Maassamme on liuta erilaisia lastenjärjestöjä, jotka huutavat lasten oikeuksien puolesta kyllä aina silloin, kun keräävät rahaa pohjattomaan kukkaroonsa "lasten nimissä" raskaan hierarkiansa ylläpitämiseksi. Joista tunnetuin lienee Eeva Kuuskosken vetämä Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Nytkin "lasten oikeuksien vuosipäivänä" jaksoi ko. liitto toitottaa uutisissa maamme vanhemmille, "muistakaa lasten oikeudet ja kuunnelkaa lastanne". Kerjäten jälleen kerran rahaa omaan toimintaansa, missä mammakerholaisilla "piiri pieni pyörii, mammat siinä hyörii" ja tenavat nukkuu vankkureissaan.
Samaan aikaan meillä on yhteiskunnan toimesta suljettuna vankeuteen kaksi pientä poikaa mielisairaalan suljetulle osastolle, mistä he eivät ole kerran kertaakaan päässeet edes ulos kävelemään, saatika leikkimään!? Psykiatrista "hoitoperustetta" väärinkäyttäen tekosyynä, suomen viranomaiset ovat massiivisella poliisioperaatiolla nuo pojat vanginneet väkipakolla mielisairaalaan, epämääräiseksi ajaksi, jonka loppumisesta ei ole tietoakaan.!?
Siis, kaksi alaikäistä pikkupoikaa, jotka eivät ole mitään rikollista tehneet!? Liioin pojat eivät ole millään tavalla mielenvikaisia, eivätkä psykiatrisen hoidonkaan tarpeessa. Mitkä asiat ilmenevät myös Itä-Suomen Hovioikeuden päätöksestä sangen hyvin.
Samaisesta päätöksestä voimme myös nähdä viranomaisten voudin johdolla tekemät virkarikokset poikia kohtaan.
Vouti, lastensuojeluviranomaiset, poliisi ja lopulta terveyskeskuslääkärikin paikalle kutsuttuna ja voudin pyynnöstä kirjoitti lähetteen mielisairaalaan pakkohoitoon, jotta poikien väkipakolla pois vieminen olisi "perustellumpaa" viranomaisille, kun kolmen tunnin painostaminen ja poikien psyykkaus ei tuonut tulosta.
Niinpä pojat siis vietiin väkisin mielisairaalaan, vastoin omaa tahtoaan.
Tämäkö on lasten oikeuksien mukaista ja etu kuin parasta ajattelevaa toimintaa viranomaisilta!?
Mutta, Mannerheimin lastensuojeluliitto ei asiassa nähnyt mitään ihmeellistä, eikä sanallakaan puuttunut asiaan.!? Kuten ei ole puuttunut vielä tähänkään päivään mennessä.
"Lasten oikeuksia" toteutetaan nyt viranomaisten toimesta ja määräämällä tavalla ja muodossa, mielisairaalan suljetun osaston uumenissa, visusti salassa julkisuudelta.
Pojat eivät saa tavata rakastamaansa äitiä, jonka luokse haluaisivat jäädä asumaan ja elämään.
Sitä vastoin, heitä saa vapaasti käydä psyykkaamassa ja painostamassa isänsä, jota pelkäävät ja jonka luokse he eivät missään tapauksessa halua mennä enään asumaan. Silti isän annetaan vapaasti psyykata poikia, mihin psyykkaamiseen osaa ottaa myös "psykiatrinen hoito" täysillä. Poikien oma tahto pakotetaan pakottamalla isän ja viranomaisten tahtoon, jotta pojat saataisiin keinoja kaihtamatta muuttamaan mielensä ja "tahtonsa", "virallisen linjan mukaiseksi". Psykiatrinen hoito perustuu presiis samaan aivopesuun, kuten perustui Compoyn poikien viiden kuukauden mittainen vastaava "hoito". Mikä "hoito" on rivien välistä selkeästi luettavissa ja käsitettävissä ylilääkärin antamasta lausunnosta julkisuuteen, päivä sen jälkeen, kun Compoyn pojat vietiin salassa suomesta pois, "lääkitettynä" luovutuskuntoon, koska "loppuun asti pojat vastustivat isänsä luokse palattamista", kuten asian tuo lääkäri ilmaisi. Niinpä pojat pakolla huumattiin ja vietiin maasta pois, vastoin omaa tahtoaan.
Näin toteutettiin "lasten oikeuksia" silloin ja näin siis tehdään edelleenkin viranomaistemme toimesta. Mitä toimintaa voidaan sanoa "maan tavaksi". Sillä, myös pikku-Kimin tapauksessa kävi samoin. Lisäksi lääkitysdokumentit julistettiin salaisiksi seuraavaksi sadaksi vuodeksi eteenpäin TEOn toimesta kiireellisesti.!?
Miksi kukaan ei valvo, eikä kontrolloi lasten oikeuksien huomioon ottamista ja toteutumista suomessa, suomen viranomaisten kohdalla!? Miten voi olla mahdollista, että viranomaisilla on oikeus käyttää väkivaltaa lapsiin nähden, vangita heitä käytännön todellisuudessa ja pitää myös vangittuna epämääräisiä aikoja!? Millä oikeudella viranomaiset saavat vapaasti käyttää psykiatrista pakkohoitomääräystä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen tekosyyllä!?
Kuka saattaa nämä viranomaiset vastuuseen virkarikoksistaan, mitä he ovat vuosien varrella tehneet eri lapsille jo aikaisemmin ja mitä tapahtuukaan nytkin mielisairaalan suljetun osaston uumenissa parastakin aikaa!!!??? "Maan tavan mukaan"!?
