Puolinaisen ero

Joo, luin, harmi että lopetti.

Mä seurasin. Myötähäpeä tunne myös täällä. Tietyt asiat ovat mielestäni niin henkilökohtaisia, että niistä ei sovi kirjoitella nettiin. Pitäis ymmärtää, että esim seksilelut, -asennot eivät koske pelkästään kirjoittajaa vaan myös sitä toista osapuolta. Mahtaako hän olla kovin riemuissaan lukiessaan juttuja itsestään. Ja tietty pitäis ajatella myös lapsiaan. Minkälaiset jutut mahtavat kylällä ja koulussa liikkua....

Lapsia tosiaan käy eniten sääliksi, todella selvästi kävi blogista ilmi että lapset jäivät taka alalle ja viikonloput vietettiin ennemmin vällyjen välissä kun lasten kanssa, aiemmin lapset olivat kuitenkin joka toinen viikonloppu kuvioissa. Ei todellakaan tainnut ajatella että tuollaiset kirjotuksen vaikuttavat monen ihmisen elämään, ja ovat todella henkilökohtaisia :D Hoidon tarpeessa tuntuu olevan koko ihminen, eipä ne lähes joka iltaiset kännit tai itsesääli vinku vonku viestit kuulu tervejärkisen ihmisen elämään

Olen seurannut blogia. Elämäntapa ei ole sellainen, jollaista itse viettäisin. Kuitenkaan en näe mitään tarvetta arvostella tai parjata ihmistä täällä palstoilla. Kukaan, joka ei ole elänyt vastaavia kuvioita elämässään, ei voi sanoa, että itsesääli ja vinkuminen on jotenkin ala-arvoista. Haluaisin ihan kädestä pitäen onnitella sitä/niitä ihmisiä, jotka eivät ole elämänsä aikana töppäileet ollenkaan tai sanoneet mitään harkitsematonta. Jos blogin kirjoittaja hoitaa asiansa huonosti, hän myös kohtaa seuraukset itse ja hoitaa asiansa kuntoon nillä kyvyillä ja taidoilla, jotka hänellä on. Niin meistä kaikki muutkin toimivat. Meillä kaikilla on tapamme käsitellä asioitamme, eikä muiden taholta tuleva puukottaminen ainakaan helpota elämää. Toki blogia kirjoittaessa altistaa itsensä arvosteluille, mutta tuomiohenkisyys on puistattavaa. Vasta kun ihminen on käynyt elämässään pohjalla, oppii hyväksymään muiden kanssaihmisten (ei tekoja, vaan ihmisen!!!) puutteet ja erilaisuuden, eikä tuomiohenkisyyteen ole enää tarvetta. Itselläni on paljon ystäviä, jotka touhuavat omasta mielestäni kyseenalaisia asioita, mutta se ei vähennä kiintymystäni heihin. En hylkää enkä tuomitse ystäviäni. Heidän töppäilynsä eivät mitenkään ole pois minulta tai huononna minun elämääni. Asioista toki keskustellaan ja mielipiteitä vaihdetaan hyvässä ystävyyden hengessä, mutta ystävyys säilyy kuitenkin. Jospa jokainen katsoisi peiliin ja miettisi minkälaista kohtelua itse toivoisi saavansa, kun käy kriisiä läpi elämässään. Viisasta on olla arvostelematta toisia, kun ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja minkälaisesta tilanteesta itsensä voi silmänräpäyksessä löytää. Mitä silloin toivot muilta????