Vapaa-ajattelijain tiedotus-listalta napattua:
Nuorisobarometri2014
https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2015/03/Nuorisobarometri_2014_web.pdf
kertoo ihan mielenkiintoisia asioita myös uskontoon ja uskonnonvapauteen liittyen.
Kuviossa 41 (s. 85) ilmenevä muutos vuoteen 2010 oli melko suuri "uskonnollisuuden" ja "ei-uskonnollisuuden suhteen". Vuonna 2014 (suluissa vuoden 2010 lukemat) ”ei-uskonnollisten” määrä on yhteensä 53 % (47 %) ja ”uskonnollisten” 23 % (35 %). Haastatellut ovat siis 15-29 -vuotiaita.
Nuorimmassa ikäluokassa 15-19 -vuotiaat ”ei-uskonnollisten osuus” on 46 % (kun 25-29 -vuotiailla lukema on 57 %), missä näkyy vielä Suomen koululaitoksen, pakkouskonnon ja tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen tyrkyttämisen luoman ” uskonnollisen kasvihuoneilmiön” indoktrinoiva ja manipuloiva vaikutus.
Kuviossa 3 (s. 26) itsensä vähemmistöön kuuluvaksi katsoo uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen vuoksi 27 %.
Kuvion 9 (s. 38) mukaan 9 % oli kokenut syrjintää uskontoon tai vakaumukseen liittyen ja 4 % seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Jälkimmäinen luku voi olla suuri suhteessa kohderyhmään. Ja miksipä ei myös tuo 9 %.
Pikkuisen harmittelen, että kuvion 4 (s. 309 kysymyksiin ei tullut mukaan suoranainen uskonnon harjoittaminen (tai harjoituttaminen) kouluissa (ruokarukous, jumalanpalvelus, hartaus). Jo aiemmissakin ja nyt uusissa OPH:n ohjeissa on selkeästi kolme erillistä asiaa, 1) opetus, 2) koulun yhteiset juhlat ja niissä esim. yksittäinen virsi (joka on "sallittu") sekä 3) tunnustuksellinen uskonnollinen tilaisuus (kuten koululaisjumalanpalvelus, jota ei siis kysytty).
Olisi olllut hyvä, että myös näistä koululaisjumalanpalveluksista ja niiden mahdollisista vaihtoehtoisista tilaisuuksista olisi kysytty. Toki kolme eri kysymystä on "paljon", mutta silti olisi ollut vain yksi per kukin eri asia. ”Suvivirsi” on ollut monia muita uskonasioita enemmän suosiossa ja siksi yhteisten juhlien uskonnollinen osuus koetaan kysyttäessä' epäilemättä jossain määrin eri tavoin kuin esim. juuri koulun vieminen kirkkoon koululaisjumalanpalvelukseen.
Syrjivänä pitämisen osalta noin viidesosan (19 %) tai noin neljäsosan (23 %) "pienehkö" (??) määrä ilmentää mielestäni muun muassa ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen puutteita kouluissa ja sitä, että olemassa olleeseen perinteiseen olotilaan on mukauduttu ja pidetty sitä ikään kuin luonnollisena, varsinkin kun media ei ole asiaa käsitellyt likimainkaan vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien asioita.
Hyvään suuntaan mennään, mutta parannettavaa on vielä riittämiin.
Nuorisobarometri2014
https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2015/03/Nuorisobarometri_2014_web.pdf
kertoo ihan mielenkiintoisia asioita myös uskontoon ja uskonnonvapauteen liittyen.
Kuviossa 41 (s. 85) ilmenevä muutos vuoteen 2010 oli melko suuri "uskonnollisuuden" ja "ei-uskonnollisuuden suhteen". Vuonna 2014 (suluissa vuoden 2010 lukemat) ”ei-uskonnollisten” määrä on yhteensä 53 % (47 %) ja ”uskonnollisten” 23 % (35 %). Haastatellut ovat siis 15-29 -vuotiaita.
Nuorimmassa ikäluokassa 15-19 -vuotiaat ”ei-uskonnollisten osuus” on 46 % (kun 25-29 -vuotiailla lukema on 57 %), missä näkyy vielä Suomen koululaitoksen, pakkouskonnon ja tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen tyrkyttämisen luoman ” uskonnollisen kasvihuoneilmiön” indoktrinoiva ja manipuloiva vaikutus.
