoite tiedostaa jo n. 10 -vuotta aikaisemmin vanhempien/ohjaajien toimesta. Käytännösä se tarkoittaa sitä, että 6...8 vuotiaana aloitetaan harjoittelu, joissa pääpaino on kilpailuissa hyödynnettävillä tekniikoilla. Kodokanin vyökoevaatimuksien mukaisilla 5 ja 4 kyu tekniikoilla ja uchi-komilla ei menestytä. Tiedän monen danin tunnustaneen, että he oppivat de-ashi-barain vasta harjoiteltuaan judoa 15 vuotta !!! Voi siis aivan perustellusti kysyä, kannattaako tälläisen tekniikan harjoitteluun "tuhlata" aikaa, kun saman ajan voi käyttää esim. erään kaikista tehokkaimman vastatekniikan harjoitteluun; Uken huono horjutus/taisa-baki johon tehokas ko-soto-gari.

JudoKonkari kirjoitti:

Kaiken ydin on harjoittelun nousujohteisuus. Jos tavoitteena on menestyä B/A -nuorten SM-kilpailussa, tulee tämä tavoite tiedostaa jo n. 10 -vuotta aikaisemmin vanhempien/ohjaajien toimesta. Käytännösä se tarkoittaa sitä, että 6...8 vuotiaana aloitetaan harjoittelu, joissa pääpaino on kilpailuissa hyödynnettävillä tekniikoilla. Kodokanin vyökoevaatimuksien mukaisilla 5 ja 4 kyu tekniikoilla ja uchi-komilla ei menestytä. Tiedän monen danin tunnustaneen, että he oppivat de-ashi-barain vasta harjoiteltuaan judoa 15 vuotta !!! Voi siis aivan perustellusti kysyä, kannattaako tälläisen tekniikan harjoitteluun "tuhlata" aikaa, kun saman ajan voi käyttää esim. erään kaikista tehokkaimman vastatekniikan harjoitteluun; Uken huono horjutus/taisa-baki johon tehokas ko-soto-gari.

Lue lisää

Siinä olet oikeassa judon harjoittelu pitää olla nousujohteinen.

Mutta tästä olen erimieltä *että 6...8 vuotiaana aloitetaan harjoittelu, joissa pääpaino on kilpailuissa hyödynnettävillä tekniikoilla.*

Yleensä on hyvä harjoittaa heitto/matto tekniikka kuntoon!! kun oikean tavan oppii niin sen päälle on paljon helpompi rakentaa "kilpailu tekniikkaa" joka on ihan eria asiaa.

Jalkaheitot on vaikea alue niin nuorille kuin vanhoille sen oppii vain harjoittelemalla. (ikävä juttu se)

Kouluttamalla vain kilpailioita suomen judo menee syvään suohon!! ja sieltä on vaikea nousta ylös.

Vain opettamalla oikeaa judoa (siis monipuolista) voimme tulevaisuudessa nähdä judo menestyksen nousevan. Ja sillä on huomattavasti parempi tulevaisuus kun sillä että opetamme vain "kisa koneita" (jo nyt näemme miten nykyiset kilpailiat osaavat judoa )*luen viimeinen gradu* (Karmeaa katsottavaa)

JudoKonkari kirjoitti:

Kaiken ydin on harjoittelun nousujohteisuus. Jos tavoitteena on menestyä B/A -nuorten SM-kilpailussa, tulee tämä tavoite tiedostaa jo n. 10 -vuotta aikaisemmin vanhempien/ohjaajien toimesta. Käytännösä se tarkoittaa sitä, että 6...8 vuotiaana aloitetaan harjoittelu, joissa pääpaino on kilpailuissa hyödynnettävillä tekniikoilla. Kodokanin vyökoevaatimuksien mukaisilla 5 ja 4 kyu tekniikoilla ja uchi-komilla ei menestytä. Tiedän monen danin tunnustaneen, että he oppivat de-ashi-barain vasta harjoiteltuaan judoa 15 vuotta !!! Voi siis aivan perustellusti kysyä, kannattaako tälläisen tekniikan harjoitteluun "tuhlata" aikaa, kun saman ajan voi käyttää esim. erään kaikista tehokkaimman vastatekniikan harjoitteluun; Uken huono horjutus/taisa-baki johon tehokas ko-soto-gari.

Lue lisää

Kun mitalit ovat kerran sinulle niin tärkeitä "judokonkari", niin aseta sitten tavoitteet kunnolla: aikuisten arvokisoihin (EM-, MM-, ja olympiakisoihin)

Silloin on pakko tajuta, että todellista menestystä tulee opettamalla junnuille mahdollisimman monipuolista ja hyvää tekniikkaa oikeasti pitkällä tähtäimellä ja harjoittamalla lapsia niin että he tekevät judoa omasta halustaan ja ilostaan eivätkä lopeta silloin kun pitäisi vasta aloittaa kova treenaaminen. Eli murrosiän jälkeen, kun se on fysiologisesti mielekästä.

Sitä aiemmin on tietenkin mielekästä opettaa hyvää judoa, monipuolista motoriikkaa ja sisukasta yrittämistä. Liikunnan määräkin on tärkeää, mutta suuri osa siitä pitää olla vapaata leikkiä lapsuuden ehdoilla. Kyllä siinä ketteryys ja kunto kehittyy kun mennään kaiken päivää pitkin pihoja ja kallioita.

Voittojen ja kovuuden korostaminen liian varhain tuottaa räkäistä tekniikkaa ja toisista piittaamatonta asennetta, joilla ei pääse koskaan huipulle (ellet todella pidä huippuna Kymijoki- shiaita). Ja jos sattuisi pääsemäänkin, niin olisiko se hyvä?

Kilpailu oli itsestäni lapsena todella hauskaa, olin valmis kisailemaan aina ja kaikissa lajeissa. Ja tämä lapsellisuus on jossain määrin säilynyt keski-ikään saakka :) Siitä syystä varmaan olen judostakin nauttinut ja siinä pärjännyt.

Sama huvi kaikille samankaltaisille lapsille täysin rinnon suotakoon. Mutta kisailo ja -rohkeus kyllä nopeasti kuolee jos on pakko menestyä pitääkseen valmentajaa tai vanhempia onnellisena.

uusi tantta kirjoitti:

Kun mitalit ovat kerran sinulle niin tärkeitä "judokonkari", niin aseta sitten tavoitteet kunnolla: aikuisten arvokisoihin (EM-, MM-, ja olympiakisoihin)

Silloin on pakko tajuta, että todellista menestystä tulee opettamalla junnuille mahdollisimman monipuolista ja hyvää tekniikkaa oikeasti pitkällä tähtäimellä ja harjoittamalla lapsia niin että he tekevät judoa omasta halustaan ja ilostaan eivätkä lopeta silloin kun pitäisi vasta aloittaa kova treenaaminen. Eli murrosiän jälkeen, kun se on fysiologisesti mielekästä.

Sitä aiemmin on tietenkin mielekästä opettaa hyvää judoa, monipuolista motoriikkaa ja sisukasta yrittämistä. Liikunnan määräkin on tärkeää, mutta suuri osa siitä pitää olla vapaata leikkiä lapsuuden ehdoilla. Kyllä siinä ketteryys ja kunto kehittyy kun mennään kaiken päivää pitkin pihoja ja kallioita.

Voittojen ja kovuuden korostaminen liian varhain tuottaa räkäistä tekniikkaa ja toisista piittaamatonta asennetta, joilla ei pääse koskaan huipulle (ellet todella pidä huippuna Kymijoki- shiaita). Ja jos sattuisi pääsemäänkin, niin olisiko se hyvä?

Kilpailu oli itsestäni lapsena todella hauskaa, olin valmis kisailemaan aina ja kaikissa lajeissa. Ja tämä lapsellisuus on jossain määrin säilynyt keski-ikään saakka :) Siitä syystä varmaan olen judostakin nauttinut ja siinä pärjännyt.

Sama huvi kaikille samankaltaisille lapsille täysin rinnon suotakoon. Mutta kisailo ja -rohkeus kyllä nopeasti kuolee jos on pakko menestyä pitääkseen valmentajaa tai vanhempia onnellisena.

Lue lisää

Päinvastoin kuten "uusi tantta" kuvaa, nuorena aloitettu tavoitteellinen harjoittelu ei tapa motivaatiota ja polta loppuun - päin vastoin. Nämä lieveilmiöt tapahtuvat sen sijaan helposti "uuden tantan" myöhään aloitetussa tehoharjoittelumallissa.

Yritän perustella ja selventää tätä nuorena judon aloittamisen merkitystä, mutta jos tämäkään ei mene perille niin ei voi mitään. Kysymys ei ole mistään DDR:n valmennusmallista, vaan ohjaajien/valmentajien kaukonäköisyydestä ja harjoittelun pitkäntähtäimen suunnittelusta.

Määritetään aluksi x-y koordinaatisto, jossa Judokan taitotasoa kuvataan y-akselilla suhteellisella asteikolla, ja judoharjoitteluun käytettyä aikaa vuosissa x-akselilla. Tässä koordinaatistosta piste (0,0) kuvaa tällöin lapsen/muksun judon aloittamista.

Määritellään nyt tavoite (esim. nuorten SM -mitalisijoitus, x1=15, ja y1= esim. 40% (maksimitavoitteesta). Tällöin voidaan piirtää loivalla kulmakertoimella suora {(0,0), (x1,y1)}

Jos harjoittelu aloitetaan "uuden tantan" mukaan murrosiän jälkeen, eli n. 15 vuotiaana, jää alkuperäisen nuorten SM -mitalisijoitustavoitteen (x1,y1) saavuttamiseen aikaa vain muutama vuosi.

Tästä seuraa tavoitteen saavuttamiseksi kehittymistä kuvaavan suoran kulmakertoimen radikaali kasvaminen ("kehityskäyrän jyrkkeneminen") ensinmainittuun tilanteeseen verrattuna.

Vaihtoehtoina jälkimmäisessä tapauksessa on :

a) Rajun harjoittelun jatkaminen, jonka seurauksena "uuden tantan" mainitsema loppuunpalaminen nuorella iällä. Tavoite jää ilman poikkeuksellista lahjakkuutta mitä todennäköisemmin saavuttamatta

b) Tavoitteen siirtäminen aika-akselilla (x-akseli)

c) Tavoitteen madaltaminen taito-akselilla (y-akseli)

d) Tavoitteesta luopuminen

Suomessa on menestyksellä sovellettu näitä kaikkia yllämainittuja vaihtoehtoja.

JudoKonkari kirjoitti:

Päinvastoin kuten "uusi tantta" kuvaa, nuorena aloitettu tavoitteellinen harjoittelu ei tapa motivaatiota ja polta loppuun - päin vastoin. Nämä lieveilmiöt tapahtuvat sen sijaan helposti "uuden tantan" myöhään aloitetussa tehoharjoittelumallissa.

Yritän perustella ja selventää tätä nuorena judon aloittamisen merkitystä, mutta jos tämäkään ei mene perille niin ei voi mitään. Kysymys ei ole mistään DDR:n valmennusmallista, vaan ohjaajien/valmentajien kaukonäköisyydestä ja harjoittelun pitkäntähtäimen suunnittelusta.

Määritetään aluksi x-y koordinaatisto, jossa Judokan taitotasoa kuvataan y-akselilla suhteellisella asteikolla, ja judoharjoitteluun käytettyä aikaa vuosissa x-akselilla. Tässä koordinaatistosta piste (0,0) kuvaa tällöin lapsen/muksun judon aloittamista.

Määritellään nyt tavoite (esim. nuorten SM -mitalisijoitus, x1=15, ja y1= esim. 40% (maksimitavoitteesta). Tällöin voidaan piirtää loivalla kulmakertoimella suora {(0,0), (x1,y1)}

Jos harjoittelu aloitetaan "uuden tantan" mukaan murrosiän jälkeen, eli n. 15 vuotiaana, jää alkuperäisen nuorten SM -mitalisijoitustavoitteen (x1,y1) saavuttamiseen aikaa vain muutama vuosi.

Tästä seuraa tavoitteen saavuttamiseksi kehittymistä kuvaavan suoran kulmakertoimen radikaali kasvaminen ("kehityskäyrän jyrkkeneminen") ensinmainittuun tilanteeseen verrattuna.

Vaihtoehtoina jälkimmäisessä tapauksessa on :

a) Rajun harjoittelun jatkaminen, jonka seurauksena "uuden tantan" mainitsema loppuunpalaminen nuorella iällä. Tavoite jää ilman poikkeuksellista lahjakkuutta mitä todennäköisemmin saavuttamatta

b) Tavoitteen siirtäminen aika-akselilla (x-akseli)

c) Tavoitteen madaltaminen taito-akselilla (y-akseli)

d) Tavoitteesta luopuminen

Suomessa on menestyksellä sovellettu näitä kaikkia yllämainittuja vaihtoehtoja.

Lue lisää

Väänsit ansiokkaasti rautalankaa, mutta mallisi ei toimi, koska lapsen kehitys ei kulje suoraa pitkin vaikka mitä tekisit. Siinä on erilaisia herkkyyskausia, tasanteita ja suuria harppauksia, ja se valtavin harppaus on tuo murrosikä.

Minusta pitkäjänteisyys on sitä, että pyritään parhaaseen tulokseen pitkällä aikavälillä eikä voiton maksimointiin jo ensi etapeilla. Hyvä tekniikka kantaa satoa ajan mittaan, vaikka aluksi olisi helppo voittaa yksikertaisilla murjaisuilla.

En ollenkaan ole väittänyt ettei judoa pitäisi harjoitella jo lapsena!
Kun puhuin kovasta harjoittelusta ajattelin lapsuuden ankaran ohjelmoinnin lisäksi anaerobista harjoittelua.

