Olettehan lukeneet kiinnostavan kuvauksen Elian ja Baalin profeettojen välisestä kokeesta?
1 Kun 18. luku. Tuolloin oli paha tilanne kansalla. Kuivuutta ja kurjuutta oli ollut vuosikausia, ihmisiä ja eläimiä kuoli nälänhädässä. Odotettiin apua, sadetta.
Sitten, Jumala kutsui palvelijansa Elian erämaasta hommiin. Tämä pystytti julkisen foorumin. Koetus oli tämä: ”Se Jumala joka vastaa tulella taivaasta, on Jumala.”
Elia oli yksin, Baalin profeettoja oli 450. Koettelu tapahtui Karmel-vuorella.
Baalin porukka sai näyttää ensin, onko heillä (oikea, elävä) jumala? He hyppelivät, huusivat, kuusi tuntia yrittivät. Ei vastausta, ei mitään elonmerkkiä.
Elia pilkkasi heitä. ”Huutakaa kovemmin, hän on tosin jumala... mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista... tahi on matkalla, kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää.”
Alkoi entistä isompi möykkääminen. He huusivat vieläkin kovemmin. Viileskelivät itseään miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta. Mikään ei tehonnut. (Ei ollut nykyajan bändiä yli 100 desibelin jytyyttämässä, olisko se auttanut?) He joutuivat lopuksi hurmoksiin omasta voimastaan, kaatuilivat permannolle, mutta ihmisvoimin he eivät saaneet tulta syttymään, eivät herätystä alkamaan. Heidän jumalansa ei heille vastannut....
Sitten oli Elian vuoro. Asetelma oli ollut jo alkujaan epäsymmetrinen ja absurdi: yksi profeetta, vastaan 450. Mutta?
Jumala ei tarvitse, eikä ole koskaan tarvinnut suuria porukoita asialleen!
Hän ei tarvitse merkkimiehiä, tohtorin titteleitä, ei loistoautoja, ei Guccin, Pradan tai Armadan räätälintyönä tehtyjä pukuja! Jumalan ei tarvitse ”matkustaa visiitille” - Afrikasta Suomeen, tuodakseen lentokoneessa ”herätyksen voitelua”. Ei, ei totisesti. Hän on Kaikkivaltias.
Jumala on aina etsinyt (ja on edelleenkin tässä sama) - Hän etsii totisia sydämiä, jotka ovat ehdottomasti ja uskollisesti itsensä Herralle pyhittäneet. Jotka eivät kumartele tämän maailman jumalia, kultaa ja glamouria. Jotka eivät kumartele vääriä profeettojakaan, eivät lusmuile väärien voideltujen ja voitelun areenoilla. He ovat täydestä sydämestään vain Jumalan asialla.
Elia oli sellainen. Uskollinen. Erämaassa koeteltu, testattu. Jumalan valitsema profeetta, ei itse itseään profeetan viittaan pukenut! Jumala oli hänen kanssaan. Hän ei ollut pelkuri; uskalsi nousta väärien profeettojen hapatusta vastaan. Ei pelännyt matemaattista miesylivoimaa. Sota oli Herran, ja Herra oli sen päättänyt ratkaista.
Lopun me useimmat Raamattumme tuntevat muistamme. Kun Elia astui esille Jumalan suunnitelman mukaan, tuli lankesi alttarille. Kansa sai todistuksen, kuka on Elävä Jumala. Se teki joukkoparannuksen, siinä paikassa. Hylkäsi väärien profeettojen orgiat, heidän kumartelemisensa. Ja Elia siivosi heidät pois kansaa eksyttämästä...
Sitten tuli odotettu sade, siunauksen sade. Jumala vastasi tässäkin Elian rukoukseen. 1 Kun 18:42-45. Eli, mitä Jumala Sinulle tällä Karmelin tapauksella puhuu?
