Puhutaanpa siitä mikä on raamatunvastaista oppia ja mikä ei.
Raamatunvastaista oppia on kaikki mikä on
kielteistä.
Myös se on raamatunvastaista mikäli sydän syyttää sinua jostain eikä aina rauhaa vaikka kuinka haluat /olet raamatun oppien mukaan elävä.
Myöskin kaikki mikä arvostelee ja ei kunniota toisen mielipidettä eikä aatetta on raamatunvastaista oppia.
Myöskin raamatun vastaista oppia on tuomita sisaren/veljen tapa uskoa ja toteuttaa ideologiaansa.
Raamatussa on paljon kohtia ja neuvoja , joita Jeesus antoi. On neuvoja, miten tulee elää avioliitossa, kasteesta, syömisestä, juomisesta ym. kaikesta mahdollisesta.
Fariseukset esittivät kerran Jeesukselle kiperän kysymyksen: "Mikä on suurin käsky laissa?"
Se oli kristinuskon kohtalonhetki. Jeesusta pyydettiin määrittelemään tulevan kristillisen herätyksen syvin olemus.
Jeesus ei hetkeäkään epäröinyt, kun Hän sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta voimastasi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Kristillisen uskon syvin olemus on hyvin yksinkertainen: Rakasta Jumalaasi ja rakasta lähimmäistäsi. Näillä sanoilla Jeesus viitoitti meille tietä Jumalan valtakunnan todelliseen rikkauteen, todelliseen elämään.
Oppi, joka pohjautuu rakkauteen ei ole raamatunvastaista. Mutta oppi/neuvot/tapa suhtautua lähimmäiseen ja hänen ideologiaansa , onko se sitten raamatunvastaista?
Suhteellinen kysymys ja suhteellinen vastaus, toisaalta yksinkertainen vastaus;OPPI RAKKAUDESTA EI OLE KOSKAAN RAAMATUNVASTAISTA.
Raamatunvastaista oppia on kaikki mikä on
kielteistä.
Myös se on raamatunvastaista mikäli sydän syyttää sinua jostain eikä aina rauhaa vaikka kuinka haluat /olet raamatun oppien mukaan elävä.
Myöskin kaikki mikä arvostelee ja ei kunniota toisen mielipidettä eikä aatetta on raamatunvastaista oppia.
Myöskin raamatun vastaista oppia on tuomita sisaren/veljen tapa uskoa ja toteuttaa ideologiaansa.
Raamatussa on paljon kohtia ja neuvoja , joita Jeesus antoi. On neuvoja, miten tulee elää avioliitossa, kasteesta, syömisestä, juomisesta ym. kaikesta mahdollisesta.
Fariseukset esittivät kerran Jeesukselle kiperän kysymyksen: "Mikä on suurin käsky laissa?"
Se oli kristinuskon kohtalonhetki. Jeesusta pyydettiin määrittelemään tulevan kristillisen herätyksen syvin olemus.
Jeesus ei hetkeäkään epäröinyt, kun Hän sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta voimastasi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Kristillisen uskon syvin olemus on hyvin yksinkertainen: Rakasta Jumalaasi ja rakasta lähimmäistäsi. Näillä sanoilla Jeesus viitoitti meille tietä Jumalan valtakunnan todelliseen rikkauteen, todelliseen elämään.
Oppi, joka pohjautuu rakkauteen ei ole raamatunvastaista. Mutta oppi/neuvot/tapa suhtautua lähimmäiseen ja hänen ideologiaansa , onko se sitten raamatunvastaista?
Suhteellinen kysymys ja suhteellinen vastaus, toisaalta yksinkertainen vastaus;OPPI RAKKAUDESTA EI OLE KOSKAAN RAAMATUNVASTAISTA.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...sitten on rakkaus? Onko kaikki omia hedonistisia tarpeita palveleva toiminta sinusta rakkautta?
Voi sen noinkin ajatella, mutta totuus on se, että normaalilla tuntemuksilla varustettu ihminen saa hyvän olon tehdessään hyviä tekoja.
Rakkauden tekoja.
Rakkaus on asia jonko on tapana palata aina antajalleen ja se saa uusia ulottuvuuksia. Sitä ei koskaan jaeta turhaan.
Jeesus sai varmasti hyvän mielen uhratessaan itsensä meidän ihmisten syntien vuoksi ristillä. Siis kärsimys ja kipu , jota Hän tunsi oli pienempi kuin se hyvän olon tunne, jonka hän sai siitä , että tekonsa ansiosta rakkaus vei voiton ja Jumalan armo ja arkkaus olisi jokaisen ihmisen ulottuvilla.
Hän rakasti meitä ensin, siksi me olemme niin ylitsevuotavan rakastavia Jeesusta kohtaan ja kiitollisia siitä, että hän sovitti vuoksemme sen mitä ihminen ei koskaan olisi voinut tehdä.
Kaikki tavat/teot joita ihminen tekee , on se vihaa tai rakkautta, mitä tahansa tekoja tunteita ovat ne aina ihmisen omaa omia hedonistisia tarpeita palvelevia.
Jos näin ei olisi, ei ihmiskunta voisi selvitä, sillä kaiken perusta on ensin itsensä hyväksyminen vasta sen jälkeen voi hyväksyä muutkin.
"mutta totuus on se, että normaalilla tuntemuksilla varustettu ihminen saa hyvän olon tehdessään hyviä tekoja. Rakkauden tekoja."
Niin, klassisen kristinuskon rakkaus -määritelmän mukaan näin joskus on, mutta ei aina. Sen sijaan ongelmallista on, että "rakkautta" on niin monelaista: myös pedofiilit kertovat "rakastavansa" uhrejaan, puolisoaan pettävät ihmiset kyselevät "mitä pahaa on 'rakkaudessa' jne. "Rakkaus" käsitteenä on yhtä epäselvä kuin "suvaitsevaisuus" ja "tasa-arvo". Yleisimmin sitä käytetäänkin oikeuttamaan omia haluja, näkemyksiä ja toiveita. Siis oma subjektiivinen "rakkaus" ja siitä johdetut eettiset näkemykset yritetään määritellä ja legitimoida objektiivisella "jumalallisena rakkautena".
"Kaikki tavat/teot joita ihminen tekee , on se vihaa tai rakkautta, mitä tahansa tekoja tunteita ovat ne aina ihmisen omaa omia hedonistisia tarpeita palvelevia."
Jos minä tuskallisesti kieltäydyn lankeamasta minua houkuttelevaan syntiin, onko se hedonismia? Mielestäni ei, se ei nimittäin useimmiten tuo minulle välitöntä mielihyvää. Mutta on totta, että epäitsekkäiden ja itsekkäiden tekojen raja on joskus varsin häilyvä, elämmehän langennessa maailmassa.