Viime Ippon-lehdessä liikuntatieteen maisteri, lääketieteen kandidaatti Harri Hakkarainen sanoo, että maksa ja munuaiset pystyvät kunnolla poistamaan maitohappoja elimistöstä vasta murrosiän jälkeen, joten kova anaerobinen harjoittelu pitäisi aloittaa vasta silloin.

Muutenkin kirjoitus selostaa kiinnostavasti sitä, mitä lapsen fysiologisesta kehityksestä pitäisi junnu-urheilussa ymmärtää.

JudoKonkari kirjoitti:

Päinvastoin kuten "uusi tantta" kuvaa, nuorena aloitettu tavoitteellinen harjoittelu ei tapa motivaatiota ja polta loppuun - päin vastoin. Nämä lieveilmiöt tapahtuvat sen sijaan helposti "uuden tantan" myöhään aloitetussa tehoharjoittelumallissa.

Yritän perustella ja selventää tätä nuorena judon aloittamisen merkitystä, mutta jos tämäkään ei mene perille niin ei voi mitään. Kysymys ei ole mistään DDR:n valmennusmallista, vaan ohjaajien/valmentajien kaukonäköisyydestä ja harjoittelun pitkäntähtäimen suunnittelusta.

Määritetään aluksi x-y koordinaatisto, jossa Judokan taitotasoa kuvataan y-akselilla suhteellisella asteikolla, ja judoharjoitteluun käytettyä aikaa vuosissa x-akselilla. Tässä koordinaatistosta piste (0,0) kuvaa tällöin lapsen/muksun judon aloittamista.

Määritellään nyt tavoite (esim. nuorten SM -mitalisijoitus, x1=15, ja y1= esim. 40% (maksimitavoitteesta). Tällöin voidaan piirtää loivalla kulmakertoimella suora {(0,0), (x1,y1)}

Jos harjoittelu aloitetaan "uuden tantan" mukaan murrosiän jälkeen, eli n. 15 vuotiaana, jää alkuperäisen nuorten SM -mitalisijoitustavoitteen (x1,y1) saavuttamiseen aikaa vain muutama vuosi.

Tästä seuraa tavoitteen saavuttamiseksi kehittymistä kuvaavan suoran kulmakertoimen radikaali kasvaminen ("kehityskäyrän jyrkkeneminen") ensinmainittuun tilanteeseen verrattuna.

Vaihtoehtoina jälkimmäisessä tapauksessa on :

a) Rajun harjoittelun jatkaminen, jonka seurauksena "uuden tantan" mainitsema loppuunpalaminen nuorella iällä. Tavoite jää ilman poikkeuksellista lahjakkuutta mitä todennäköisemmin saavuttamatta

b) Tavoitteen siirtäminen aika-akselilla (x-akseli)

c) Tavoitteen madaltaminen taito-akselilla (y-akseli)

d) Tavoitteesta luopuminen

Suomessa on menestyksellä sovellettu näitä kaikkia yllämainittuja vaihtoehtoja.

Lue lisää

Kyllähän fysiologinen fakta on, että nuorella iällä (5-8 vuotta) aloitettu harjoittelu luo sellaisia kilpailullisia edellytyksiä joita myöhemmällä iällä ei enää pystytä samassa määrin aikaansaamaaan. Tämä vielä korostuu taitoa ja motoriikkaa vaativissa lajeissa. Ihannetilanne olisi, että iso määrä 5-6 vuotiaita saataisiin esim. judossa mukaan oikeaoppiseen "nappulatreeniin", tästä joukosta automaattisesti löytyy vuosien kuluessa muutama riittävän hyvillä geeneillä ja kilpailumentaliteetilla varustettu yksilö joilla oikeassa valmennuksessa on mahdollisuuksia edetä huipputasolle. Olen judokonkarin kanssa samaa mieltä, lahjakkailla lapsilla tulisi olla mahdollisuus oikeaoppiseen ohjaukseen ja harjoitteluun ilman "kaikilla pitää olla hauskaa" jargonia. Eiväthän nämä sulje pois toisiaan. Kivoja judotreenejä voi olla 90% lasten, jopa nuorten treeneistä, tehdään niistä lopuista 10% niitä joissa lajista innostuneet lahjakkaat yksilöt saavat oikeaoppista harjoitusta.

Myönnetäänpä stä tai ei, niin sellaisiakin lapsia on joilla on todella voimakas halu treenata lujasti ja voittaa kilpailuja. Nimenomaan voittaa eikä saada jotain palkintoa tai päästä osallistumaan. Mikäli tällaiseen psyykeen vielä liittyy hyvä fysiikka, on kasassa aineksia joilla voidaan päästä hyvinkin pitkälle kilpaurheilussa. Pitäisikö tällaiselle lapselle sanoa että treenaa vaan silloin tällöin, ei liian kovaa ja hauskaa pitää olla? Näillä ohjeilla lajinvaihto tapahtuu hyvin nopeasti. Uskon vakaasti että osa vanhemmista ja ainakin hyvä, tekemiselleen omistautunut valmentaja löytää kyllä tällaiset yksilöt joukosta. Mitä sitten? Nykysysteemillä vain hauskoja treenejä koska lapsille "judon tulee olla ennenkaikkea leikkiä ja hauskaa". Suurimmalle osalle hyvä näin, mutta diskriminointia niitä kohtaan jotka haluavat oikeasti kehittyä lajissa ja menestyä kilpailuissa. Enkä nyt puhu junnu cupeista vaan lähinnä kilpailuista Suomen ulkopuolella. Esimerkkinä Pietarin Judofestivaali, ei sääntörajoituksia junnuilla (käsilukot ja kuristukset sallittu), kilpailijoita 35 - 85 / painoluokka alkaen -32 kg, parhaiden 12-vuotiaiden tekninen osaaminen lähes Suomalaisten aikuisten tasolla. Nämä ovat hyviä kilpailuja, koska niitä läpikäymällä ei 16-18-vuotiaana joudu aivan uuteen maailmaan kun mennään EM- ja MM-kisoihin ottelemaan. Mutta ilman määrätietoista ja tarpeeksi kilpailuorientoitunutta harjoittelua ei tällaisiin kisoihin voi mennä.

Yhtälöön on hyvin yksinkertainen ratkaisu. Toteutetaan nykyisten "kivojen" judotreenien lisäksi 2-3 alueella Suomessa määrätietoinen valmennusohjelma alkaen 5-vuotiaiden ryhmistä, poimitaan sieltä joukko jolle järjestetään hieman lisää ja toisenlaista treeniä ja painotus tämän toisenlaisen treenin suuntaan jatkuu 6-10 ikävuoteen jonka jälkeen aletaan olla valmiita hyvinkin määrätietoiseen harjoitteluun. Tottakai joukosta putoaa matkalla väkeä, mutta näin käy kaikilla elämän aloilla ja kaikissa urheilulajeissa. Eihän huippu-urheilua olisi mikäli kuka tahansa meistä pystyisi huippusuorituksiin. Tämä ei olennaisesti lisää kustannuksia, mutta tuottaa 5-10 vuoden tähtäimellä varmasti enemmän huippuluokan judokoita kuin nykyinen systeemi.

Luta Livre kirjoitti:

Kyllähän fysiologinen fakta on, että nuorella iällä (5-8 vuotta) aloitettu harjoittelu luo sellaisia kilpailullisia edellytyksiä joita myöhemmällä iällä ei enää pystytä samassa määrin aikaansaamaaan. Tämä vielä korostuu taitoa ja motoriikkaa vaativissa lajeissa. Ihannetilanne olisi, että iso määrä 5-6 vuotiaita saataisiin esim. judossa mukaan oikeaoppiseen "nappulatreeniin", tästä joukosta automaattisesti löytyy vuosien kuluessa muutama riittävän hyvillä geeneillä ja kilpailumentaliteetilla varustettu yksilö joilla oikeassa valmennuksessa on mahdollisuuksia edetä huipputasolle. Olen judokonkarin kanssa samaa mieltä, lahjakkailla lapsilla tulisi olla mahdollisuus oikeaoppiseen ohjaukseen ja harjoitteluun ilman "kaikilla pitää olla hauskaa" jargonia. Eiväthän nämä sulje pois toisiaan. Kivoja judotreenejä voi olla 90% lasten, jopa nuorten treeneistä, tehdään niistä lopuista 10% niitä joissa lajista innostuneet lahjakkaat yksilöt saavat oikeaoppista harjoitusta.

Myönnetäänpä stä tai ei, niin sellaisiakin lapsia on joilla on todella voimakas halu treenata lujasti ja voittaa kilpailuja. Nimenomaan voittaa eikä saada jotain palkintoa tai päästä osallistumaan. Mikäli tällaiseen psyykeen vielä liittyy hyvä fysiikka, on kasassa aineksia joilla voidaan päästä hyvinkin pitkälle kilpaurheilussa. Pitäisikö tällaiselle lapselle sanoa että treenaa vaan silloin tällöin, ei liian kovaa ja hauskaa pitää olla? Näillä ohjeilla lajinvaihto tapahtuu hyvin nopeasti. Uskon vakaasti että osa vanhemmista ja ainakin hyvä, tekemiselleen omistautunut valmentaja löytää kyllä tällaiset yksilöt joukosta. Mitä sitten? Nykysysteemillä vain hauskoja treenejä koska lapsille "judon tulee olla ennenkaikkea leikkiä ja hauskaa". Suurimmalle osalle hyvä näin, mutta diskriminointia niitä kohtaan jotka haluavat oikeasti kehittyä lajissa ja menestyä kilpailuissa. Enkä nyt puhu junnu cupeista vaan lähinnä kilpailuista Suomen ulkopuolella. Esimerkkinä Pietarin Judofestivaali, ei sääntörajoituksia junnuilla (käsilukot ja kuristukset sallittu), kilpailijoita 35 - 85 / painoluokka alkaen -32 kg, parhaiden 12-vuotiaiden tekninen osaaminen lähes Suomalaisten aikuisten tasolla. Nämä ovat hyviä kilpailuja, koska niitä läpikäymällä ei 16-18-vuotiaana joudu aivan uuteen maailmaan kun mennään EM- ja MM-kisoihin ottelemaan. Mutta ilman määrätietoista ja tarpeeksi kilpailuorientoitunutta harjoittelua ei tällaisiin kisoihin voi mennä.

Yhtälöön on hyvin yksinkertainen ratkaisu. Toteutetaan nykyisten "kivojen" judotreenien lisäksi 2-3 alueella Suomessa määrätietoinen valmennusohjelma alkaen 5-vuotiaiden ryhmistä, poimitaan sieltä joukko jolle järjestetään hieman lisää ja toisenlaista treeniä ja painotus tämän toisenlaisen treenin suuntaan jatkuu 6-10 ikävuoteen jonka jälkeen aletaan olla valmiita hyvinkin määrätietoiseen harjoitteluun. Tottakai joukosta putoaa matkalla väkeä, mutta näin käy kaikilla elämän aloilla ja kaikissa urheilulajeissa. Eihän huippu-urheilua olisi mikäli kuka tahansa meistä pystyisi huippusuorituksiin. Tämä ei olennaisesti lisää kustannuksia, mutta tuottaa 5-10 vuoden tähtäimellä varmasti enemmän huippuluokan judokoita kuin nykyinen systeemi.

Lue lisää

Kuka mahtaa valita ja millä perusteella ne lahjakkaat 5-6-vuotiaat junnut joista valmennetaan tulevaisuuden menestyvät aikuiset? Tietääkseni lapsia ei vielä ole standartisoitu. Jokainen tenava on yksilö joka kehittyy omaan tahtiin eikä jostain 6-vuotiaasta pysty sanomaan onko hän aikuisena menestyvä judoka vai ei.

Tehovalmennuksen aloittaminen leikki-iässä ja armoton karsinta jos ei homma riittävästi kiinnosta tai ei tule menestystä kuulostaa jälleen kerran entisen Itä-Euroopan "tieteelliseltä valmennukselta". Heidän systeemi ei kestä kovin kriittistä tarkastelua. Suuressa maassa on suuret toleranssit ja heillä oli "varaa" karsia hitaammin edistyvät ja silti harjoittelijoita riitti. Tietääkseni mikään ei todistanut että ne jotka jaksoivat rääkkäyksen loppuun asti olivat myös ne lahjakkaimmat urheilijat. Menestys ei siellä lopultakaan tainnut perustua varhain aloitettuun tehovalmennukseen vaan jo teini-iässä aloitettuun "lääketieteelliseen" valmennukseen.

Tuossa edellä tantta jo viittasi viimeisimpään Ippon-lehteen. Kyseisessä lehdessä oli useampi asiallinen artikkeli junnujen valmennuksesta. Kannattaisi lukea kyseinen lehti. Taisi olla muistaakseni nuorisopäällikön juttu jossa kerrottiin muuallakin Euroopassa havaitusta ongelmasta. Jos junnuja valmennetaan liian tehokkaasti pelkästään kilpailuihin ja kierretään heidän kanssaan kaikki mahdolliset kilpailut niin kotimaassa kuin ulkomailla niin teini-iässä kiinnostus lopahtaa. Judo on vain kilpailuja eikä se jaksa enää teinejä kiinnostaa. Kaikki on jo nähty ja koettu.

Se että treeneissä on kivaa ja siellä on paljon leikkejä ei estä uusien asioiden ja taitojen oppimista. Kilpailutkaan eivät ole kiellettyjä eikä niistä ole haittaa kunhan junnut käyvät kisoissa siksi että se on heistä hauskaa eikä siksi kun mutsi ja faija käskee.