Kuka valvoo ja puolustaa lasten oikeuksia (?), maan koreinta mahdollista oikeus-instituutiota vastaan, joka käsittämättömällä päätöksellään palauttaa pojat vasten heidän omaa tahtoaan isänsä luokse USAan, jota pelkäävät, Haagin sopimukseen vedoten, missä nimenomaan velvoitetaan oikeuskäsittelyssä kuulemaan myös lapsen itsensä mielipide ja huomioimaan se, jättäen kylmästi kuitenkin sen tekemättä.!?
Itä-Suomen Hovioikeuden päätöksestä, voidaan selkeästi lukea ja havannoida, niin viranomaisten toiminnan suoranainen rikollinen toimintatapa, kuin myös Korkeimman Oikeuden tuomarienkin saneleman päätöksen laittomuus. Mistä voidaan selkeästi todeta se tosiasia, että maamme Korkein Oikeus teki juuri poikia kohtaan OIKEUSMURHAN.
Korkein Oikeus päätöksellään syyllistyi ihmisoikeusrikkomukseen, lasten oikeuksien rikkomukseen, perustuslakimme rikkomiseen, laittomaan alaikäisen vangitsemiseen "psykiatrisen pakkohoidon" nimissä, jonka lopusta ei ole tietoakaan.
Eikä tämä tapaus ole suinkaan ensimmäinen tällainen. Ainakin pikku-Kimin ja Compoyn poikien tapaukset ovat samanlaiset, joihin KKO on syyllinen ottamansa ja käyttämänsä linjan vuoksi.
Mitä muita vastaavia tapauksia sitten lieneekään, siitä ei julkisuudessa tietoa ole, mutta varmasti on syytä tutkia kaikki tapaukset aikaisemmilta vuosilta.
Kysymys siis kuuluukin, kuka suomessa valvoo ja huolehtii lasten oikeuksien toteutumista, myös viranomaisten ja tuomioistuinten taholla, kun tälläista "käytäntöä" on "maan tavan mukaan" suomessa ollut jo vuosia!?
Kuka saattaa edesvastuuseen nämä lasten- ja ihmisoikeuksien rikkojat!?
Presidennti Tarja Halonen ei asiaan puutu, vaikka pojat kirjoittivat hänelle siitä kirjeen jo espoossa asuessaan, mihin maamme maammo ei edes suvainnut vastata!? Hän istuu niin korkeassa asemassa, ettei sinne lasten oikeuksien loukkaukset ja lasten hätähuudot kuulu. Itse asiassa, eivät ne maamme presidenttiä kiinnosta, kun on kiire saada suomi EU-joikkoihin ja NATOon taistelemaan ja verta vuotamaan "kansainvälisen yhteistyön" nimissä. Uuden elämän varjelu ei ole kiinnostavaa, kun pitää saada lahtausporukkaa kasaan ympäri maailmaan, jossa suomen tulee olla mukana.
KKOn presidenttiä Leif Sevonia ei rantaruotsalaisena kiinnosta noteerata Kosken poikia, Aleksia ja Jaakkoa suomalaisena lainkaan, vaikka heidän äitinsä on suomalainen ja siten pojat omaavat äitinsä syntyperän perusteella, kuin alaikäisyytensäkkin nojalla suomen kansalaisuuden. Mikä on perustuslaillinen.
Se ei estänyt Leif Sevonia television suorassa lähetyksessä tuohtuneena kommentoimasta, etteivät pojat ole suomalaisia, vaan amerikkalaisia!?
Siis, maamme korkein oikeusviranomainen, joka itse myös on ollut rustaamassa kasaan ko. olevista pojista tuomiopäätöksen, joka on OIKEUSMURHA poikia kohtaan, tulee vieläpä julkisuuteen "todistelemaan" ja toitottamaan, ettei pojilla ole osuutta, eikä arpaa suomalaiseen syntyperäänsä, vieden heiltä oikeuden suomalaisuuteensa!?
Sevon, mies, jonka omat sukujuuret ovat täysin puhtaasti ruotsalaiset ja ruotsalaisuudessa. Elikä, Kosken pojat ovat 50 prosenttia enemmän suomalaisia kuin maamme korkeimman oikeuden presidentti Leif Sevon itse.
Kuka puolustaa näitä kahta pientä poikaa maamme korkeimpia oikeusviranomaisia ja viranomaisia vastaan, jotta pojat saisivat myö OIKEUTTA tässä maassa!?
Miksi ja miten on mahdollista, ettei ole suomessa yhden yhtäkään riippumatonta lasten oikeuksien puolustajaa ja valvojaa kuin kontrolloijaakaan, joka sanelisi tekstiä myös viranomaisille ja jopa KKOlle, kun ne syyllistyvät rikoksiin lapsia kohtaan, kuten Kosken poikien tapauksessa nyt on tapahtunut!!!???
Samaan aikaan meillä on yhteiskunnan toimesta suljettuna vankeuteen kaksi pientä poikaa mielisairaalan suljetulle osastolle, mistä he eivät ole kerran kertaakaan päässeet edes ulos kävelemään, saatika leikkimään!? Psykiatrista "hoitoperustetta" väärinkäyttäen tekosyynä, suomen viranomaiset ovat massiivisella poliisioperaatiolla nuo pojat vanginneet väkipakolla mielisairaalaan, epämääräiseksi ajaksi, jonka loppumisesta ei ole tietoakaan.!?
Siis, kaksi alaikäistä pikkupoikaa, jotka eivät ole mitään rikollista tehneet!? Liioin pojat eivät ole millään tavalla mielenvikaisia, eivätkä psykiatrisen hoidonkaan tarpeessa. Mitkä asiat ilmenevät myös Itä-Suomen Hovioikeuden päätöksestä sangen hyvin.
Samaisesta päätöksestä voimme myös nähdä viranomaisten voudin johdolla tekemät virkarikokset poikia kohtaan.
