Viime keväällä etuvetoisen autoni perä lähti liukkailla irti ja muutaman peräheiton jälkeen iskeytyi kaiteeseen. Ei tullut henkilövahinkoja vaikka auto vähän kärsi. Nyt pelkään talviautoilua. Aina kun ajelee isommilla nopeuksilla ja tulee kaarre, niin on kaikki lihakset jännittyneenä ja pelottaa ihan vitusti lähteekö perä irti. Miten muut ovat pärjäilleet jos autoilu pelottaa?
Pelottaa ajaa autolla
Kere
132386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Neliveto auttaa ongelmaan. Perä ei lähde niin helposti luisuun, mutta saattaa puskea enemmän kuin takaveto. Nelivedossa on vielä hyvää se, että mahdollisen kaiteeseen ajon jälkeen rikkoutuneella autolla on todennäköisyys jatkoliikkumiseen parempi kuin kaksivetoisella.
Myös lumiketjut ovat suositeltavia, ellei sitten tee eduskunnalle esitystä kaiteiden poistosta Suomen Tasavallan tiestöstä.
Mutta muista, vain riittävän suurella tilannenopeudella voit ohittaa ongelmakohdat niin nopeasti, etteivät ne ehdi tuottamaan turhaa lihasjännitystä.
Ps, Jännitystä elämään!
Hiljennä ennen epäilyttävää mutkaa nopeutta. Körötteleehän ne mummot ja papparaisetkin.
Olit tainnut säästöhuumassasi kierrättää renkaita edestä taakse ja toisinpäin. Ei niitä essonbaarin miehiä kannata kuunnella. Renkaiden paikat tulee säilyttää SAMOINA siitä asti kun rengassarja autoon on asennettu. Paitsi jos jostain syystä autosi on takavetoinen ja takarenkaat ovat enemmän kuluneet.
Eli aina TAAKSE ne PAREMMAT renkaat.
Jos autoilu pelottaa kannattaa rengastaa se hyvin, mennä radalle treenaamaan tai jos nämä ei auta, niin kortti takaisin nimismiehelle ja joukkoliikenteen käyttäjäksi.
Jos autolla ajaminen pelottaa, niin aja vaikka moottorikelkalla. Tai jätä ajohommat talvisin sellaisille jotka eivät pelkää. Pelkosi (itseluottamuksen puute) on parannettava jossain muualla kuin liikenteessä ja jos et ole ajokykyinen talvisin, niin silloin ei ajamaan mennä! Samoin kaikki muut, jotka kokevat samaa pelkoa, pysykää pois liikenteestä fobioidenne kanssa.
Ps. Poppaskonsteja saatte tältä foorumilta, mutta todellinen apu on paremminkin saatavilla ammattilaisilta. Ota yhteyttä terveydenhuoltoon yms...
etuvetoisessa autossa paremmat renkaat eteen jos ei ole älyttömiä eroja.
Vain typeränpuoleiset mistään mitään tietämättömät puusilmät laittavat paremmat renkaat eteen. Kyllä sinutkin perän lähtö irti opettaa uuteen uskoon.
puusilmä joo,mutta ei sentään yliviisas puupää
Et ole ihan kokonaan selvittänyt itsellesi, miksi autosi lähti käsistä? Eihän se koskaan ihan ilman mitään syytä lähde luisuun.
Syitä voi olla huonot renkaat, huonot ajo-ominaisuudet, tekninen vika, kokemattomuus, väärä nopeus, äärimmäisen liukas tienpinta, urat tiessä jne. Ja tietty vielä kaikki yhdessä.
Kun tiedät syyn/syyt, niin korjaa viat, jos mahdollista. Yllättävän liukas tie onkin se hankalin syistä, jos se oli syynä. Silloinkin pelosta voikin käyttää nimitysta varovaisuus, varovasti on hyväksyttävää ajaa, muttei pelokkaasti. Jos ajat muita hitaammin todennäköisesti liukkaaseen kurviin, niin älä välitä muiden "painostuksesta". Olethan kuitenkin luultavasti kokeneempi heitä - ainakin yhden kaiteeseen törmäyksen verran.
