Poistettiinko aloitukseni vai eikö se jostain syystä näy koneellani?
Tein KOVALLA VAIVALLA aloituksen saadakseni purkaa tuntojani hiukan. Pohdin oikeasti elämääni ja kirjoitin tieni tähän päivään. Haluan keskustella ja löytää jotain merkitystä elämääni ateistina.
Miksi kukaan poistaisi sen? Haluan aidosti tietää.
Tein KOVALLA VAIVALLA aloituksen saadakseni purkaa tuntojani hiukan. Pohdin oikeasti elämääni ja kirjoitin tieni tähän päivään. Haluan keskustella ja löytää jotain merkitystä elämääni ateistina.
Miksi kukaan poistaisi sen? Haluan aidosti tietää.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kyllä ne poistavat kaiken, tämän palstan ateistit eivät kestä mitään kritiikkiä.
Turpa kiinni Hellari!
Ateistina et saa mitään tarkoitusta elämääsi. Lopeta väärässä leirissä oleminen ja tartu kiinni vain totuuteen, ateistisuus ei ole sitä ollut koskaan.
Jos puhut totuudesta noin rehvakkaaseen sävyyn, niin lätkihän sitten todisteita tiskiin. Muutenhan viestisi on ihan turhaa lässytystä.
Ohoh! Se kirjoituksesi osui ilmeisesti jollakulla liian arkaan kohtaan, tai sitten hän harrastaa mielipideterroria, ja hän pyysi ylläpitoa poistamaan sen. Ei tuohon muuta selitystä ole. Se kirjoituksesi oli nimittäin täysin asiallinen, siinä ei ollut mitään asiatonta tai foorumin sääntöjen tai hyvien tapojen vastaista. Täällä on jatkuvasti avauksia, jotka eivät totisesti täytä noita kriteerejä, eikä niitä poisteta. Ylläpito saattaa poistaa ihan mitä vain, mitä joku pyytää poistettavaksi, ne kun eivät siellä ylläpidossa katso mitä deletoivat. Minulla on synkkä epäilykseni, että tuo poistattaminen oli tahallista ilkeyttä.
Kirjoituksesi oli hyvä. Sinulla on lahjoja ilmaista ajattelemaasi, kokemaasi ja tuntemaasi. Et tainnut ottaa siitä kopiota itsellesi? Tällaiset palstat ovat epäluotettavia. Itselle tärkeästä kirjoituksesta kannattaa ottaa kopio.
Thanks! Ja siunausta :D
Kiitos toivotuksesta, vaikka ateistina sen esititkin :D. Valoa tunnelin päässä sinulle!
Vai että siunausta, mitäköhän se sinulle ateistina merkitsee?
Siunaksen toivottaminen on mielestäni kaunis ele joka voi rakentaa siltoja ihmisten välille. Kun toinen uskoo Jumalaan niin onhan se erittäin piristävää kuulla siunaksen toivotus, etenkin ei-kristityltä.
Sanon joskus muslimeille "Salaam alaykum", juutalaisille "Shalom", kristityille toivotan siunausta (nämä siis silloin kun tunnelma on oikea, en väkisin sano). Sitten maallistuneille en toivota siunaksia, kun ne eivät mitään useimmille maallistuneille merkitse.
Vähän avarakatseisuutta, pyydän.
Minä vertaisin asiaa siihen että joku toivottaa hyvää joulua jollekin vaikkei itse viettäisikään joulua. Ei sen toivotuksen tarvitse välttämättä olla mikään omien henkilökohtaisten arvojen osoitus.
Minäkin sinulle pitkän vastauksen yritin laittaa.
Masennusta kannattaa hoitaa edelleen, kuten olet tehnytkin. Mikäli kaipaat valmiita merkityksiä jotka tuotu ulkopuolelta, joista ei kuitenkaan mitään todisteita ole saatavissa, niin mikään ei estä sinua kokeilemasta esim. ev.lut. uskoa.
