Jos syntiluopumus yleistyy, luultavasti luterilaisuuskin menettää merkityksensä? Vai miten te uskovaiset ajattelette sellaisista ihmisistä, jotka eivät enää elämöi synneillä, saarnaa ja tuomitse, vaan lähinnä ovat välinpitämättömiä alituisen raastavan syntisyyden suhteen ja yrittävät vain elää hyvää ja onnellista ja tasapainoista elämää koko ajan muistamatta, kuinka syntisiä he ovat?
Mikä on siis syntiluopumuksen merkitys luterilaisuudelle, voiko luterilaisuus edes elää jatkossa, jos ihan kaikki ihmiset alkavat olla syntiluopumuksen vallassa?
Mikä on siis syntiluopumuksen merkitys luterilaisuudelle, voiko luterilaisuus edes elää jatkossa, jos ihan kaikki ihmiset alkavat olla syntiluopumuksen vallassa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tosiaan, mitä siitä nyt tulee, jos kukaan ei enää usko syntiin ja tuomioon! Tarvitaanko sitten enää tuomiorovasteja, tuomiokapituuleja ja tuomiokirkkojakaan?
Arvaan, että tarkoitit kirjoittaa aloituksesi otsikon muotoon "Mikä on syntiluopumuksen merkitys luterilaisuudessa". Ei se mitään, sillä otsikkosi osuu nytkin oikeaan enemmän kuin arvaatkaan.
MINÄ on todellakin syntiluopumuksen merkitys tai seuraamus. MINÄ olen sitä tai tätä, MINÄ ajattelen näin, MINUN täytyy saada tuo ja tuo asia, MINUN ei pidä joutua kärsimään tästä, MINÄ tiedän paremmin kuin sinä, jne. jne.
Kyseinen luopumuksen seuraus ei suinkaan vaivaa ainoastaan luterilaista kirkkoa, vaan tuo on kaikkien ihmisten piirre - se on seurausta meidän syntisyydestämme. Ihminen on itsekäs ja tyhmä, ja pitää itseään kaikkein parhaimpana ja tärkeimpänä, kaikkien muiden - Jumalankin - yläpuolella. Kaikkein eniten tuo piirre näkyy niissä kansakunnissa, missä maallista hyvää on kaikkein eniten. Kun elämän perusasioista ei tarvitse jatkuvasti huolehtia tai niiden puutteesta ei tarvitse jatkuvasti kärsiä, on aikaa kaivata ja haluta enemmän. Nälkä kasvaa syödessä, niinkuin sanotaan.
Mitä pitäisi tapahtua, että MINÄ lakkaisi olemasta tärkein? Mikä saisi ihmisen kääntymään MINÄ-tieltään, ja nostamaan JUMALAN tärkeimmäkseen? Usein on käynyt niin, että jotain on täytynyt sattua, ennenkuin ihminen on tähän suostunut. On tarvittu jonkinlainen "rytinä", isompi tai pienempi katastrofi, jonka seurauksena ihmiset vasta ovat alkaneet ymmärtää asemaansa Jumalan edessä.
Siispä seuraavaa "rytinää" odotellessa, hyvät lajitoverit.
Höpö höpö, osa evl.kirkon papeista ja maallikoista on vaan ymmärtänyt oikein mitä tarkoittaa tosiasioiden tunnustaminen. Homous ei ole sairautta eikä pahuutta vaan yksi ihmisen ominaisuus ja homoseksuaaliset ihmiset on hyväksytty tasavertaisiksi lähimmäisiksi yhteiskuntaan. Älkää jauhako paskaa kaikenlaisilla kieroilla saivarteluilla ja "suurella pyhyyden perimmäisen olemuksen tuntemuksella" kun ette tuota omaa "pyhyyttä" pysty käytännössä mitenkään kuitenkaan osoittamaan.
No mutta hyvänen aika arvoisa nimimerkki 0000000, mikä teidän ongelmanne on? Eihän teidän tarvitse odottaa mitään suurempaa rytinää, sillä te voitte vallan hyvin jo tässä vaiheessa muuttaa omaan erakkomajaanne uloimmalle ulkoluodolle, luopua maailmasta, pukeutua säkkiin ja sirotella tuhkaa päänne päälle! Kukaan ei todellakaan sitä estä eikä edes paheksukaan, jos ette vain mene tärvelemään luontoa siellä luodollanne. Siihen teillä ei todellakaan ole mitään oikeutta.
Siis mikä teidän ongelmanne oikeasti onkaan? Ettekö haluakaan itse toteuttaa unelmianne vaan latelette vain ehtoja täysin viattomille lähimmäisillenne? Jos olette niin kiero, te olette jo todella ansainnut kadotuksen juuri niin pahassa muodossa kuin olette sitä suunnittelemassa kanssaihmisillenne.
Luterilaisten viisuja: "Syntiä vain, syntiä vain ovat päiväni pullollaan !" - lauletaan kovaa ja korkeelta.
"Minä vaivaivainen oon mato matkamies maan," - lauletaan karhealla viinabassolla.
