Mitkä on ikävimmät asiat joita hoitohenkilökunta on teille sanonut tai tehnyt, sellaset joista on jäänyt ikävä olo...?
Mulla on ehkä kaksi asiaa jäänyt mieleen. Ekalla kertaa olin ottanut yliannoksen lääkkeitä ja ollut yliopistollisessa sairaalassa yön. Seuraavana päivänä mut suunnilleen heitettiin ulos, eli oli pakko lähteä kävelee, heti kun psykiatri oli haastatellut. Kunto oli sellanen, että 30 metriä kun olin kävellyt kaaduin asfaltille, eli pyörryin sekunniksi jalkakäytävälle.. pääsin itse ylös. Kävelin (liian vähin vaattein talvella, koska oli äkkilähtö yöllä ambulanssilla) 2 km matkan kotiin. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun pyörryn ja kaadun noin ja oli todella turvaton olo kaikesta pakottamisesta lähtemään yksin kotiin opiskelija-asuntooni... olin silloin 24 vuotias nainen (eli kaatumiset jalkakäytävällä eivät normaalisti kuuluneet kuvaan). Toisella kertaa pyörryin (toinen kerta elämässäni) kun olin psyk.osastolla, olin silloinkin ottanut yliannostuksen ja se oli seuraava päivä siellä osastolla (en ollut sekaisin koska olin juonut hiilet, mutta voimaton)..löin kipeästi pääni lattiaan ja juuri kun olin vironnut ja yritin nousta ylös (ei heti onnistunut) hoitaja tulee huutamaan vihaisesti mitä oikein teen, eikä kysellyt tai ihmetellyt sen enempää vaan lähti pois!!! Olin lähellä huonettani joten sitten kun pääsin ylös menin vähin sanoin sinne makaamaan sängylleni... Olisinpa sängyssäni kuollut siihen pääniskuun, ei olis kukaan huomannut kuin varmaan vasta muutaman päivän päästä...
Mulla on ehkä kaksi asiaa jäänyt mieleen. Ekalla kertaa olin ottanut yliannoksen lääkkeitä ja ollut yliopistollisessa sairaalassa yön. Seuraavana päivänä mut suunnilleen heitettiin ulos, eli oli pakko lähteä kävelee, heti kun psykiatri oli haastatellut. Kunto oli sellanen, että 30 metriä kun olin kävellyt kaaduin asfaltille, eli pyörryin sekunniksi jalkakäytävälle.. pääsin itse ylös. Kävelin (liian vähin vaattein talvella, koska oli äkkilähtö yöllä ambulanssilla) 2 km matkan kotiin. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun pyörryn ja kaadun noin ja oli todella turvaton olo kaikesta pakottamisesta lähtemään yksin kotiin opiskelija-asuntooni... olin silloin 24 vuotias nainen (eli kaatumiset jalkakäytävällä eivät normaalisti kuuluneet kuvaan). Toisella kertaa pyörryin (toinen kerta elämässäni) kun olin psyk.osastolla, olin silloinkin ottanut yliannostuksen ja se oli seuraava päivä siellä osastolla (en ollut sekaisin koska olin juonut hiilet, mutta voimaton)..löin kipeästi pääni lattiaan ja juuri kun olin vironnut ja yritin nousta ylös (ei heti onnistunut) hoitaja tulee huutamaan vihaisesti mitä oikein teen, eikä kysellyt tai ihmetellyt sen enempää vaan lähti pois!!! Olin lähellä huonettani joten sitten kun pääsin ylös menin vähin sanoin sinne makaamaan sängylleni... Olisinpa sängyssäni kuollut siihen pääniskuun, ei olis kukaan huomannut kuin varmaan vasta muutaman päivän päästä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hassuin asia mitä yks psykiatri kerran kysyi päivystyksessä oli vähän nauraen, että "eihän sulla mitään veitsiä tai terävää oo mukana" ja sanoi sen sillä äänen sävyllä, että ei hän nyt oikeesti sitä kysymystä tarkoita ja naureskeli, enkä sit vastannut oikeen mitään..Mukana oli hoitaja, joka esitti kysymyksen vakavasti heti hänen jälkeensä ja oikeesti halus tietää. Olihan mulla jotain viiltelyjuttuja mukana..en nyt muista myönsinkö siinä vaiheessa. Mut noista kahdesta se hoitaja oli kyllä se järkevämpi tyyppi! Hassua että se lääkäri laski leikkiä asiasta :D
Ikävimmät muistot ovat:
- Purin itseäni aikoinaan usein ja yksi hoitaja kysyi haluanko ketsuppia lisäksi.
- Sain jotain kevyttä anestesialääkettä nukahtamiseen josta tuli aivan kauhea olo ja en pystynyt liikkumaan. Oksetti ja hoitaja tulee huutamaan, että menet vessaan oksentamaan vaikka en pystynyt liikkumaan.
- Kaikenlaista muutakin on ollut. On valehdeltu päin näköä ym.
Ihmettelen välillä, että miten hoitoalalle on päätynyt niin epäpätevää porukkaa. Sinne on kuitenkin pääsykokeet psykologisine testeineen. Vai onko johtopäätös se, että psykologia ja psykiatria on täyttä huuhaata?
Minusta ikävintä on ollut toistuvat hoidon lopettamiset ja kommentit "En osaa auttaa sinua". Olenkin päättänyt tappaa itseni.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13502499
Tuossa Ihmisoikeudet-palstan aloituksessa tulee esiin, että psykiatriassa viedään ihmisoikeudet ja aiheutetaan "lääkkeillä" aivovaurioita, jotka eivät parane koskaan. Psykiatrit harjoittavat gang stalkingia.