Normi rivipapit ovat hyvin koulutettuja ja osaavat tuoda merkitystä rakastavan jumalauskon kautta. Kyllähän siitä merkityksenkokemusta elämäänsä saa jos sitä haluaa, toinen asia on sitten väitteen todenperäisyys.
Päädyit nyt sitten uskomaan Jumalaan tai et, niin masennusta kannattaa edelleen hoitaa niillä keinoilla joista on tutkimusnäyttöä saatavilla esim.kognitiivisella tai ratkaisukeskeisellä psykoterapialla. jälkimmäinen luultavasti prosessina helpompi ja miellyttävämpi. Jos sinulla on mielialahäiriö niin tuskin mitään poppas konsteja on olemassa jolla kokemuksesi olisi muutettavissa pysyvästi myönteisimmiksi vaan kehotan suuntautumaan pitkäkestoiseen työskentelyyn(psykoterapiat, ryhmäpsykoterapiat, sisäiseen eheytymiseen suuntautuvat ryhmät ym) että saisit kokemusmaailmasi muutettua sellaiseksi että kestät paremmin paineita ja koet elämäsi merkityksekkäämmäksi. Ihminen omassa mielessään ne kaikki merkityskokemukset itse saa lopulta aikaan.
Jeesus Kristus rakastaa sinua tälläkin hetkellä. Jätä elämäsi rennosti Jumalan käsiin. Uskoa ei saa oman ponnistelun kautta.
Lisään vielä että silloin kun on jokin mielialahäiriö niin niitä negatiivisia tunteita ei kannattaisi ottaa sikäli todesta että ne kertoisivat todellisuudesta tai tulevaisuudestasi jatkossakin. Ne kertovat luultavasti jostain aiemmin olleista vaille jäämisistä, jotka nyt nuoruusiässä värittävät sinun tunnekokemustasi maailmasta ja elämästä.
Sinun pitäisi esim. muuttaa sitä sisäistä puhetta myönteisempään suuntaa ja ne tunteet seuraavat lopulta perässä, tuohon perustuu pitkälti kognitiivinen psykoterapia. Vaikeaahan se on, mutta kyllä se tehoaa lopulta masennukseen.
Masennus on hoidettavissa ja tässä elämässä kannattaa roikkua kiinni, koska kyllä se aurinko paistaa lopulta.
Moi, ehdinkin vastata sinulle, mutta pian sen jälkeen ketju poistettiin. Kiitos asiallisesta vastauksesta!
"Mikäli kaipaat valmiita merkityksiä jotka tuotu ulkopuolelta"
-En välttämättä tarvitse valmista merkitystä. Toivon vain sielun olemassaoloa, jotta en menettäisi kaikkea kuoltuani ja hyvän Jumalan olemassaoloa (en sellaisen, jota useimmat uskonnot opettavat), jotta sieluni ei joutuisi koskaan hukkaan. Nautin monista asioista elämässä, mutten kykene nauttimaan niistä silloin kun muistan elämäni rajallisuuden ja kuolevaisuuteni. Ja silloin kun muistan rajallisuuteni, minua ahdistaa ilon ja onnen tunteminen, sillä se vain muistuttaa minua enemmän siitä minkä tulen joskus menettämään. Kun näytän hyvältä, töissä menee hyvin, olen terve ja omaan unelmia, voin huonommin kuin silloin kun makaan huonossa ryhdissä hien hajuisena katsomassa tyhmiä videoita ja syömässä jäätelöä. Mutta olen silloinkin masentunut.
"joista ei kuitenkaan mitään todisteita ole saatavissa, niin mikään ei estä sinua kokeilemasta esim. ev.lut. uskoa.
Normi rivipapit ovat hyvin koulutettuja ja osaavat tuoda merkitystä rakastavan jumalauskon kautta. Kyllähän siitä merkityksenkokemusta elämäänsä saa jos sitä haluaa, toinen asia on sitten väitteen todenperäisyys."
