Kuinka kauan vielä, RKP & CO…?
Paljastaessaan Catilinan salaliiton tasavallan kaatamiseksi senaattori Marcus Tullius Cicero aloitti puheensa Rooman senaatissa vuonna 63 eaa. kysymällä: ”Quo usque tandem abutere, Catilina, patientia nostra?” (Kuinka kauan, Catilina, aiot vielä koetella kärsivällisyyttämme?)
Miten mahtaa käydä uudessa kuukauden kuluttua valittavassa eduskunnassa? Rohkeneeko sen enemmistö ottaa myönteisen kannan uuteen kansalaisaloitteeseen ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta , joka varmasti tullaan tuomaan käsittelyyn? Rohkenevatko myös muut kuin perussuomalaiset haastaa RKP kysymällä : ”Kuinka kauan te ja teidän kätyrinne muissa puolueissa aiotte jatkaa poliittisen vallan väärinkäyttöä ja toimia Suomen kansan valtaenemmistön tahdon vastaisesti ylläpitämällä pakkoruotsia Suomen koululaitoksessa peruskoulusta korkeakouluihin?”
”Koko Suomen itsenäisyyden ajan te, RKP:n kellokkaat, ja teidän ’hyvät veljenne ja sisarenne’ erityisesti Kokoomuksessa ja SDP:ssä, olette puolustelleet ruotsin kielen pakkosyöttöä viittaamalla historiaan ja ruotsinkielisen vähemmistön palvelujen turvaamiseen. Te rohkenette vedota jopa maamme perustuslakiin, vaikka tiedätte vallan hyvin, että pakkoruotsi on sekä sen hengen että sisällön vastainen. Pakkoruotsi loukkaa myös yleisiä ihmisoikeuksia. Mitkään esittämistänne perusteluista eivät kestä kriittistä asiapohjaista tarkastelua. Väittämänne ovat pelkkää tarkoitushakuista historiallisten tosiasioiden vääristelyä.”
Ruotsin kieli on Suomessa jäänne valloittajan valta- ja kielihegemoniasta. Tuota ylivaltaa te, SFP/RKP ja liittolaisenne, haluatte edelleen ylläpitää. Ruotsin vallan alla nykyinen Suomi oli riistonalainen kolonia. Kuten silloin yli 600 vuoden ajan niin yhä edelleen te tuon ”eliitin” perilliset – niin pieni vähemmistö kuin olettekin – haluatte pitää suomenkieliset teille alisteisen palveluväen asemassa. Teidän on kuitenkin syytä tunnustaa, että vastuu ruotsin kielen säilymisestä Suomessa ja ruotsinkielisten palveluiden turvaamisesta on yksin teillä ruotsinkielisillä itsellänne. Siihen ei tarvita yli 90 % kansanosan kielellistä pakkopanostusta.
Muiden puolueiden luopioiden tuella SFP/RKP alistaa suomenkieliset koululaiset ja opiskelijat edelleen henkiseen pakkotyöhön alimmalta kouluasteelta korkeakoulutasolle saakka. Eikö siitä olisi jo aika tehdä loppu? Olisi todella syytä selvittää perusteellisesti, mitä todellista hyötyä ja ennen kaikkea, mitä haittoja pakkoruotsista on. Uudessa eduskunnassa tavoitteena tulee olla, että suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli ja ruotsin kieli saa muiden vähemmistökielten kanssa tasavertaisen aseman. Näin poistuu myös pakkoruotsin lieveilmiönä ylläpidetty virkamiesruotsi.
On pakko kysyä, eikö teitä, SFP/RKP:n kansanedustajat ja teidän lakeijanne, yhtään hävetä tähänastinen tapanne toimia. On suomalaisen politiikan ja itse asiassa koko demokraattisen päätöksenteon vääristymä, että pieni vähemmistö pystyy jatkuvasti pyörittelemään eduskunnan enemmistöä. Se on räikeä esimerkki politiikan hyvävelijärjestelmän ja rahavallan korruptoivasta voimasta. Se on häpeäksi koko kansanedustuslaitoksellemme!
