Katselinpa tuossa yhtenä päivänä sivusilmällä dokumenttia uskovaisista, luulisin että kyseessä oli lestadiolaiset. Ohjelmassa uskovaiset naiset olivat kokoontuneet yhteen, kertoivat kuinka yhdellä oli 12 lasta, toisella 8, joivat teetä ja lukivat runoja ja olivat onnellisuuden perikuvia.
En ole koskaan jaksanut sen kummemmin uskovaisia miettiä, mutta tuon kohtauksen nähtyäni tunsin todella voimakasta sääliä. Aiemmin mietin että jos joku uskoo ja on siksi onnellinen niin mikäs siinä sitten, siinähän uskoo. Mutta jotenkin tuosta kohtauksesta tuli todella voimakkaasti mieleen elokuva nimeltä Matrix, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Nämäkin naiset elivät tietynlaisessa keinotodellisuudessa, jossa he kyllä näyttivät onnellisilta, ja varmaan sitä olivatkin, mutta he eivät tajunneet elävänsä valheessa, ja että he olivat omistaneet koko elämänsä valheelle. Jo pelkästään se ajatus mitä naisen vartalolle tekee 12 lapsen synnytys sai minut värisemään, mutta se, että nämä naispolot vielä kertoivat asiasta niin onnellisina..
En minä nyt edelleenkään aio lähteä uskovaisten kotiin paasaamaan siitä miten he uskovat (ja rääkkäävät ruumistaan) ihan turhaan, mutta kyllä ton dokkarin nähtyäni tunsin hetken aikaa todella voimakasta sääliä uskovaisraukkoja kohtaan. Olisi niin hienoa kun pääsisi avaamaan heidän kaikkien silmät ja saisi heidät tajuamaan että uskominen on ihan turhaa, ja että he pystyvät elämään täysipainoista ja arvokasta elämää vasta sitten kun he ymmärtävät tämän..
Vaan minkäs teet. Ei auta kuin olla onnellinen siitä ettei itse ole erehtynyt missään vaiheessa uskomaan.
Ja toivoisin nyt ettei tähän tule uskovaiset vastaamaan että "kyllä me olemme oikeasti onnellisia", tiedän kuitenkin ettette todellisuudessa ole, ja että itsekin ehkä syvällä sisimmässänne epäilette koko uskoa. Tämä on ateistien palsta, joten mahdolliset kommentit ainoastaan ateisteilta kiitos.
En ole koskaan jaksanut sen kummemmin uskovaisia miettiä, mutta tuon kohtauksen nähtyäni tunsin todella voimakasta sääliä. Aiemmin mietin että jos joku uskoo ja on siksi onnellinen niin mikäs siinä sitten, siinähän uskoo. Mutta jotenkin tuosta kohtauksesta tuli todella voimakkaasti mieleen elokuva nimeltä Matrix, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Nämäkin naiset elivät tietynlaisessa keinotodellisuudessa, jossa he kyllä näyttivät onnellisilta, ja varmaan sitä olivatkin, mutta he eivät tajunneet elävänsä valheessa, ja että he olivat omistaneet koko elämänsä valheelle. Jo pelkästään se ajatus mitä naisen vartalolle tekee 12 lapsen synnytys sai minut värisemään, mutta se, että nämä naispolot vielä kertoivat asiasta niin onnellisina..
En minä nyt edelleenkään aio lähteä uskovaisten kotiin paasaamaan siitä miten he uskovat (ja rääkkäävät ruumistaan) ihan turhaan, mutta kyllä ton dokkarin nähtyäni tunsin hetken aikaa todella voimakasta sääliä uskovaisraukkoja kohtaan. Olisi niin hienoa kun pääsisi avaamaan heidän kaikkien silmät ja saisi heidät tajuamaan että uskominen on ihan turhaa, ja että he pystyvät elämään täysipainoista ja arvokasta elämää vasta sitten kun he ymmärtävät tämän..
Vaan minkäs teet. Ei auta kuin olla onnellinen siitä ettei itse ole erehtynyt missään vaiheessa uskomaan.
Ja toivoisin nyt ettei tähän tule uskovaiset vastaamaan että "kyllä me olemme oikeasti onnellisia", tiedän kuitenkin ettette todellisuudessa ole, ja että itsekin ehkä syvällä sisimmässänne epäilette koko uskoa. Tämä on ateistien palsta, joten mahdolliset kommentit ainoastaan ateisteilta kiitos.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Et sä mistään mitään tiedä onneton tollo. Äläkä ala valehtelemaan itsestäsi yhtään mitään. Kyllä se tiedetään kuinka onneton olet. Säälin sinua!
