Helsingin Diakonissalaitoksen sosiaali-eettinen ohjelma narkomaanien auttamisessa on Jeesuksen esimerkin mukaista toimintaa. Siinä apua ja lähimmäisenrakkautta ei ehdollisteta vaan sitä annetaan. Valitettavasti äärikristillinen KD on vastustanut toimintaa.
On olemassa niin vaikeita tapauksia että olisi eettisesti tuomittavaa vaatia ihmistä raitistumaan ennen kuin häntä autetaan. Kysymys on sairaudesta, jota pitää hoitaa. Ohjelman mukaan narkomaaneille annetaan heidän tarvitsemansa huumeannos, asunto, hygienia ja ruoka. Tällä tavalla he välttyvät rikoksilta ja likaisten huumeneulojen aiheuttamilta infektioilta ja mahdolliselta ennenaikaiselta kuolemalta. Kirkon diakoniatyö perustuu juuri ehdottomaan auttamiseen laupiaan samarialaisen tavoin.
Tapasin erään alkoholistimiehen joka kertoi olevansa uskossa. Kokemuksestaan hän tiesi ettei pääsisi koskaan eroon viinasta, mutta hän uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja Vapahtajana. Ainakin minua puhutteli hänen todistuksensa enemmän kuin niiden todistus jotka omine ratkaisuineen ovat raitistuneet viinasta, mutta jotka ovat korvanneet tämän riippuvuutensa toisella riippuvuudella eli uskonnollisella fanaattisuudella.
Jeesuksen kertomus kahdesta rukoilijasta, fariseuksesta ja publikaanista temppelissä, valaisee samaa asiaa.
On olemassa niin vaikeita tapauksia että olisi eettisesti tuomittavaa vaatia ihmistä raitistumaan ennen kuin häntä autetaan. Kysymys on sairaudesta, jota pitää hoitaa. Ohjelman mukaan narkomaaneille annetaan heidän tarvitsemansa huumeannos, asunto, hygienia ja ruoka. Tällä tavalla he välttyvät rikoksilta ja likaisten huumeneulojen aiheuttamilta infektioilta ja mahdolliselta ennenaikaiselta kuolemalta. Kirkon diakoniatyö perustuu juuri ehdottomaan auttamiseen laupiaan samarialaisen tavoin.
Tapasin erään alkoholistimiehen joka kertoi olevansa uskossa. Kokemuksestaan hän tiesi ettei pääsisi koskaan eroon viinasta, mutta hän uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja Vapahtajana. Ainakin minua puhutteli hänen todistuksensa enemmän kuin niiden todistus jotka omine ratkaisuineen ovat raitistuneet viinasta, mutta jotka ovat korvanneet tämän riippuvuutensa toisella riippuvuudella eli uskonnollisella fanaattisuudella.
Jeesuksen kertomus kahdesta rukoilijasta, fariseuksesta ja publikaanista temppelissä, valaisee samaa asiaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin se pitäisi olla, vaikka jotkut koettavat vesittää sitä joksikin muuksi.
Juuri tällaista toimintaa tarvitaan enemmän – auttamista ilman ehtoja.
”Ainakin minua puhutteli hänen todistuksensa enemmän kuin niiden todistus jotka omine ratkaisuineen ovat raitistuneet…”
Itse olen kokenut vastaavaa. En pelkästään alkoholistein kanssa vaan monen sellaisen, jota elämä on kohdellut rajusti. Heidän kanssaan on uskosta keskusteleminen aivan muuta kuin esim. tällä palstalla.
Hei.
Olen iloinen tästä aloituksesta ja jo kirjoitetusta kommentista. Ajattelen samoin teot lähimmäisen hyväksi ovat nimenomaan aitoa kristillisyyttä, ilosanomaa konkreettisena. Me voimme oikeastaan kukin omalla paikallamme tehdä jotain, aika paljonkin, muiden ihmisten hyväksi, kun keksimme keinot ja otamme ne jokapäiväiseen käyttöön. Siihen Jeesus meitä kehottaa.
Ystävällisesti,
Pirkko-pappi
Ehdottoman auttamisen periaate on olemassa kaikessa kirkon diakoniatyössä. Hädässä olevia ihmisiä autetaan mahdollisuuksien mukaan kyselemättä edes kirkon jäsenyyttä ja kunnioitetaan autettavan omaa maailmankatsomusta ja uskontoa tai uskonnottomuutta käännyttämättä. Tämä on mielestäni parasta luterilaisessa kirkossa. Esimerkkinä tässä on Jeesuksen kertomus Laupiaasta samarialaisesta.
”Hädässä olevia ihmisiä autetaan mahdollisuuksien mukaan kyselemättä edes kirkon jäsenyyttä ja kunnioitetaan autettavan omaa maailmankatsomusta ja uskontoa tai uskonnottomuutta käännyttämättä.”
Siinä se on, tähän meidän tulee pyrkiä. Vaikka vastustus taitaa olla kovaa?
Tämä muuten on sama malli, jolla alkuseurakunta toimi!