Milloin te, kansanedustajat puoluekantaan katsomatta, vihdoin heräätte ajattelemaan maamme kielipolitiikan ja koko yhteiskuntapolitiikan kokonaan uusiksi – tosiasioiden pohjalta? Milloin te ryhdytte ajamaan EU-lähtöistä ’monikieliosaamista’? Siihen liittyy myös Suomen saattaminen Ruotsin kanssa samoille linjoille kielivähemmistöjen oikeuksien osalta. EU:han edellyttää tasavertaisuutta kielivähemmistöjen kohtelussa. Ruotsin malli antaa meille oikean lähtökohdan: ruotsi on maan virallinen kieli ja suomi yksi sen vähemmistökielistä. Sen mukaisesti suomi tulee säätää maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi ja taata ruotsille vähemmistökielen asema.
Ruotsin kielen asemaa koskeva kansalaisaloite kaatui eduskunnan käsittelyssä. Näin siitä huolimatta, viimeisimmän kyselyn mukaan 74 prosenttia kansalaisista on ruotsin kielen vapaaehtoisuuden kannalla. Lopullisessa päätöksenteossa kansanedustajat eivät piitanneet kansalaismielipiteestä. On syytä asettaa toivo uuteen eduskuntaan ja tehdä kaikki voitava, että se ottaa nykyistä paremmin huomioon sekä kansalaisten näkemyksen kieliasioista että maamme kokonaisedun globaalissa maailmassa ja toteuttaa sellaista kielipolitiikkaa, joka laajentaa kielivalinnaisuutta suurten maailmankielten suuntaan. Pakkoruotsin poiston kautta ja siirtymällä vapaaseen kielivalintaan toteutuvat perustuslain mukainen kansalaisten tasa-arvo, kaiken pakkotyön kieltävät yleiset ihmisoikeudet ja myös kansakunnan kokonaisetu.
Paul Betcke
kansalaisaktivisti
Hämeenlinna
Paljastaessaan Catilinan salaliiton tasavallan kaatamiseksi senaattori Marcus Tullius Cicero aloitti puheensa Rooman senaatissa vuonna 63 eaa. kysymällä: ”Quo usque tandem abutere, Catilina, patientia nostra?” (Kuinka kauan, Catilina, aiot vielä koetella kärsivällisyyttämme?)
Miten mahtaa käydä uudessa kuukauden kuluttua valittavassa eduskunnassa? Rohkeneeko sen enemmistö ottaa myönteisen kannan uuteen kansalaisaloitteeseen ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta , joka varmasti tullaan tuomaan käsittelyyn? Rohkenevatko myös muut kuin perussuomalaiset haastaa RKP kysymällä : ”Kuinka kauan te ja teidän kätyrinne muissa puolueissa aiotte jatkaa poliittisen vallan väärinkäyttöä ja toimia Suomen kansan valtaenemmistön tahdon vastaisesti ylläpitämällä pakkoruotsia Suomen koululaitoksessa peruskoulusta korkeakouluihin?”
”Koko Suomen itsenäisyyden ajan te, RKP:n kellokkaat, ja teidän ’hyvät veljenne ja sisarenne’ erityisesti Kokoomuksessa ja SDP:ssä, olette puolustelleet ruotsin kielen pakkosyöttöä viittaamalla historiaan ja ruotsinkielisen vähemmistön palvelujen turvaamiseen. Te rohkenette vedota jopa maamme perustuslakiin, vaikka tiedätte vallan hyvin, että pakkoruotsi on sekä sen hengen että sisällön vastainen. Pakkoruotsi loukkaa myös yleisiä ihmisoikeuksia. Mitkään esittämistänne perusteluista eivät kestä kriittistä asiapohjaista tarkastelua. Väittämänne ovat pelkkää tarkoitushakuista historiallisten tosiasioiden vääristelyä.”