1 Kun 18. luku. Tuolloin oli paha tilanne kansalla. Kuivuutta ja kurjuutta oli ollut vuosikausia, ihmisiä ja eläimiä kuoli nälänhädässä. Odotettiin apua, sadetta.
Sitten, Jumala kutsui palvelijansa Elian erämaasta hommiin. Tämä pystytti julkisen foorumin. Koetus oli tämä: ”Se Jumala joka vastaa tulella taivaasta, on Jumala.”
Elia oli yksin, Baalin profeettoja oli 450. Koettelu tapahtui Karmel-vuorella.
Baalin porukka sai näyttää ensin, onko heillä (oikea, elävä) jumala? He hyppelivät, huusivat, kuusi tuntia yrittivät. Ei vastausta, ei mitään elonmerkkiä.
Elia pilkkasi heitä. ”Huutakaa kovemmin, hän on tosin jumala... mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista... tahi on matkalla, kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää.”
Alkoi entistä isompi möykkääminen. He huusivat vieläkin kovemmin. Viileskelivät itseään miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta. Mikään ei tehonnut. (Ei ollut nykyajan bändiä yli 100 desibelin jytyyttämässä, olisko se auttanut?) He joutuivat lopuksi hurmoksiin omasta voimastaan, kaatuilivat permannolle, mutta ihmisvoimin he eivät saaneet tulta syttymään, eivät herätystä alkamaan. Heidän jumalansa ei heille vastannut....
Sitten oli Elian vuoro. Asetelma oli ollut jo alkujaan epäsymmetrinen ja absurdi: yksi profeetta, vastaan 450. Mutta?
Jumala ei tarvitse, eikä ole koskaan tarvinnut suuria porukoita asialleen!
Hän ei tarvitse merkkimiehiä, tohtorin titteleitä, ei loistoautoja, ei Guccin, Pradan tai Armadan räätälintyönä tehtyjä pukuja! Jumalan ei tarvitse ”matkustaa visiitille” - Afrikasta Suomeen, tuodakseen lentokoneessa ”herätyksen voitelua”. Ei, ei totisesti. Hän on Kaikkivaltias.
Jumala on aina etsinyt (ja on edelleenkin tässä sama) - Hän etsii totisia sydämiä, jotka ovat ehdottomasti ja uskollisesti itsensä Herralle pyhittäneet. Jotka eivät kumartele tämän maailman jumalia, kultaa ja glamouria. Jotka eivät kumartele vääriä profeettojakaan, eivät lusmuile väärien voideltujen ja voitelun areenoilla. He ovat täydestä sydämestään vain Jumalan asialla.
Elia oli sellainen. Uskollinen. Erämaassa koeteltu, testattu. Jumalan valitsema profeetta, ei itse itseään profeetan viittaan pukenut! Jumala oli hänen kanssaan. Hän ei ollut pelkuri; uskalsi nousta väärien profeettojen hapatusta vastaan. Ei pelännyt matemaattista miesylivoimaa. Sota oli Herran, ja Herra oli sen päättänyt ratkaista.
Lopun me useimmat Raamattumme tuntevat muistamme. Kun Elia astui esille Jumalan suunnitelman mukaan, tuli lankesi alttarille. Kansa sai todistuksen, kuka on Elävä Jumala. Se teki joukkoparannuksen, siinä paikassa. Hylkäsi väärien profeettojen orgiat, heidän kumartelemisensa. Ja Elia siivosi heidät pois kansaa eksyttämästä...
Sitten tuli odotettu sade, siunauksen sade. Jumala vastasi tässäkin Elian rukoukseen. 1 Kun 18:42-45. Eli, mitä Jumala Sinulle tällä Karmelin tapauksella puhuu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kiitos tästä hyvästä ja kiinnostavasta Sanan paikasta:
1. Kuninkaiden kirja 18
1 Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, tuli Elialle tämä Herran sana: "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle".
