isyys v.tuttaa ja ahdistaa

juuri niin mitä otsikkokin sanoo. Olen 3kk pojan isä ja voin rehellisesti sanoa että nyt kyllä kaduttaa. Ennen lapsen syntymää tuntui kyllä ihan hyvältä ja luulin että olen varmasti todella onnellinen kun minustaa tulee isä.
Toisin kävi. Vastuu tuntuu todella raskaalta, pientä ovat ne hetkittäiset onnen tunteet verrattuna siihen jatkuvaan huoleen ja ahdistukseen varsinkin kun tiedän sen vielä lisääntyvän lapsen iän myötä. Sääliksi käy poikaa millaisen isän on saanut.
Tiedän kyllä millaisia kommentteja kirjoitukseni saa aikaan mutta uskon että moni muukin mies tuntee samoin kun tulee isäksi ja menettää henkisen ja fyysisen vapautensa. Ehkä lopetan itseni mielummin kuin olen kärsivä ja huono isä pojalleni..
Ilmoita


33 Vastausta

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.


Sinulla on paljon pahempia ongelmia kuin lapsi, jos kerran harkitset itsemurhaa.
Mene vaikka terveyskeskuslääkärille tai neuvolaan ja kerro tunnelmistasi. Eiköhän se vyyhti ala siitä purkautua.
Siinä olet oikeassa, että moni muukin mies kokee huolta ja ahdistusta uudessa tilanteessa vastaleivottuna isänä. Elämä on sellaista. Kasvaminen sattuu.
Ilmoita
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/haetko-apua/vauva-itkee/kun-et-enaa-jaksa/synnytyksen-jalkeiset-mielentila/synnytyksen-jalkeinen-masennus/isan-synnytyksen-jalkeinen-masen/

sinulla on masennus. Masennus valehtelee sinulle ja saa elämän näyttämään mustemmalta, kuin se on. Ota tunteesi puheeksi lääkärissä. Et ole huono isä. Aivosi ovat nyt vaan vähän nyrjähtäneet.
1 VASTAUS:
Komppaan edellistä. Ei tarvitse kaatua saappaat jalassa kuin isoisoisä teki.

t. toinen päästään pöpi, jolla on siis diagnoosi plakkarissa
+Lisää kommentti
Rakkaus lapseen ei tule välttämättä heti, mutta ajan kanssa oppii rakastamaan ja silloin nauttii hetkistä. Toki huonojakin hetkiä tulee ja tekisi mieli huutaa ja hakata päätä seinään. Anna itsellesi aikaa ja puhu tunteistasi puolisolle hänen on hyvä tietää missä mennään. Mikäli mahdollista niin pyri neuvolaan mukaan sielä voit keskustella myös
Ilmoita
Jatkuva huoli ja ahdistus ja itsemurha-ajatukset eivät ole normaalia vanhemmuutta, vaan oire jostakin ihan muusta. Hanki itsellesi ja perheellesi apua. Kerro tilanteesta neuvolasta. Esitä asia selkeästi ja pyydä suoraan apua. Myös isä voi masentua.

Vanhemmuudesta sen verran, että et sinä siitä vielä mitään tiedä kolmen kuukauden pohjalta. Nyt ei ole aika tehdä mitään loppulausuntoa asiasta! On ihan erilaista olla 3-vuotiaan tai 13-vuotiaan tai 30-vuotiaan isä kuin kolmekuisen. Vain muutos on pysyvää.
Ilmoita
Aloittaja ei kerro ikäänsä, mutta oletan; lapsena ei kannata tehdä lapsia. Toisaalta, oli ikä mikä oli, niin pelkkä ikä ei tee aikuiseksi. Osaatko arvella mitä se on, mikä tekee?
4 VASTAUSTA:
Oisko vaikka kyky empatiaan ja myötätuntoon sekä asettuminen välillä toisen asemaan......?
Jooo, on nekin hyviä mutta aikuiselle velvollisuudet ja vastuut ovat päivänselviä, eikä niistä seuraa ahdistusta. Kuten ei mistään muustakaan asiasta ja aiheesta, koska aikuisen ajatusmaailma on kehittynyt siihen pisteeseen, että se osaa käsitellä kaikki vastaan tulevat ongelmat, probleemat, kipuilut, ahdistukset, elämän ja maailman tarjoamat pienet ja isot yllätykset aikuisesti.