Etsi jostain iso parkkipaikka tai muu vastaa mesta, jossa on tilaa rällätä. Vetele siellä sitten sydämesi kyllyydestä kunnes liukkaalla ajaminen on niin selkäytimessä ettei pelota enää.*
Etuvetoisetkin autot on täysin mahdollista saada yliohjaamaan. Useimmiten sladiin johtanut "virhe" on joko kaasun nosto tai peräti jarruttaminen mutkassa (=painonsiirtoa eturenkaille). Tilanne korjaantuu pienellä vastaohjauksella ja riittävällä kaasunkäytöllä. Vastaheittojen välttämiseksi ensiarvoisen tärkeää on oikea ajoitus sen ratin kääntelyssä, vastaohjaus täytyy lopettaa jo hieman ennen kuin auto kulkee suoraan.
* (harmi että poliisit eivät diggaa tuosta parkkipaikoilla sudittelusta yhtään, vaan kuulemmat jotkut ovat jopa sakkoja saaneet mokomaa harrastettuaan - varovasti siis!)
Ihan lohduttavaa, etten ole ainut talviajokammoinen.Olin 12 vuotta sitten kyydissä, kun auto lähti liukkaalla kelillä tieltä, ja päätyi perä edellä metsään, päin isoa puuta.Kyydissä oli 3 hlöä, minulle ja kuskille ei käynyt mitään, mutta takapenkkiläinen joutui käymään polilla tikattavana.Auto meni lunastuskuntoon.
Vaikken edes itse ajanut tuolloin, olen tuon 12 vuotta kärsinyt voimakkaasta talviajokammosta.Vähänkin liukkaalla kelillä olen lähes paniikissa, valtavan ahdistava tunne, koko ajan pelkään että auto lähtee käsistä.Onneksi asun pk-seudulla, jossa on lähes jokaisella isommalla tiellä ainakin kaksi kaistaa.Eli siis minä ja muut pelkurit saamme körötellä rauhassa.Yleensä liukkaalla kelillä ajan satasen alueella n. 80-90 km/h, en sen hiljempaa yleensä, ellei sitten ihan hirveä keli ole.Lujempaa en uskalla ajaa koskaan talvella, ainakaan jos tie on vähääkään jäässä.
Ihme kyllä, etten ole päässyt pelostani eroon vaikka aikaa on näinkin paljon kulunut.Olen lukenut jonkun joskus käyneen jopa terapiassa päästäkseen kolarin aiheuttamasta talviajokammosta.Itse en kuitenkaan ole ajatellut vielä siihen turvautua, vaan meinaan edelleen ajaa omalla varovaisella tyylilläni.Menköön rohkeammat ja kiireisemmät ohi jos haluavat.
Mä taas kuuntelen jokaikistä napsausta, kopausta, kolahdusta, vinkunaa tai muuta ääntä, mitä auto nyt sitten sattuukaan päästämään. Jos vähän ujeltaa niin mietin jo että ajanko vain kolmella renkaalla tai jotain. On oikeasti tosi raivostuttavaa vaikka mulle ei oo mitään pahempaa sattunut. Paitsi kerran pitkällä matkalla (80 km) kuuntelin aina kurveissa ja kuoppien aikana-jälkeen sellaista raahaavaa ääntä ja vaikka miten kävin katsomassa renkaat ym. en hoksannut katsoa pakoputkea.
Ihan oikeasti, jos tuntuu että ajo jossain olosuhteissa EI onnistu siten kuin oletetaan, niin älkää lähtekö liikenteeseen, vaan hankkikaa ammattiauttajalta apua ennen kuin sattuu tosi pahasti.
Kun sulla tota kokemusta tuntuu olevan, niin kerro nyt vähän tarkemmin siitä kokemuksestasi.