2 Niin Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä.
3 Ja Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Mutta Obadja oli hyvin Herraa pelkääväinen mies;
4 niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeetat, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä.
5 Ahab sanoi Obadjalle: "Kulje maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot. Kenties me löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä, niin ettei meidän tarvitse hävittää elukoita."
6 Ja he jakoivat keskenään kuljettavansa maan. Ahab kulki toista tietä yksinänsä, ja Obadja kulki toista tietä yksinänsä.
7 Kun nyt Obadja oli matkalla, niin katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoillensa ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?"
8 Tämä vastasi hänelle: "Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä'."
9 Niin hän sanoi: "Mitä minä olen rikkonut, koska annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen?
10 Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', on hän vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty.
11 Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä'.
12 Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun minä menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, niin hän tappaa minut. Ja kuitenkin palvelijasi on peljännyt Herraa nuoruudestaan asti.
13 Eikö herralleni ole kerrottu, mitä minä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeetat: kuinka minä piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä?
14 Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä', ja niin hän tappaa minut."
15 Mutta Elia sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison, minä näyttäydyn tänä päivänä hänelle".
16 Niin Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan.
17 Ja nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: "Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?"
18 Tämä vastasi: "En minä syökse Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja.
19 Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel minun luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä."
20 Niin Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle.
21 Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään.
22 Niin Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä.
23 Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta.
24 Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä".
25 Ja Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta".
26 Niin he ottivat sen mullikan, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty.
27 Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää".
28 Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta.
29 Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!
30 Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa minun luokseni". Ja kaikki kansa astui hänen luoksensa. Niin hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu.
31 Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva sinun nimesi"...
1. Kuninkaiden kirja 18
1 Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, tuli Elialle tämä Herran sana: "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle".
2 Niin Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä.
3 Ja Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Mutta Obadja oli hyvin Herraa pelkääväinen mies;
4 niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeetat, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä.
5 Ahab sanoi Obadjalle: "Kulje maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot. Kenties me löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä, niin ettei meidän tarvitse hävittää elukoita."
6 Ja he jakoivat keskenään kuljettavansa maan. Ahab kulki toista tietä yksinänsä, ja Obadja kulki toista tietä yksinänsä.
7 Kun nyt Obadja oli matkalla, niin katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoillensa ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?"
8 Tämä vastasi hänelle: "Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä'."
9 Niin hän sanoi: "Mitä minä olen rikkonut, koska annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen?
10 Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', on hän vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty.
11 Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä'.
12 Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun minä menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, niin hän tappaa minut. Ja kuitenkin palvelijasi on peljännyt Herraa nuoruudestaan asti.
13 Eikö herralleni ole kerrottu, mitä minä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeetat: kuinka minä piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä?
14 Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä', ja niin hän tappaa minut."
15 Mutta Elia sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison, minä näyttäydyn tänä päivänä hänelle".
16 Niin Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan.
17 Ja nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: "Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?"
18 Tämä vastasi: "En minä syökse Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja.
19 Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel minun luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä."
20 Niin Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle.
21 Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään.
22 Niin Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä.
23 Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta.
24 Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä".
25 Ja Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta".
26 Niin he ottivat sen mullikan, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty.
27 Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää".
28 Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta.
29 Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!
30 Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa minun luokseni". Ja kaikki kansa astui hänen luoksensa. Niin hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu.
31 Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva sinun nimesi".
1. Kuninkaiden kirja 18
1 Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, tuli Elialle tämä Herran sana: "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle".
2 Niin Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä.
3 Ja Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Mutta Obadja oli hyvin Herraa pelkääväinen mies;
4 niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeetat, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä.
5 Ahab sanoi Obadjalle: "Kulje maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot. Kenties me löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä, niin ettei meidän tarvitse hävittää elukoita."
6 Ja he jakoivat keskenään kuljettavansa maan. Ahab kulki toista tietä yksinänsä, ja Obadja kulki toista tietä yksinänsä.
