Tuo keskustelu uudesta nimilaista on jo venynyt niin pitkäksi, ettei sitä jaksa selata saatika lukea, kun osa vastaajista kirjoittaa niin pitkästi.
En missään tapauksessa ole sitä mieltä, että olisi suotavaa, jos pojan nimi olisikin Liisa ja työtön Kalle tms.
Mutta tässä globaalissa maailmassa pitää ottaa huomioon monikulttuurisuus ja kielten väliset erot.
Esim. Janne on Norjassa varsin yleinen nimi, naisen nimi. Sen sijaan arabiankielinen variaatio Johanneksesta on Johanna, ja siis arabiankielisessä maailmassa on paljon machouroksia, joiden nimi on Johanna.
Ja ei meidän suomalaista nykyistä nimikäytäntöä voi kovin kummoiseksi kehua. Esim. selkeästi pojan nimi Juha aiheuttaa monissa maissa hilpeyttä, kun se on niin feminiininimi, päättyy a-kirjaimeen, niin kuin slaavilaisssa kielissä lähes kaikki feminiiset nimet.
Ja suomalaisilla on ihmeellinen tarve erikoistua nimien suhteen. Jos ajattelemme itänaapuriamme, (en ihaile heitä, mutta kuitenkin) heillä on käytössään ehkä 20 pojan ja tytön nimeä ja PISTE!
Ja siitä huolimatta, että ryssykät olivat 70 vuotta ateistisessa komennuksessa kristilliset nimet säilyivät. Ei niin kuin Suomessa, että vieläkin ihmiselle annetaan esihistoriallisia pakanallisia nimiä kuten Tapio tai Ahti, tai sitten jotain uuskommunistisia nimiä kuten Pyry, Pilvi tai Aurinko
Saksassa lapsen nimestä voi päätellä lapsen sosiaalisen taustan, Jos lapsi on esim. nimeltään Karl tai Sophie, voi päätellä, että lapsi tulee sivistyneestä perheestä, jossa vanhemmilla on kunnon työt ja hyvä koulutus. Jos taas lapsen nimi on Kevin, Robin tai Chantal... voi päätellä, että lapsen vanhemmat edustavat yhteiskunnalle kalliiksi tulevaa laiskaa rupusakkia, ja näistä Kvineistä, tulee yhteiskunnalle kallis lasku. Valitettavasti siis ennakkoluuloisuus on jo niin pitkällä, että se 6-vuotias Kevin jo kouluun mennessään ajetaan syrjäytyjien joukkoon, vain koska hänell# on prekariaattinen nimi.
Saapas nähdä, mitä siitä Räikkösen pojasta tulee, nimen anto osoittaa tietysti jälleen, että raha ei anna sivistysstä, ja lapsen vanhemmat kuuluvat sivistystasoltaan yhteiskunnan rupusakkiin.
En missään tapauksessa ole sitä mieltä, että olisi suotavaa, jos pojan nimi olisikin Liisa ja työtön Kalle tms.
Mutta tässä globaalissa maailmassa pitää ottaa huomioon monikulttuurisuus ja kielten väliset erot.
Esim. Janne on Norjassa varsin yleinen nimi, naisen nimi. Sen sijaan arabiankielinen variaatio Johanneksesta on Johanna, ja siis arabiankielisessä maailmassa on paljon machouroksia, joiden nimi on Johanna.
Ja ei meidän suomalaista nykyistä nimikäytäntöä voi kovin kummoiseksi kehua. Esim. selkeästi pojan nimi Juha aiheuttaa monissa maissa hilpeyttä, kun se on niin feminiininimi, päättyy a-kirjaimeen, niin kuin slaavilaisssa kielissä lähes kaikki feminiiset nimet.
Ja suomalaisilla on ihmeellinen tarve erikoistua nimien suhteen. Jos ajattelemme itänaapuriamme, (en ihaile heitä, mutta kuitenkin) heillä on käytössään ehkä 20 pojan ja tytön nimeä ja PISTE!
Ja siitä huolimatta, että ryssykät olivat 70 vuotta ateistisessa komennuksessa kristilliset nimet säilyivät. Ei niin kuin Suomessa, että vieläkin ihmiselle annetaan esihistoriallisia pakanallisia nimiä kuten Tapio tai Ahti, tai sitten jotain uuskommunistisia nimiä kuten Pyry, Pilvi tai Aurinko
Saksassa lapsen nimestä voi päätellä lapsen sosiaalisen taustan, Jos lapsi on esim. nimeltään Karl tai Sophie, voi päätellä, että lapsi tulee sivistyneestä perheestä, jossa vanhemmilla on kunnon työt ja hyvä koulutus. Jos taas lapsen nimi on Kevin, Robin tai Chantal... voi päätellä, että lapsen vanhemmat edustavat yhteiskunnalle kalliiksi tulevaa laiskaa rupusakkia, ja näistä Kvineistä, tulee yhteiskunnalle kallis lasku. Valitettavasti siis ennakkoluuloisuus on jo niin pitkällä, että se 6-vuotias Kevin jo kouluun mennessään ajetaan syrjäytyjien joukkoon, vain koska hänell# on prekariaattinen nimi.
Saapas nähdä, mitä siitä Räikkösen pojasta tulee, nimen anto osoittaa tietysti jälleen, että raha ei anna sivistysstä, ja lapsen vanhemmat kuuluvat sivistystasoltaan yhteiskunnan rupusakkiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aivan, etunimet ovat muodostuneet aikojen saatossa ja osan olemme oppineet tarkoittavan joko miehen tai naisen nimeä. Mielestäni on varsin luonnollista että ne , jotka nyt tunnemme jompana kumpana, ovat ehkä niitä ”hyvän tavan vastaisia”, joita ei ehkä kannata antaa lapselle.
Nimillä on ollut monta merkitystä, eräs niistä on ollut että se kuvaa nimen kantajaansa. Tästä jäänteenä on ns. leinimien tai ”lisänimien” antaminen etenkin itäisessä perinteessä.
Esimerkkinä yksi kristilliseksi mielletty nimi. Kuinka moni antaa lapselleen nimen: Jumala pelastaa? Kummanko nimi se on, miehen vai naisen? Raamatussa se on miehen nimi, mutta suomessa se liitetään naisen nimeksi – Elisa.
http://www.etunimet.net/etunimien-tarkoitus-ja-alkupera/
http://nimikirja.fi/Elisa
Kun nimi kuvaa jotain luonnon ilmiötä tai vastaavaa, onkin jo sen päätteleminen vaikeaa, onko se miehinen vai naisellinen. Tuossa on hyvä ketju, jossa pohditaan näitä nimiä:
http://www.vauva.fi/keskustelu/19977/ketju/sukupuolineutraaleja_nimia
Suomessa ei etunimi viittaa yhteiskunnalliseen asemaan juurikaan.