Lapsen tasolle jäänyt aikuinen pistää päänsä pensaaseen pakoon vetäytyen eikä ota vastaan, siirtää syrjään, väistää, velttoilee ja pakoilee sekä velvollisuutta että vastuuta. Ja kaikkia ja kaikkea oli se isoa tai pientä.
Tarkennan: aikuiseksi kasvanut ihminen ei pane ahdistustaan eikä mitään muitakaan ongelmiaan muitten, toisten ihmisten syyksi, vaan käsittää mikä on lähtöisin omasta itsestä, miten on itse omat asiansa sotkenut ja pilannut tai vaikuttanut niitten vituralleen menemiseen.
Empatiaa ja myötätuntoakaan on ihan turha odottaa ja vaatia muilta, jos ei kykene niihin itsekään. Ts. niitä pitää vaatia ensin itseltään, vasta sitten muilta.
+Lisää kommentti
Kolme kuukautta on kyllä melkoisen lyhyt aika. Alkuvaikeudet ovat kaikilla esikoisten vanhemmilla.
Jokainen vauva tuo tullessaan niin paljon uutta asiaa, että opetteleminen ei suju hetkessä.
Ihan ensimmäiseksi on opittava kärsivällisyyteen kasvaminen, kymmeneen laskeminen ja kesken unien herääminen. Pitkällä jo ollaan, kun ne on omaksuttu.
Pieni lapsi kysyy kärsivällisyyttä kaiken aikaa. Mutta eräänä päivänä tulee se palkinto, kun ilmestyt lapsen lähettyville, ja lapsi ilahtuu ja riemastuu sinun näkemisestäsi niin vilpittömästi, että kaikki harmisi unohtuvat siinä samassa.
Silloin olet jo pitkällä isäksi kasvamisen tiellä.
Ilmoita
Nyt potkit itseäsi vähän turhan raskaalla saappaalla. Sanoisin kokemuksen syventämällä rintaäänellä, että ensimmäisen lapsen suhteen saattaa olla tuollainen vajaa vuosi miehelle aika rankkaa aikaa. Tästä ei vaan puhuta koska kaikki huomio on 100% äidissä ja sen mahdollisessa synnytyksen jälkeisessä masennuksessa.

Älä ala pitämään itseäsi huonona isänä kun vauva-arki alkaa puristaa. ET OLE huono isä. TARVITSET taukoja ja omaa aikaa. OTA NIITÄ ennenkuin pää hajoaa.

Itsellä meni lähes koko ensimmäinen vuosi jatkuvalla huolella ja stressillä: Miten minä jaksan näillä unilla hoitaa duunit? Miten rahat riittää? Mitä jos se sairastuu vakavasti? Mitä jos se on jo sairas? Miksi en rakasta sitä tarpeeksi? Olenko joku ihme narsisti psykopaatti? jne. jne. jne. Välillä mielessä kajasteli onnelliset ja simppelit ajat kun meitä oli vaan kaksi vaikka välillä toukka olikin hauska.

Sellainen Hollywood-elokuvan tason rakkaus lapseen alkoi lopullisesti ilmenemään vasta kun kaveri oli päältä 1-vuotias taapero.

Muista sellainen perusasia, että jotta voit pitää huolta jostain toisesta sinun on ensin pidettävä huolta ittestäsi. Voimaa sinulle!
1 VASTAUS:
PS Kun tuota hengen ottamista itseltäsi pohdiskelet niin se on kyllä 100% masennuksen oire. Masennus on sairaus ja siihen kannattaa hakea hoitoa. Myös miehelle voi tulla synnytyksen jälkeinen masennus.
+Lisää kommentti
Kauanko olitte yhdessä ennen lasta ja ikänne?
Ilmoita
No en oikein usko, että kovin moni ajattelee isäksi tulosta samoin kuin sinä.. Olen joskus lukenut että myös isät voivat saada tavallaan synnytyksen jälkeisen masennuksen. Koska viittaat jopa pohdointoihin itsemurhasta, niin vaikuttaa että olet nyt sairastunut masennukseen.

Masennus on sairaus, joka laittaa asiat väärään valoon. Siksi pohdit nyt isyyttäkin väärässä valossa.

Mistä sinä jatkuvasti huolehdit ja ahdistut? Ei se ole normaalia vanhemmuutta. Tietysti siis koko ajan lapsista on pidettävä huolta, mutta se on sellaista tavallista työlästä arkea. Ei se sentään masenna tai ahdista.