Ruotsin kieli on Suomessa jäänne valloittajan valta- ja kielihegemoniasta. Tuota ylivaltaa te, SFP/RKP ja liittolaisenne, haluatte edelleen ylläpitää. Ruotsin vallan alla nykyinen Suomi oli riistonalainen kolonia. Kuten silloin yli 600 vuoden ajan niin yhä edelleen te tuon ”eliitin” perilliset – niin pieni vähemmistö kuin olettekin – haluatte pitää suomenkieliset teille alisteisen palveluväen asemassa. Teidän on kuitenkin syytä tunnustaa, että vastuu ruotsin kielen säilymisestä Suomessa ja ruotsinkielisten palveluiden turvaamisesta on yksin teillä ruotsinkielisillä itsellänne. Siihen ei tarvita yli 90 % kansanosan kielellistä pakkopanostusta.
Muiden puolueiden luopioiden tuella SFP/RKP alistaa suomenkieliset koululaiset ja opiskelijat edelleen henkiseen pakkotyöhön alimmalta kouluasteelta korkeakoulutasolle saakka. Eikö siitä olisi jo aika tehdä loppu? Olisi todella syytä selvittää perusteellisesti, mitä todellista hyötyä ja ennen kaikkea, mitä haittoja pakkoruotsista on. Uudessa eduskunnassa tavoitteena tulee olla, että suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli ja ruotsin kieli saa muiden vähemmistökielten kanssa tasavertaisen aseman. Näin poistuu myös pakkoruotsin lieveilmiönä ylläpidetty virkamiesruotsi.
On pakko kysyä, eikö teitä, SFP/RKP:n kansanedustajat ja teidän lakeijanne, yhtään hävetä tähänastinen tapanne toimia. On suomalaisen politiikan ja itse asiassa koko demokraattisen päätöksenteon vääristymä, että pieni vähemmistö pystyy jatkuvasti pyörittelemään eduskunnan enemmistöä. Se on räikeä esimerkki politiikan hyvävelijärjestelmän ja rahavallan korruptoivasta voimasta. Se on häpeäksi koko kansanedustuslaitoksellemme!
Milloin te, kansanedustajat puoluekantaan katsomatta, vihdoin heräätte ajattelemaan maamme kielipolitiikan ja koko yhteiskuntapolitiikan kokonaan uusiksi – tosiasioiden pohjalta? Milloin te ryhdytte ajamaan EU-lähtöistä ’monikieliosaamista’? Siihen liittyy myös Suomen saattaminen Ruotsin kanssa samoille linjoille kielivähemmistöjen oikeuksien osalta. EU:han edellyttää tasavertaisuutta kielivähemmistöjen kohtelussa. Ruotsin malli antaa meille oikean lähtökohdan: ruotsi on maan virallinen kieli ja suomi yksi sen vähemmistökielistä. Sen mukaisesti suomi tulee säätää maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi ja taata ruotsille vähemmistökielen asema.
Ruotsin kielen asemaa koskeva kansalaisaloite kaatui eduskunnan käsittelyssä. Näin siitä huolimatta, viimeisimmän kyselyn mukaan 74 prosenttia kansalaisista on ruotsin kielen vapaaehtoisuuden kannalla. Lopullisessa päätöksenteossa kansanedustajat eivät piitanneet kansalaismielipiteestä. On syytä asettaa toivo uuteen eduskuntaan ja tehdä kaikki voitava, että se ottaa nykyistä paremmin huomioon sekä kansalaisten näkemyksen kieliasioista että maamme kokonaisedun globaalissa maailmassa ja toteuttaa sellaista kielipolitiikkaa, joka laajentaa kielivalinnaisuutta suurten maailmankielten suuntaan. Pakkoruotsin poiston kautta ja siirtymällä vapaaseen kielivalintaan toteutuvat perustuslain mukainen kansalaisten tasa-arvo, kaiken pakkotyön kieltävät yleiset ihmisoikeudet ja myös kansakunnan kokonaisetu.
Paul Betcke
kansalaisaktivisti
Hämeenlinna
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.