-No ongelma on juurikin siinä, että miten minä voin uskoa johonkin johon en usko, mikäli tästä ei ole mitään kunnon todisteita?
"Päädyit nyt sitten uskomaan Jumalaan tai et, niin masennusta kannattaa edelleen hoitaa niillä keinoilla joista on tutkimusnäyttöä saatavilla esim.kognitiivisella tai ratkaisukeskeisellä psykoterapialla. jälkimmäinen luultavasti prosessina helpompi ja miellyttävämpi. Jos sinulla on mielialahäiriö niin tuskin mitään poppas konsteja on olemassa jolla kokemuksesi olisi muutettavissa pysyvästi myönteisimmiksi vaan kehotan suuntautumaan pitkäkestoiseen työskentelyyn(psykoterapiat, ryhmäpsykoterapiat, sisäiseen eheytymiseen suuntautuvat ryhmät ym) että saisit kokemusmaailmasi muutettua sellaiseksi että kestät paremmin paineita ja koet elämäsi merkityksekkäämmäksi. Ihminen omassa mielessään ne kaikki merkityskokemukset itse saa lopulta aikaan."
-Olen kyllä jutellut lääkärin kanssa säännöllisesti terapiassa, mutta en ole varma oliko kyseessä psykoterapia. No, sieltä ei ainakaan merkitystä löytynyt. Perehdyn aiheeseen, kiitos paljon tiedosta!
Elämän tarkoituksettemuushan on totta tietääkseni. Siitä johtuva masennus on enemmistön mukaan sairaus. Miksi enemmistö näin asian mieltää on mahdollistanut meidän täällä olemisen tällaisena. Oikeassa olemisen ajattelemisen jatkuvasti on luokiteltu sairaudeksi tämän olemassaolon muodon ylläpitämiseksi ja jatkuvuudeksi - ei tietoisesti tarkoituksella tietenkään. Olemassaolo luokitellaan olemassaolevien toimesta olemattamuutta paremmaksi ilman riittäviä perusteita. Näennäisen elämästä piittaamattomia katsotaan kieroon, mitä voidaan rinnastaa syrjintään. Jotta todellista oikeutta tapahtuisi täytyisi todistaa jotain oletetun yksilön ulkopuolista ja itsenäistä tietoisuutta, eli muita minunlaisia. Näin ei ole, joten ero on mielipiteen tasolla.
Hyvä luterilainen kristittyjen yhteisö ei kyllä eri katsomuksiakaan rajoita. Minä olen ollut kristittyjen yhteisössä ja meidän yhteisissä saunailloissa ym tapaamisissa oli osa ateisteja ettei sekään mikään ongelma ollut. Tuollainen yhteisöllisyys jossa saa olla ihan oma itsensä on kyllä todella suositeltavaa ja auttaa kaikenlaisissa mielialaongelmissa. Tiedän asiasta koska olen pyörinyt kuvioissa vuosikymmeniä ja siellä on monella paljon vakavampiakin häiriöitä mitä oletan kirjoitustesi perusteella sinulla olevan. Oleellinen juttu on sellaisen turvallisen yhteisöllisyyden voimassa kannatella yksilöitä vaikeissakin tilanteissa ja se ettei ketään jätetä yksin.
Myöskin se että tajuaa miten vaikeiden ongelmien kanssa toiset joutuvat kamppailemaan ja heidän auttamisensa tuo suhteellisuudentajua omiinkin ongelmiin.
Isis... Yhteisöllisyyden etuja monet kokevat sielläkin.
sunnarit
"Isis... Yhteisöllisyyden etuja monet kokevat sielläkin."
Millaisia?
Onko sinulla mahdollisesti kokemuksia niistä eduista?
Siellä on vapaaehtoisia. Jos etuja ei olisi, ei olisi yhteisöä. Joillekin tai vähintään kaiketi yhdelle on etua yhteisöstä.
