Kirje hebrealaisille 13:7 kehoittaa lukijaansa seuraavasti: "muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa".
Muistellaanpa hieman helluntailaisuuden uskoisää C. F. Parhamia.
Parham oli metodistisen pyhitysliikkeen jäsen ( oppi, jonka mukaan uskova lakkaa tekemästä syntiä).
Hän päätti perustaa raamattukoulun Topekaan, Kansasiin.
Erään kerran hän antoi oppilailleen tehtäväksi tutkia, millainen oli alkuseurakunta. Oppilaat löysivät Apostolien teoista kertomuksen, missä uskovat puhuivat vierailla kielillä. Asiaa päätettiin kokeilla. Järjestettiin koe: rukoiltiin pitkään ja hartaasti.
Tapahtui ihme. Eräs tyttö alkoi puhua sanoja, joita kukaan ei ymmärtänyt. Syntyi kohu. Yritettiin ottaa sanoista selvää. Joku sanoi tunnistavansa jonkun kielen sanoja, toinen taas jonkun toisen. Ihmeellistä joka tapauksessa.
Muutkin kokeilivat samaa. Kohta yhä useampi osasi puhua tuntemattomilla kielillä.
Parham oli innoissaan. Hän päätti lähettää osan oppilaista lähetystyöhön vieraisiin maihin, olihan heillä nyt käytössään viestintäväline, joka murtaisi kielirajat. Nyt ei enää tarvittaisi monen vuoden työläitä kieliopintoja. Riittäisi, kun lähdettäisiin matkaan. Henki sitten antaisi paikan päällä oikeat sanat, paikallisella kielellä tietenkin, niin ajateltiin.
Lähtipä sitten muutama oppilas Kiinaankin. Perille päästyään he innokkaasti kertoivat evankeliumia kiinalaisille. Valitettavasti kukaan ei ymmärtänyt tulijoita, "varmaan puhuvat kaukaista murretta", heistä ajateltiin kohteliaasti, Kiina kun on laaja maa.
Sillä aikaa Topekassa oli Raamattukoululle saapunut nuorimies nimeltä William Seymour. William oli harras uskova, mutta hänellä oli yksi heikkous, hän nimittäin sattui olemaan amerikan-afrikkalainen, kuten asia ilmaistaan neutraalisti.
Parham ei oikein voinut sietää tällaisia amerikan-afrikkalaisia, hän kun oli Etelän poikia. Sen verran kuitenkin heltyi, että William sai kuunnella opetusta käytävän puolelta, oven ravosta.
William kuitenkin kuuli kaiken, ja otti sanan vastaan, Ja jo kohta lauloi hänenkin huulensa uutta säveltä.
Ilo rinnassa William lähti koululta viemään eteenpäin uuttaa tulta. Saavuttuaan Los Angelesiin, hän liittyi paikallisten uskovien joukkoon, jossa alkoi kohta tapahtua kummia.
Syntyi Azusa-kadun ihme, jota pidetään helluntailiikkeen alkuna.
Mutta monikaan ei tahdo muistaa Charles Parhamia, hän sentään laittoi kaiken alulle aiemmin Topekassa.
Mistä moinen haluttomuus? Syy löytyy ehkä Parhamin myöhemmistä vaiheista.
Charles Parham lähti Topekasta kohti uusia seikkailuja. Ura kiertävänä saarnamiehenä sai tylyn lopun, kun hän sai syytteen sodomiasta, jota hänen väitettiin harrastaneen uskonveljen kanssa eräässä motellissa. Totuutta emme voi tietää tapahtuneesta. Syyte kuitenkin merkitsi saarnauran loppua.
Kohun jälkeen Parham suuntasi kiinnostuksensa aivan muunlaisiin teemoihin.
Lahjakkaana puhujana hän löysi uusia kuulijoita yllättävältä suunnalta- hän ryhtyi Klu Klux-klaanin kiertäväksi agitaattoriksi.
Entäpä William Seymour ja helluntaituli? Azusa-kadusta kasvoi lopusta maailmanlaajuinen liike, jonka jäseniä on runsaasti myös täällä kotomaassamme. Kunnioittaen perinteitä ja uskonalkajaansa William Seymouria, hekin puhuvat yhä tänäkin päivänä samaa tuntematonta ja eksoottista kieltä, jonka William seuraajilleen opetti.
Helluntailiikkeestä kasvoi kaunis ja hyvinvoiva yhteisö. Kirkot ovat hienoja ja ilmavia, ihmiset onnellisia ja vapaita menneisyyksien taakoista.
Yhtä asiaa en silti käsitä. Kun katson kaikkea tätä kaunista ja hyvää, mitä uusi hengenliike on tuonut tullessaan, niin miksi William Seymourin piti joutua sivuun, elämään äärimmäisessä köyhyydessä ja viimein kuolla ennenaikaisesti keski-iän kynnyksellä?
Tutkimattomat ovat herrojen tiet !