7 Kun nyt Obadja oli matkalla, niin katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoillensa ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?"
8 Tämä vastasi hänelle: "Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä'."
9 Niin hän sanoi: "Mitä minä olen rikkonut, koska annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen?
10 Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', on hän vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty.
11 Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä'.
12 Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun minä menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, niin hän tappaa minut. Ja kuitenkin palvelijasi on peljännyt Herraa nuoruudestaan asti.
13 Eikö herralleni ole kerrottu, mitä minä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeetat: kuinka minä piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä?
14 Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä', ja niin hän tappaa minut."
15 Mutta Elia sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison, minä näyttäydyn tänä päivänä hänelle".
16 Niin Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan.
17 Ja nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: "Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?"
18 Tämä vastasi: "En minä syökse Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja.
19 Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel minun luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä."
20 Niin Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle.
21 Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään.
22 Niin Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä.
23 Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta.
24 Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä".
25 Ja Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta".
26 Niin he ottivat sen mullikan, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty.
27 Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää".
28 Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta.
29 Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!
30 Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa minun luokseni". Ja kaikki kansa astui hänen luoksensa. Niin hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu.
31 Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva sinun nimesi".
No hups... alku tuli näköjään kolmeen kertaan laitetuksi, mutta tässä jatko...
32 Ja hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä.
33 Sitten hän latoi puut, paloitteli mullikan ja pani kappaleet puiden päälle.
34 Ja hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle". Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta". Ja he tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta". Ja he tekivät niin kolmannen kerran.
35 Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä.
36 Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän.
37 Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin."
38 Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa.
39 Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!"
40 Mutta Elia sanoi heille: "Ottakaa Baalin profeetat kiinni; älköön yksikään heistä pääskö pakoon". Ja he ottivat heidät kiinni. Ja Elia vei heidät Kiisonin purolle ja tappoi heidät siellä.
41 Ja Elia sanoi Ahabille: "Nouse, syö ja juo, sillä sateen kohina kuuluu".
42 Niin Ahab nousi syömään ja juomaan. Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.
43 Ja hän sanoi palvelijallensa: "Nouse ja katso merelle päin". Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi: "Ei näy mitään". Hän sanoi: "Mene takaisin". Näin seitsemän kertaa.
44 Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä". Niin Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi'".
45 Ja tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. Mutta Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin.
46 Ja Herran käsi tuli Elian päälle, ja niin hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.
Erityisesti tuossa luvussa jäi mietityttämään tuo suhde: 1 vastaan 450.
Matteus 24:
3 Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?"
4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.
6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.
7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.
8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.
9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.
10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.
Ei uutta auringon alla! raamattu antaa viisautta, kiitos ninni!
Elia esiintyi aika oudosti? Hän pilkkasi näitä baalin profeettoja. Mutta Jumalan sana vahvistaa senkin?
"Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon." Sananl 3:34.
Olisko niin, että kun pilkataan Jumalaa, Pyhää Henkeä, Jumalan palvelijoita,...
niin sitten tulee bumerangina omat asiat vastaan?
Maailma sanoo, etät maksetaan potut pottuina!
Nämä Baalin profeetat olivat häpäisseet elävää Jumalaa, eksyttäneet kansan epäjumalanpalvelukseen. Tuli Jumalan aika. Tuomion aika. He saivat häpeän ja häviön.
Se oli ihan reilu peli?
Jaakobin kirjeessä lukee:
Elia rukoili, ja tuli kuivuus, sitten taas rukoili ja tuli sade. herra vastasi.
Joillakin on sellainen oli, että ollaan jossakin oven edessä, muutoksen ja sellaisen???
Eivät saaneet baalin profeeta aikaan tulta ja herätystä. Mutta Jumala oli Elian lähettänyt.
Kyllä ne oli Elialle vihoissaan.Mutta Jumala toteutti aikeensa.