Sinulla on myös puoliso, joka omalta osaltaan huolehtii lapsesta. Miten jaatte vastuun lapsen hoidosta? Valvooko toinen aina kaikki yöt, vai osaatteko vuorotella? Hyvien yöunien saaminen olisi jo pieni ensiapu.
Ilmoita
Minun kommenttini on se, että kärsit miehenä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Katsele nyt vielä jokunen kuukausi tai muutama vuosi olon paranemista. Kyllä se siitä. Ja jatkossa, muista huolehtia hyvin ehkäisystä!
4 VASTAUSTA:
Joopa joo, kaikilla on sama tauti..hokema "synnytyksen jälkeinen masennus" HARKITSEMATTOMILLE TEOILLE.

Kannattaisi opetella itsensä tuntemista ennen kuin tekee niin isoja päätöksiä elämäsään ettei niitä voi enää peruuttaa. Eikä mies ole mitään synnyttänyt ja nyt siis miehilläkin on masennus. Keksikää jo jotain parempaa selitystä sille että on pettynyt siihen ettei se karara onnea tuonutkaan.

Lapsi tarvitsee vanhempiaan alusta asti eikä odottele kunhan sattuu vitutus loppumaan joskus tai sitten ei koskaan.
Ihmekommentteja kirjoitti:
Joopa joo, kaikilla on sama tauti..hokema "synnytyksen jälkeinen masennus" HARKITSEMATTOMILLE TEOILLE.

Kannattaisi opetella itsensä tuntemista ennen kuin tekee niin isoja päätöksiä elämäsään ettei niitä voi enää peruuttaa. Eikä mies ole mitään synnyttänyt ja nyt siis miehilläkin on masennus. Keksikää jo jotain parempaa selitystä sille että on pettynyt siihen ettei se karara onnea tuonutkaan.

Lapsi tarvitsee vanhempiaan alusta asti eikä odottele kunhan sattuu vitutus loppumaan joskus tai sitten ei koskaan.
Masennus voi iskeä milloin vaan. Monesti suurten muutosten jälkeen. Synnytyksen jälkeinen masennus lienee miehen kohdalla väärä termi. Oikeampi olisi sanoa "lapsen syntymän jälkeinen masennus". Jälkiviisaus tyyliin "olisi kannattanut ajatella sitä aiemmin", ei auta mitään ja on lähinnä tyhmää. Sen sijaan mt-palveluiden pariin hakeutuminen olisi paikallaan.
Kaikkein tyhmintä on tehdä ensin ja ajatella vasta sitten. Lapsi ei ole mikään koekappale että kokeillaan tuoko se suuren onnen huuman. Kokeilee ensin vaikka sukulaisten ja ystävien lapsilla tarjoutuen lastenhoitoavuksi miltä se tuntuu.

Miten ihmeessä itse en ole koskaan valinnut tai päättänyt "kokeilla" sellaisia asioita elämässä että ne olisivat tuoneet masennuksen. Ihminen jolle on äly luotu niin miksi sitä ei käytetä vaan eletään niin kuin vasten sitä mitä ihan oikeasti halutaan. Lasta kokeillaan kavereiden perässä yms. syistä jotka eivät ole ihan oikein ja sitä ei voi palauttaa tai voi antaa sitten yhteiskunnan laitoksiin mutta kalvaahan se aina mieltä tai on psykopaatti, vammautunut mieleltään jos voi vain unohtaa.

Jos ei auta jälkiviisaus jolloin on vielä mahdollisuus niin on kaikkein tyhmintä. Missä on ihmisten sisukkuus hoitaa aiheuttamat ongelmansa ITSE eikä sysätä vain muille ja yhteiskunnalle kun nyt sattuu vituttamaan virheensä. Miksi tämä elämä on mennyt siihen ettei omista virheistä kanneta enää vastuuta. Vedotaan masennuksen siis itse tehtyyn "sairauteen" ettei tarvitse ottaa vastuuta ja saadaan päänsilittelyjä ja lääkitystä vitun omaan tyhmyyteen kun ihminen on suoranaisen TYHMÄ niin siitä tulee masennus ja kaikki ymmärtää.

Ns. tehdyllä masennuksella kusetetaan vain muita ihmisiä hoivaamaan ja huolehtimaan muut kaikki puolestaan kun itseä vain ei kiinnosta. Kaikki pitää saada ja kokeilla ja kun on kokeiltu niin ei ollutkaan minun juttuni ja siinä leikitään ihan ihmisten kustannuksella. Jäi nukkeleikit leikkimättä niin otetaan elävä ihminen leikkikaluksi niin kauan kunhan kiinnostusta riittää.