Vouti, lastensuojeluviranomaiset, poliisi ja lopulta terveyskeskuslääkärikin paikalle kutsuttuna ja voudin pyynnöstä kirjoitti lähetteen mielisairaalaan pakkohoitoon, jotta poikien väkipakolla pois vieminen olisi "perustellumpaa" viranomaisille, kun kolmen tunnin painostaminen ja poikien psyykkaus ei tuonut tulosta.
Niinpä pojat siis vietiin väkisin mielisairaalaan, vastoin omaa tahtoaan.
Tämäkö on lasten oikeuksien mukaista ja etu kuin parasta ajattelevaa toimintaa viranomaisilta!?
Mutta, Mannerheimin lastensuojeluliitto ei asiassa nähnyt mitään ihmeellistä, eikä sanallakaan puuttunut asiaan.!? Kuten ei ole puuttunut vielä tähänkään päivään mennessä.
"Lasten oikeuksia" toteutetaan nyt viranomaisten toimesta ja määräämällä tavalla ja muodossa, mielisairaalan suljetun osaston uumenissa, visusti salassa julkisuudelta.
Pojat eivät saa tavata rakastamaansa äitiä, jonka luokse haluaisivat jäädä asumaan ja elämään.
Sitä vastoin, heitä saa vapaasti käydä psyykkaamassa ja painostamassa isänsä, jota pelkäävät ja jonka luokse he eivät missään tapauksessa halua mennä enään asumaan. Silti isän annetaan vapaasti psyykata poikia, mihin psyykkaamiseen osaa ottaa myös "psykiatrinen hoito" täysillä. Poikien oma tahto pakotetaan pakottamalla isän ja viranomaisten tahtoon, jotta pojat saataisiin keinoja kaihtamatta muuttamaan mielensä ja "tahtonsa", "virallisen linjan mukaiseksi". Psykiatrinen hoito perustuu presiis samaan aivopesuun, kuten perustui Compoyn poikien viiden kuukauden mittainen vastaava "hoito". Mikä "hoito" on rivien välistä selkeästi luettavissa ja käsitettävissä ylilääkärin antamasta lausunnosta julkisuuteen, päivä sen jälkeen, kun Compoyn pojat vietiin salassa suomesta pois, "lääkitettynä" luovutuskuntoon, koska "loppuun asti pojat vastustivat isänsä luokse palattamista", kuten asian tuo lääkäri ilmaisi. Niinpä pojat pakolla huumattiin ja vietiin maasta pois, vastoin omaa tahtoaan.
Näin toteutettiin "lasten oikeuksia" silloin ja näin siis tehdään edelleenkin viranomaistemme toimesta. Mitä toimintaa voidaan sanoa "maan tavaksi". Sillä, myös pikku-Kimin tapauksessa kävi samoin. Lisäksi lääkitysdokumentit julistettiin salaisiksi seuraavaksi sadaksi vuodeksi eteenpäin TEOn toimesta kiireellisesti.!?
Miksi kukaan ei valvo, eikä kontrolloi lasten oikeuksien huomioon ottamista ja toteutumista suomessa, suomen viranomaisten kohdalla!? Miten voi olla mahdollista, että viranomaisilla on oikeus käyttää väkivaltaa lapsiin nähden, vangita heitä käytännön todellisuudessa ja pitää myös vangittuna epämääräisiä aikoja!? Millä oikeudella viranomaiset saavat vapaasti käyttää psykiatrista pakkohoitomääräystä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen tekosyyllä!?
Kuka saattaa nämä viranomaiset vastuuseen virkarikoksistaan, mitä he ovat vuosien varrella tehneet eri lapsille jo aikaisemmin ja mitä tapahtuukaan nytkin mielisairaalan suljetun osaston uumenissa parastakin aikaa!!!??? "Maan tavan mukaan"!?
Kuka valvoo ja puolustaa lasten oikeuksia (?), maan koreinta mahdollista oikeus-instituutiota vastaan, joka käsittämättömällä päätöksellään palauttaa pojat vasten heidän omaa tahtoaan isänsä luokse USAan, jota pelkäävät, Haagin sopimukseen vedoten, missä nimenomaan velvoitetaan oikeuskäsittelyssä kuulemaan myös lapsen itsensä mielipide ja huomioimaan se, jättäen kylmästi kuitenkin sen tekemättä.!?
Itä-Suomen Hovioikeuden päätöksestä, voidaan selkeästi lukea ja havannoida, niin viranomaisten toiminnan suoranainen rikollinen toimintatapa, kuin myös Korkeimman Oikeuden tuomarienkin saneleman päätöksen laittomuus. Mistä voidaan selkeästi todeta se tosiasia, että maamme Korkein Oikeus teki juuri poikia kohtaan OIKEUSMURHAN.
Korkein Oikeus päätöksellään syyllistyi ihmisoikeusrikkomukseen, lasten oikeuksien rikkomukseen, perustuslakimme rikkomiseen, laittomaan alaikäisen vangitsemiseen "psykiatrisen pakkohoidon" nimissä, jonka lopusta ei ole tietoakaan.
Eikä tämä tapaus ole suinkaan ensimmäinen tällainen. Ainakin pikku-Kimin ja Compoyn poikien tapaukset ovat samanlaiset, joihin KKO on syyllinen ottamansa ja käyttämänsä linjan vuoksi.
Mitä muita vastaavia tapauksia sitten lieneekään, siitä ei julkisuudessa tietoa ole, mutta varmasti on syytä tutkia kaikki tapaukset aikaisemmilta vuosilta.
Kysymys siis kuuluukin, kuka suomessa valvoo ja huolehtii lasten oikeuksien toteutumista, myös viranomaisten ja tuomioistuinten taholla, kun tälläista "käytäntöä" on "maan tavan mukaan" suomessa ollut jo vuosia!?
Kuka saattaa edesvastuuseen nämä lasten- ja ihmisoikeuksien rikkojat!?