Miksi muuten aina mainitaan Venäjän junnukisat joissa sallitaan lukot ja kuristukset. Junnujen kisasäännöissä on rajoituksia jotka suojelevat kasvavan nuoren terveyttä. Onhan se hienoa esitellä saunaillassa leikkausarpia ja lonksuvia niveliä mutta miksi ihmeessä junnujen pitäisi päästä osalliseksi samoista "iloista"?

tantta kirjoitti:

Väänsit ansiokkaasti rautalankaa, mutta mallisi ei toimi, koska lapsen kehitys ei kulje suoraa pitkin vaikka mitä tekisit. Siinä on erilaisia herkkyyskausia, tasanteita ja suuria harppauksia, ja se valtavin harppaus on tuo murrosikä.

Minusta pitkäjänteisyys on sitä, että pyritään parhaaseen tulokseen pitkällä aikavälillä eikä voiton maksimointiin jo ensi etapeilla. Hyvä tekniikka kantaa satoa ajan mittaan, vaikka aluksi olisi helppo voittaa yksikertaisilla murjaisuilla.

En ollenkaan ole väittänyt ettei judoa pitäisi harjoitella jo lapsena!
Kun puhuin kovasta harjoittelusta ajattelin lapsuuden ankaran ohjelmoinnin lisäksi anaerobista harjoittelua.

Viime Ippon-lehdessä liikuntatieteen maisteri, lääketieteen kandidaatti Harri Hakkarainen sanoo, että maksa ja munuaiset pystyvät kunnolla poistamaan maitohappoja elimistöstä vasta murrosiän jälkeen, joten kova anaerobinen harjoittelu pitäisi aloittaa vasta silloin.

Muutenkin kirjoitus selostaa kiinnostavasti sitä, mitä lapsen fysiologisesta kehityksestä pitäisi junnu-urheilussa ymmärtää.

Lue lisää

Osasin odottaakin havaintomallin tarkoitushakuista väärinymmärtämistä. Jokainen, joka on harrastanut mitä tahansa kilpaurheilua, ymmärtää ”tantan” esittämät lasten ja nuorten fysiologiset sekä neurologiset kehityskaudet. On selvää että kehitys ei ole lineaarinen; sitä ei voida kuvata ylipäätään jatkuvana funktiona, koska erilaiset kasvamisen/kehittymisen häiriöt aiheuttavat epäjatkuvuuskohtia (erilaisista syistä johtuvat elämän muutokset, loukkaantumiset, jne).

Se mitä ”tantta” ja hänen kaltaisensa eivät joko ymmärrä tai halua ymmärtää, on tosiasia, että kilpailuissa menestymiseen vaadittava monipuolinen judon taitotaso tulee olla pääosin hankittu junnujen ja nuorten sarjoissa. Aikuisiällä pääpaino kohdistuu selkeästi judokilpailuissa tarvittavan voiman ja kestävyyden harjoitteluun.

Jotta junnuilla ja nuorilla olisi tarvittavat taitovalmiudet menestymiseen myöhemmällä iällä, tulee heillä olla mahdollisuus halutessaan harjoitella monipuolisesti Judoa ja myös osallistua judokilpailuihin riittävästi E, D, C ja B –juniorina. Junnukilpailuja tulee järjestää paitsi kotisaleilla oikeita kilpailuja vastaavin järjestelyin, mutta erityisesti Suomen-Judoliiton alue-organisaatioiden tulee herätä järjestämään kilpailu- ja tehotiimitapahtumia näille kasvaville Judokoille.

Käykääpä vertailemassa erityisesti junnuille ja nuorille suunnattua kilpailu- ja leiritoimintaa eri alueiden kotisivuilta :

Etelä-Suomi: http://www.es-judo.net/
Itä-Suomi: http://itajudo.sporttisaitti.com/kalenteri/
Kaakkois-Suomi: Ei kotisivua, saati tapahtumakalenteria
Lounais-Suomi: Ei kotisivua, saati tapahtumakalenteria
Länsi-Suomi: http://www.lsjudo.fi/
Pohjois-Suomi: http://www.suomi.net/oulujudo/ (ei tapahtumakalenteria)

Nuo edellä mainitut ovat Suomen Judoliiton judoseurojen muodostamia alueorganisaatioita, jotka vastaavat alueidensa kilpailu- ja leiritoiminnan järjestämisestä sekä koulutus- ja valmennustoiminnasta…… Siis mistä, miten, milloin ja kenelle ? Näyttää valitettavasti siltä, että Etelä-Suomen aluetta lukuun ottamatta nuo alueorganisaatiot eivät juurikaan piittaa Suomen Judon tulevaisuudesta, mitä tulee junnujen ja nuorten kilpailu- sekä valmentautumistarjontaan. On selvää, että tällöin ei myöskään saavuteta kovatasoisissa nuorten kisoissa menestystä (Kymijoki Shiai), eikä myöhemmin aikuisiällä luonnollisesti muissakaan kansainvälisissä arvomittelöissä.

Kapa kirjoitti:

Kuka mahtaa valita ja millä perusteella ne lahjakkaat 5-6-vuotiaat junnut joista valmennetaan tulevaisuuden menestyvät aikuiset? Tietääkseni lapsia ei vielä ole standartisoitu. Jokainen tenava on yksilö joka kehittyy omaan tahtiin eikä jostain 6-vuotiaasta pysty sanomaan onko hän aikuisena menestyvä judoka vai ei.

Tehovalmennuksen aloittaminen leikki-iässä ja armoton karsinta jos ei homma riittävästi kiinnosta tai ei tule menestystä kuulostaa jälleen kerran entisen Itä-Euroopan "tieteelliseltä valmennukselta". Heidän systeemi ei kestä kovin kriittistä tarkastelua. Suuressa maassa on suuret toleranssit ja heillä oli "varaa" karsia hitaammin edistyvät ja silti harjoittelijoita riitti. Tietääkseni mikään ei todistanut että ne jotka jaksoivat rääkkäyksen loppuun asti olivat myös ne lahjakkaimmat urheilijat. Menestys ei siellä lopultakaan tainnut perustua varhain aloitettuun tehovalmennukseen vaan jo teini-iässä aloitettuun "lääketieteelliseen" valmennukseen.

Tuossa edellä tantta jo viittasi viimeisimpään Ippon-lehteen. Kyseisessä lehdessä oli useampi asiallinen artikkeli junnujen valmennuksesta. Kannattaisi lukea kyseinen lehti. Taisi olla muistaakseni nuorisopäällikön juttu jossa kerrottiin muuallakin Euroopassa havaitusta ongelmasta. Jos junnuja valmennetaan liian tehokkaasti pelkästään kilpailuihin ja kierretään heidän kanssaan kaikki mahdolliset kilpailut niin kotimaassa kuin ulkomailla niin teini-iässä kiinnostus lopahtaa. Judo on vain kilpailuja eikä se jaksa enää teinejä kiinnostaa. Kaikki on jo nähty ja koettu.

Se että treeneissä on kivaa ja siellä on paljon leikkejä ei estä uusien asioiden ja taitojen oppimista. Kilpailutkaan eivät ole kiellettyjä eikä niistä ole haittaa kunhan junnut käyvät kisoissa siksi että se on heistä hauskaa eikä siksi kun mutsi ja faija käskee.

Miksi muuten aina mainitaan Venäjän junnukisat joissa sallitaan lukot ja kuristukset. Junnujen kisasäännöissä on rajoituksia jotka suojelevat kasvavan nuoren terveyttä. Onhan se hienoa esitellä saunaillassa leikkausarpia ja lonksuvia niveliä mutta miksi ihmeessä junnujen pitäisi päästä osalliseksi samoista "iloista"?

Lue lisää

Joku kyseli edellä miten etsitään lahjakkaita junnuja ja pystyykö 6-vuotiaasta sanomaan tuleeko hänestä hyvä judoka. Ensinnäkin motorista ja liikunnallista lahjakkuutta pystytään erittäin hyvin mittaamaan yksinkertaisilla testeillä 5-6 vuotiailta ja tätäkin nuoremmilta. Tätä on tehty jo vuosia ympäri maailmaa. Pitäisikö sitten tietää tuleeko 6-vuotiaasta hyvä judoka isona? Tästä ei ole kysymys, vaan siitä että hyvillä (esimerkiksi judon kannalta) fyysisillä ominaisuuksilla varustettu lapsi todennäköisesti kehittyy aikuisiällä paremmaksi kilpailijaksi kuin toisenlaisilla ominaisuuksilla varustettu lapsi. Juuri tämän vuoksi panostus liikunnallisesti lahjakkaisiin kannattaa mikäli halutaan saada huipputason kilpailijoita esiin aikuisiällä.

Seuraavassa kommentissa tuli esiin toinen yleinen harhakäsitys, "tehovalmennus" ja "tieteellinen valmennus". Ei siinä ole kysymys lasten rääkkäämisestä tai loppuunpolttamisesta. Kysymys on siitä, että tehdään oikeita asioita, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Yksi osa tätä on "leikinomaiset" harjoitteet, mutta nekin rakennetaan niin että ne kehittävät tiettyjä fyysisiä ja joskus myös psyykkisiä ominaisuuksia. Harjoittelu 5-10 ikävuoden aikana on monipuolista, teknisiin osa-alueisiin ja motoriikan oppimiseen painottuvaa. Tämä sen vuoksi, että herkkyyskausi motoriseen ja tekniseen oppimiseen on juuri tuossa iässä. Mikäli silloin ei omaksuta tiettyjä teknisiä valmiuksia (lajikohtaisia), aikuisiällä tulee vääjäämättä puutteita teknisessä osaamisessa.

Sitten tullaankin Ippon-lehden artikkeleihin. En tiedä onko artikkelit valittu tietoisesti tai sattumalta. Ne kyllä kertovat oikeista asioista, mutta taas kerran keskivertolapsen näkökulmasta. En ymmärrä miksi Suomessa ei käytetä hyväksi sitä maailmanluokan osaamista ja tietämystä mitä esimerkiksi Jyväskylän Liikuntabiologian laitokselta ja KIHU:sta löytyy. Tieteellinen tutkimus jota näissä instansseissa tehdään (eli nyt ei ole kysymys yhden tutkijan kirjoittamasta artikkelista vaan todellisesta huippu-urheilun tutkimuksesta) kertoo selkeästi mistä huippu-urheiluun tähtäävässä valmennuksessa on kysymys jo aivan lapsuudesta asti. Eli artikkelilla johon kirjoittaja viittasi ei ole sinällään mitään tekemistä todellisen urheiluvalmennuksen kanssa. Siinä esitetään muutamia yleisesti tiedossa olevia faktoja ja kehotetaan lapsia ja valmentajia ottamaan harjoittelu "iisisti". Kuten todettu tällainen metodi sopii yli 90% lapsista, mutta jotakin aivan muuta tarvitaan niille jotka haluavat oikeasti menestyä sekä lapsena että vähän myöhemminkin mikäli intoa riittää.

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että lasten ja nuorten valmennuksen ei tarvitse olla jokaisen kohdalla kilpailuorientoitunutta. Ne ketkä haluavat kilpailla paljon voivat yleensä sen tehdä, kunhan ei tehdä kompromisseja pitkän tähtäimen kehityksen kanssa. Yleisesti ottaen kannattaa keskittyä oikeaoppiseen harjoitteluun ja valita kauden kilpailut huolella ja nousujohteisesti kovenevina taitojen ja kykyjen karttuessa.

Venäjän kisat mainitsin esimerkkinä sen takia, että ne ovat tasollisesti parhaat mitä 12-15 - vuotialle olen Euroopasta löytänyt. Tuomarit ovat olleet lasten sarjoissa hyvin huolellisia lukoissa ja kuristuksissa, ainoat vaaratilanteet muodostuvat mikäli näitä ei ole salilla harjoiteltu eikä tästä johtuen osata puolustaa ollenkaan / taputtaa ajoissa.

JudoKonkari kirjoitti:

Osasin odottaakin havaintomallin tarkoitushakuista väärinymmärtämistä. Jokainen, joka on harrastanut mitä tahansa kilpaurheilua, ymmärtää ”tantan” esittämät lasten ja nuorten fysiologiset sekä neurologiset kehityskaudet. On selvää että kehitys ei ole lineaarinen; sitä ei voida kuvata ylipäätään jatkuvana funktiona, koska erilaiset kasvamisen/kehittymisen häiriöt aiheuttavat epäjatkuvuuskohtia (erilaisista syistä johtuvat elämän muutokset, loukkaantumiset, jne).

Se mitä ”tantta” ja hänen kaltaisensa eivät joko ymmärrä tai halua ymmärtää, on tosiasia, että kilpailuissa menestymiseen vaadittava monipuolinen judon taitotaso tulee olla pääosin hankittu junnujen ja nuorten sarjoissa. Aikuisiällä pääpaino kohdistuu selkeästi judokilpailuissa tarvittavan voiman ja kestävyyden harjoitteluun.

Jotta junnuilla ja nuorilla olisi tarvittavat taitovalmiudet menestymiseen myöhemmällä iällä, tulee heillä olla mahdollisuus halutessaan harjoitella monipuolisesti Judoa ja myös osallistua judokilpailuihin riittävästi E, D, C ja B –juniorina. Junnukilpailuja tulee järjestää paitsi kotisaleilla oikeita kilpailuja vastaavin järjestelyin, mutta erityisesti Suomen-Judoliiton alue-organisaatioiden tulee herätä järjestämään kilpailu- ja tehotiimitapahtumia näille kasvaville Judokoille.