"-En välttämättä tarvitse valmista merkitystä. Toivon vain sielun olemassaoloa, jotta en menettäisi kaikkea kuoltuani ja hyvän Jumalan olemassaoloa (en sellaisen, jota useimmat uskonnot opettavat), jotta sieluni ei joutuisi koskaan hukkaan."
Minä sanoisin että etsimäsi vastaus löytyy buddhalaisuuden suunnasta.
"Nautin monista asioista elämässä, mutten kykene nauttimaan niistä silloin kun muistan elämäni rajallisuuden ja kuolevaisuuteni."
Tähän on hyvä lääke muistuttaa oman elämänsä harvinaislaatuisuutta. Sinun olemassaolosi on vaatinut lukemattomattoman määrän mahdollisia asioita jotka eivät toteutuneet ja se että olet tällä hetkellä vielä elossa myöskin vaatinut aika paljon onnea.
"Ja silloin kun muistan rajallisuuteni, minua ahdistaa ilon ja onnen tunteminen, sillä se vain muistuttaa minua enemmän siitä minkä tulen joskus menettämään. "
Kannattaa muistaa ettei ihminen tule oikeasti kuolleena murehtimaan mitä menetti, siinä vaiheessa kun kuolet, ei asialla oikeasti ole merkitystä joten miksi murehtia asiaa eläessäänkään? Ja tietysti kun elämä on kuitenkin hyvin harvinaislaatuinen mahdollisuus, ei sitä kannata haaskata, vaan olla iloinen ja onnellinen joka hetkestä ja nauttia elämästä.
"Kun näytän hyvältä, töissä menee hyvin, olen terve ja omaan unelmia, voin huonommin kuin silloin kun makaan huonossa ryhdissä hien hajuisena katsomassa tyhmiä videoita ja syömässä jäätelöä. Mutta olen silloinkin masentunut."
Masennus on melkoinen vastus jos sattuu omalle kohdalle. Varsinkin kun ihmisellä on jo muutenkin suuri tarve olla kokematta asioiden olevan hyvin, me ihmiset luonnostamme etsimme syitä olla onneton tai tyytymätön. Parhaaksi havaitsemani lääke ainakin omalla kohdallani masennukseen on buddhalainen filosofia, sen tiedostaminen että tämä kärsimystä minulle aiheuttava ajatus tuottaa minulle kärsimystä vain koska pidän kiinni kyseisestä ajatuksesta sen sijaan että vain luopuisin siitä, joten vaihtoehto ovat joko luopua ajatuksesta tai hyväksyä yksinkertaisesti sen mukana tuleva kärsimys.
Myös sen tiedostaminen auttaa että todellinen onni lähtee ihmisen itsensä sisältä ja siitä että osaa arvostaa mitä sinulla on keskittyy vahvemmin siihen kuin että murehtii kaikkea mitä sinulta puuttuu, joka pätee myös kuolemisen jälkeiseen tilaan.
"-No ongelma on juurikin siinä, että miten minä voin uskoa johonkin johon en usko, mikäli tästä ei ole mitään kunnon todisteita?"
Eikö se ole nimenomaan uskon poitti? Luottamus siihen että asiat ovat joillain tavalla siinäki tapauksessa vaikka todisteet kertoisivat toista? Jos vaikka ystäväsi on syytettynä rikokseen mutta uskot sydämesi pohjasta että ystäväsi on lavastettu syylliseksi.
Se riittää vallan hyvin että uskottu asia on nähtävissä mahdollisena.
"-Olen kyllä jutellut lääkärin kanssa säännöllisesti terapiassa, mutta en ole varma oliko kyseessä psykoterapia. No, sieltä ei ainakaan merkitystä löytynyt. Perehdyn aiheeseen, kiitos paljon tiedosta!"