Presidennti Tarja Halonen ei asiaan puutu, vaikka pojat kirjoittivat hänelle siitä kirjeen jo espoossa asuessaan, mihin maamme maammo ei edes suvainnut vastata!? Hän istuu niin korkeassa asemassa, ettei sinne lasten oikeuksien loukkaukset ja lasten hätähuudot kuulu. Itse asiassa, eivät ne maamme presidenttiä kiinnosta, kun on kiire saada suomi EU-joikkoihin ja NATOon taistelemaan ja verta vuotamaan "kansainvälisen yhteistyön" nimissä. Uuden elämän varjelu ei ole kiinnostavaa, kun pitää saada lahtausporukkaa kasaan ympäri maailmaan, jossa suomen tulee olla mukana.
KKOn presidenttiä Leif Sevonia ei rantaruotsalaisena kiinnosta noteerata Kosken poikia, Aleksia ja Jaakkoa suomalaisena lainkaan, vaikka heidän äitinsä on suomalainen ja siten pojat omaavat äitinsä syntyperän perusteella, kuin alaikäisyytensäkkin nojalla suomen kansalaisuuden. Mikä on perustuslaillinen.
Se ei estänyt Leif Sevonia television suorassa lähetyksessä tuohtuneena kommentoimasta, etteivät pojat ole suomalaisia, vaan amerikkalaisia!?
Siis, maamme korkein oikeusviranomainen, joka itse myös on ollut rustaamassa kasaan ko. olevista pojista tuomiopäätöksen, joka on OIKEUSMURHA poikia kohtaan, tulee vieläpä julkisuuteen "todistelemaan" ja toitottamaan, ettei pojilla ole osuutta, eikä arpaa suomalaiseen syntyperäänsä, vieden heiltä oikeuden suomalaisuuteensa!?
Sevon, mies, jonka omat sukujuuret ovat täysin puhtaasti ruotsalaiset ja ruotsalaisuudessa. Elikä, Kosken pojat ovat 50 prosenttia enemmän suomalaisia kuin maamme korkeimman oikeuden presidentti Leif Sevon itse.
Kuka puolustaa näitä kahta pientä poikaa maamme korkeimpia oikeusviranomaisia ja viranomaisia vastaan, jotta pojat saisivat myö OIKEUTTA tässä maassa!?
Miksi ja miten on mahdollista, ettei ole suomessa yhden yhtäkään riippumatonta lasten oikeuksien puolustajaa ja valvojaa kuin kontrolloijaakaan, joka sanelisi tekstiä myös viranomaisille ja jopa KKOlle, kun ne syyllistyvät rikoksiin lapsia kohtaan, kuten Kosken poikien tapauksessa nyt on tapahtunut!!!???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikeasti lasten etua. Siksi niiden ei pidäkään lähteä puolueellisiin ja lapsen edun kannalta tuhoisiin huoltajuusriitoihin joissa vanhemmat tai jompikumpi heistä rikkoo kaikkia mahdollisia lakeja ja todellisuudessa itse pitää lapsen oikeuksia pilkkanaan.
MLL:N jäsen ja ylpeä siitä
Suomen valtio on sitoutunut Haagin lapsikaappaussopimukseen. Mielletäänkö Suomessa ko. sopimus pelkästään toisia valtioita velvoittavaksi. Lapsikaappaus on aina kaappaus, myös silloin, kun kaappaja on Suomalainen.
26.11.2004
Kosken pojat
Olen seurannut tiiviisti syksyn aikana Aleksi ja Jaakko Rogersin Yhdysvaltoihin palauttamisen ympärillä käytyä oikeudellista kamppailua, joka on nyt saanut uuden, merkittävän käänteen. Se on sisältänyt runsaasti lasten oikeuksiin, lastensuojeluun ja lasten itsemääräämisoikeuteen liittyviä tärkeitä asioita, kuten kysymyksen lasten kuulemisesta, kuuntelemisesta ja itsemääräämisoikeudesta sekä lapsen suojelemisesta tilanteessa, jossa oikeuslaitos, hallintokoneisto ja julkinen valta pyrkivät lapsen tahdon vastaisesti panemaan täytäntöön oman päätöksensä pakolla palauttaa heidät Yhdysvaltoihin. Toisaalta tämä tapaus on ollut äärimmäisen monimutkainen ja on todella ymmärrettävää, jos siihen on ollut ajoittain vaikea ottaa kantaa. Itsekin olen välillä epäröinyt sitä, onko oikein, että pojat joutuvat olemaan näin pitkään epävarmuuden tilassa. Olisiko huonokin varmuus (eli joutuminen USA:aan) parempi?
Helsingin hovioikeus hylkäsi 14.4.2004 poikien isän hakemuksen lasten palauttamisesta. Hovioikeus perusteli päätöstään sillä, että poikia kuulleiden kahden lapsiasiantuntijan lausuntojen ja selvitysten mukaan pojat olivat tuolloin saavuttaneet sellaisen iän kypsyyden, että heidän mielipiteeseensä on kiinnitettävä huomiota. Päätöksen mukaan pojat vastustivat palauttamista Yhdysvaltoihin. Korkein oikeus määräsi kuitenkin 5.8.2004 pojat palautettavaksi Yhdysvaltoihin kuulematta poikia ja heitä tutkineita lapsiasiantuntijoita sekä järjestämättä suullista käsittelyä. Poikien äiti, Outi Koski määrättiin maksamaan 15 000 euroa valtiolle vastapuolen oikeudenkäyntikuluista, mikä oli nähdäkseni liioittelua, koska isän aikaisemmat toimet huomioon ottaen syyllisyyskysymys ei ollut suinkaan selvä. Isä oli ehtinyt ennen ratkaisua kaapata lapset ainakin kaksi kertaa, ja todella kaapata, kun taas äiti vain jätti lapset palauttamatta.