Tiedän dokumentissa esiintyneen papin ja hänen taustansa.
Kaverin vaimo teki lopulta uskonnon ahdistaman itsemurhan ja kyseinen "rovasti" ei edes siitä ymmärtänyt missä mennään.
Niin vahva on keinotodellisuuden tai itsesuggestion voima.
kylläpäs sinä olet typerä...
olisi kyllä mukava tietää millä perusteella voit edes itse pitää vain sinun kuvaasi todellisuudesta ja onnellisuudesta ainoana ja oikeana?
mä olen huomannut, että lestadiolaiset ainakin yleensä kykenevät järkevään keskusteluun ulkopuolisten kanssa, toisin kuin automaattipuhe helluntaispykootikot.
Tuo oli hauska tuo sinun Matrix-vertauksesi. Olen itse ajatellut samaa asiaa. Minä puolestani tulin siihen tulokseen, että matrix on vertauskuva meidän kaikkien elämästä. Niin minä,sinä kuin nuo kuvaamasi "uskiksetkin" elämme keinotodellisuudessa.
Mielestäni ihmisen maailmankuva on yhtä kuin uskoa tiettyihin asioihin. Sinä olet itse asiassa yhtä syvästi uskova, kuin nämä sinun halveksimasi ihmisetkin. Sinun ja minun "usko" perustuu siihen missä me olemme elämämme eläneet, mitä arvoja pidämme tärkeinä ja mitä luulemme totuudeksi.
Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, mitä järkeä tässä kaikessa elämäksi kutsutussa hässäkässä oikein on. Mutta jos joku löytää tavan elää niin, että on onnellinen suurimmanosan ajastaan, ja pystyy jotenkin olemaan satuttamatta muita ihmisiä ympärillään, niin hyvä.
"Niin minä,sinä kuin nuo kuvaamasi "uskiksetkin" elämme keinotodellisuudessa."
No juu, tottahan tuokin, voihan sitä ajatella jopa että elän samassa Matrixissa uskovaisten kanssa kun tässä samassa maailmassa ollaan. Jotenkin vaan tuo keinotodellisuus määräytyy uskovaisilla juurikin siinä uskossa; heidän todellisuutensa on "enemmän keinotekoinen" (jos näin voi sanoa) koska he uskovat jonkin sellaisen olemassaoloon mitä ei ole koskaan voitu todistaa. Näkisin siis että oma keinotodellisuuteni on edes hitusen todellisempi, koska ajatukseni pohjautuvat järkeen, eikä uskoon.
No, anyway, tuollaisia tuntemuksia dokumentti minussa aiheutti.
Siitä vaimon itsarista vielä, tuntui että se oli jotenkin tahallaan otettu esille tässä dokkarissa siinä mielessä että "varokaa vaan kurjat, jos jätätte kirkon teette lopulta itsarin".
Kuten jo sanoinkin, minä en näistä asioista tiedä mitään. Mutta tuli vaan mieleen se, että kuinka hataralla pohjalla kuitenkin ateistinkin maailmankuva loppujenlopuksi on. Ateisti joutunee vaihtamaan maailmankuvaansa aina sen mukaan, mitä kulloinkin on pystytty todistamaan.
Kenties jonain päivänä vielä tiede todistaa jumalankin olemassaolon. Tuskin se tulee kuitenkaan todistamaan jumalaa sellaisena kuin se vaikkapa raamatussa esitetään...:)
Mutta eikö esimerkiksi kvantifysiikassa (tai mitä se nyt onkaan) olla huomattu, että aine on loppujen lopuksi vain energiaa ja värähtelyä?
Entäpä tämä kriittisenmassan ilmiö? Kun on havaittu, että kun tietty eläinlaji oppii jonkun uuden taidon, on sama laji oppinut saman taidon toisellapuolella maapalloa.
Tässä vain pari vaatimatonta esimerkkiä siitä kuinka tiedekin on uusien löytöjen edessä. Olisi mielestäni tyhmää ajatella, että tiede olisi tällä hetkellä löytänyt lopullisen totuuden.
Aikanaan ateistit uskoivat, että maapallo on litteä. Sitten tuli eräs "hörhö" joka todisti, että maapallo onkin pyöreä.