Mitä ne mielenterveyspalvelut auttaa yhtään mitään sellaisille jotka eivät halua löytää koskaan itseään vaan elävät muiden kautta. Pitää saada sitä sun tätä ja vaikka saisi ihan kaiken niin on ei ole koskaan onnellinen sillä onni löytyy ainoastaan omasta itsestään ensin ja sen jälkeen sitä voi vasta jakaa muillekkin.

Tämän päivän kasvatus tähtää siihen juuri että ihmisestä tulee täysin aivoton ja lyhytjännitteinen jonka pitää saada nopeita tyydytyksen tunteita tai sitten on MASENTUNUT jos ei saa. Nopeita "nyt mulle kaikki ja heti" ahneesti eikä ole aivot edes ehtineet kehittyä millekkään tasolle.

Mitä se mielenterveys asiantuntija oikein voi sanoa sellaiselle joka on tehnyt jo virheensä, Hei haloo? Jälkiviisauksiako mitä ei saa sanoa kun se on mielestäsi tyhmää. Suurin osahan tekee samat virheet ihan läpi elämänsä niin etteikö muka auta yhtään mitään "olisi kannattanut ajatella aiemmin" fraasi?

Ihminen ei ole oikeista syistä hankkiutunut paksuksi ja tee sitä kakaraa jos sen jälkeen masentuu. Senhän tajuaa jo ihan tyhmempikin niin miksi sitä kutsutaan masennukseksi kun sen pitäisi olla KATUMUS! Tuommoinen katuva vanhempi varsinkin äiti on tuhoisaa lapsen tulevaisuudelle ja sillä välinpitämättömyydellä se tuhotaan tai alennetaan jo alkuunsa.

Synnytystään katuva tarvitsee heti tuki henkilön koko ajaksi vierelleen tarkkailemaan ja avuksi. Jos ei lapsi saa mitään huomioo tai puolet siitä niin pitäisi ottaa heti pois ja antaa sellaisille joilla rakkautta riittää yli äyräiden.

Vastasyntynyt jolla on joku reagoimaton vastaanottaja on jo heti tuhoisaa sen lapsen kannalta. Kyllä näitä tapauksia on lapsissa ja nuorissa nähtävissä joita on kaduttu eikä ole haluttu. Niiltä puuttuu empatiakyky kokonaan ja siten ne pystyvät kostamaan kaikille sen ettei niistä ole välitetty. Ihminen kun ei ole mitään saanut niin ei se pysty mitään antamaakaan. Näitä tulee niitä kylmiä kontrolli friikkejä joilla ei ole mitään muuta periaatetta kuin tuhota kun itse ei onnistu tai löydä onneaan.

Kukaan mieleltään epänormaali ei itse tunne olevansa sairas vaan muut ihmiset ovat sairaita. Kuka jumalauta hakeutuu mt-palveluiden piiriin ihan omatoimisesti? En ole yhtäkään nähnyt. Missä ihmeen satu maailmassa oikein elät? Ihminen ei pääasiassa tiedä olevansa hukassa eikä missään pulassa kun se ei lentäjäkään joka tappoi 149 ihmistä. Niin hyvin voidaan piilottaa mt ongelmat niin ettei niitä ole olemassakaan kunnes räjähtää.

Onko joku ämmä kakaran hankkimisen huumassa tutkinut omaa päätään tai sen siittäjän jonka saa? Ihan kaikki äkkinäinen voidaan selittää masennuksella kun ihminen ei ole koskaan harkinnut minuuttia tai kahta tuntia pidempään halutessaan jotain kun elämästä puuttuu jännitystä.

Lopeta jo se hokema "lapsen syntymän jälkeinen masennus" kun se on aivan idioottien keksimä "sairaus" sille että ihminen on totaalisen tyhmä ja katuu sitä. Mikä on se suuri muutos johonka ei ole valmistautunut ollenkaan sillä aivan jokainen valmistautuu suureen muutokseen jos se on ennalta suunniteltu. Jos ihminen on totaalisen TYHMÄ niin miksi valittaa ja syyttää yhteiskuntaa? Tyhmään ihmiseen ei auta mitkään terapiat ja toisten neuvot sillä he ovat omasta mielestään kaikkien yläpuolella.