Keskeinen oikeuskysymys tässä mielestäni periaatteellisesti tärkeässä oikeusriidassa on, pitääkö nyt 13- ja 10-vuotiaan poikien perusteltu vastustus ottaa huomioon kun asiaa käsitellään Haagin lapsikaappaussopimuksen perusteella. Hyvin perusteltu sisällöllinen kritiikki on kohdistunut korkeimpaan oikeuteen, joka kuulematta ja ottamatta huomioon tiedossaan ollutta poikien vastustavaa kantaa, määräsi heidät palautettavaksi.
Ensimmäinen täytäntöönpanotilaisuus Espoon Tapiolassa kesti yli 8 tuntia, mikä oli aivan kohtuuton ottaen huomioon sen, että pojat olivat tilaisuudessa yksin.. Espoon kihlakunnanvouti, mukana olleet sosiaalityöntekijä, kaksi lastenpsykiatria ja psykologi pyrkivät pitkän päivän aikana antamaan kuvan, etteivät pojat voi vastustaa palauttamista, ja suostuttelivat poikia lähtemään Yhdysvaltoihin lupaamalla (katteettomasti), että he voivat kuukauden tai puolen vuoden päästä palata Suomeen jatkamaan koulussaan, jossa he viihtyvät. Pojat vastustivat kuitenkin lopulta lähtöä, ja täytäntöönpano keskeytettiin. Tilanne oli pojille erittäin traumaattinen. Äiti katsoikin, että hän ei voinut vastoin poikien mielipidettä pakottaa heitä uuteen täytäntöönpanotilaisuuteen. Poikien piileskely viranomaisilta tapahtui heidän tahdostaan, eikä kukaan pakottanut heitä tähän.
Pojat olivat yli kuukauden Oulun yliopistosairaalan lastenpsykiatrisella osastolla Ristijärven katastrofaalisen täytäntöönpanotilaisuuden 20.10.2004 seurauksena. Täytäntöönpanosta tehty valitus on edennyt Itä-Suomen hovioikeuden käsittelyyn, jossa poikia on vihdoinkin asianmukaisesti kuultu. Pojat ovat kertoneet hovioikeudelle vastustavansa muuttoa Yhdysvaltoihin ja haluavansa jäädä Suomeen äidin luo. Hovioikeus otti heidän mielipiteensä tänään huomioon siten, että määräsi pojat heti palautettavaksi äidille. Tilanne alkoikin olla jo juridisesti sietämätön: oli täysin epäselvää millä perusteilla lapsia pidettiin ”säilössä” mielisairaalassa!
Täytäntöönpano- ja lastensuojeluviranomaiset eivät ole onnistuneet kummallakaan kerralla huolehtimaan siitä, että lapsiin kohdistuvat toimenpiteet täytäntöönpanolain mukaisesti olisi suoritettu mahdollisimman hienovaraisesti ja lasta järkyttämättä sekä ottaen huomioon heidän etunsa ja mielipiteensä. Ja jatkona oli sitten tämä pitkä ”säilytys”, jolle kukaan kysymäni asiantuntija (mm. Tuori ja Helin) ei ole onnistunut esittämään laillista perustetta.
Jos oikeuslaitos ja hallintokoneisto, täytäntöönpano- ja lastensuojeluviranomaiset sekä lastenpsykiatrit olisivat toimineet täytäntöönpanovaiheessa asianmukaisesti ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti järkyttämättä lapsia ja kuunnellen heidän kantaansa, niin jo ensi vaiheessa olisi voitu todeta, että täytäntöönpanoon ei voi ryhtyä vastoin poikien selvästi (kirjallisesti ja suullisesti) ilmaisemaa tahtoa. Vasta nyt Itä-Suomen hovioikeudessa poikia itseään on kuultu, kuten laki lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta selvästi edellyttää.
Erityisesti minua ihmetyttää kuitenkin suomalaisen lastensuojelun ammattilaisten, lastenpsykiatrien ja sosiaalityöntekijöiden rooli tässä prosessissa. Espoon täytäntöönpanotilaisuutta valvoi kaksi lastenpsykiatria, jotka eivät mitenkään puuttuneet lasten kohteluun, lapset olivat Oulun yliopistollisessa sairaalassa lastenpsykiatrisella osastolla (voudin mukaan vain ”säilössä”) ilman oikeutta yhteydenpitoon äidin, sukulaisten tai luokkatovereiden kanssa. Ristijärven täytäntöönpanotilaisuudessa taas Ristijärven kunnan sosiaalijohtaja hyväksyi viranomaisten toimet ja katsoi lasten ilmaisemat mielipiteet merkityksettömiksi, vaikka oikeusministeriön täytäntöönpano-ohjeiden mukaisesti lasten mielipide tulee ottaa huomioon. Näin kevytmielistä suhtautumista lasten oikeuksiin alan asiantuntijoiden taholta on vaikea ymmärtää vuoden 2004 Suomessa!
Outi Koski on nähdäkseni puolustanut johdonmukaisesti ja perustellusti poikiensa oikeutta ilmaista mielipiteensä niin, että se myös vaikuttaisi lapsia itseään koskevaan päätöksentekoon (esimerkiksi kun aivan viime vaiheessa ihmettelin, miksi hän ei ollut selkeämmin protestoinut lasten säilössä pitoa vastaan, niin hän kertoi minulle, että lapset itse hyväksyivät sen, parempana vaihtoehtona kuin palautuksen USA:an).
