Kristittyjen kuulee silloin tällöin puhuvan "pyhän kokemuksesta". Luin jonkin aikaa sitten Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan kirjoittaman kirjeenvaihtokirjan Uskon tietäväni, tiedän uskovani, jossa Pihkala kuvaa pyhän kokemusta omasta näkökulmastaan.
Monesti kuulee ateistienkin kumoavan ennakkokäsitykset ja väittävän, että heilläkin voi olla "pyhän kokemus", esim. taideteoksen tai luontomaiseman keskellä haltioitumisen muodossa.
Mikä se pyhän kokemus oikein on? Onko kaikilla kristityillä ollut sellaisia?
Monesti kuulee ateistienkin kumoavan ennakkokäsitykset ja väittävän, että heilläkin voi olla "pyhän kokemus", esim. taideteoksen tai luontomaiseman keskellä haltioitumisen muodossa.
Mikä se pyhän kokemus oikein on? Onko kaikilla kristityillä ollut sellaisia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Hubble_Deep_Field
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Hubble_Ultra_Deep_Field
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Hubble_Extreme_Deep_Field
Nuita katsellessa voin kuvitella mistä kaikesta uskovaiset jää paitsi, kun ymmärrys ei riitä tämän maailman ihmeiden hämmästelemiseen.
Enkeleitä näkee ja jumalan kuule puhuvan usein henkilö joka on mielisairas, siis diagnoosin omaava tai huumeiden tai alkoholin käyttäjä. Ilmeisesti tällaiset henkilöt ovat herkistyneet jumalan viesteille.
Minä olen kokenut Pyhän läsnäolon joskus kiirastorstai-iltana kirkossa ehtoollispöydässä.Herran läsnäolo oli ihan käsinkosketeltava.Tunne jatkui useita päiviä vielä pääsiäisen jälkeenkin.En ole mikään harras kristitty mutta tapaus pisti ajattelemaan.
Ehkä ne ovat aivan samaa perua? Ehkä ateisti vian järkeilee kokemuksen pois itsestään ja näin kadottaa sen yhteyden?
Pyhän kokemusta varmaan on monenlaista. Eikä sitä voi ilmaista sanoin kuin osittain. Tuossa alla olevassa linkissä on mielestäni kuvauksia jotka ovat aika lähellä sitä, mitä itse koen Pyhänä.
”Pyhä koetaan samanaikaisesti sekä mahtavana että jonain täysin toisenlaisena kuin järjellinen ja arkipäivän tietoisuus ja todellisuus. Pyhä auttaa samaan aavistuksen siitä, että olemassa myös loogisuutta syvempi taso. Pyhää ei voida määrittää, sillä se on ja pysyy salaisuutena. Odottamattomuus, ennakoimattomuus ja yllätyksellisyys sisältyvät Pyhään, ja siten se ohjaa aina johonkin uuteen.”
http://hiljaistaelamaa.blogspot.fi/2012/04/pyhan-kosketus.html
Eivät ne ole mitään pyhiä kokemuksia, joita nyt tunnutte kuvaavan, näitä maailma viettelyksiä siis, joiden vietävinä te lette, ja joita ihmiset siis ihastelevat.
Jumala ei teitä viettele, vaan maailma.
Onko sinun mielestäsi Herran läsnäolon kokominen ehtoollispöydän ääressä, mitä Kalervo-39 kuvasi esimerkkinä pyhyyden kokemuksesta maailmallista viettelyä?
Minä sanon, tänään ehtoollispöytiin ei kokoonnuta oikessa uskossa, sillä tänään seurtakunnat eivät kykene siihen.
Jos teissä Totuuden Henki on saanut tilan niin, ei se ilmene tunnekuohuina, vaan siinä, että te teette vanhurskauden.
Tässä ei kysytty ateisteilta mitään, mutta vahvistan aloituksen ajatuksen siitä, että ateisteillakin voi olla ja on pyhän kokemuksia. En tiedä, kuinka hyvin uskova voi tämän ymmärtää, jos hän mieltää pyhän vain oman uskontonsa kautta.
Kun ateistit puhuvat pyhän kokemuksesta, he eivät tietenkään viittaa minkään uskonnon määrittämään pyhään (kuten eivät uskonnotkaan ehkä viittaa muiden uskontojen määrittämiin pyhiin). Pyhä on kuitenkin käsite, joka sopii kaikkien uskontojen, mutta myös uskonnottomuuden kokemus- ja käsitemaailmaan.
Pyhä liittyy inhimillisen kokemuksen tai maailman rajaan. Sille rajalle voi päätyä kukin meistä. Miten se tulkitaan, on kiinni kunkin elämänkokemuksesta, ihmiskäsityksestä ja maailmankuvasta. Kokemus on yhteinen,tulkinnat eriävät.
