Meillä on tapana kauhistella historiassa tapahtuneita vääryyksiä ja menneiden sukupolvien barbaarisuutta. Ei ole vaikeaa arvata erästä asiaa, jota tullaan kauhistelemaan meidän ajastamme. Se on ihmisoikeuksien riisto mielenterveyspotilailta, heidän elämänsä kemiallinen riistäminen sekä samalla tosiasiassa näiden vain sairaammaksi tekeminen, usein vastoin näiden omaa suostumusta. Mieleen tulee inkvisitio, nyt näillä samalla lailla hyvää tarkoittavilla inkvisiittoreilla on vain päällään valkoinen virka-asu.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että "lääkkeillä" ei paranneta potilaita, vaan paremminkin aiheutetaan näille pysyviä vammoja. Lääkkeet estävät normaalin paranemisen ja kroonistavat sairauden. Ne aiheuttavat uusia sairauksia, joita potilailla ei ollut ennen lääkehoidon piiriin joutumistaan, ja jotka ovat usein pahempia kuin potilaan alkuperäinen tila. Useissa tapauksissa lääkkeet, joiden tarkoituksena on korjata oletettu "aivosairaus", aiheuttavat aivan terveisiin aivoihin pysyvän vaurion.
https://www.google.fi/search?q=ssri brain damage&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr&ei=RCoRVYORHubRywPJ-YLACA
https://www.google.fi/search?q=ssri brain damage&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr&ei=RCoRVYORHubRywPJ-YLACA#q=antipsychotics brain damage
Tiedetään, että esimerkiksi Intiassa, jossa lääkehoidollinen asenne ei ole yhtä vallitseva, potilaat palaavat normaaliin elämään paremmin kuin lääkehoidollisessa lännessä. He toipuvat nopeammin, ja heidän tilansa uusiutuu paljon harvemmin ja sairausjaksot ovat lyhyempiä. Lännessä tila jää lääkkeiden myötä paljon useammin pysyväksi ja muuttuu ajan myötä vain pahemmaksi.
Kyseessä on kuin materialistinen taikausko: kun nappi suuhun vilahtaa, niin sielu taivaaseen kilahtaa. Tosiasiassa käy aivan päinvastoin, ja inhimillisen kärsimyksen määrä, joka "lääkehoidoilla" on aiheutettu, on mittaamaton. Potilas kokee, että häneltä on riistetty elämä. Monet eivät voi enää milloinkaan vapautua aloitetusta lääkekierteestä, koska seurauksena on "lopettamissyndrooma". Jos jo aloitettu lääkitys on mahdollista vielä lopettaa, niin sitä parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa sen voi tehdä. Lopettamissyndrooman iskiessä päälle voidaan joutua vielä ottamaan lääkettä, mutta tutkimusten mukaan määrältään minimaalinen lääkitys on silloin parasta ja vain oireiden iskiessä. Aivot voivat vuosien kuluessa ehkä vielä parantua lääkityksen aiheuttamasta vauriosta, ainakin osittain. Realiteettien mukaan täytyy mennä, jos aivoja on jo kemiallisesti vaurioitettu - tärkeintä olisi olla alunperinkin tieten tahtoen aiheuttamatta sitä syvenevää aivovauriokierrettä.
Nyt kun tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet psykiatrisen lääkityksen olevan käytännössä silkkaa vahingollista huuhaata, olisi aika tehdä psykiatriselle hoitosysteemille jotakin, ja pyrkiä biologisesta mallista eroon potilasta kuuntelevampaan suuntaan. Sellaisessa mallissa potilasta ei pyritä hiljentämään ja sulkemaan "hulluna" seinien sisään ja kemialliseen maailmaan, vaan häntä kuunnellaan ja hänen kokemisen tapansa hyväksytään. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi kaikkia hänen uskomuksiaan pidettäisiin totena, vaan vain sitä, että sitä kokemisen tapaa ei pyritä väkisin poistamaan. Terveydenhoitomallia on uusittava vähemmän inkvisitionomaiseksi myös sen takia, että potilaat eivät pakkohoidon ja lääkinnän pelossa välttelisi avun hakemista.