Suomalaiset viranomaiset ovat sen sijaan mokanneet kerta toisensa jälkeen. Ensin Korkein oikeus ei viitsinyt kuulla poikia, sitten toimeenpano viranomaiset jättivät lain ja täytäntöönpano-ohjeet lukematta, käyttivät väkivaltaa, pakottamista, houkuttelua, puijaamista, mutta huonolla menestyksellä. Ja jälkeen päin aina syyttivät äitiä siitä, että tämä oli sotkenut hyvin menneen täytäntöönpanon. Lasten säilytys Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla oli kaiken huippu: enää ei millään ollut mitään väliä, kunhan vain lapset saatiin eristetyksi äidistään. KKO:n presidentti kiertelee tilaisuuksissa vähättelemässä lapsia, haukkumassa niitä jotka ovat olleet eri mieltä KKO:n kanssa ja korostamassa kansainvälisten sopimusten ensisijaisuutta, kun Haagin sopimuksenkin tavoite eli lasten etujen ja oikeuksien turvaaminen on häneltä täysin unohtunut. Se tuntuu unohtuneen muiltakin, esimerkiksi professorikollega Urpo Kankaalta, jonka mielestä sopimusta on noudatettava, täysin olosuhteista riippumatta.
Tilanne on edelleen auki. En voi kuitenkaan uskoa, että lapsia voidaan toimittaa näkemyksensä vastaisesti USA:aan. Ainakin on selvää, että jos KKO haluaa edelleen ryhtyä palautukseen, niin sen pitää ensin kuulla poikia uudelleen ja sen on hankittava riittävä näyttö siitä, että poikien mielipide ei ole aito. Ratkaisujen tekeminen poikien pään ylitse in loputtava!
Haagin sopimusta, kun KKO toteuttaisikin, kuten muutkin maat. Elikä, kuulisivat lapsia, kuten haagin sopimus velvoittaa, koska silloin toteutuu lasten oikeudet.
Sitä ei kuitenkaan KKO tehnyt.
Muuten, USA ei ole suomeen palauttanut ensimmäistäkään lasta haagin sopimuksen nojalla eikä mukaan. "Kaappari-isän kylläkin, mutta ei lasta. Sekin isä sai vain suomessa ehdollista ja lähti takaisin USAan, joten, se "tuomio" oli pelkkä vitsi.
Suomen valtio on myös sitoutunut lasten oikeuksien sopimukseen, mutta USA ei!?
Siispä, rikotaan lasten oikeussopimusta kylmäverisesti, jotta haagin sopimus raakuudessaan täyttyy ja saadaan palautettua pienet pojat isänsä autoritääriseen nyrkkikasvatukseen USAan, missä ne lasten oikeudet eivät sataprosenttisen varmasti päde.
Sairasta ja kuvottavaa "oikeutta", yök!
26.11.2004
Kosken pojat
Olen seurannut tiiviisti syksyn aikana Aleksi ja Jaakko Rogersin Yhdysvaltoihin palauttamisen ympärillä käytyä oikeudellista kamppailua, joka on nyt saanut uuden, merkittävän käänteen. Se on sisältänyt runsaasti lasten oikeuksiin, lastensuojeluun ja lasten itsemääräämisoikeuteen liittyviä tärkeitä asioita, kuten kysymyksen lasten kuulemisesta, kuuntelemisesta ja itsemääräämisoikeudesta sekä lapsen suojelemisesta tilanteessa, jossa oikeuslaitos, hallintokoneisto ja julkinen valta pyrkivät lapsen tahdon vastaisesti panemaan täytäntöön oman päätöksensä pakolla palauttaa heidät Yhdysvaltoihin. Toisaalta tämä tapaus on ollut äärimmäisen monimutkainen ja on todella ymmärrettävää, jos siihen on ollut ajoittain vaikea ottaa kantaa. Itsekin olen välillä epäröinyt sitä, onko oikein, että pojat joutuvat olemaan näin pitkään epävarmuuden tilassa. Olisiko huonokin varmuus (eli joutuminen USA:aan) parempi?
Helsingin hovioikeus hylkäsi 14.4.2004 poikien isän hakemuksen lasten palauttamisesta. Hovioikeus perusteli päätöstään sillä, että poikia kuulleiden kahden lapsiasiantuntijan lausuntojen ja selvitysten mukaan pojat olivat tuolloin saavuttaneet sellaisen iän kypsyyden, että heidän mielipiteeseensä on kiinnitettävä huomiota. Päätöksen mukaan pojat vastustivat palauttamista Yhdysvaltoihin. Korkein oikeus määräsi kuitenkin 5.8.2004 pojat palautettavaksi Yhdysvaltoihin kuulematta poikia ja heitä tutkineita lapsiasiantuntijoita sekä järjestämättä suullista käsittelyä. Poikien äiti, Outi Koski määrättiin maksamaan 15 000 euroa valtiolle vastapuolen oikeudenkäyntikuluista, mikä oli nähdäkseni liioittelua, koska isän aikaisemmat toimet huomioon ottaen syyllisyyskysymys ei ollut suinkaan selvä. Isä oli ehtinyt ennen ratkaisua kaapata lapset ainakin kaksi kertaa, ja todella kaapata, kun taas äiti vain jätti lapset palauttamatta.
Keskeinen oikeuskysymys tässä mielestäni periaatteellisesti tärkeässä oikeusriidassa on, pitääkö nyt 13- ja 10-vuotiaan poikien perusteltu vastustus ottaa huomioon kun asiaa käsitellään Haagin lapsikaappaussopimuksen perusteella. Hyvin perusteltu sisällöllinen kritiikki on kohdistunut korkeimpaan oikeuteen, joka kuulematta ja ottamatta huomioon tiedossaan ollutta poikien vastustavaa kantaa, määräsi heidät palautettavaksi.