Ja sokerina pohjalla: "Kaikki me syntisiä olemme kuolemaamme asti" - lauletaan täysin palkein viimeiseen henkäykseen asti, - ikään kuin Jeesus Kristus olisikin aivan turhaan kuollut saamatta aikaan yhtikäs mitään.
Minkäs "firman" synnitön uskova itse olet kun noin tylysti toisia uskovia "kristillisellä rakkaudella" runttaat?
Toki näin on, mutta mutta jotenkin ehkä luterialaisessa lahkossa on nämä syntiasiat nostettu varsinaisen uskon keskiöön, elikkä luterialaisuudessa uskotaan syntiin ja toisaalta taas tuomioon. Ihmisiä siis runtataan todella raskaalla kädellä, todella tylysti, ja ihme ja kumma, jotkut uskovaiset luultavasti nauttivat sellaisesta tylyttämisestä, useimmat taas vaipuvat masennukseen ja alkoholismiin, tappavat lopulta itsensä.
Toisaalta protestanttiseen läntiseen ihmiskuvaan kuuluukin juuri luterilaisuuden kaltainen painostaminen. Ilmiötä kuvataan niin sanotulla pölkkyteorialla, jonka mukaan ihmistä hakataan maan rakoon sillä verukkeella, että huonon ihmisen rinnalla Jumala on todella suuri ja korkealla! Ja ihmisen pahuuden rinnalla taas Jumala korostuu hyvänä!
Kristinuskossa taas on vallalla näkemys, jonka mukaan ihmisen hyvyyttä ylistämällä samalla ylistetään myös Jumalan hyvyyttä, sillä kristinuskossa jokaisessa ihmisessä nähdään Jumalan kuva, joka on jo sinänsä kunnioittamisen arvoinen. Jokaista ihmistä pitää kunnioittaa ja rakastaa aivan samalla tavalla kuin Jumalaakin kunnioitetaan ja rakastetaan.
Taas nämä uskonnot eroavat siis valtavasti. Luterialainen lahko on hyvin erilainen uskontona esimerkiksi kristinuskoon verrattuna.
Kristinusko on mielestäsi siis katolinen kirkko, kaikki muuthan ovat enempi tai vähempi lahkoja. Mitään alkuseurakuntaahan ei ole olemassakaan kun Paavali sen lopetti. Ei yhden miehen seurakuntiakaan ole olemassakaan.
Kirkkohan on aina katolinen ja apostolinen, mutta ei se aina tarkoita roomalaiskatolista kirkkoa. Missään ei ole määritelty kirkkoa luterilaiseksi.
Vaikeita asioita, jotka vaativat kristinuskon tuntemusta ja asioiden ymmärtämistä.
Mikset sano suoraan mikä on oikea kirkko koska tiedät muka varmasti ettei se missään tapauksessa ole roomalaiskatolinen eikä luterilainen. Ja väitätkö etten minä ymmärrä asioita enkä ole perillä kristinuskosta.
No mutta sentään, eihän tässä ole kyse mistään mielipiteistä eikä edes tykkäämisestä! Minkäänlaisesta uskonasiasta nyt puhumattakaan! Voidaan tukeutua aivan selviin asiakirjoihin.
Kristinusko on nykyisen Lähi-idän alueella perustettu uskonto, jonka oppi on määritelty seitsemän yleisen kirkolliskokouksen päätöksissä vuosina 325-787. Luterilaisuus taas on nykyisen eteläisen Saksan alueella roomalaiskatolisesta kirkosta noin 500 vuotta sitten eronnut uskonlahko, joka on perustanut oppinsa sellaiseen tunnustukseen, jota ei tunneta ollenkaan kristinuskon opillisessa perinteessä.
Itse en käy kirkossa,mutta uskon ylempään johdatukseen ja tuonpuoleisen elämään joka jatkuu kun ruumis kuolee ja sielu pääsee toielle ulottuvuudelle.Ei ole alkua tai loppua vaan samaa energiaa alusta loppuun koko maailmankaikkeus.Olen jonkun verran lukenut raamattua,siinä on paljon tekstiä vertauskuvannollisesti.On myös tekstiä mitä en oikein ymmärrä.Yritän kuunnella sisimpääni ja elää ihmisiksi,tuskin enempää vaaditaankaan ihmisenä.Minusta kaikkein tärkeintä on yrittää elää parhaansa mukaan ,ettei tarkoituksella loukkaa tai aiheuta kärsimystä toisille ihmisille tai eläimille.Kukaan meistä ei ole virheetön,eikä kukaan ole paha ihminen pohjimmiltaan.Ikävä kyllä joillekin ihmisille annetaan sairaus tai olosuhteet aiheuttamaan pahoja tekoja.Ikävä kyllä ihmisiä monta kertaa arvostellaan työn ja varallisuuden perusteella.Kuitenkin vaikka alkoholisti voi olla parempi sydämmeltään parempi ihminen kuin korkea-arvoinen johtaja.Ei pitäisi kenenkään tuomita ihmistä ulkoisten asioitten perusteella.Kaikille ei ole suotu yhtä hyvää onnea elämässä.Kaikki ovat taskut tyhjinä syntyneet,niin myös kuollessaan lähtevät.Ei äveriäätkään vie rahoja mukanaan.Siellä ovat kaikki tasa-arvoisia.