Muistellaanpa hieman helluntailaisuuden uskoisää C. F. Parhamia.
Parham oli metodistisen pyhitysliikkeen jäsen ( oppi, jonka mukaan uskova lakkaa tekemästä syntiä).
Hän päätti perustaa raamattukoulun Topekaan, Kansasiin.
Erään kerran hän antoi oppilailleen tehtäväksi tutkia, millainen oli alkuseurakunta. Oppilaat löysivät Apostolien teoista kertomuksen, missä uskovat puhuivat vierailla kielillä. Asiaa päätettiin kokeilla. Järjestettiin koe: rukoiltiin pitkään ja hartaasti.
Tapahtui ihme. Eräs tyttö alkoi puhua sanoja, joita kukaan ei ymmärtänyt. Syntyi kohu. Yritettiin ottaa sanoista selvää. Joku sanoi tunnistavansa jonkun kielen sanoja, toinen taas jonkun toisen. Ihmeellistä joka tapauksessa.
Muutkin kokeilivat samaa. Kohta yhä useampi osasi puhua tuntemattomilla kielillä.
Parham oli innoissaan. Hän päätti lähettää osan oppilaista lähetystyöhön vieraisiin maihin, olihan heillä nyt käytössään viestintäväline, joka murtaisi kielirajat. Nyt ei enää tarvittaisi monen vuoden työläitä kieliopintoja. Riittäisi, kun lähdettäisiin matkaan. Henki sitten antaisi paikan päällä oikeat sanat, paikallisella kielellä tietenkin, niin ajateltiin.
Lähtipä sitten muutama oppilas Kiinaankin. Perille päästyään he innokkaasti kertoivat evankeliumia kiinalaisille. Valitettavasti kukaan ei ymmärtänyt tulijoita, "varmaan puhuvat kaukaista murretta", heistä ajateltiin kohteliaasti, Kiina kun on laaja maa.
Sillä aikaa Topekassa oli Raamattukoululle saapunut nuorimies nimeltä William Seymour. William oli harras uskova, mutta hänellä oli yksi heikkous, hän nimittäin sattui olemaan amerikan-afrikkalainen, kuten asia ilmaistaan neutraalisti.
Parham ei oikein voinut sietää tällaisia amerikan-afrikkalaisia, hän kun oli Etelän poikia. Sen verran kuitenkin heltyi, että William sai kuunnella opetusta käytävän puolelta, oven ravosta.
William kuitenkin kuuli kaiken, ja otti sanan vastaan, Ja jo kohta lauloi hänenkin huulensa uutta säveltä.
Ilo rinnassa William lähti koululta viemään eteenpäin uuttaa tulta. Saavuttuaan Los Angelesiin, hän liittyi paikallisten uskovien joukkoon, jossa alkoi kohta tapahtua kummia.
Syntyi Azusa-kadun ihme, jota pidetään helluntailiikkeen alkuna.
Mutta monikaan ei tahdo muistaa Charles Parhamia, hän sentään laittoi kaiken alulle aiemmin Topekassa.
Mistä moinen haluttomuus? Syy löytyy ehkä Parhamin myöhemmistä vaiheista.
Charles Parham lähti Topekasta kohti uusia seikkailuja. Ura kiertävänä saarnamiehenä sai tylyn lopun, kun hän sai syytteen sodomiasta, jota hänen väitettiin harrastaneen uskonveljen kanssa eräässä motellissa. Totuutta emme voi tietää tapahtuneesta. Syyte kuitenkin merkitsi saarnauran loppua.
Kohun jälkeen Parham suuntasi kiinnostuksensa aivan muunlaisiin teemoihin.
Lahjakkaana puhujana hän löysi uusia kuulijoita yllättävältä suunnalta- hän ryhtyi Klu Klux-klaanin kiertäväksi agitaattoriksi.
Entäpä William Seymour ja helluntaituli? Azusa-kadusta kasvoi lopusta maailmanlaajuinen liike, jonka jäseniä on runsaasti myös täällä kotomaassamme. Kunnioittaen perinteitä ja uskonalkajaansa William Seymouria, hekin puhuvat yhä tänäkin päivänä samaa tuntematonta ja eksoottista kieltä, jonka William seuraajilleen opetti.
Helluntailiikkeestä kasvoi kaunis ja hyvinvoiva yhteisö. Kirkot ovat hienoja ja ilmavia, ihmiset onnellisia ja vapaita menneisyyksien taakoista.
Yhtä asiaa en silti käsitä. Kun katson kaikkea tätä kaunista ja hyvää, mitä uusi hengenliike on tuonut tullessaan, niin miksi William Seymourin piti joutua sivuun, elämään äärimmäisessä köyhyydessä ja viimein kuolla ennenaikaisesti keski-iän kynnyksellä?
Tutkimattomat ovat herrojen tiet !
Vastaukset 2
Vanhimmat
?..
johtajianne