No koko tämän jorinani pointti lienee se, että ei saa olla liian ylimielinen näiden nykyisten todistettujen totuuksien kanssa. Ne voi vielä muuttua.
Ja vielä sen haluan sanoa, että mielestäni ei voida mustavalkoisesti sanoa kannattaa uskoa jumalaan tai ei kannata. Todistettavasti monet ihmiset ovat saaneet oman henkilökohtaisen elämänsä raiteilleen uskonsa avulla. Todistettavasti myös jotkut ovat päätyneet itsemurhaan vaikka ovat olleet uskossa.
"Tämä on ateistien palsta, joten mahdolliset kommentit ainoastaan ateisteilta kiitos."
Toivottavasti sallit minun kommentoida täällä vaikkapa siitä hyvästä, kun noilla uskontoaiheisilla palstoilla käy koko ajan uskonnottomia kovin kielteisenärhäköitä viestejään kirjoittamassa. Minä yritän olla asiallisempi.
Katsoin saman dokumentin kokonaan. En tunne yhtään lestadiolaista enkä ole mikään lestadiolaisfani, mutta dokumentissa kuvatut ihmiset vaikuttivat ihan tyytyväisiltä ja tasapainoisilta. Jos nuo naiset olivat tyytyväisiä monine lapsineen, niin mitä pahaa siinä sitten on? Aikaisemmin perheissä oli paljon lapsia, jos joissakin perheissä on vielä nytkin, niin se heille suotakoon.
"Nämäkin naiset elivät tietynlaisessa keinotodellisuudessa, jossa he kyllä näyttivät onnellisilta, ja varmaan sitä olivatkin, mutta he eivät tajunneet elävänsä valheessa, ja että he olivat omistaneet koko elämänsä valheelle."
Voidaanko objektiivisesti katsoen sanoa, että he elivät valheessa? En tuputa nyt uskontojen kantaa totuudessa elämisestä, mutta jos valheessa tai totuudessa eläminen riippuu pelkästään siitä, kuka asiasta puhuu, niin mikä sitten tekisi sinun totuudestasi paremman kuin noiden naisten totuus?
"Olisi hienoa päästä avamaan heidän kaikkien silmät ja saada heidät tajuamaan, että uskominen on turhaa, ja että he pystyvät elämään täysipainoista ja arvokasta elämää vasta kun he ymmärtävät tämän."
Sinä voit tietenkin ajatella noin, mutta monet uskovat ajattelevat aivan samoin, että ihmiset voivat elää täysipainoista ja arvokasta elämää vasta sitten, kun he uskovat.
En tiedä, olenko minä sen paremmin oikeassa, kun sanon, että sekä uskova että uskomaton pystyy elämään arvokasta elämää, kun on uskollinen itselleen. Ketään ei voi pakottaa uskomaan eikä olemaan uskomatta. En minäkään pysty pakottamaan itseäni olemaan uskomatta, vaikka kuinka fiksuja kannanottoja uskontoja vastaan täältä lukisinkin. Jos nyt eroaisin kirkosta, niin tekisin vain itselleni väkivaltaa. En usko, että siinä olisi kenenkään mielestä mitään mieltä.
" En tunne yhtään lestadiolaista enkä ole mikään lestadiolaisfani, mutta dokumentissa kuvatut ihmiset vaikuttivat ihan tyytyväisiltä ja tasapainoisilta"
Satuin tuntemaan tuon rovastin vaimon. Siis sen joka teki itsemurhan.
Mielestäni syynä oli uskonnollisen ilmapiirin aiheuttama ahdistus.
"Satuin tuntemaan tuon rovastin vaimon. Siis sen joka teki itsemurhan. Mielestäni syynä oli uskonnollisen ilmapiirin aiheuttama ahdistus."
Ulkopuolisen ja syitä tietämättömän on vaikea mennä sanomaan, mikä on ollut syynä missäkin itsemurhassa. Spekuloida tietenkin voi kuinka paljon hyvänsä. Usein syynä voi olla sairastuminen masennukseen, niin kuin myös niissä parissa tapauksissa, jotka minä tunnen.
Itse spekuloit että lestadiolaiset, varsinkin naiset ovat etupäässä onnellisia vaikka samaan hengenvetoon toteat ettet tunne ainottakaan lessua.
Kunnioituksesta poismennyttä kohden en halua täällä rääpiä itsemurhasta enempää, taustat tuntien pysyn edelleen näkemyksessäni uskonnon osuudesta asiaan.
Sanoin: "En tunne yhtään lestadiolaista enkä ole mikään lestadiolaisfani, mutta dokumentissa kuvatut ihmiset vaikuttivat ihan tyytyväisiltä ja tasapainoisilta. Jos nuo naiset olivat tyytyväisiä monine lapsineen, niin mitä pahaa siinä on?"
Miten kirjoittamastani voi saada tämän käsityksen: "Itse spekuloit että lestadiolaiset, varsinkin naiset ovat etupäässä onnellisia vaikka samaan hengenvetoon toteat ettet tunne ainoatakaan lessua."? Luepa vielä kerran, mitä kirjoitin. Sanoin, että jos nuo naiset ovat tyytyväisiä, en että he ovat etupäässä onnellisia. Vaikka yrittää kirjoittaa kieli keskellä suuta ja olla hyvin tarkkana, niin silti ymmärretään väärin. Kannattaako edes yrittää? Pitääkö vain hyväksyä ajatus, että ateisti ja teisti eivät erilaisen suhtautumistapansa vuoksi voi koskaan todella ymmärtää toisiaan? Masentavaa!
Siis minä näin vain kyseisen dokumentin ja esitin käsitykseni noista naisista pelkästään sen perusteella. Voit ilman muuta pysyä käsityksessäsi jonkun itsemurhasta, jos kerran asian tarkoin tunnet ja tiedät.
jotain satun mielenterveyden häiriöistä tietämään, muun muassa sen, että häiriöitä esiintyy huomattavan paljon syvästi uskonnollisilla ihmisillä. tämän voi tulkita tietysti uskovaislähtöisesti siten, että uskovat ovat lähtökohtaisesti herkkiä tai muuten haavoittuvia, tai sitten asiaa voi yrittää selittää uskontojen negatiivisella vaikutuksella kansalaisen.
Satut jotain tietämään...
Mielenterveyshäiriöitä esiintyy varmasti muilla tosi paljon enemmän kuin uskovilla. Maailma on kova eikä anna oikeata toivoa ihmisille.
Todella outo johtopäätös! Uskovat ovat lähtökohtaisesti herkkiä ja haavoittuvia. Voi tätä johtopäättelyn yksinkertaistamista. Ja toisaalta, herkkyys ja haavoittuvuus ovat ihan inhimillisiä ominaisuuksia. Olen itse uskova ja olen näillä palstoilla saanut vahvaakin kritiikkiä, mutta ei oteta itseämme niin vakavasti, itse olen kokenut piristäväksi tämän osallistumisen. Ja nyt isoilla kirjaimilla. Ei laiteta uskovia yhteen astiaan, he ovat yksilöitä ja kristillisiä seurakuntia on erilaisia ja kaikilla on jotain hyvää annettavana
Kirjoitit:
tuota asiaa sitten tutkittu, minkä verran mikin ryhmä on tehnyt rikoksia ja minkä verran mistäkin ryhmästä on suljetulla osastolla?
Lainaus viestistäsi:
"Argumentaatiosi on kehnoa. Saman tyyppistä näkee kirjoitettavan ulkomaalaisten tekemien rikosten tarkastelun yhteydessä".
En tunne mainitsemasi ryhmän tilastoja, mutta et varmasti sinäkään.
Jos mielipiteeni ovat kehnoja, niin kirkkaamminhan sinun kantasi pitäisi loistaa. Mutta älä nyt sitä tiedon valoa ihan hihasta kisko.
Ymmärrän perustelusi, mutta, johtopäätös on ... no en sano.
Mutta säilytä tilastotieteilyssä kuitenkin kokonaisnäkemys. Kapeaksi jää muuten kokonaiskuva.
En nyt sitten ilmoittaudu uskovaksi enkä ateistiksi, etten tule loukanneeksi sinua. Tai siis minun pitäisi olla ateisti, että kelpaisin sinulle. Se, että näit hyvin yksipuolisen ohjelman suomessa vaikuttavan lahkolaisuuden sisäpiiriläisistä, ei varmastikaan tee kaikista uskovista samanlaisia. Niinkuin ei yhden ateistin mielipiteet tee kaikista ateisteistakaan samanlaisia.
Totuus on kuitenkin jotain muuta kuin sinun tai minun mielipiteet. Kun sanon "uskovat ovat sekoja" sehän on vain minun mielipiteeni. Uskovissa ja ateiteissa on sekoja, mutta siitä huolimatta pitäisi olla varaa joka päivä tarkistaa omat mielipiteensä.