Tiedetään, että lääkehoito huonontaa paranemisen mahdollisuuksia ja ennustetta huomattavasti, ja kyseessä on nimenomaan kausaalinen suhde. Kohtaamalla ihminen lääkitsemisen sijasta ihmisenä hänellä on paljon enemmän toivoa edessään olevasta elämisen arvoisesta tulevaisuudesta, loppuelämänsä pelkkänä zombina elämisen sijasta.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että "lääkkeillä" ei paranneta potilaita, vaan paremminkin aiheutetaan näille pysyviä vammoja. Lääkkeet estävät normaalin paranemisen ja kroonistavat sairauden. Ne aiheuttavat uusia sairauksia, joita potilailla ei ollut ennen lääkehoidon piiriin joutumistaan, ja jotka ovat usein pahempia kuin potilaan alkuperäinen tila. Useissa tapauksissa lääkkeet, joiden tarkoituksena on korjata oletettu "aivosairaus", aiheuttavat aivan terveisiin aivoihin pysyvän vaurion.
https://www.google.fi/search?q=ssri brain damage&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr&ei=RCoRVYORHubRywPJ-YLACA
https://www.google.fi/search?q=ssri brain damage&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr&ei=RCoRVYORHubRywPJ-YLACA#q=antipsychotics brain damage
Tiedetään, että esimerkiksi Intiassa, jossa lääkehoidollinen asenne ei ole yhtä vallitseva, potilaat palaavat normaaliin elämään paremmin kuin lääkehoidollisessa lännessä. He toipuvat nopeammin, ja heidän tilansa uusiutuu paljon harvemmin ja sairausjaksot ovat lyhyempiä. Lännessä tila jää lääkkeiden myötä paljon useammin pysyväksi ja muuttuu ajan myötä vain pahemmaksi.
Kyseessä on kuin materialistinen taikausko: kun nappi suuhun vilahtaa, niin sielu taivaaseen kilahtaa. Tosiasiassa käy aivan päinvastoin, ja inhimillisen kärsimyksen määrä, joka "lääkehoidoilla" on aiheutettu, on mittaamaton. Potilas kokee, että häneltä on riistetty elämä. Monet eivät voi enää milloinkaan vapautua aloitetusta lääkekierteestä, koska seurauksena on "lopettamissyndrooma". Jos jo aloitettu lääkitys on mahdollista vielä lopettaa, niin sitä parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa sen voi tehdä. Lopettamissyndrooman iskiessä päälle voidaan joutua vielä ottamaan lääkettä, mutta tutkimusten mukaan määrältään minimaalinen lääkitys on silloin parasta ja vain oireiden iskiessä. Aivot voivat vuosien kuluessa ehkä vielä parantua lääkityksen aiheuttamasta vauriosta, ainakin osittain. Realiteettien mukaan täytyy mennä, jos aivoja on jo kemiallisesti vaurioitettu - tärkeintä olisi olla alunperinkin tieten tahtoen aiheuttamatta sitä syvenevää aivovauriokierrettä.
Nyt kun tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet psykiatrisen lääkityksen olevan käytännössä silkkaa vahingollista huuhaata, olisi aika tehdä psykiatriselle hoitosysteemille jotakin, ja pyrkiä biologisesta mallista eroon potilasta kuuntelevampaan suuntaan. Sellaisessa mallissa potilasta ei pyritä hiljentämään ja sulkemaan "hulluna" seinien sisään ja kemialliseen maailmaan, vaan häntä kuunnellaan ja hänen kokemisen tapansa hyväksytään. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi kaikkia hänen uskomuksiaan pidettäisiin totena, vaan vain sitä, että sitä kokemisen tapaa ei pyritä väkisin poistamaan. Terveydenhoitomallia on uusittava vähemmän inkvisitionomaiseksi myös sen takia, että potilaat eivät pakkohoidon ja lääkinnän pelossa välttelisi avun hakemista.
Tiedetään, että lääkehoito huonontaa paranemisen mahdollisuuksia ja ennustetta huomattavasti, ja kyseessä on nimenomaan kausaalinen suhde. Kohtaamalla ihminen lääkitsemisen sijasta ihmisenä hänellä on paljon enemmän toivoa edessään olevasta elämisen arvoisesta tulevaisuudesta, loppuelämänsä pelkkänä zombina elämisen sijasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Napit huuleen vaan jos siltä tuntuu, ilman moralisointia. Jossei lääkkeiden aiheuttamat ilmiöt ole pahempia kuin alkuperäinen sairaus, niin pops pops pops vaan. Jokainen arvioikoon itse, äläkä sinä neuvo siinä yhtään mitään, kun et voi kaikkien tiloja tietää.