Tässä on kiinnostava artikkeli, joka pyrkii tarkasteleman pyhää irti minkään yhden maailmankuvan käsitteistöstä:
Pyhä - ihmisen raja:
"Pyhät asiat ovat siis jotakin sitä, mikä on ihmiselle vierasta, mutta jonka ihminen kuitenkin voi jollain tavalla kokea. Asiasta on mahdotonta puhua tarkasti, sillä kieli ei koskaan tavoita ihmiselle vierasta, vaan ainoastaan ihmiselle mallintavan metaforan ja jotakin siitä, mikä on ihmisen kokemus pyhästä. Maailma voi siis ilmetä myytissä, muttei näyttäydy kokonaisuudessaan.25 Metaforan kautta voidaan aavistaa se, mitä rajan takana on, mutta koska rajantakainen ei ole tuttua, se ei ole osa inhimillistä kieltä, eikä sitä siten voida ilmaista selkeästi. Se, mikä on inhimillisen ulkopuolella, on myös inhimillisen kielen ulkopuolella." http://hybrislehti.net/12014-–-pyhä/pyhä-–-ihmisen-raja
"Se, mikä on inhimillisen ulkopuolella, on myös inhimillisen kielen ulkopuolella."
Tuo on erittäin osuvasti ilmaistu.
Kaarne, onko sinusta pyhyys siis se raja vai rajan taakse jäävä vai rajalla olemisen kokemus vai kaikkia näistä vai joitakin näistä vai jotain muuta?
Minulle uskovana kristittynä pyhyys on enemmän kuin pelkkä tietämisen / tieteellisen / kielellisen käsityskyvyn rajan taakse jäävä asia tai kokemus siinä rajalla olemisesta.
On monia asioita, jotka jäävät inhimillisen tietämisen ja tuntemisen sekä kielellisen käsityskyvyn rajan taakse, mutta jotka eivät silti ole pyhiä. Tabut kuten insesti ja muut perversiot ovat esimerkki tästä. Ihminen ei ymmärrä niitä eikä tiede ole pystynyt niitä selittämään tyhjentävästi, mutta kristitylle ne eivät silti ole pyhiä asioita.
Pyhyydessä on kyse jostain paljon syvemmästä ja suuremmasta kuin pelkästä rajasta tuntemattomaan, tietämättömään ja ei-kielelliseen. Siteeraamasi pyhyyden määritelmä on lattea ja reduktiivinen. Se on kuvauksena välttämätön pyhyyttä määrittävä tekijä, muttei riittävä.
No joo. Tässäkään tapauksessa sanat eivät pysty avaamaan tarkasti, mitä tarkoitan.
Vanhastaan pyhä ei ole kai määrittynyt nimenomaan hyväksi asiaksi, vaan se on kai lähentynyt myös tabun käsitettä, johon on ehkä helpompi yhdistää myös negatiivisia asioita. (Pyhä ja piha ovat etymologisesti samaa juurta ja ne sisältävät juuri erottelun tuttuun maailmaan ja sen ulkopuolelle jäävään, hallitsemattomaan - pyhään.)
Annan mahtipontisen esimerkin siitä, miten itse koen pyhän. Koen niin, että mun maailma on oman tajuntani ja kokemukseni kokoinen. Mutta välillä joudun/pääsen tilanteisiin tai tietoisuuden tilaan, jossa tuon ulkopuolinen todellisuus tulee lähelle. Ne ovat erilaisia asioita. Pari vuotta sitten isäni kuoli ja olin läsnä kun se tapahtui. Sain todistaa elämän katoamisen rakkaasta ihmisestä. Tunsin voimakkaasti pyhän, kun kuolema tuli ihan liki. Toisaalta, olin läsnä molempien lasteni syntymässä ja sain todistaa uuden elämän ihmettä. Pyhä tuli silloinkin lähelle ja olin päiväkausia ihmeenomaisessa tilassa, jossa aikakin tuntui jotenkin vääristyneen, hidastuneen.
Mutta olen myös kokenut samankaltaisen tunteen joissakin arkisissa tilanteissa. Ilman mitään ennakkovaroitusta on kuin maailmankaikkeuden ääretön ikuisuus olisi yhtäkkiä riuhtaissut maailmalta sen arkisen naamion. Kaikki on ollut järkyttävää, salaperäistä ja kunnioitusta herättävää.
Ne ovat kokemuksia, minun kokemuksiani, eivätkä ne taivu sanoiksi niin että toinen ihminen niistä saisi kiinni. ajattelen niin, että pyhä ilmenee monille ihmisille, mutta kaikille eri tavalla ja koska kukin tunnistaa sen oman ymmärryksensä läpi, sitä ei oikeastaan voi aidosti jakaa.
"onko sinusta pyhyys siis se raja vai rajan taakse jäävä vai rajalla olemisen kokemus vai kaikkia näistä vai joitakin näistä vai jotain muuta?"
Vastaisin, että en tiedä, se on kaikkia noita, mutta mitä nuokaan sanat siitä lopulta kertovat?
Näyttää siis siltä, että vain osa kaikesta tuntemisen, tieteellisen ja kielellisen rajan taakse jäävästä on pyhää useimpien ihmisten kokemuksessa (myös useimpien ateistien?). Kuoleman ja syntymän raja ovat tästä esimerkkejä.