Ensimmäinen täytäntöönpanotilaisuus Espoon Tapiolassa kesti yli 8 tuntia, mikä oli aivan kohtuuton ottaen huomioon sen, että pojat olivat tilaisuudessa yksin.. Espoon kihlakunnanvouti, mukana olleet sosiaalityöntekijä, kaksi lastenpsykiatria ja psykologi pyrkivät pitkän päivän aikana antamaan kuvan, etteivät pojat voi vastustaa palauttamista, ja suostuttelivat poikia lähtemään Yhdysvaltoihin lupaamalla (katteettomasti), että he voivat kuukauden tai puolen vuoden päästä palata Suomeen jatkamaan koulussaan, jossa he viihtyvät. Pojat vastustivat kuitenkin lopulta lähtöä, ja täytäntöönpano keskeytettiin. Tilanne oli pojille erittäin traumaattinen. Äiti katsoikin, että hän ei voinut vastoin poikien mielipidettä pakottaa heitä uuteen täytäntöönpanotilaisuuteen. Poikien piileskely viranomaisilta tapahtui heidän tahdostaan, eikä kukaan pakottanut heitä tähän.
Pojat olivat yli kuukauden Oulun yliopistosairaalan lastenpsykiatrisella osastolla Ristijärven katastrofaalisen täytäntöönpanotilaisuuden 20.10.2004 seurauksena. Täytäntöönpanosta tehty valitus on edennyt Itä-Suomen hovioikeuden käsittelyyn, jossa poikia on vihdoinkin asianmukaisesti kuultu. Pojat ovat kertoneet hovioikeudelle vastustavansa muuttoa Yhdysvaltoihin ja haluavansa jäädä Suomeen äidin luo. Hovioikeus otti heidän mielipiteensä tänään huomioon siten, että määräsi pojat heti palautettavaksi äidille. Tilanne alkoikin olla jo juridisesti sietämätön: oli täysin epäselvää millä perusteilla lapsia pidettiin ”säilössä” mielisairaalassa!
Täytäntöönpano- ja lastensuojeluviranomaiset eivät ole onnistuneet kummallakaan kerralla huolehtimaan siitä, että lapsiin kohdistuvat toimenpiteet täytäntöönpanolain mukaisesti olisi suoritettu mahdollisimman hienovaraisesti ja lasta järkyttämättä sekä ottaen huomioon heidän etunsa ja mielipiteensä. Ja jatkona oli sitten tämä pitkä ”säilytys”, jolle kukaan kysymäni asiantuntija (mm. Tuori ja Helin) ei ole onnistunut esittämään laillista perustetta.
Jos oikeuslaitos ja hallintokoneisto, täytäntöönpano- ja lastensuojeluviranomaiset sekä lastenpsykiatrit olisivat toimineet täytäntöönpanovaiheessa asianmukaisesti ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti järkyttämättä lapsia ja kuunnellen heidän kantaansa, niin jo ensi vaiheessa olisi voitu todeta, että täytäntöönpanoon ei voi ryhtyä vastoin poikien selvästi (kirjallisesti ja suullisesti) ilmaisemaa tahtoa. Vasta nyt Itä-Suomen hovioikeudessa poikia itseään on kuultu, kuten laki lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta selvästi edellyttää.
Erityisesti minua ihmetyttää kuitenkin suomalaisen lastensuojelun ammattilaisten, lastenpsykiatrien ja sosiaalityöntekijöiden rooli tässä prosessissa. Espoon täytäntöönpanotilaisuutta valvoi kaksi lastenpsykiatria, jotka eivät mitenkään puuttuneet lasten kohteluun, lapset olivat Oulun yliopistollisessa sairaalassa lastenpsykiatrisella osastolla (voudin mukaan vain ”säilössä”) ilman oikeutta yhteydenpitoon äidin, sukulaisten tai luokkatovereiden kanssa. Ristijärven täytäntöönpanotilaisuudessa taas Ristijärven kunnan sosiaalijohtaja hyväksyi viranomaisten toimet ja katsoi lasten ilmaisemat mielipiteet merkityksettömiksi, vaikka oikeusministeriön täytäntöönpano-ohjeiden mukaisesti lasten mielipide tulee ottaa huomioon. Näin kevytmielistä suhtautumista lasten oikeuksiin alan asiantuntijoiden taholta on vaikea ymmärtää vuoden 2004 Suomessa!
Outi Koski on nähdäkseni puolustanut johdonmukaisesti ja perustellusti poikiensa oikeutta ilmaista mielipiteensä niin, että se myös vaikuttaisi lapsia itseään koskevaan päätöksentekoon (esimerkiksi kun aivan viime vaiheessa ihmettelin, miksi hän ei ollut selkeämmin protestoinut lasten säilössä pitoa vastaan, niin hän kertoi minulle, että lapset itse hyväksyivät sen, parempana vaihtoehtona kuin palautuksen USA:an).
Suomalaiset viranomaiset ovat sen sijaan mokanneet kerta toisensa jälkeen. Ensin Korkein oikeus ei viitsinyt kuulla poikia, sitten toimeenpano viranomaiset jättivät lain ja täytäntöönpano-ohjeet lukematta, käyttivät väkivaltaa, pakottamista, houkuttelua, puijaamista, mutta huonolla menestyksellä. Ja jälkeen päin aina syyttivät äitiä siitä, että tämä oli sotkenut hyvin menneen täytäntöönpanon. Lasten säilytys Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla oli kaiken huippu: enää ei millään ollut mitään väliä, kunhan vain lapset saatiin eristetyksi äidistään. KKO:n presidentti kiertelee tilaisuuksissa vähättelemässä lapsia, haukkumassa niitä jotka ovat olleet eri mieltä KKO:n kanssa ja korostamassa kansainvälisten sopimusten ensisijaisuutta, kun Haagin sopimuksenkin tavoite eli lasten etujen ja oikeuksien turvaaminen on häneltä täysin unohtunut. Se tuntuu unohtuneen muiltakin, esimerkiksi professorikollega Urpo Kankaalta, jonka mielestä sopimusta on noudatettava, täysin olosuhteista riippumatta.