Jumalaton keppihevonen on masennus jonka turvissa voi tehdä mitä vain. Ihmisen ei tarvitse ottaa vastuuta kunhan ilmoittautuu vain että on
Laiskuusmasis kirjoitti:
Kaikkein tyhmintä on tehdä ensin ja ajatella vasta sitten. Lapsi ei ole mikään koekappale että kokeillaan tuoko se suuren onnen huuman. Kokeilee ensin vaikka sukulaisten ja ystävien lapsilla tarjoutuen lastenhoitoavuksi miltä se tuntuu.

Miten ihmeessä itse en ole koskaan valinnut tai päättänyt "kokeilla" sellaisia asioita elämässä että ne olisivat tuoneet masennuksen. Ihminen jolle on äly luotu niin miksi sitä ei käytetä vaan eletään niin kuin vasten sitä mitä ihan oikeasti halutaan. Lasta kokeillaan kavereiden perässä yms. syistä jotka eivät ole ihan oikein ja sitä ei voi palauttaa tai voi antaa sitten yhteiskunnan laitoksiin mutta kalvaahan se aina mieltä tai on psykopaatti, vammautunut mieleltään jos voi vain unohtaa.

Jos ei auta jälkiviisaus jolloin on vielä mahdollisuus niin on kaikkein tyhmintä. Missä on ihmisten sisukkuus hoitaa aiheuttamat ongelmansa ITSE eikä sysätä vain muille ja yhteiskunnalle kun nyt sattuu vituttamaan virheensä. Miksi tämä elämä on mennyt siihen ettei omista virheistä kanneta enää vastuuta. Vedotaan masennuksen siis itse tehtyyn "sairauteen" ettei tarvitse ottaa vastuuta ja saadaan päänsilittelyjä ja lääkitystä vitun omaan tyhmyyteen kun ihminen on suoranaisen TYHMÄ niin siitä tulee masennus ja kaikki ymmärtää.

Ns. tehdyllä masennuksella kusetetaan vain muita ihmisiä hoivaamaan ja huolehtimaan muut kaikki puolestaan kun itseä vain ei kiinnosta. Kaikki pitää saada ja kokeilla ja kun on kokeiltu niin ei ollutkaan minun juttuni ja siinä leikitään ihan ihmisten kustannuksella. Jäi nukkeleikit leikkimättä niin otetaan elävä ihminen leikkikaluksi niin kauan kunhan kiinnostusta riittää.

Mitä ne mielenterveyspalvelut auttaa yhtään mitään sellaisille jotka eivät halua löytää koskaan itseään vaan elävät muiden kautta. Pitää saada sitä sun tätä ja vaikka saisi ihan kaiken niin on ei ole koskaan onnellinen sillä onni löytyy ainoastaan omasta itsestään ensin ja sen jälkeen sitä voi vasta jakaa muillekkin.

Tämän päivän kasvatus tähtää siihen juuri että ihmisestä tulee täysin aivoton ja lyhytjännitteinen jonka pitää saada nopeita tyydytyksen tunteita tai sitten on MASENTUNUT jos ei saa. Nopeita "nyt mulle kaikki ja heti" ahneesti eikä ole aivot edes ehtineet kehittyä millekkään tasolle.

Mitä se mielenterveys asiantuntija oikein voi sanoa sellaiselle joka on tehnyt jo virheensä, Hei haloo? Jälkiviisauksiako mitä ei saa sanoa kun se on mielestäsi tyhmää. Suurin osahan tekee samat virheet ihan läpi elämänsä niin etteikö muka auta yhtään mitään "olisi kannattanut ajatella aiemmin" fraasi?

Ihminen ei ole oikeista syistä hankkiutunut paksuksi ja tee sitä kakaraa jos sen jälkeen masentuu. Senhän tajuaa jo ihan tyhmempikin niin miksi sitä kutsutaan masennukseksi kun sen pitäisi olla KATUMUS! Tuommoinen katuva vanhempi varsinkin äiti on tuhoisaa lapsen tulevaisuudelle ja sillä välinpitämättömyydellä se tuhotaan tai alennetaan jo alkuunsa.

Synnytystään katuva tarvitsee heti tuki henkilön koko ajaksi vierelleen tarkkailemaan ja avuksi. Jos ei lapsi saa mitään huomioo tai puolet siitä niin pitäisi ottaa heti pois ja antaa sellaisille joilla rakkautta riittää yli äyräiden.

