Ajattelin isäni eläessä, että sitten kun isäni kuolee, niin voin muuttaa isäni huoneen harrastus tilaksi, mutta toisin kävi.
Isäni sairasti ja hoidin häntä, kunnes isäni kuoli kotiin.
Kävi kuitenkin niin, että en enää haluakaan muuttaa isäni huonetta miksikään, vaan jättää se juuri sellaiseksi, kuin se oli, kun isäni siirrettiin pois arkussa.
Isäni kuolema muutti kummasti ajatusmaailmaa.
Haluankin jättää isäni huoneen juuri siihen kuntoon, mitä se oli, kun isäni oli vielä siellä.
Huoneessa on oman isäni muistot vaatteissa, sängyssä ja voin pyhittää isän huoneen isäni huoneen isän muitelemiselle.
Pahinta isän kuolemassa on se, että se on peruuttamaton ja lopullinen.
Isäni ei tule enää takaisin, enkä löydä isääni mistään, vaikka kuinka etsisin, koska kuolema kadottaa isäni.
Ainoa toivo on jälleen näkemisen toivo, johon turvata.
Isäni sairasti ja hoidin häntä, kunnes isäni kuoli kotiin.
Kävi kuitenkin niin, että en enää haluakaan muuttaa isäni huonetta miksikään, vaan jättää se juuri sellaiseksi, kuin se oli, kun isäni siirrettiin pois arkussa.
Isäni kuolema muutti kummasti ajatusmaailmaa.
Haluankin jättää isäni huoneen juuri siihen kuntoon, mitä se oli, kun isäni oli vielä siellä.
Huoneessa on oman isäni muistot vaatteissa, sängyssä ja voin pyhittää isän huoneen isäni huoneen isän muitelemiselle.
Pahinta isän kuolemassa on se, että se on peruuttamaton ja lopullinen.
Isäni ei tule enää takaisin, enkä löydä isääni mistään, vaikka kuinka etsisin, koska kuolema kadottaa isäni.
Ainoa toivo on jälleen näkemisen toivo, johon turvata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elokuvassa Psyco oli samanlainen tilanne tosin siinä oli kuollut äiti jonka poika säilöi huoneessa muistona.
Kuolema kuuluu elämään, se ei ole mikään poikkeus vaan normaali tapahtuma.
Elossa olevat jatkavat elämistä.
Joissakin uskonnoissa ja kulteissa kuolleesta tehdään pyhimys.
Se vaan on niin, että rakkaan läheisen kuolema koskettaa juuri eniten.
Oma kuolema ei pelota ollenkaan, mutta rakkaan kuoleman hetkeä palkään eniten, koska kuolema on niin peruuttamaton, lopullinen ja traaginen, et enää koskaa näe rakasta läheistäsi, etkä kuule hänen ääntään, etkä tunne hänen läsnäoloaan tässä elämässä.
Niinpä.
Ise olen menettänyt puolisoni kohta 11 vuotta sitten.
Äitini elää alzhainerin taudin loppuvaiheita (ikääkin kohta 80) ja isäni terveys reistailee (ikää 81).
Pyhättöä en ole rakentanut enkä aio vanhemmillekkaan rakentaa.
Valokuvia ja pieniä muistoesineitä on, vaimostani on muistojen arkku, pieni (50cmx70cmx50cm) jossa valioituja tavaroita muistoksi.
Mieti itse jos kaikki jättäisivät yhden huonen vainajan muistoksi, se ei vain ole normaalia.
Edesmennyttä voi muistella muutenkin.
Hei.
Otan osaa menetykseesi. Hienoa, että hoidit isääsi ja sait mahdollisuuden olla hänen lähellään. Onneksi meillä kristityillä on jälleennäkemisen toivo. Nyt ajattelet, että haluat säilyttää isäsi huoneen tavaroineen sellaisenaan kuin se oli hänen eläessään. Mikäs siinä, jos niin voit helposti tehdä. Jossain vaiheessa voi tulla päivä, jolloin haluatkin uudelleenjärjestää sen huoneen, ottaa sen muuhun käyttöön, sitten toimit sen mukaan. Hienoa, että voit valita mitä teet sillä huoneella.
Hyvää kevättä sinulle,
Pirkko-pappi