Tilanne on edelleen auki. En voi kuitenkaan uskoa, että lapsia voidaan toimittaa näkemyksensä vastaisesti USA:aan. Ainakin on selvää, että jos KKO haluaa edelleen ryhtyä palautukseen, niin sen pitää ensin kuulla poikia uudelleen ja sen on hankittava riittävä näyttö siitä, että poikien mielipide ei ole aito. Ratkaisujen tekeminen poikien pään ylitse in loputtava!
nimma
Kiitos tästä viestistäsil On hienoa huomata, etten olekkaan yksin, vaan on muitakin, joilla on sydän ja oikeudentunto tallella.
Niin, minä olen Ramiro, alias Ressi-Rami, koska suomi24:ssä, mulla on ressi-ramin nimellä sähköpostiosoite. Välillä oon tullut suoraan tänne, ilman sähköpostiosoitteen kautta tuloa ja silloin käytin Ramiro nimimerkkiä.
Kiitos todellakin tuosta kirjoituksestasi. Kopsaan sen itselleni tietsikalle ja lainaan sitä, koska se on niin hyvä ja asiallinen kirjoitus, ettenpä taida itse moiseen asiallisuuteen pystyäkkään. Käyn välillä ylikierroksilla, kun adrenaalit nousee, lukiessa "toisinajattelijoiden", välillä krouvejakin palautteita, kuten varmaan olet huomannut.
Mikäli haluat ottaa yhteyttäkin, niin mailini on:
[email protected]
Hyvää joulun odotusta sinulle.
Ramiro / Ressi-Rami
Lasten oikeudet eivät todellakaan näytä kiinnostavan ketään maassamme. Ko. Outi Koski-- John Rogers tapaus näyttää sen aika selvästi miten lapsia tässä on käytännössä kohdeltu ja kuultu, ei todellisuus heidän kannaltaan ole aidosti liikuttanut tarpeeksi ihmisiä.
Tässä näyttää olevan joillekin kaikkein tärkeintä se, että KKO.n tuomarit tulevat jälleen kerran itse pestyiksi omissa silmissääsn, omista anteeksiantamattomista virheistään, koska kampanjointi on ollut jokaisella suomalaisella sivustolla aivan uskomattoman sitkeää, ja siellä lyödään kaikenlaisilla aseilla.
SUOMEN TARKIMMIN ERISTETYT VANGIT - LAPSIVANGIT
Oletteko muuten panneet merkille, että suomen tarkimmin eristetettyjä yhteiskunnan ulkopuolelle ovat kaksi pientä lapsivankia, Oulussa sijaitsevassa mielisairaalan uumenissa. Sen suljetun osaston uumenista he eivät ole kerran kertaakaan päässeet ulkoilmaa haukkaamaan pihalle, ettei kukaan ulkopuolinen vain heitä näkisi, saatika pääsisi haastattelemaan.
Heillä ei ole tässä maassa mitään oikeuksia. Ei ihmisoikeuksia, ei lasten oikeuksia, ei edes eläinten suojelulaki heitä suojele.
Jokainen suomen vankeuslaitoksessa oleva vanki pääsee joka ikinen päivä ulkoilmaan kävelemään. Mutta "psykiatrisen pakkohoidon" nimikkeellä olevat lapsivangit eivät!?
Suomessa ei liioin ole varmasti yhtäkään vankia vankiloissa, joita haastattelemaan ei julkisen sanan edustaja pääsisi vankilaan. Monissa rankoissakin tapauksissakin kesken oikeusprosessinkin. Joita haastatteluja saadaan sitten lukea lehdistä vapaasti.
Lapsivankeihin nähden ei tämäkään päde. Ei sittenkään, vaikka julkisesti jo tiedetään, että lapsivankien "psykiatrinen pakkohoitoon" määräys oli aiheeton ja perusteeton, viranomaisten toimiessa pidätystilanteessa lainvastaisesti ja törkeästi.
Kaksi pientä poikaa siis perusteettoman "hoidon" nimissä vangittiin käytännössä ja nyt heitä pidetään maamme tarkimmin vartioituna ja eristettyinä kaikesta yhteiskunnan ulkopuolella.
Poikia, joilla ei ollut ainakaan "hoitoon" vietäessä mitään psyykkisisä ongelmia. Eivät liioin olleet tehneet mitään rikollistakaan todistettavasti.
Suomessa on myös, muistaakseni oikein, lasten henkinen ahdistaminen ja painostaminen, sekä henkinen pahoinpitely kielletty laissa.!?
Mitenkähän se laki mahtanee päteä John Rogersiin nähden, joka jatkuvasti saa vapaasti "huoltajan" ominaisuudessa käydä psyykkaamassa näitä lapsivankeja viranomaisten luvalla!? Poikiaan, jotka ovat jo kaksi vuotta kertoneet pelkäävänsä väkivaltaista isäänsä!?
Jos kuka tahansa suomalainen isä ja äiti tekisi kotioloissa vastaavaa omalle lapselleen todistettavasti, häneltä vietäisiin lapset pois alta aikayksikön ja päälle tulisi oikeuden tuomio ja lähestymiskielto.
Miten siis onkaan mahdollista, että suomen laki suomessa ei koskekkaan amerikkalaiseen mieheen, suhteessa suomen kansakaisuuden omaaviin poikiin nähden!? Suomen laki pätee suomessa ja sen myös uskoisi pätevän täällä olkomaalaiseen isäänkin nähden!?
Mutta, suomihan on suomi. Täällähän niitetään mainetta ja kunniaa, kun vouhottaa ympäri maailmaa muissa maissa huutamassa ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien perään, vaikka omassa pesässä paska haisee ja löyhkää niin, ettei raittiista ilmasta ole tietookaan.
On helppo nähdä naapurien sekasotku, vaikka oma huusholli on siivoomaton täysin.