Vastasyntynyt jolla on joku reagoimaton vastaanottaja on jo heti tuhoisaa sen lapsen kannalta. Kyllä näitä tapauksia on lapsissa ja nuorissa nähtävissä joita on kaduttu eikä ole haluttu. Niiltä puuttuu empatiakyky kokonaan ja siten ne pystyvät kostamaan kaikille sen ettei niistä ole välitetty. Ihminen kun ei ole mitään saanut niin ei se pysty mitään antamaakaan. Näitä tulee niitä kylmiä kontrolli friikkejä joilla ei ole mitään muuta periaatetta kuin tuhota kun itse ei onnistu tai löydä onneaan.

Kukaan mieleltään epänormaali ei itse tunne olevansa sairas vaan muut ihmiset ovat sairaita. Kuka jumalauta hakeutuu mt-palveluiden piiriin ihan omatoimisesti? En ole yhtäkään nähnyt. Missä ihmeen satu maailmassa oikein elät? Ihminen ei pääasiassa tiedä olevansa hukassa eikä missään pulassa kun se ei lentäjäkään joka tappoi 149 ihmistä. Niin hyvin voidaan piilottaa mt ongelmat niin ettei niitä ole olemassakaan kunnes räjähtää.

Onko joku ämmä kakaran hankkimisen huumassa tutkinut omaa päätään tai sen siittäjän jonka saa? Ihan kaikki äkkinäinen voidaan selittää masennuksella kun ihminen ei ole koskaan harkinnut minuuttia tai kahta tuntia pidempään halutessaan jotain kun elämästä puuttuu jännitystä.

Lopeta jo se hokema "lapsen syntymän jälkeinen masennus" kun se on aivan idioottien keksimä "sairaus" sille että ihminen on totaalisen tyhmä ja katuu sitä. Mikä on se suuri muutos johonka ei ole valmistautunut ollenkaan sillä aivan jokainen valmistautuu suureen muutokseen jos se on ennalta suunniteltu. Jos ihminen on totaalisen TYHMÄ niin miksi valittaa ja syyttää yhteiskuntaa? Tyhmään ihmiseen ei auta mitkään terapiat ja toisten neuvot sillä he ovat omasta mielestään kaikkien yläpuolella.

Jumalaton keppihevonen on masennus jonka turvissa voi tehdä mitä vain. Ihmisen ei tarvitse ottaa vastuuta kunhan ilmoittautuu vain että on
Jos ihminen miettii itsemurhaa, niin häntä ei todellakaan auta jälkikäteen miettiminen. Hänen olisi kannattanut miettiä, mutta nyt se on liian myöhäistä ja peruuttamaton on jo tapahtunut. Nyt pitää hakea apua.
+Lisää kommentti
Olet saanut paljon vastauksia, aloittaja! Mitä nyt kuuluu?
Nyt kommentoi vastaajille ja kerro onko olosi yhtään parantunut tässä vajaassa kuukaudessa. Lapsi ehkä jo nukkuu yönsä ja alkaa olla elämän rytmissä mukana. Kun lapsi oppii syömään ja nukkumaan säännöllisesti, rauhoittuu muunkin perheen elämä.
Alku aina hankalaa!
Ilmoita
Pitkään on vastauksia tullut, aloittaja ei reagoi mitenkään.
Trollihan tämä.
Pitää vain saada aikaan ryöppy kirjoituksia ja räkättää sitten asiaan vakavasti vastanneille tyhmyreille..
1 VASTAUS:
Trolli tai ei, mitä sen on väliä. Sen sijaan aiheella on ...
+Lisää kommentti
Aloittaja vastaa: tilanne rauhoittunut kaikin puolin. Nyt kun vauvalla ikää jo enemmän niin pystyn minäkin jo hieman hänestä huolehtimaan, ei vaadi enää 100% äidin läsnäoloa, enkä minäkään vaadi enää itseltäni täydellisyyttä. vauva sairasteli alkuun paljon mikä jäi mainitsematta aloitusviestissä, nyt kuitenkin paremmin.

Silloin tällöin olen tätä viestiketjua lueskellut. Kiitos erityisesti " Wanhalleukkomiehelle" viisaista sanoista ja jollekin muillekin. En nyt ihan oikesti aikonut luovuttaa kerroin vain just sen hetken tunteesta, en silti trollannut. eiköhän tää tästä, välillä v.tuttaa enemmän, joskus taas vähemmän tai ei lainkaan. Samoin muillakin elämän osa-alueilla.
1 VASTAUS:
Muistan, kun oma tyttäreni oli niin pitkästynyt ja raivostunut kiukuttelevaan ja oikeuttelevaan pienokaiseensa, että sanoi minulle ettei pysty varmaan ikinä rakastamaan lasta, vaan välit on nyt ihan pilalla.
Lohdutin parhaani mukaan ja olin avuksi pahimman yli. 3 v. myöhemmin sama toistui seuraavan lapsen kohdalla, tytär murehti, että tämän kanssa on niin paljon vaikeampaa, sen ensimäisen kanssa ei ikinä ollut mitään tällaista.
Nyt kun lapset ovat jo isoja, muistutin häntä niistä ajoista, jolloin kaikki oli ihan pielessä, ja hän sanoi ihmeissään, että minä olin kyllä käsittänyt väärin, hänellä ei ole mitään mielikuvaa siitä, että kumpikaan lapsista olisi ollut hankala hoidettava. Päin vastoin, lapset olivat helppoja, nukkuivat ja söivät hyvin, ei ikinä murheita.