Käykääpä vertailemassa erityisesti junnuille ja nuorille suunnattua kilpailu- ja leiritoimintaa eri alueiden kotisivuilta :

Etelä-Suomi: http://www.es-judo.net/
Itä-Suomi: http://itajudo.sporttisaitti.com/kalenteri/
Kaakkois-Suomi: Ei kotisivua, saati tapahtumakalenteria
Lounais-Suomi: Ei kotisivua, saati tapahtumakalenteria
Länsi-Suomi: http://www.lsjudo.fi/
Pohjois-Suomi: http://www.suomi.net/oulujudo/ (ei tapahtumakalenteria)

Nuo edellä mainitut ovat Suomen Judoliiton judoseurojen muodostamia alueorganisaatioita, jotka vastaavat alueidensa kilpailu- ja leiritoiminnan järjestämisestä sekä koulutus- ja valmennustoiminnasta…… Siis mistä, miten, milloin ja kenelle ? Näyttää valitettavasti siltä, että Etelä-Suomen aluetta lukuun ottamatta nuo alueorganisaatiot eivät juurikaan piittaa Suomen Judon tulevaisuudesta, mitä tulee junnujen ja nuorten kilpailu- sekä valmentautumistarjontaan. On selvää, että tällöin ei myöskään saavuteta kovatasoisissa nuorten kisoissa menestystä (Kymijoki Shiai), eikä myöhemmin aikuisiällä luonnollisesti muissakaan kansainvälisissä arvomittelöissä.

Lue lisää

Tuolla alussa kehuit kolunneesi arvokisoja, vaikka et edes tiennyt mitä ne ovat.

Myöhemmin sanoit että juniorin kehityksestä voi piirtää suoran, mutta seuraavaksi ilmoitit, että tietenkään kehitys ei ole lineaarista - ja sätit minua mallisi väärin ymmärtämisestä.

Suora on lineaarinen ja minä alan epäillä, onko sinusta tatamillakaan mihinkään. Jotain pitäisi osata itsekin ennen kuin alkaa muita opettaa.

Jos alueeltasi puuttuu junnukisoja, niin järjestäkää seurasi tai naapuriseurojen kanssa sellaiset! Ette kai te odota että taivaasta laskeutuu enkeli teille kisoja järjestämään.

Sama pätee alueen junnutoimintaan. Alue on alueen seurojen yhteenliittymä, te siellä.

Lopuksi sanoisin vielä että minä en ole liiton tantta, mitä ilmaisua joku jossain käytti, vaan ihan yksityinen tantta. En siis ole missään liiton luottamus- tai työtehtävissä, joten kommenttejani ei tarvite liiton piikkiin laittaa.

Luta Livre kirjoitti:

Joku kyseli edellä miten etsitään lahjakkaita junnuja ja pystyykö 6-vuotiaasta sanomaan tuleeko hänestä hyvä judoka. Ensinnäkin motorista ja liikunnallista lahjakkuutta pystytään erittäin hyvin mittaamaan yksinkertaisilla testeillä 5-6 vuotiailta ja tätäkin nuoremmilta. Tätä on tehty jo vuosia ympäri maailmaa. Pitäisikö sitten tietää tuleeko 6-vuotiaasta hyvä judoka isona? Tästä ei ole kysymys, vaan siitä että hyvillä (esimerkiksi judon kannalta) fyysisillä ominaisuuksilla varustettu lapsi todennäköisesti kehittyy aikuisiällä paremmaksi kilpailijaksi kuin toisenlaisilla ominaisuuksilla varustettu lapsi. Juuri tämän vuoksi panostus liikunnallisesti lahjakkaisiin kannattaa mikäli halutaan saada huipputason kilpailijoita esiin aikuisiällä.

Seuraavassa kommentissa tuli esiin toinen yleinen harhakäsitys, "tehovalmennus" ja "tieteellinen valmennus". Ei siinä ole kysymys lasten rääkkäämisestä tai loppuunpolttamisesta. Kysymys on siitä, että tehdään oikeita asioita, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Yksi osa tätä on "leikinomaiset" harjoitteet, mutta nekin rakennetaan niin että ne kehittävät tiettyjä fyysisiä ja joskus myös psyykkisiä ominaisuuksia. Harjoittelu 5-10 ikävuoden aikana on monipuolista, teknisiin osa-alueisiin ja motoriikan oppimiseen painottuvaa. Tämä sen vuoksi, että herkkyyskausi motoriseen ja tekniseen oppimiseen on juuri tuossa iässä. Mikäli silloin ei omaksuta tiettyjä teknisiä valmiuksia (lajikohtaisia), aikuisiällä tulee vääjäämättä puutteita teknisessä osaamisessa.

Sitten tullaankin Ippon-lehden artikkeleihin. En tiedä onko artikkelit valittu tietoisesti tai sattumalta. Ne kyllä kertovat oikeista asioista, mutta taas kerran keskivertolapsen näkökulmasta. En ymmärrä miksi Suomessa ei käytetä hyväksi sitä maailmanluokan osaamista ja tietämystä mitä esimerkiksi Jyväskylän Liikuntabiologian laitokselta ja KIHU:sta löytyy. Tieteellinen tutkimus jota näissä instansseissa tehdään (eli nyt ei ole kysymys yhden tutkijan kirjoittamasta artikkelista vaan todellisesta huippu-urheilun tutkimuksesta) kertoo selkeästi mistä huippu-urheiluun tähtäävässä valmennuksessa on kysymys jo aivan lapsuudesta asti. Eli artikkelilla johon kirjoittaja viittasi ei ole sinällään mitään tekemistä todellisen urheiluvalmennuksen kanssa. Siinä esitetään muutamia yleisesti tiedossa olevia faktoja ja kehotetaan lapsia ja valmentajia ottamaan harjoittelu "iisisti". Kuten todettu tällainen metodi sopii yli 90% lapsista, mutta jotakin aivan muuta tarvitaan niille jotka haluavat oikeasti menestyä sekä lapsena että vähän myöhemminkin mikäli intoa riittää.

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että lasten ja nuorten valmennuksen ei tarvitse olla jokaisen kohdalla kilpailuorientoitunutta. Ne ketkä haluavat kilpailla paljon voivat yleensä sen tehdä, kunhan ei tehdä kompromisseja pitkän tähtäimen kehityksen kanssa. Yleisesti ottaen kannattaa keskittyä oikeaoppiseen harjoitteluun ja valita kauden kilpailut huolella ja nousujohteisesti kovenevina taitojen ja kykyjen karttuessa.

Venäjän kisat mainitsin esimerkkinä sen takia, että ne ovat tasollisesti parhaat mitä 12-15 - vuotialle olen Euroopasta löytänyt. Tuomarit ovat olleet lasten sarjoissa hyvin huolellisia lukoissa ja kuristuksissa, ainoat vaaratilanteet muodostuvat mikäli näitä ei ole salilla harjoiteltu eikä tästä johtuen osata puolustaa ollenkaan / taputtaa ajoissa.

Lue lisää

Varmasti löytyy testejä joilla voidaan löytää ne liikunnallisesti lahjakkaat 6-vuotiaat. Itse asiassa niitä eroja voi löytää muistakin ikäryhmistä samalla lailla. Lapsi ei ole mikään kone jonka tekniset speksit ja tulevaisuuden voi tarkistaa jostain manuaalista. Lapset kehittyvät eri tahtiin eikä se että he onnistuvat tai epäonnistuvat jossain testissä juuri 5-6-vuotiaana saisi vaikuttaa heidän valintoihin liikunnan suhteen. Jos me valitsisimme ne juuri sillä hetkellä (=6-vuotiaat) lahjakkaat junnut ja aloittaisimme vain heille räätälöidyn harjoittelun joka tähtää huippu-urheilijaksi silloin kaikkein oleellisin kysymys minusta on että onko varma että kyseisistä junnuista tulee kaikista menestyviä judokoita? Jos kaikki valitut eivät menesty niin eikö se silloin tarkoita että valintaperusteissa tai valmennuksessa on jotain pielessä? Jos valintaperusteissa on vikaa niin olemme valinneet väärin ja jättäneet porukan ulkopuolelle todellisia lahjakkuuksia ja valinneet "taviksia". Toinen vaihtoehto tietenkin on että valmennusmetodit ovat pielessä eikä liian varhain aloitettu tehovalmennus sittenkään toimi. Eli kuka takaa että niistä lahjakkaista 6-vuotiaista tulee aikuisina mitalisteja myös kansainvälisissä kisoissa?

Mitä nykyisessä junnujen valmennuksessa tehdään väärin jos lahjakkaat junnut pitää erottaa omaksi ryhmäksi? Jos haluan että junnut viihtyvät ja käyvät judotreeneissä pitää harjoitusten olla liikunnallisesti monipuolisia. Sen pitää tarjota haasteita, opettaa uutta ja parantaa jo opittuja taitoja. Minusta se koskee kaikkia eikä vain niitä jotka haluavat kilpailla. Leikit ja pelit tuovat vaihtelua koska lasten kärsivällisyys ei riitä kovin totiseen puurtamiseen kuin lyhyissä pätkissä. Lisäksi kunnon kohottaminen on paljon helpompaa ja mielekkäämpää leikkien ja pelien varjolla kuin sillä perinteisellä metodilla että valmentaja seisoo keskellä ja karjuu naama punaisena tahtia kun ipanat punnertavat.

Eiköhän tärkein syy sille että junnut treenaavat judoa on ne kaverit ja mukava laji jota on hauska harrastaa. Jotkut haluavat kilpailla jotkut eivät mutta junnuja ei pitäisi jakaa erikseen niihin jotka kilpailevat tosissaan ja niihin jotka eivät. Tietääkseni muissa lajeissa (jalkapallo, jääkiekko) pyritään eroon siitä että junnut jaetaan lahjakkuuksiin ja niihin muihin. Siellä on huomattu että pidemmällä tähtäimellä sellaisesta jaottelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minusta lukkoja ja kuristuksia ei pitäisi opettaa junnuille kovin varhaisessa vaiheessa. Judo on totta eikä minusta lukkoja tai kuristuksia voi opettaa eikä käyttää kovin varovaisesti. Jos halutaan että tekniikat toimivat myös randorissa ja shiaissa niin ne täytyy tehdä tosissaan ja silloin loukkaantumisriski kasvaa junnuilla huomattavasti.

Kapa kirjoitti:

Varmasti löytyy testejä joilla voidaan löytää ne liikunnallisesti lahjakkaat 6-vuotiaat. Itse asiassa niitä eroja voi löytää muistakin ikäryhmistä samalla lailla. Lapsi ei ole mikään kone jonka tekniset speksit ja tulevaisuuden voi tarkistaa jostain manuaalista. Lapset kehittyvät eri tahtiin eikä se että he onnistuvat tai epäonnistuvat jossain testissä juuri 5-6-vuotiaana saisi vaikuttaa heidän valintoihin liikunnan suhteen. Jos me valitsisimme ne juuri sillä hetkellä (=6-vuotiaat) lahjakkaat junnut ja aloittaisimme vain heille räätälöidyn harjoittelun joka tähtää huippu-urheilijaksi silloin kaikkein oleellisin kysymys minusta on että onko varma että kyseisistä junnuista tulee kaikista menestyviä judokoita? Jos kaikki valitut eivät menesty niin eikö se silloin tarkoita että valintaperusteissa tai valmennuksessa on jotain pielessä? Jos valintaperusteissa on vikaa niin olemme valinneet väärin ja jättäneet porukan ulkopuolelle todellisia lahjakkuuksia ja valinneet "taviksia". Toinen vaihtoehto tietenkin on että valmennusmetodit ovat pielessä eikä liian varhain aloitettu tehovalmennus sittenkään toimi. Eli kuka takaa että niistä lahjakkaista 6-vuotiaista tulee aikuisina mitalisteja myös kansainvälisissä kisoissa?

Mitä nykyisessä junnujen valmennuksessa tehdään väärin jos lahjakkaat junnut pitää erottaa omaksi ryhmäksi? Jos haluan että junnut viihtyvät ja käyvät judotreeneissä pitää harjoitusten olla liikunnallisesti monipuolisia. Sen pitää tarjota haasteita, opettaa uutta ja parantaa jo opittuja taitoja. Minusta se koskee kaikkia eikä vain niitä jotka haluavat kilpailla. Leikit ja pelit tuovat vaihtelua koska lasten kärsivällisyys ei riitä kovin totiseen puurtamiseen kuin lyhyissä pätkissä. Lisäksi kunnon kohottaminen on paljon helpompaa ja mielekkäämpää leikkien ja pelien varjolla kuin sillä perinteisellä metodilla että valmentaja seisoo keskellä ja karjuu naama punaisena tahtia kun ipanat punnertavat.

Eiköhän tärkein syy sille että junnut treenaavat judoa on ne kaverit ja mukava laji jota on hauska harrastaa. Jotkut haluavat kilpailla jotkut eivät mutta junnuja ei pitäisi jakaa erikseen niihin jotka kilpailevat tosissaan ja niihin jotka eivät. Tietääkseni muissa lajeissa (jalkapallo, jääkiekko) pyritään eroon siitä että junnut jaetaan lahjakkuuksiin ja niihin muihin. Siellä on huomattu että pidemmällä tähtäimellä sellaisesta jaottelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minusta lukkoja ja kuristuksia ei pitäisi opettaa junnuille kovin varhaisessa vaiheessa. Judo on totta eikä minusta lukkoja tai kuristuksia voi opettaa eikä käyttää kovin varovaisesti. Jos halutaan että tekniikat toimivat myös randorissa ja shiaissa niin ne täytyy tehdä tosissaan ja silloin loukkaantumisriski kasvaa junnuilla huomattavasti.

Lue lisää

En vieläkään ymmärrä miksi ajatus on se että lapset / nuoret joilla on taipumuksia / lahjoja esimerkiksi judoon haluttaisiin eristää kokonaan omaksi ryhmäkseen. Asiahan etenee niin että iän karttuessa tiettyyn lajiin taipumuksia osoittavat ja kilpailuorientoituneet harrastajat ohjataan systemaattisempaan ja oikein ohjelmoituun harjoitteluun. Tämä on sama asia mitä muissakin lajeissa tapahtuu. Mainitut esimerkit jääkiekkko ja jalkapallo ovat tyypillisesti toimineet siten, että eri ikäryhmissä on eritasoisia joukkueita. Tämä juuri sen vuoksi että eri tasoiset lapset / nuoret saavat juuri sellaista valmennusta kuin heidän kehitykselleen on hyväksi. Eihän sielläkään kukaan oleta että jokaisesta "huippuryhmässsä" pelaavasta tulee maailmanmestari, mutta pyritään luomaan parhaat mahdolliset edellytykset aikuisiän menestykselliselle kilpauralle mikäli motivaatio ja kyvyt riittävät niin pitkälle. Tunnen hyvin metodiikan "kaikki pelaa" ja "ei lasketa maaleja", lienee tarpetonta kommentoida sen valmennuksellisia arvoja, tasa-arvoa se kylläkin toteuttaa ainakin teoriassa. Täytyy myös muistaa yksi asia, se että jos esim. judossa on seura jossa voi jo lapsena / nuorena harjoitella kilpailuorientoituneesti ei tarkoita, että kyseiseen seuraan tarvitsee mennä harjoittelemaan jollei siellä toteutettavat harjoitusmallit ole itselle sopivia. Annetaan kuitenkin niille jotka sitä haluavat mahdollisuus siihen.

Olen itse tavannut valmentajia ja seuranut lasten / junnujen valmennusta kamppailulajeihin liittyen eri puolilla maailmaa. Täytyy rehellisesti sanoa että ne valmentajat jotka huutavat naama punaisena (kuten edellinen kirjoittaja asian ilmaisi) eivät yleensä ole niitä jotka valmentavat menestyksellisesti. Onneksi maailma ei ole niin mustavalkoinen että olisi vain huutavia valmentajia tai toisena vaihtoehtona leikit ja pelit.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että harrastamisen tärkeä osa-alue lapsille on kaverit. Siinä en ole samaa mieltä että jokainen kokee harrastamisen hauskaksi tai motivoivaksi samoilla metodeilla.

Lukot ja kuristukset. Kyllä ne tehdään Virossa ja Venäjällä ihan täysillä jo pikkusarjoissa, erona se että tuomarilla on oikeus ja velvollisuus julistaa ippon kun hän tiedostaa että suorittaja esimerkiksi juji-gatamea tehdessään on saanut käden haltuun niin että paluuta ei ole. Eli tuomarin ei tarvitse odottaa taputusta tai käden yliojentumista. Tätä tarkoitin tuomareiden varovaisuudella. En ymmärrä miksi tätä asiaa täytyy kritisoida, eihän tällaisiin kisoihin tarvitse mennä jos ne eivät tunnu itselle sopivilta. Onhan Suomessakin olemassa junnu cup kilpailuja sekä ns. lasten sääntöjä tietyissä kilpailuissa. En minä ajattele että niitä (lasten sääntöjä) ei pitäisi olla koska ne eivät ole kilpaurheilullisista näkökohdista järkeviä. Ymmärrän että ne sopivat hyvin tietyille lapsille ja hyvä niin jos sitä kautta saadaan kilpailullista ja liikunnallista iloa.

Uskon että jokainen vamhempi tai valmentaja kyllä asioihin perehtyessään löytää lapselle oikean tavan edetä harrastuksessaan. Juuri tämän vuoksi olisikin hyvä tarjota mahdollisuus myös ohjelmoituun valmennukseen sitä kaipaaville.

Kapa kirjoitti:

Varmasti löytyy testejä joilla voidaan löytää ne liikunnallisesti lahjakkaat 6-vuotiaat. Itse asiassa niitä eroja voi löytää muistakin ikäryhmistä samalla lailla. Lapsi ei ole mikään kone jonka tekniset speksit ja tulevaisuuden voi tarkistaa jostain manuaalista. Lapset kehittyvät eri tahtiin eikä se että he onnistuvat tai epäonnistuvat jossain testissä juuri 5-6-vuotiaana saisi vaikuttaa heidän valintoihin liikunnan suhteen. Jos me valitsisimme ne juuri sillä hetkellä (=6-vuotiaat) lahjakkaat junnut ja aloittaisimme vain heille räätälöidyn harjoittelun joka tähtää huippu-urheilijaksi silloin kaikkein oleellisin kysymys minusta on että onko varma että kyseisistä junnuista tulee kaikista menestyviä judokoita? Jos kaikki valitut eivät menesty niin eikö se silloin tarkoita että valintaperusteissa tai valmennuksessa on jotain pielessä? Jos valintaperusteissa on vikaa niin olemme valinneet väärin ja jättäneet porukan ulkopuolelle todellisia lahjakkuuksia ja valinneet "taviksia". Toinen vaihtoehto tietenkin on että valmennusmetodit ovat pielessä eikä liian varhain aloitettu tehovalmennus sittenkään toimi. Eli kuka takaa että niistä lahjakkaista 6-vuotiaista tulee aikuisina mitalisteja myös kansainvälisissä kisoissa?

Mitä nykyisessä junnujen valmennuksessa tehdään väärin jos lahjakkaat junnut pitää erottaa omaksi ryhmäksi? Jos haluan että junnut viihtyvät ja käyvät judotreeneissä pitää harjoitusten olla liikunnallisesti monipuolisia. Sen pitää tarjota haasteita, opettaa uutta ja parantaa jo opittuja taitoja. Minusta se koskee kaikkia eikä vain niitä jotka haluavat kilpailla. Leikit ja pelit tuovat vaihtelua koska lasten kärsivällisyys ei riitä kovin totiseen puurtamiseen kuin lyhyissä pätkissä. Lisäksi kunnon kohottaminen on paljon helpompaa ja mielekkäämpää leikkien ja pelien varjolla kuin sillä perinteisellä metodilla että valmentaja seisoo keskellä ja karjuu naama punaisena tahtia kun ipanat punnertavat.

Eiköhän tärkein syy sille että junnut treenaavat judoa on ne kaverit ja mukava laji jota on hauska harrastaa. Jotkut haluavat kilpailla jotkut eivät mutta junnuja ei pitäisi jakaa erikseen niihin jotka kilpailevat tosissaan ja niihin jotka eivät. Tietääkseni muissa lajeissa (jalkapallo, jääkiekko) pyritään eroon siitä että junnut jaetaan lahjakkuuksiin ja niihin muihin. Siellä on huomattu että pidemmällä tähtäimellä sellaisesta jaottelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minusta lukkoja ja kuristuksia ei pitäisi opettaa junnuille kovin varhaisessa vaiheessa. Judo on totta eikä minusta lukkoja tai kuristuksia voi opettaa eikä käyttää kovin varovaisesti. Jos halutaan että tekniikat toimivat myös randorissa ja shiaissa niin ne täytyy tehdä tosissaan ja silloin loukkaantumisriski kasvaa junnuilla huomattavasti.

Lue lisää

Lapsia ei ole seulomassa kukaan. Ei tarvita testejä, speksejä eikä manuaaleja liikunnallisesti lahjakkaiden alle 10 -vuotiaiden karsimiseksi omaksi harjoitusryhmäkseen. Kysymys on vain ja ainoastaan vaihtoehtojen tarjoamisesta, kehityksen portaista, jossa seuraavalle portaalle siirrytään lapsen, tämän ohjaajien ja vanhempien yhteisellä hyväksynnällä. Valinnoissa on ensiarvoisen tärkeää kuunnella ja arvioida lapsen omaa halua ja kykyä siirtyä seuraavalle portaalle

Kysymykseen, mitä nykyisessä junnujen valmennuksessa tehdään väärin jos lahjakkaat junnut pitää erottaa omaksi ryhmäksi, voidaan vastata laajasti. Alla muutamat ydinkohdat, joihin tulee ensisijaisesti tarttua Suomen Judoliiton ja sen alue organisaatioiden toimesta :

a)   Suomen Judoliiton alueorganisaatioiden aktivoituminen lasten ja nuorten judoharrastuksen kehittämiseen. Menetelminä ja foorumeina erilaiset alueparlamentit. Nuorille judokoille suunnatun tiedottamisen ja tapahtumien lisääminen.
b)   E, D, C, -junioreille suunnattujen Junnu Cup -tyyppisten harjoituskilpailujen ottaminen käyttöön maanlaajuisesti. Tässä tehtävässä Etelä-Suomen alu on onnistunut hyvin organisoimalla mm. 4 kertaa vuodessa järjestettävät Junnu Cup -kilpailut. Nämä ovat mitä selvin osoitus siitä, että alueen seuroista on enemmän halukkaita näihin ensimmäisiin oikeisiin kilpailuihin, kuin mitä järjestelyjen puitteissa voidaan osallistujia ottaa (tyypillisesti 200 -300).
c)   Yksinomaan E, D, C, -junioreille suunnattujen Suomen Judoliiton kilpailukalenteriin merkittyjen kilpailujen lisääminen. Tässä yhteydessä tulee kehittää myös kilpailutapahtumia, mm. joukkuekilpailun muotoja (esim. tyttö/poika -sekajoukkueet, joukkueiden painoluokkien räätälöinti, ottelija lukumäärän joustavuus, jne.)
d)   Nuorille Judokoille suunnatun alueellisen tehotiimitoiminnan aktivoiminen. Tehotiimi on alueen nuorten judokoiden valmennusryhmä, jonka tarkoituksena on tehostaa nuorten judoharjoittelua ennen Suomen Judoliiton EV –ryhmiin siirtymistä.
e)   Ulkomaille suunnatut leiri- ja kilpailumatkat/retket.

Kirjoittajan kommentti ”Eiköhän tärkein syy sille että junnut treenaavat judoa on ne kaverit ja mukava laji jota on hauska harrastaa” on aivan oikein. Valitettavasti Judo ei ole mukava laji jos me, ohjaajat ja Judo-organisaatioissa toimivat aikuiset tasapäistämme nämä lapset. Tällöin liikunnallisesti lahjakkaimmat siirtyvät sellaisiin lajeihin, joissa heillä on mahdollisuus erottua. On tunnettu tosiasia ”kaikkien palkitseminen merkitsee sitä, että ketään ei palkita”. Meidän on kyettävä tarjoamaan tavoitteita lapsille. Lapsille erittäin tärkeää on menestymisen vertailu. Motivoinnin tekijät eli tavoitteet olen havainnut koostuvan junnuilla seuraavista :

a) "Meidän jengi" - kaverit, tehokasta/yksinkertaista tekniikkaa ja kaverin peittoamista randoreissa kotisalilla, joskus muutama judollinen peli/leikki
b)   Kilpailuissa voitetut palkinnot (a’ 2 eur järjestävälle organisaatiolle), joita lapsi voi ylpeänä esitellä kotonaan piha- ja koulukavereille.
c)   Graduinneissa saavutetut vyöarvot
e)   Judoseuran (”meidän jengi”) lippalakit, verkkarit, kangasmerkit, jäsenkortti, diplomit

Lapselle ei ole niin tärkeää havainto koordinaation asteittaisesta kehittymisestä, tai lihavuuden hallintaan saamisesta. Me ohjaajat ja vastuuhenkilöt enne saa olla niin naiiveja että uskottelisimme itsellemme tällaista.

Lopuksi mitä tulee lukkojen ja kuristuksien opettamisen aloittamiseen junnuille, on sopiva ikä n. 10…12 vuoden iässä. Ohjaajien tulee painottaa Ne-Wazassa aina vastustajan hallintaa ja kontaktin ylläpitämistä. Kuristukset ja käsilukot eivät tässä ole eduksi.

JudoKonkari kirjoitti:

Kaiken ydin on harjoittelun nousujohteisuus. Jos tavoitteena on menestyä B/A -nuorten SM-kilpailussa, tulee tämä tavoite tiedostaa jo n. 10 -vuotta aikaisemmin vanhempien/ohjaajien toimesta. Käytännösä se tarkoittaa sitä, että 6...8 vuotiaana aloitetaan harjoittelu, joissa pääpaino on kilpailuissa hyödynnettävillä tekniikoilla. Kodokanin vyökoevaatimuksien mukaisilla 5 ja 4 kyu tekniikoilla ja uchi-komilla ei menestytä. Tiedän monen danin tunnustaneen, että he oppivat de-ashi-barain vasta harjoiteltuaan judoa 15 vuotta !!! Voi siis aivan perustellusti kysyä, kannattaako tälläisen tekniikan harjoitteluun "tuhlata" aikaa, kun saman ajan voi käyttää esim. erään kaikista tehokkaimman vastatekniikan harjoitteluun; Uken huono horjutus/taisa-baki johon tehokas ko-soto-gari.

Lue lisää

kun sinä olet konkari tällä judon saralla, niinkerro: montako vuotta tarvitsee ollekseen konkari, kerro kuinka monta dania eli opettajan arvoa sinulla on, kuinka olet kansallisesti ja kansainvälisesti menestynyt, ja millaisia valmennuksellisia meriittejaä olet saavuttanut.

Olen itse harjoitellut judoa kai noin 25 vuotta, lisäksi aikidoa ja EKJTtä, ja aina jaksan ihmetellä, kuinka paljon on jäänyt oppmimista.

Jopa judossa perustekniikkakin kaipaa tarkennusta alkeiskurssitreenejä seuratessa - helkutti, Mifuneko(ko) sitä muuten jopa suositti.

Ja muuten. Jos olet vanha, voit kertoa nimesi, joku voisi ottaa sut todesta. Paskaahan sä muuten jauhat.

sätkä kirjoitti:

kun sinä olet konkari tällä judon saralla, niinkerro: montako vuotta tarvitsee ollekseen konkari, kerro kuinka monta dania eli opettajan arvoa sinulla on, kuinka olet kansallisesti ja kansainvälisesti menestynyt, ja millaisia valmennuksellisia meriittejaä olet saavuttanut.

Olen itse harjoitellut judoa kai noin 25 vuotta, lisäksi aikidoa ja EKJTtä, ja aina jaksan ihmetellä, kuinka paljon on jäänyt oppmimista.

Jopa judossa perustekniikkakin kaipaa tarkennusta alkeiskurssitreenejä seuratessa - helkutti, Mifuneko(ko) sitä muuten jopa suositti.

Ja muuten. Jos olet vanha, voit kertoa nimesi, joku voisi ottaa sut todesta. Paskaahan sä muuten jauhat.

Lue lisää

"Vaikka ammentaisit merestä, saisit kuitenkin vain sen verran kuin ruukkuusi mahtuu", sanoo vanha sananlasku.

Luta Livre kirjoitti:

Joku kyseli edellä miten etsitään lahjakkaita junnuja ja pystyykö 6-vuotiaasta sanomaan tuleeko hänestä hyvä judoka. Ensinnäkin motorista ja liikunnallista lahjakkuutta pystytään erittäin hyvin mittaamaan yksinkertaisilla testeillä 5-6 vuotiailta ja tätäkin nuoremmilta. Tätä on tehty jo vuosia ympäri maailmaa. Pitäisikö sitten tietää tuleeko 6-vuotiaasta hyvä judoka isona? Tästä ei ole kysymys, vaan siitä että hyvillä (esimerkiksi judon kannalta) fyysisillä ominaisuuksilla varustettu lapsi todennäköisesti kehittyy aikuisiällä paremmaksi kilpailijaksi kuin toisenlaisilla ominaisuuksilla varustettu lapsi. Juuri tämän vuoksi panostus liikunnallisesti lahjakkaisiin kannattaa mikäli halutaan saada huipputason kilpailijoita esiin aikuisiällä.

Seuraavassa kommentissa tuli esiin toinen yleinen harhakäsitys, "tehovalmennus" ja "tieteellinen valmennus". Ei siinä ole kysymys lasten rääkkäämisestä tai loppuunpolttamisesta. Kysymys on siitä, että tehdään oikeita asioita, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Yksi osa tätä on "leikinomaiset" harjoitteet, mutta nekin rakennetaan niin että ne kehittävät tiettyjä fyysisiä ja joskus myös psyykkisiä ominaisuuksia. Harjoittelu 5-10 ikävuoden aikana on monipuolista, teknisiin osa-alueisiin ja motoriikan oppimiseen painottuvaa. Tämä sen vuoksi, että herkkyyskausi motoriseen ja tekniseen oppimiseen on juuri tuossa iässä. Mikäli silloin ei omaksuta tiettyjä teknisiä valmiuksia (lajikohtaisia), aikuisiällä tulee vääjäämättä puutteita teknisessä osaamisessa.

Sitten tullaankin Ippon-lehden artikkeleihin. En tiedä onko artikkelit valittu tietoisesti tai sattumalta. Ne kyllä kertovat oikeista asioista, mutta taas kerran keskivertolapsen näkökulmasta. En ymmärrä miksi Suomessa ei käytetä hyväksi sitä maailmanluokan osaamista ja tietämystä mitä esimerkiksi Jyväskylän Liikuntabiologian laitokselta ja KIHU:sta löytyy. Tieteellinen tutkimus jota näissä instansseissa tehdään (eli nyt ei ole kysymys yhden tutkijan kirjoittamasta artikkelista vaan todellisesta huippu-urheilun tutkimuksesta) kertoo selkeästi mistä huippu-urheiluun tähtäävässä valmennuksessa on kysymys jo aivan lapsuudesta asti. Eli artikkelilla johon kirjoittaja viittasi ei ole sinällään mitään tekemistä todellisen urheiluvalmennuksen kanssa. Siinä esitetään muutamia yleisesti tiedossa olevia faktoja ja kehotetaan lapsia ja valmentajia ottamaan harjoittelu "iisisti". Kuten todettu tällainen metodi sopii yli 90% lapsista, mutta jotakin aivan muuta tarvitaan niille jotka haluavat oikeasti menestyä sekä lapsena että vähän myöhemminkin mikäli intoa riittää.

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että lasten ja nuorten valmennuksen ei tarvitse olla jokaisen kohdalla kilpailuorientoitunutta. Ne ketkä haluavat kilpailla paljon voivat yleensä sen tehdä, kunhan ei tehdä kompromisseja pitkän tähtäimen kehityksen kanssa. Yleisesti ottaen kannattaa keskittyä oikeaoppiseen harjoitteluun ja valita kauden kilpailut huolella ja nousujohteisesti kovenevina taitojen ja kykyjen karttuessa.

Venäjän kisat mainitsin esimerkkinä sen takia, että ne ovat tasollisesti parhaat mitä 12-15 - vuotialle olen Euroopasta löytänyt. Tuomarit ovat olleet lasten sarjoissa hyvin huolellisia lukoissa ja kuristuksissa, ainoat vaaratilanteet muodostuvat mikäli näitä ei ole salilla harjoiteltu eikä tästä johtuen osata puolustaa ollenkaan / taputtaa ajoissa.

Lue lisää

Viittaatkos samaan KIHUUN, joka tuli tutuksi Lahden hiihtokisoissa - siellä nyt ainakin on tietoa valmennuksesta. VITUT!

JudoKonkari kirjoitti:

Lapsia ei ole seulomassa kukaan. Ei tarvita testejä, speksejä eikä manuaaleja liikunnallisesti lahjakkaiden alle 10 -vuotiaiden karsimiseksi omaksi harjoitusryhmäkseen. Kysymys on vain ja ainoastaan vaihtoehtojen tarjoamisesta, kehityksen portaista, jossa seuraavalle portaalle siirrytään lapsen, tämän ohjaajien ja vanhempien yhteisellä hyväksynnällä. Valinnoissa on ensiarvoisen tärkeää kuunnella ja arvioida lapsen omaa halua ja kykyä siirtyä seuraavalle portaalle

Kysymykseen, mitä nykyisessä junnujen valmennuksessa tehdään väärin jos lahjakkaat junnut pitää erottaa omaksi ryhmäksi, voidaan vastata laajasti. Alla muutamat ydinkohdat, joihin tulee ensisijaisesti tarttua Suomen Judoliiton ja sen alue organisaatioiden toimesta :

a)   Suomen Judoliiton alueorganisaatioiden aktivoituminen lasten ja nuorten judoharrastuksen kehittämiseen. Menetelminä ja foorumeina erilaiset alueparlamentit. Nuorille judokoille suunnatun tiedottamisen ja tapahtumien lisääminen.
b)   E, D, C, -junioreille suunnattujen Junnu Cup -tyyppisten harjoituskilpailujen ottaminen käyttöön maanlaajuisesti. Tässä tehtävässä Etelä-Suomen alu on onnistunut hyvin organisoimalla mm. 4 kertaa vuodessa järjestettävät Junnu Cup -kilpailut. Nämä ovat mitä selvin osoitus siitä, että alueen seuroista on enemmän halukkaita näihin ensimmäisiin oikeisiin kilpailuihin, kuin mitä järjestelyjen puitteissa voidaan osallistujia ottaa (tyypillisesti 200 -300).
c)   Yksinomaan E, D, C, -junioreille suunnattujen Suomen Judoliiton kilpailukalenteriin merkittyjen kilpailujen lisääminen. Tässä yhteydessä tulee kehittää myös kilpailutapahtumia, mm. joukkuekilpailun muotoja (esim. tyttö/poika -sekajoukkueet, joukkueiden painoluokkien räätälöinti, ottelija lukumäärän joustavuus, jne.)
d)   Nuorille Judokoille suunnatun alueellisen tehotiimitoiminnan aktivoiminen. Tehotiimi on alueen nuorten judokoiden valmennusryhmä, jonka tarkoituksena on tehostaa nuorten judoharjoittelua ennen Suomen Judoliiton EV –ryhmiin siirtymistä.
e)   Ulkomaille suunnatut leiri- ja kilpailumatkat/retket.

Kirjoittajan kommentti ”Eiköhän tärkein syy sille että junnut treenaavat judoa on ne kaverit ja mukava laji jota on hauska harrastaa” on aivan oikein. Valitettavasti Judo ei ole mukava laji jos me, ohjaajat ja Judo-organisaatioissa toimivat aikuiset tasapäistämme nämä lapset. Tällöin liikunnallisesti lahjakkaimmat siirtyvät sellaisiin lajeihin, joissa heillä on mahdollisuus erottua. On tunnettu tosiasia ”kaikkien palkitseminen merkitsee sitä, että ketään ei palkita”. Meidän on kyettävä tarjoamaan tavoitteita lapsille. Lapsille erittäin tärkeää on menestymisen vertailu. Motivoinnin tekijät eli tavoitteet olen havainnut koostuvan junnuilla seuraavista :

a) "Meidän jengi" - kaverit, tehokasta/yksinkertaista tekniikkaa ja kaverin peittoamista randoreissa kotisalilla, joskus muutama judollinen peli/leikki
b)   Kilpailuissa voitetut palkinnot (a’ 2 eur järjestävälle organisaatiolle), joita lapsi voi ylpeänä esitellä kotonaan piha- ja koulukavereille.
c)   Graduinneissa saavutetut vyöarvot
e)   Judoseuran (”meidän jengi”) lippalakit, verkkarit, kangasmerkit, jäsenkortti, diplomit

Lapselle ei ole niin tärkeää havainto koordinaation asteittaisesta kehittymisestä, tai lihavuuden hallintaan saamisesta. Me ohjaajat ja vastuuhenkilöt enne saa olla niin naiiveja että uskottelisimme itsellemme tällaista.

Lopuksi mitä tulee lukkojen ja kuristuksien opettamisen aloittamiseen junnuille, on sopiva ikä n. 10…12 vuoden iässä. Ohjaajien tulee painottaa Ne-Wazassa aina vastustajan hallintaa ja kontaktin ylläpitämistä. Kuristukset ja käsilukot eivät tässä ole eduksi.

Lue lisää

Alkuun voisi kirjoittaa pitkään judon kasvatuksellisista tavoitteista tai ylevistä periaatteista kuten yhteisestä hyvästä: http://lyhytlinkki.net/?112d6av5
mutta judohan on vain kilpaurheilua joten jätetään filosofiat pölyttymään koulutusmonisteisiin ja historiankirjoihin :-)

En ensinnäkään ymmärrä väitettä tasapäistämisestä. Kirjoitin joi aiemmin että judon pitää tarjota haasteita ja mahdollisuuksia kaikille junnuille niin kilpailuista innostuneille kuin niille muille joita kilpaileminen ei kiinnosta. Jokaisen pitää pystyä kehittymään omien kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan. Minusta se ei todellakaan tarkoita tasapäistämistä.

En ole kritisoinut kilpailuja itsessään vaan sitä että minusta se ei saa olla ainoa asia judossa. Junnujen kehitys ei ole mikään tasaisesti nouseva käyrä vaan välillä kehitys hidastuu ja jopa pysähtyy. Jos valmennuksessa tähdätään vain kilpailuihin niin mitä vaihtoehtoja junnulla on kun kisat alkavat tökkiä eikä junnu jaksa /pysty täyttämään valmentajan odotuksia? Silloin lopetetaan laji ja aletaan harrastaa jotain muuta. Jälleen yksi hukattu tulevaisuuden lupaus.

En edelleenkään näe mitään etua siinä että junnuryhmistä noukittaisiin lahjakkuudet omiin ryhmiin tai omiin seuroihin liian aikaisin (=ennen murrosikää). Edelleenkin jankutan sitä että lapset kehittyvät eri tahtiin. Jos varhaisessa vaiheessa ne lahjakkuudet siirretään omiin ryhmiin tärvelemme samalla ne hieman hitaammin kehittyvien mahdollisuudet. Jako lahjakkaisiin ja niihin muihin ei varmasti jää junnuilta havaitsematta ja sen oivaltaminen taatusti tuhoaa motivaation jatkaa judon parissa. Ennestäänkin pienet piirit kutistuvat entisestään. Ja kuitenkin jos halutaan että ne lahjakkaat junnut kehittyvät ja haluavat jatkaa judon parissa pitäisi leireillä ja kisoissa löytyä paljon erilaisia vastustajia. Jos satsaamme vain niihin harvalukuisiin lahjakkuuksiin on lopputulos se että vastassa on samat naamat niin kisoissa kuin leireillä. Samat valmennusmetodit, samat valmentajat, samat tekniikat... jne.

Lukoista ja kuristuksista vielä sen verran että minusta judossa ei pitäisi mennä siihen mitä joissain "hippalajeissa" (tiedetään epäkohtelias nimitys :-)) harrastetaan eli suoritus hyväksytään jos se näyttää hyvältä ja olisi tuomarin mielestä toimiva jos se vietäisiin loppuun saakka. Judo on totta joten kuristus tai lukko on totta vasta kun vastustaja taputtaa antautumisen merkiksi. Nykyinen 15-vuoden raja on minusta sopiva.

Olen ollut seuraamassa kisoja junnu cupeista aikuisten kisoihin saakka. Pienten junnujen kisoissa seinät suunnilleen pullistelevat innokkaista kilpailijoista ja sama meno jatkuu noin D-C-junnuihin saakka ja sen jälkeen porukka pienenee kuin pyy maailmanlopun edessä. Mihin me hukkaamme ne innokkaat junnut? Miksi he eivät jatka edes vetäjinä tai kuntoilijoina? Jalkapallosta esimerkiksi löytyy kyllä jos jonkin sortin puulaaki sarjoja ja vähän vaativampiakin sarjoja omien halujen ja kykyjen mukaan. Mutta judossa ei tatamille kovin usein palata junnuvuosien jälkeen. Mitä me teemme väärin?

hiukan kiukustunut tantta kirjoitti:

Tuolla alussa kehuit kolunneesi arvokisoja, vaikka et edes tiennyt mitä ne ovat.

Myöhemmin sanoit että juniorin kehityksestä voi piirtää suoran, mutta seuraavaksi ilmoitit, että tietenkään kehitys ei ole lineaarista - ja sätit minua mallisi väärin ymmärtämisestä.

Suora on lineaarinen ja minä alan epäillä, onko sinusta tatamillakaan mihinkään. Jotain pitäisi osata itsekin ennen kuin alkaa muita opettaa.

Jos alueeltasi puuttuu junnukisoja, niin järjestäkää seurasi tai naapuriseurojen kanssa sellaiset! Ette kai te odota että taivaasta laskeutuu enkeli teille kisoja järjestämään.

Sama pätee alueen junnutoimintaan. Alue on alueen seurojen yhteenliittymä, te siellä.

Lopuksi sanoisin vielä että minä en ole liiton tantta, mitä ilmaisua joku jossain käytti, vaan ihan yksityinen tantta. En siis ole missään liiton luottamus- tai työtehtävissä, joten kommenttejani ei tarvite liiton piikkiin laittaa.

Lue lisää

Suora on funktion (ts. yhtälön) kuvaaja tai suoraa/käyrää voidaan kuvata funktiolla. Tämä jälkimmäinen on kokeellisessa analyysissä esim. lineaaristen sovitteiden ja regressioiden yhteydessä. Funktio voi olla joko lineaarinen tai epälineaarinen. Epälineaarisessa funktiossa on epäjatkuvuuskohtia, eli ns. "hyppäyksiä". Näin voi siis olla myös suoraa kuvaavassa funktiossa ja sen graafisessa esityksessä.

minä kirjoitti:

Judo treenit ? Joo olisi hyvä jos niissä olisi judoa ;D Vain hyvällä tekniikalla ja usealla (jokunen miljoona) toistolla saadaan aikaan se heitto kokemus ja "pelisilmä" jota judoka tarvitsee. Kovuus tulee treeneissä ja siihen voi kuulua oksentelu ;) harjoitukset pitää jakaa 2kert. tekniikka ja 1kert. randori=kovat (kova alkujumppa ja hyvä venyttely loppuun) 3-5kert. viikossa on mahdollinen määrä nuorelle kun muistamme jakaa treenit tekniikka,randori ja kunto (kuntopiiri ynm..) voimaharjoittelu nuorelle on vähän niin ja näin (minusta) voimaa saa parin kanssa, tietysti voimaa (puntti) voi hankki mutta siinä pitää olla järkeä.

Lue lisää

"voimaharjoittelu nuorelle on vähän niin ja näin (minusta) voimaa saa parin kanssa, tietysti voimaa (puntti) voi hankki mutta siinä pitää olla järkeä."

Tietysti punteilla suoritettavassa voimaharjoittelussa pitää olla järkeä kuten kaikessa harjoittelussa. Se on lähtökohta.

Ilman riittävän aikaisin aloitettua ja hyvin suunniteltua voimaharjoittelua(levytanko) ei kuitenkaan enää nykypäivänä judossa menestytä. Punttitreeni pitää aloittaa jo lapsena. Tämä on ihan tutkittu juttu. tehokkain ikäkausi kehittää voimaa on murrosiästä tuonne n. 20 ikävuoteen. Tämän jälkeen voiman hankinta on huomattavasti hitaampaa. Nykyvalmennustietämyksen mukaan painonnostotekniikkaa aletaan treenaamaan siis tuossa 10 - 12 ikävuoden tienoilla erilaisilla pelkällä tangolla suoritettavilla harjoitteilla ja varsinaista voimaharjoittelua n. 15-16 iässä, jolloin pn-tekniikat pitäisi olla jo kunnossa. Perusvoiman hankintaan aikaa ei ole siis montaa vuotta 5 -6 vuotta max, joten tuo aika on käytettävä tehokkaasti.

Tässä on muuten yksi iso puute suomalaisessa valmennuksessa kautta linjan. Voimaharjoittelu aloitetaan useimmiten liian myöhään, vasta aikuisiässä, ja sitten ihmetellään miksei voima ja lihakset tartu ja miksi ulkomaiset huiput on niin vahvoja.

Kirjoittaakaa Suomen Judoliiton palstalle. Jos ette uskalla kirjoittaa omalla nimellä niin kirjoittakaa sitten nimimerkillä.
Open Forumista saa varmasti ammattimaisempia vastauksia kuin täältä finninaamaisten amiskojen palstalta.

Mate

1.dan kirjoitti:

Kirjoittaakaa Suomen Judoliiton palstalle. Jos ette uskalla kirjoittaa omalla nimellä niin kirjoittakaa sitten nimimerkillä.
Open Forumista saa varmasti ammattimaisempia vastauksia kuin täältä finninaamaisten amiskojen palstalta.

Mate

Lue lisää

Kirjoittaakaa Suomen Judoliiton palstalle.
MIKSI KUN KERRAN TÄÄLÄ SAA TULETTAA JA ILMAN PELKOA ETTÄ KETJU KATKEAA TAI HÄVIÄÄ.

Jos ette uskalla kirjoittaa omalla nimellä niin kirjoittakaa sitten nimimerkillä.
NO SE NYT EI ONNISTU SIELÄ ;)

Open Forumista saa varmasti ammattimaisempia vastauksia kuin täältä finninaamaisten amiskojen palstalta.
TUO VOIKIN OLLA TOTTA MUTTA JOS LUULET ETTÄ NÄMÄ JOTKA TÄÄLÄ KIRJOITTAVAT EI OLE (OMASTA MIELESTÄ)AMMATTILAISIA NIIN EREHDYT.

JA LOPPUUN VOISIN SANO: LIITON SIVUILLA EI OLE PALJON "TUULETELTU" SAATIKAAN ETTÄ SE OLISI EDES MAHDOLLISTA!!

1.dan kirjoitti:

Kirjoittaakaa Suomen Judoliiton palstalle. Jos ette uskalla kirjoittaa omalla nimellä niin kirjoittakaa sitten nimimerkillä.
Open Forumista saa varmasti ammattimaisempia vastauksia kuin täältä finninaamaisten amiskojen palstalta.

Mate

Lue lisää

Ehkäpä siksi anaonyyminä ja täällä, koska liiton palstalla jos esittää rajumpaa kritiikkiä tai vaihtoehtoja nykyisiin luutuneisin toimintamalleihin, varsinkin mitä tulee lasten ja nuorten valmennukseen/ohjaamiseen/kilpailemiseen, niin ne mielipiteet teilataan heti niin korkealta ja arvovaltaisilta tahoilta että asian käsittely loppuu siihen paikkaan ihan tyystin. Kehut ja ylistykset saa teilaaja muutaman muun arvostetun taholta, vaikka olisikin mielipiteineen "kentän" yleistä mielipidettä vastaan.

Epätietoinen kirjoitti:

Ehkäpä siksi anaonyyminä ja täällä, koska liiton palstalla jos esittää rajumpaa kritiikkiä tai vaihtoehtoja nykyisiin luutuneisin toimintamalleihin, varsinkin mitä tulee lasten ja nuorten valmennukseen/ohjaamiseen/kilpailemiseen, niin ne mielipiteet teilataan heti niin korkealta ja arvovaltaisilta tahoilta että asian käsittely loppuu siihen paikkaan ihan tyystin. Kehut ja ylistykset saa teilaaja muutaman muun arvostetun taholta, vaikka olisikin mielipiteineen "kentän" yleistä mielipidettä vastaan.

Lue lisää

Eräs oli laittanut linkin tänne, niin kuin arvaa keskelle ketjua. Ja juuri siihen kohtaan josta saa varmaan "hyvää" palutetta ja itse ketju (asia) katkeaa. No näin saadaan otsikoita ;) Mutta menkää ja hämmästykää.

Epätietoinen kirjoitti:

Ehkäpä siksi anaonyyminä ja täällä, koska liiton palstalla jos esittää rajumpaa kritiikkiä tai vaihtoehtoja nykyisiin luutuneisin toimintamalleihin, varsinkin mitä tulee lasten ja nuorten valmennukseen/ohjaamiseen/kilpailemiseen, niin ne mielipiteet teilataan heti niin korkealta ja arvovaltaisilta tahoilta että asian käsittely loppuu siihen paikkaan ihan tyystin. Kehut ja ylistykset saa teilaaja muutaman muun arvostetun taholta, vaikka olisikin mielipiteineen "kentän" yleistä mielipidettä vastaan.

Lue lisää

Liitossa ei ole kuin muutama arvovaltainen taho ja heihin ei kuulu pj eikä toiminnanjohtaja. Suurimman osan löytää E-S alueelta.

arvo kirjoitti:

Liitossa ei ole kuin muutama arvovaltainen taho ja heihin ei kuulu pj eikä toiminnanjohtaja. Suurimman osan löytää E-S alueelta.

"Arvo" totesi että arvovaltaisimmista arvovaltaisimmat galiffit löytyvät suurimmaksi osaksi E-S alueelta ???

Miltä ihmeen E-S alueelta ???

Onko lyhenne sanoista EnosaaSanoa, EimullesaatehdäShimewazaa, EhkäsittenSuurena, EllensoittaisisähkökitaraasoittaisinSilti, EiikinäSuomessa, EivielämuttajoskusmäSaatanaheitän ?

What ?

Mä eksyin tänne ihan vahingossa, ku pyörin täällä chatis. Mä oon ite semmonen 13-14w ”kisa junnu”. MIKS MEILTÄ EI KYSYTÄ MITÄÄN!?!?!? Meistä puhutaan, ja meiän valmennuksesta, mutta entäs meiän näkökanta?! Mä tykkään ite randorista/kisa meinigistä, ja siks mä judoo harrastankin. Mut osa junnuista käy reeneis, koska isä tai äiti pakottaa. Sen näkee sit muutaman harrastus vuoden jälkeen, et onko junnu ”kisakone” vai onko se siällä siks että vanhemmat pakottaa. Tähän väliin mahtuu myös ne, jotka tykkää judosta, mutta pysyy poissa kisoista.

Mun miälestä junnun pitäs saada ITE valita, mitenkä sitä valmennetaan…haluaako se rankat randori reenit( tekniikkaa) vai ihan vaan tekniikka reenit joissa on vähän randorii ja ”leikkejä”. Tekniikka on oleellinen osa reenejä, siinä en väitä vastaan, mut mulla esim. on alettu jo ottaan enemmän ranttua, koska perustekniikka on jo jotakuinkin hallussa. Mut meiän seuras on toinen ryhmä jossa on mun ikäsii, ne ei jaksa kaikki ees kuunnella mitä opetetaan, jotenka niille pitäs olla jotain mielekästä, eikä se välttämättä oo ranttu.

Joku fiksu on varmaan huomannu mitä mä ajan takaa, junnuja on kolmee luokkaa: kisailijat, ne jotka harrastaa judoo kunnon puolesta ja pakotetut. Kaikki ei haluu ranttuu, osa taas ei voi elää ilaman sitä, ja loput haluais ranttuu ja tekniikkaa tasapuolisesti.

Kisailijana osaan sanoo, et tykkään jos sinne tulee vetään semmonen juron näkönen tyyppi, joka ei kauheesti junnuja sääli, vaan vetää niin kovat reenit, et on vaikeuksii päästä kotirappusii ylös!!! Se on kivaa, koska siinä kuulle oikeen ku kisasijotukset nousee. Kilpailuvalmennus on oikein, jos junnu niin tahtoo ja sillä on tarvittava perus tekniikka hallussa, mut jos se ei oo saanu haalittua sitä, on ihan turha lähtee viämään sitä kisoihin mä oon harrastanu nyt n. 4w judoo, ja kisaamisen mä alotin jo tokalla judovuodella. Oishan se ihan hienoo päästä jonnekkin kauas ulkomaan kisoihin, vaikka onhan noita ollu jo kaks. Ei mulla oo sen isompii tavotteita, mut haluaisin nyt vaan menestyy omassa sarjassani hyvin junnuna, ni isompana on sit nää isommat kisat

KIRJOTTAKAA MUUTKIN JUNNUT TÄNNE MIÄLIPITEENNE!!! ME JUNNUT TÄSSÄ PÄÄTETÄÄN, KUINKA MEITÄ VALMENNETAAN!!!

Epätietoinen kirjoitti:

Ehkäpä siksi anaonyyminä ja täällä, koska liiton palstalla jos esittää rajumpaa kritiikkiä tai vaihtoehtoja nykyisiin luutuneisin toimintamalleihin, varsinkin mitä tulee lasten ja nuorten valmennukseen/ohjaamiseen/kilpailemiseen, niin ne mielipiteet teilataan heti niin korkealta ja arvovaltaisilta tahoilta että asian käsittely loppuu siihen paikkaan ihan tyystin. Kehut ja ylistykset saa teilaaja muutaman muun arvostetun taholta, vaikka olisikin mielipiteineen "kentän" yleistä mielipidettä vastaan.

Lue lisää

Kerropas joku esimerkkitapaus, jossa noin on käynyt. Itselle ei tule mieleen, vaikka aika tiiviisti on tullut seuratuksi liiton foorumia koko sen olemassaolon ajan...

tirlittan kirjoitti:

"Arvo" totesi että arvovaltaisimmista arvovaltaisimmat galiffit löytyvät suurimmaksi osaksi E-S alueelta ???

Miltä ihmeen E-S alueelta ???

Onko lyhenne sanoista EnosaaSanoa, EimullesaatehdäShimewazaa, EhkäsittenSuurena, EllensoittaisisähkökitaraasoittaisinSilti, EiikinäSuomessa, EivielämuttajoskusmäSaatanaheitän ?

What ?

Lue lisää

Päättelytaidon alkeiskurssi, harjoitustehtävä
"mitä tarkoittaa E-S alue"

alue-> jotain maantieteellistä, esim. Suomi ->"S" E-S: jokin osa Suomea, todennäköisesti ilmansuunta-> Etelä. --> Etelä-Suomen alue.

jal kirjoitti:

Kerropas joku esimerkkitapaus, jossa noin on käynyt. Itselle ei tule mieleen, vaikka aika tiiviisti on tullut seuratuksi liiton foorumia koko sen olemassaolon ajan...

Arvovaltaisi henkilöitä ovat kaikki tunnetut Judon järjestöjyrät, olympiakävijät, EM -mitalistit sekä Suomen ylimmät DANit. Ei kukaan ole niin hullu että rupeaa väittelemään näiden kanssa julkisesti. Judo on vähä niinkuin sotilasorganisaatio; aliupseereiden ja miehistön kannattaa pitää turpansa kiinni sen jälkeen kun kenraalit on sanoneet mielipiteensä. Valitettavasti se ei kuitenkaan vie lajia aina eteenpäin.

Ihan junnu vaan kirjoitti:

Mä eksyin tänne ihan vahingossa, ku pyörin täällä chatis. Mä oon ite semmonen 13-14w ”kisa junnu”. MIKS MEILTÄ EI KYSYTÄ MITÄÄN!?!?!? Meistä puhutaan, ja meiän valmennuksesta, mutta entäs meiän näkökanta?! Mä tykkään ite randorista/kisa meinigistä, ja siks mä judoo harrastankin. Mut osa junnuista käy reeneis, koska isä tai äiti pakottaa. Sen näkee sit muutaman harrastus vuoden jälkeen, et onko junnu ”kisakone” vai onko se siällä siks että vanhemmat pakottaa. Tähän väliin mahtuu myös ne, jotka tykkää judosta, mutta pysyy poissa kisoista.

Mun miälestä junnun pitäs saada ITE valita, mitenkä sitä valmennetaan…haluaako se rankat randori reenit( tekniikkaa) vai ihan vaan tekniikka reenit joissa on vähän randorii ja ”leikkejä”. Tekniikka on oleellinen osa reenejä, siinä en väitä vastaan, mut mulla esim. on alettu jo ottaan enemmän ranttua, koska perustekniikka on jo jotakuinkin hallussa. Mut meiän seuras on toinen ryhmä jossa on mun ikäsii, ne ei jaksa kaikki ees kuunnella mitä opetetaan, jotenka niille pitäs olla jotain mielekästä, eikä se välttämättä oo ranttu.

Joku fiksu on varmaan huomannu mitä mä ajan takaa, junnuja on kolmee luokkaa: kisailijat, ne jotka harrastaa judoo kunnon puolesta ja pakotetut. Kaikki ei haluu ranttuu, osa taas ei voi elää ilaman sitä, ja loput haluais ranttuu ja tekniikkaa tasapuolisesti.

Kisailijana osaan sanoo, et tykkään jos sinne tulee vetään semmonen juron näkönen tyyppi, joka ei kauheesti junnuja sääli, vaan vetää niin kovat reenit, et on vaikeuksii päästä kotirappusii ylös!!! Se on kivaa, koska siinä kuulle oikeen ku kisasijotukset nousee. Kilpailuvalmennus on oikein, jos junnu niin tahtoo ja sillä on tarvittava perus tekniikka hallussa, mut jos se ei oo saanu haalittua sitä, on ihan turha lähtee viämään sitä kisoihin mä oon harrastanu nyt n. 4w judoo, ja kisaamisen mä alotin jo tokalla judovuodella. Oishan se ihan hienoo päästä jonnekkin kauas ulkomaan kisoihin, vaikka onhan noita ollu jo kaks. Ei mulla oo sen isompii tavotteita, mut haluaisin nyt vaan menestyy omassa sarjassani hyvin junnuna, ni isompana on sit nää isommat kisat

KIRJOTTAKAA MUUTKIN JUNNUT TÄNNE MIÄLIPITEENNE!!! ME JUNNUT TÄSSÄ PÄÄTETÄÄN, KUINKA MEITÄ VALMENNETAAN!!!

Lue lisää

Olen samaa mieltä edellisen kanssa!!

Epätietoinen kirjoitti:

Arvovaltaisi henkilöitä ovat kaikki tunnetut Judon järjestöjyrät, olympiakävijät, EM -mitalistit sekä Suomen ylimmät DANit. Ei kukaan ole niin hullu että rupeaa väittelemään näiden kanssa julkisesti. Judo on vähä niinkuin sotilasorganisaatio; aliupseereiden ja miehistön kannattaa pitää turpansa kiinni sen jälkeen kun kenraalit on sanoneet mielipiteensä. Valitettavasti se ei kuitenkaan vie lajia aina eteenpäin.

Lue lisää

Mitäs pitäisi tehdä? Kielletäänkö mainitsemiltasi tahoilta osallistuminen keskusteluun, jotta pelokkaat tavikset uskaltavat esittää mielipiteensä?

Ja mitä kamalaa mahtaa seurata jos on eri mieltä kuin joku heistä?

Epätietoinen kirjoitti:

Arvovaltaisi henkilöitä ovat kaikki tunnetut Judon järjestöjyrät, olympiakävijät, EM -mitalistit sekä Suomen ylimmät DANit. Ei kukaan ole niin hullu että rupeaa väittelemään näiden kanssa julkisesti. Judo on vähä niinkuin sotilasorganisaatio; aliupseereiden ja miehistön kannattaa pitää turpansa kiinni sen jälkeen kun kenraalit on sanoneet mielipiteensä. Valitettavasti se ei kuitenkaan vie lajia aina eteenpäin.

Lue lisää

Ymmärsin kyllä, ketkä ovat "arvovaltaisia tahoja" judomaailmassa. Kaipasin esimerkkiä siitä, miten moiset tahot olisivat tuhahduttaneet keskustelun Judoliiton oman sivuston Open Forumissa.

Olisiko niin, että moinen "pelko" (lainausmerkeissä tai vaikka ilman) on täysin kuviteltu juttu.

Ihan junnu vaan kirjoitti:

Mä eksyin tänne ihan vahingossa, ku pyörin täällä chatis. Mä oon ite semmonen 13-14w ”kisa junnu”. MIKS MEILTÄ EI KYSYTÄ MITÄÄN!?!?!? Meistä puhutaan, ja meiän valmennuksesta, mutta entäs meiän näkökanta?! Mä tykkään ite randorista/kisa meinigistä, ja siks mä judoo harrastankin. Mut osa junnuista käy reeneis, koska isä tai äiti pakottaa. Sen näkee sit muutaman harrastus vuoden jälkeen, et onko junnu ”kisakone” vai onko se siällä siks että vanhemmat pakottaa. Tähän väliin mahtuu myös ne, jotka tykkää judosta, mutta pysyy poissa kisoista.

Mun miälestä junnun pitäs saada ITE valita, mitenkä sitä valmennetaan…haluaako se rankat randori reenit( tekniikkaa) vai ihan vaan tekniikka reenit joissa on vähän randorii ja ”leikkejä”. Tekniikka on oleellinen osa reenejä, siinä en väitä vastaan, mut mulla esim. on alettu jo ottaan enemmän ranttua, koska perustekniikka on jo jotakuinkin hallussa. Mut meiän seuras on toinen ryhmä jossa on mun ikäsii, ne ei jaksa kaikki ees kuunnella mitä opetetaan, jotenka niille pitäs olla jotain mielekästä, eikä se välttämättä oo ranttu.

Joku fiksu on varmaan huomannu mitä mä ajan takaa, junnuja on kolmee luokkaa: kisailijat, ne jotka harrastaa judoo kunnon puolesta ja pakotetut. Kaikki ei haluu ranttuu, osa taas ei voi elää ilaman sitä, ja loput haluais ranttuu ja tekniikkaa tasapuolisesti.

Kisailijana osaan sanoo, et tykkään jos sinne tulee vetään semmonen juron näkönen tyyppi, joka ei kauheesti junnuja sääli, vaan vetää niin kovat reenit, et on vaikeuksii päästä kotirappusii ylös!!! Se on kivaa, koska siinä kuulle oikeen ku kisasijotukset nousee. Kilpailuvalmennus on oikein, jos junnu niin tahtoo ja sillä on tarvittava perus tekniikka hallussa, mut jos se ei oo saanu haalittua sitä, on ihan turha lähtee viämään sitä kisoihin mä oon harrastanu nyt n. 4w judoo, ja kisaamisen mä alotin jo tokalla judovuodella. Oishan se ihan hienoo päästä jonnekkin kauas ulkomaan kisoihin, vaikka onhan noita ollu jo kaks. Ei mulla oo sen isompii tavotteita, mut haluaisin nyt vaan menestyy omassa sarjassani hyvin junnuna, ni isompana on sit nää isommat kisat

KIRJOTTAKAA MUUTKIN JUNNUT TÄNNE MIÄLIPITEENNE!!! ME JUNNUT TÄSSÄ PÄÄTETÄÄN, KUINKA MEITÄ VALMENNETAAN!!!

Lue lisää

kertoa mikä on hänen tilanteensa tällä hetkellä ?
Ihan mielenkiinnosta vaan, eikä nyt 1 henkilön otannasta voi mitään yleistää. Toivottavasti jatkanut judon parissa ja löytänyt tiensä, mikä sitten onkin.

Oma mielipiteeni vain vahvistunut vuosien varrella junnuryhmien vetäjänä. Nykyään lapset/nuoret haluavat elämyksiä, yxtoikkonen puurtaminen ei kiinnosta ketään heistä. Aika haasteellista jo judotreenien osalta, mutta tuntuu siltä, että "pelkät" sellaiset eivät riitä. Pitäisi olla esim. yhteisiä uintireissuja, futista, fillarointia ymym, jotta jengiytyisivät ja loisi yhteishengen, jolla sitten jaksetaan vähän "tylsempiäkin" juttuja, kuten judoharjoituksia. Siis iässä 8-12 v.

Voi tietysti olla niin, että mun osaaminen on kovin hepposta, aikuisena aloittanut 2. kyu eikä kisannut kun 2 kertaa. Mutta sillä mennään mitä on annettu ja opittu. Vierailla saleillakin yritetty käydä ahkerasti ammentamassa oppeja ja opetustapoja.

Yön yli leirit olisivat hyvä vaihtoehto yhdessä tekemiseen ja toisiin tutustumiseen hauskanpitoon, mutta tuntuu ettei niitä enää mikään seura viitsi pitää, kun ei ole tulijoita.

Äh, mitä mä täss' valitan. Yritetään jatkaa hyvällä jalalla.

Vanha viestiketju, mutta ajankohtainen asia silti.

Nämä "kovuuden" huutajat ovat yleensä kai sitä porukkaa, jonka jäljiltä Suomen judon yleisilme on sitä mitä se on: päkittävää, punttianostavaa, voimaa korostavaa ja heikolla tekniikalla varustettua jäykistelyä. MItä järkeä on opettaa nuorille kovaa randoria ja pari heittoa, joilla voittaa junnukisoissa kun samalla hukataan tekniikan ja motoriikan opettelun herkkyyskaudet?

Jos tähtäin on voittaa juniorikisat niin a vot, paiskotaan kovaa ranttua ja yhtä lonkkaheittoa plus osotoa vaan menemään. Jos tavoite on tulla maailmanluokan urheilijaksi niin perusteiden pitää olla monipuoliset ja hyvät, niin motoriikan, fysiikan kuin tekniikan osalta.

Nämä hiki- ja veripäässä randoria alle 10-vuotiaille vääntävät jäärät ovat kai saaneet omat mitalinsa aikana, jolloin judo oli lasten kengissä ja jäykkyys, kovuus ja voima vielä veivät johonkin. Ne ajat ovat ohi, judo on kansainvälisesti paljon kovempaa kilpailua nykyisin.

Kilpailemista ei voida aloittaa liian nuorena, kisatatamille vaan ja mitä pikimmin. Kilpailukynnystä alaspäin, ottelijoita lisää. Sen sijaan tavoite ei voi eikä pidä olla menestys c-junnuissa kansallisella tasolla eikä harjoittelua saa optimoida siihen tarkoitukseen.

Laajan harrastajapohjan mukana pitäminen, hyvän teknisen, fyysisen ja motorisen perustan rakentaminen ja pienestä pitäen aloitettu kisaaminen ovat hyvä yhdistelmä matkalla huipulle. Jatkuva hampaat irvessä tehty hikirandorin vääntäminen pienestä pitäen sen sijaan ei kuulu reseptiin, se rikkoo tekniikoita ja opettaa väärille tavoille ellei moninketaista määrää vietetä nimenomaan tekniikkatreenien parissa.

Tuosta penkistä kun ei vain ole judossa niin paljon hyötyä...

Pohjoismaiden mestaruus ei nykyisin ole enää mikään erityinen saavutus, mutta ennen oli

Plussarjalainen, joka nostaa 160 penkistä, ei ole erityisen vahva, normi aikuisilla on nostaa 1,5 krt oma paino

No kerro sitten nimesi ja kisat/vastustajat, jotka olet vienyt, osakin riittää

Nykypäivänä Pm-kisat ovat tasoltaan kuin piirinmestaruuskisat arvo on vain nimessä ei tasossa, ei muiden , kuin järjestävän maan kovat nimet mukaan lähde

Älä unohda, että Suomessa vaikuttaa edellen myös olympiatason kavereista Sherif el Digwy, joka tosin on egyptiläinen. Loistavaa työtä tekee junnujen kilpajudon eteen jokatapauksessa