Yleisesti se merkitys elämälle löytyy helpoiten sen kautta että saa kokea kuinka se oma elämä on merkityksellistä muiden ihmisten näkökulmasta, kuinka ihmiset muistavat sinut pitkänkin erossaolon jälkeen ja haluavat viettää aikaa kanssasi. Ihmiset jotka pysyvät vierelläsi vaikka kuinka suuria virheitä kokisit elämässäsi tekevän. Ja tietysti ylipäänsäkin optimistiseen elämänasenteeseen pyrkiminen auttaa, se että keskittyy enemmän ja mahdollisimman paljon nimenomaan niihin positiivisiin asioihin. Ei siihen mitä merkitystä elämältäsi puuttuu vaan siihen mitä merkitystä sillä on.
Ja kaikista tärkein ohje minkä voin antaa on se että pyri olemaan armollinen itsellesi. Ei sinun tarvitse itseltäsi täydellisyyttä vaatia.
Ihminen on yhteisöllinen ja tarvitsee muita ihmisiä syntymästään aina kuolemaansa saakka. Kannattaisi kuitenkin harkita millaisen yhteisön matkassa kulkee, koska seuraukset saattavat olla erittäin huonotkin, varsinkin jos kyseessä on lapsi tai nuori.
Fundamentalistisia uskonnollisia yhteisöjä en voi suositella kenellekään.
Tietysti fundamentalistien yhteisöllisyys hyödyttää heitä, en nyt oikein ymmärrä että mitä ajat takaa, tässä yhteydessä?
Kristittyjen kuten muslimienkin kulttuurista löytyy kuitenkin äärilaidasta toiseen olevaa ajattelua ja yhteisöllisyyttä. Jopa niin ettei oikeastaan samaksi uskonnoksi voisi tunnistaa. Eiväthän muslimit muuten tappaisi toisiaan vääräuskoisuuden takia.
>>>Ihminen on yhteisöllinen ja tarvitsee muita ihmisiä syntymästään aina kuolemaansa saakka.>>>
Tämä on se syy miksi mietimme mitä maailmassa tapahtuu kuolemamme jälkeen. Jos lajimme olisi erakko luonteeltaan, niin tuskin moista pohtisimme.
>>>Kannattaa muistaa ettei ihminen tule oikeasti kuolleena murehtimaan mitä menetti, siinä vaiheessa kun kuolet, ei asialla oikeasti ole merkitystä joten miksi murehtia asiaa eläessäänkään? Ja tietysti kun elämä on kuitenkin hyvin harvinaislaatuinen mahdollisuus, ei sitä kannata haaskata, vaan olla iloinen ja onnellinen joka hetkestä ja nauttia elämästä.>>>
Samaa mieltä, mutta toteutus elää noin ontuu.
Kannattaa muistaa ettei vaadi itseltään liikoja, tärkeintä on oppia näkemään asioiden positiiiviset piirteet ja yrittää keskittyä niihin. En minäkään osaa asiaa vielä kovin hyvin toteuttaa elämässäni mutta pikkuhiljaa sitä oppii paremmaksi ja asiat tulevat helpommiksi. Tärkeintä on se että jaksaa yrittää kehittää itseään parempaan suuntaan asiassa.
Vastasin siihen myös, ehkä vastaukset oli syy poistoon?
Toisten nimimerkeillä täällä myös kirjoitellaan. Se on kyllä jo kaikille tiedossa, mutta uudet eivät tiedä.
Kuten huomasit elämästäsi Raamatun ja Koraanin opiskelijana, helvetinpelko ja Jumalan pelko eivät tehneet sinua sen ehjemmäksi vaan päinvastoin. Jos joku olisi sinut siitä uskonhypnoosista törkännyt huonompaan suuntaan olisit nyt kuolaava fundis joka lahjoittaa mielellään omaisuutensa "hyvälle tarkoitukselle"(=huijariporukalle).