Niin se on, aika kultaa muistot, ja niin pitääkin. Vauva-aika on vain vuoden pituinen, ja siitä jää vain parhaat muistot mieleen.
+Lisää kommentti
Hienoa että menee jo paremmin. Ei pidä vaatia itseltään liikoja ja kuvitella että pitäisi olla jokin "superisä". Rakkaan mummovainajani sanoin: riittää kun on tavallinen. Ja lapset ovat tosi hauskoja elämänkumppaneita. Isän rooli on heitä myös ohjata, mutta yhdessä purjehdimme eteenpäin elämän virrassa. Ja kuten Vapahtajamme Jeesuskin sanoo: Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Tämän ohjeen todelliseen sisäistämiseen meni minultakin lähes 40 vuotta. Meille luterilaisille on selvää että lähimmäisiä pitää rakastaa. Mutta ei saa unohtaa omaa itseäkään. Omaa itseäkin saa ja pitää rakastaa. Ja tietysti omia lapsia ja vaimoa pitää rakastaa. Niin myötä-kuin vastoinkäymisissä. Ja lapset tulevat paljon helpommiksi kun ikää tulee ja ei tarvitse enää vaippoja vaihtaa ja sitten vähän ajan päästä laittavat vaatteetkin itse päälle. Ja lähtevät isän kanssa vaikka kalaan tai pyöräretkelle...
Ilmoita
Kuule, tuo kyllä menee ohi kun lapsi kasvaa ja tulee helpommaksi. Ajattelit että iän myötä tilanne pahenisi, mutta kyllä se on päinvastoin. Iän myötä lapsesta on enemmän iloa kun siitä saa kaverin ja sen pärjäämiseen oppii luottamaan. Aluksi on myös kaikenlaista huolta ja vastuu painaa, mutta kun huomaat että lapsi kasvaa ihan itsestään, oppii asioita ja kestää elämän kolhujakin, pystyt olemaan huolettomampi. Myös työn ja vaivan määrä vähenee vähitellen kun lapsi ei tarvitse vanhempiaan koko ajan niin kuin vauvana. Odottele päivåä kerrallaan ja kuukausi kerrallaan ja luota siihen että jossain vaiheessa helpottaa ja huomaat että lapsesta on paljon iloakin.
1 VASTAUS:
Tätivainaan suusta: pieni lapsi, sylihuolet, iso lapsi, sydänhuolet.
+Lisää kommentti
Tämä on ainakin sellainen "läppä" että se pitäisi välkkyä kirkkaana kaikkien silmissä.

"ET OLE huono isä. TARVITSET taukoja ja omaa aikaa. OTA NIITÄ ennenkuin pää hajoaa."

Jos ei pidä huolta itsestään, ei pysty antamaan mitään hyvää muillekaan.

Itse sain kasvatuksen että muut ensin ja itse vasta sitten.
Ja sanonpa vain että siitä ei ole helppo oppia pois, mutta kukaan muu ei itsestäsi huolehdi, ellet sinä itse.

Jos rakastat lähimmäisiäsi, pidä huolta itsestäsi.

Nyky-yhteiskunta on huippuunsa viritetty ottamaan kaikki irti, niin työelämässä ja liian usein myös ihmissuhteissa.
Ilmoita
On hyvin tyypillistä, että oikeuttaa omat surkeat tuntemuksensa våitteelle "uskon, että moni muukin tuntee samoin". No jaa, voihan näin olla mutta luultavasti silloin suurin osa ryhdistäytyy sen sijaan että surkuttelisi itseään ja ajatuksiaan; niitä voi nimittäin muuttaa jos haluaa.