Mikä määrittää sen osan? Miksi kaikki tunnettavissa ja tiedettävissä olevan, tieteellisen ja kielellisen rajan taakse jäävä ei ole pyhää eikä aiheuta (useimmissa?) ihmisissä tätä mystistä pyhän kokemusta? Siksi, että pyhän kokemusta ei määritä se raja sinänsä, vaan viimekädessä se olio, joka määrittää sen rajan, jolla ihminen kokee Pyhän läsnäolon. Jumala.
Raamatussa kerrotaan, kuinka apostoli Paavali kohtasi pakanallisten kreikkalaisten keskuudessa ihmisiä, jotka antoivat uhreja "tuntemattomalle jumalalle". Paavali kertoi heille, että tämä tuntematon Jumala on ilmoittanut itsensä.
Kristillis-teistinen pyhä-käsitys on siis "olio-keskeinen", kun taas naturalistinen / ateistinen pyhä-käsitys on "raja-keskeinen". Siinä missä naturalistisen / ateistisen pyhä-käsityksen pyhä voi tiedon lisääntyessä (eli tietämisen rajan liukuessa etäämmälle) käydä epäpyhäksi, teistisen pyhä-käsityksen pyhä on pysyväti Pyhä. Ihmisen maallisen vaelluksen aikana se on myös pysyvästi tuntematon, "rajantakainen".
Tätä asiaa on kauhean vaikea selittää selkeästi :-D mutta pidän tätä ratkaisevan tärkeänä asiana pyhyyden kokemisessa.
Tuo on ihan hyvä kuvaus, ainakin näin äkkipäätä ajatellen.
Toisaalta, joku osa pyhästä on aina suljettua, rajan toisella puolen. Itseäni viehättää mestari Eckhartin kuvaukset Jumalasta. Ilman että uskoisin tosi-epätosi -akselilla Jumalaan, minusta hän kuvailee myös hyvin pyhää kuvaillessaan Jumalaa. En tunne Eckhartin ajatuksia muualta kuin tästä linkistä, mutta ne käyvät yksiin monien muiden tekstien kanssa joita olen lukenut.
"Jumala on ’perusta’, ’pohjaton valtameri’, ’isyyden kätketty pimeä’, ’pohjaton pohja’, ’erämaa’, ’hiljaisuus’ ja ’ei-mikyys’."
Ekhart puhuu myös ei-tietämisestä Jumala-yhteyden saavuttamisessa, ja tähän ei-tietämisen käsitteeseen törmää muissakin perinteissä, kun käsitellään pyhää tai sen kokemista.
Linkki unohtui, laitetaanpa vielä tähän perään.
http://www.teologia.fi/opinnaytteet/pro-gradut/641-mestari-eckhartin-mystiset-saarnat
Uskontokeskustelu ei hyödytä väiteltäessä rauhan ja väkivallan uskonnoista. Silloin on kyse vain omahyväisyydestä ja demonisoimisesta. Uskontoja syytellään, mutta onko niillä ollut koskaan minkäänlaista vaikutusvaltaa? On. Aikaansaatu sivistys, jonka uskonnollisuus uhkaa tuhota, on niiden vaikutusvaltaa. Nuo käsitteet sekoitetaan, se on ongelman ydin. Kaikki aatteellisuus on luonteeltaan uskonnollista ja päinvastoin. VT:n israelilaisilla oli baalit, aserikarsikot ja kivijumalat uhrikukkuloillaan. Meitä viettelevät opit, aatteet ja tuotteet. Yhtäläisyys seurauksineen on helppo nähdä. Niitä jopa tarvitaan. Mutta koska Jumala on ainoa asia, mikä ei käsiteanalyyttisesti voi olla epäjumala, ne ovat potentiaalisia epäjumalia. Niihin langetaan, uskotaan. Meillä on kyllä eettisyytemme perustana ns. objektiivinen esiymmärrys elollisen ja kaiken yhteisestä alkuperästä. Mutta se ei riitä luonnon ja kulttuurin kietoutuneisuudessa. Vivahteikkaalla transsendenssilla (ajattelu) on varjopuolensa. Joku ammoinen keräilijä tai metsästäjä ehkä totesi kuin vitsinä, että henget eivät pidä kohtuuttomuudesta. Alettiin puhua yliluonnollisesta käsitteineen, joihin kuuluu pyhä ja sen kokemus. Keskeisin lajiominaisuutemme metafyysisen taju merkitsee myös uskonnollisuutta. Se ei ole poistettavissa. Raamatussa kuvattu väkivalta ja hulluus ovat kuin havainnollistava tehtävänanto: Tarvitaan jotakin sen hillitsemiseksi. Näin syntyivät juutalaisuus, kristin- ja islaminusko. Ei ole rauhan tai sodan uskontoja vaan kyvykkäitä ja kyvyttömiä uskonoppineita.