Kuviossa 3 (s. 26) itsensä vähemmistöön kuuluvaksi katsoo uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen vuoksi 27 %.
Kuvion 9 (s. 38) mukaan 9 % oli kokenut syrjintää uskontoon tai vakaumukseen liittyen ja 4 % seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Jälkimmäinen luku voi olla suuri suhteessa kohderyhmään. Ja miksipä ei myös tuo 9 %.
Pikkuisen harmittelen, että kuvion 4 (s. 309 kysymyksiin ei tullut mukaan suoranainen uskonnon harjoittaminen (tai harjoituttaminen) kouluissa (ruokarukous, jumalanpalvelus, hartaus). Jo aiemmissakin ja nyt uusissa OPH:n ohjeissa on selkeästi kolme erillistä asiaa, 1) opetus, 2) koulun yhteiset juhlat ja niissä esim. yksittäinen virsi (joka on "sallittu") sekä 3) tunnustuksellinen uskonnollinen tilaisuus (kuten koululaisjumalanpalvelus, jota ei siis kysytty).
Olisi olllut hyvä, että myös näistä koululaisjumalanpalveluksista ja niiden mahdollisista vaihtoehtoisista tilaisuuksista olisi kysytty. Toki kolme eri kysymystä on "paljon", mutta silti olisi ollut vain yksi per kukin eri asia. ”Suvivirsi” on ollut monia muita uskonasioita enemmän suosiossa ja siksi yhteisten juhlien uskonnollinen osuus koetaan kysyttäessä' epäilemättä jossain määrin eri tavoin kuin esim. juuri koulun vieminen kirkkoon koululaisjumalanpalvelukseen.
Syrjivänä pitämisen osalta noin viidesosan (19 %) tai noin neljäsosan (23 %) "pienehkö" (??) määrä ilmentää mielestäni muun muassa ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen puutteita kouluissa ja sitä, että olemassa olleeseen perinteiseen olotilaan on mukauduttu ja pidetty sitä ikään kuin luonnollisena, varsinkin kun media ei ole asiaa käsitellyt likimainkaan vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien asioita.
Hyvään suuntaan mennään, mutta parannettavaa on vielä riittämiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erään vertailuna: evlut kirkon jäsenistä 19% sanoo olevansa selvästi ei-uskonnollinen, uskontokuntiin kuulumattomista 3% sanoo olevansa selvästi uskonnollisia. Evlut kirkko näyttää olevan ikäänkuin väärä valinta suurimmalle osalle nuoria jäseniään.
Jees. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomissa on siis tuon mukaan varsin pieni määrä uskonnolisia, mutta ev.lut. kirkon jäsenistössä on todella suuri määrä ei-uskonnollisia, uskonnottomia. Tätä on hyvä lakaa tuoda esiin. Ja rohkaista toimimaan sen mukaan.
Alle 15vuotiaiden kirkosta erottaminen (huoltajien toimesta nuoren luvalla) ja alle 17-vuotiaiden kirkosta eroaminen (huoltajien luvalla) on vielä toistaiseksi jopa pienempää kuin kirkkoon liittäminen ja kirkkoon liittyminen... Kirkon menestystuote, rippikoulu, ja valtiovallan lahja kirkolle, pakkouskonto koulussa, tekee vielä tuhoaan... Tavallaan on hyvä, että on alueita, joissa mahdollisuuksia suuriin muutoksiin.
Tämä tulos - "Vuonna 2014 (suluissa vuoden 2010 lukemat) ”ei-uskonnollisten” määrä on yhteensä 53 % (47 %) ja ”uskonnollisten” 23 % (35 %)." - vahvistaa kirkon tutkimuskeskuksen jo aimmin julkaiseman Gallup Ecclesiastican 3000 hengen haastattelun tuloksen vuodelta 2011.
Johtopoäätös: Koulun tai armeijan ei tule olla kirkollisempi kuin nuorten kotien ja nuorten itsensä katsomuksellinen tilanne.
Lapset ja nuoret ovat kuitenkin olleet suostuteltavissa tai taivuteltavissa osallistumaan uskonnollisiin tilaisuuksiin koulussa ja armeijassa. Miksi?