Suosittelen, että hankit nyt jostain selkärankaa ja ymmärrät, että sinä olet omalta osaltasi vastuussa lapsestasi ja siitä, millainen ihminen hänestä tulee. Ja usko pois, se hyvä mitä teet nyt, tulee vielä kaksinkerroin takaisin ja muista toki, että myös toisinpäin; kaikki pas.ka katuu niskaasi kaksinverroin jos nyt munaat ja tuijotat omaan napaasi.
1 VASTAUS:
>hankit nyt jostain selkärankaa

Lihatiskiltä 10€ kilo, vai mitenkä meinasit?

On todella hyvä että avautuu asiasta edes tänne. Liian moni on lopettanut sen sijaan päivänsä ja perheensä. Ja hautakivessä lukee "tässä lepää voipukkuäijää:n kaveri".

Jos antaa itsestä 100% työlle ja 100% perheelle, jää itselle -100% voimia. Koetapa siinä sitten älytä mitään.

(olen menettänyt kavereita uupumuksen ja masennuksen kautta, eli tiedän mistä puhun, olen tyytyväinen että itse vielä jaksan toivoa ja yrittää)
+Lisää kommentti
Minä näin juuri miehestäni puolen jollaisesta en tiennyt mitään. Kaksi lasta joista toinen taapero ja uhmakas, toinen vauva ja tosi helppo. Isä kylmetti tunteensa ja kaiken reagoimisen taaperoon tässä pari päivän kotona olon jälkeen. Yleensä isä ei ole kotona niin paljoa meidän kanssa, kun on työ ja taloprojekti joka nielee miehen aikaa. Kävi selväksi, että kotona oleminen on pahinta kidutusta mitä olla voi, koska iskee vitutus ja masis heti päälle. Teen siis todella merkittävää "työtä" kotiäitinä, sillä miehellä sitä hermo ei kestäisi.

ikävää oli kuitenkin jääkylmä käytös taaperoa kohtaan, ihan kuin lapsi olisi ollut ilmaa tai vastenmielinen. Jos minua ei olisi, kuinka lasten kävisi? Tulisiko näitä jääkylmiä kausia usein vai olisiko pakko sulaa ja sietää ne kaikki lapsen tuomat vastamäet ja kränkät, kuten meidän kotiäitienkin on pakko.

Joskus minuakin väsyttää aivan tajuttomasti ja tuntuu ahdistavalta, suutunkin ja huudankin. Selitän lapselle etten jaksa, olen väsynyt nyt ja myöhemmin jne. Sitten taas tulee hetki kun tajuan, mulla on lapsi joka tarvitsee minua. Minä ja mieheni heidät tehtiin, ei he pyytäneet päästä maailmaan ominpäin. Toisilla on sairaita lapsia ja pelko heidän hengissä pysymisestä jne. muita huolia. Pitäisi osata olla onnellinen jokaisesta päivästä ja lapsesta jonka kanssa yhdessä elää saa. Vastuu on aina painava kantaa, mutta omalla asenteella siitä voi tehdä uskomattoman painavan tai vähän kevyemmän. Ei se hankala vaihekaan ikuisesti kestä, jos oppii ajattelemaan asiaa positiivisemmin.

Koita löytää lapsestasi ne ihanat ja hyvät puolet, niitä hänessä varmasti vielä on enemmän kuin sinussa. Koita löytää myös vanhemmuuden valoisat puolet ja kumota niillä nurjat. Yritä edes.
Ilmoita
Haistakaa kaikki empatiankyvyttömät syyllistäjät pitkä vittu. Saatana että olette paskaa porukkaa. Hyi helvetti
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

isyys v.tuttaa ja ahdistaa

juuri niin mitä otsikkokin sanoo. Olen 3kk pojan isä ja voin rehellisesti sanoa että nyt kyllä kaduttaa. Ennen lapsen syntymää tuntui kyllä ihan hyvältä ja luulin että olen varmasti todella onnellinen kun minustaa tulee isä.
Toisin kävi. Vastuu tuntuu todella raskaalta, pientä ovat ne hetkittäiset onnen tunteet verrattuna siihen jatkuvaan huoleen ja ahdistukseen varsinkin kun tiedän sen vielä lisääntyvän lapsen iän myötä. Sääliksi käy poikaa millaisen isän on saanut.
Tiedän kyllä millaisia kommentteja kirjoitukseni saa aikaan mutta uskon että moni muukin mies tuntee samoin kun tulee isäksi ja menettää henkisen ja fyysisen vapautensa. Ehkä lopetan itseni mielummin kuin olen kärsivä ja huono isä pojalleni..

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta