Olen n. 30-vuotias nainen ja olen pohtinut oikomishoidon aloittamista näin aikuisiällä. Kuulun niihin valopäihin, jotka ovat jättäneet oikomishoidon kesken lapsena/nuorena. Mitään en kadu elämässäni niin paljon! Minulla on distaalipurenta eli alahampaat jäävät paljon yläetuhampaiden taakse, etuhampaat ovat ulkonevat ja alahampaat ovat päin helvettiä ainakin eturivissä. Lisäksi alahampaissa (oikein eturivissä!) alkaa olla kulumaa. Hammaslääkärihän tekee diagnoosit mutta tuossa ne itse huomaamani epäkohdat. Kävin viime syksynä julkisessa hammashuollossa perustarkastuksessa 10 vuoden tauon jälkeen. Tuloksena viisaudenhampaan poisto ja thats it! Hammaslääkäri ei puhunut mitään hampaiden yleisestä kunnosta ja tuosta purentavirheestä. Ei vissiin kunnallisella resurssit riitä korjaamaan aikuisten purentaongelmia. Joka tapauksessa, olen nyt menossa yksityiselle hammaslääkärille korjauttamaan lohjenneen hampaan kun sillekään ei julkisella ruvenneet mitään tekemään. Tässä olisi ehkä rakonen ottaa asia puheeksi hammaslääkärin kanssa? Mä en voi ikuisesti elää näiden hampaiden kanssa! Häpeän ja tämä asia vaikuttaa negatiivisesti elämääni. Joka ikinen päivä murenhdin tätä purukalustoani. Reikiä tai muita ongelmia minulla ei hampaissa ole.
Eli kaipaisin kokemuksia aikuisten oikomishoidosta! Miten prosessi lähti käyntiin? Yksityisellä vai julkisella? Millaiset kojeet on suussa, onko purentavirheitä vai ihan esteettinen oikominen? Hinta/hinta-arvio? Tarvittiinko kirurgiaa jne.?
Eli kaipaisin kokemuksia aikuisten oikomishoidosta! Miten prosessi lähti käyntiin? Yksityisellä vai julkisella? Millaiset kojeet on suussa, onko purentavirheitä vai ihan esteettinen oikominen? Hinta/hinta-arvio? Tarvittiinko kirurgiaa jne.?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi!
Mielenkiinnosta kyselen, vaikka huomasin, että kirjoituksestasi tulee kohta jo vuosi kuluneeksi, että päädyitkö oikomishoidon aloittamiseen ja purentavian korjaamiseen? Itselläni on vaikean avopurennan korjaus kestänyt lähes 4 vuotta oikomishoitoineen ja bimax (molempien leukojen) leikkauksineen ja jatkuu edelleen. Hoito on ollut todella hankala kuten purentavian aiheuttamat vaivatkin. En silti kadu hoitoon ryhtymistä, paitsi sitä, etten osannut olla tarpeeksi napakka ja vaatia aiemmin asiantuntevampaan hoitoon pääsyä. Vaivani oli niin vaikea, että kriteerit täyttyivät kunnallisen puolen hoidon suhteen eikä tarvinnut yksityiselle lähteä. Eli pelkästään esteettisestä haitasta ei ollut kyse vaikka hampaideni vinous ja ulkonevuus sekä hammaskaarien väliset epäsuhdat olivat myös esteettisesti jokapäiväistä elämää häiritseviä. Aina sai hävetä ulkonäköään. Hoito aloitettiin, mutta siinä viivyteltiin ja tehtiin vääriä ratkaisuja, jonka vuoksi koko terveydentilani leukavaiva mukaanlukien ehti huomattavasti pahentua. Noin 2,5-3 vuoden (turhan) rumppailun jälkeen minut siirrettiin oman kaupungin sairaalasta KYS:an. Vaiva olisi hoidettu jo pois jos minut olisi siirretty sinne heti kun huomattiin kuinka hankala vaivani on. Ikää minulla on nyt 34. Jos viestini tavoittaa sinut, ja sinulla on edelleen kysyttävää asiasta, niin vaihdan mielelläni ajatuksia aiheesta.