Jos haluat etsiä uskontoa niin suosittelen ennemmin vaikka Kalevalaa tai jotain Shintolua. Ne ovat suhteellisen turvallisia, vältyt sekoiluilta.
En minä uskontoa koskaan ole kaivannut, ainoastaan sielua ja Jumalaa, joka pitää huolen sielusta. Nyt koko olemassaoloni tuntuu epätoivoiselta pyristelyltä, jossa kukaan ei lopulta ole auttamassa ja tukemassa minua. Lopulta joudun olemaan kasvotusten totuuden kanssa;
Minä kuolen ja kun kuolen, en minä enää muista ketään tai mitään eikä mikään ansaitsemani ole kanssani eikä minua yksinkertaisesti ole.
Etkö ole tai koe olevasi sielu jo nyt?
"En minä uskontoa koskaan ole kaivannut, ainoastaan sielua ja Jumalaa, joka pitää huolen sielusta."
Minusta buddhalaisuus opettaa kaiken tarvittavan siitä miten sielustaan voi itse pitään huolen. Ja tietystikin olen henkilökohtaisesti sitä mieltä korkeampaa huolehtijaa, miksi sen huolehtijan pitäisi olla Jumala?
"Nyt koko olemassaoloni tuntuu epätoivoiselta pyristelyltä, jossa kukaan ei lopulta ole auttamassa ja tukemassa minua"
Olemassaolo on ainutlaatuinen tilaisuus asiohin joihin toista mahdollisuutta ei saa, ajattele kuinka pieni osa oikeasti kaikesta mahdollisesta elämästä saa oikeasti elää. Jo ihan sinun syntymäsi on hyvin epätodennäköinen asia, sinun vanhempasi ei vain täytynyt löytää toisensa vaan heidän piti harjoittaa seksiä tiettyn ajan sisällä että juuri sinä olisit saanut mahdollisuuden syntyä, jonka sinulla oli paljon kilpailijoita ja sinun sijastasi olisi yhtä hyvin syntyä joku muu,
On hyvä keskittyä asioihin ihmisen tasolla eikä murehtia suuremmista asioista, keskittyä omiin tarpeisiin nimenomaan ihmisenä.
Toki se on hankala tilanne kun ihminen jää yksin, vaille muiden ihmisten apua ja tukea, mutta se tarkoittaa yleensä sitä että on aika etsiä uusia, parempia ihmisiä ympärilleen, ne elämän taakat kevenevät melkoisesti kun löytää oikeat ihmiset ympärilleen.
"Minä kuolen ja kun kuolen, en minä enää muista ketään tai mitään eikä mikään ansaitsemani ole kanssani eikä minua yksinkertaisesti ole."
Pelottaako sinua kyseinen ajatus? Pelko asian suhteen on hyvin luonnollista ja kesti aikansa kuin itsekin pääsin sinuiksi tulevan olemassaolemattomuuteni kanssa.
Oleellista on monin tavoin keskittyä siihen mitä jättää jälkeensä, sen sijaan että että mitä menetät. Sinä et ehkä muista ketään tai mitään mutta ihmiset jotka tunsit tulevat kyllä sinut muistamaan ja mitä kaikkea saivat kokea kanssasi. Samoin kaikki ansaitsemasi tuo toivottavasti jatkossa iloa jollekin muulle.
Ja et sinä täysin olemattomaksi muutu vaikka aktiivinen olemassaolosi loppuukin, kaikki mitä elämäsi aikana olet tehnyt tulee vaikuttamaan jatkossakin ja pieniä paloja sinusta tulee jatkamaan elämäänsä muissa ihmisissä, vielä kauan sen jälkeenkin kun sinut on jo unohdettu.
>>>Pelottaako sinua kyseinen ajatus? Pelko asian suhteen on hyvin luonnollista ja kesti aikansa kuin itsekin pääsin sinuiksi tulevan olemassaolemattomuuteni kanssa.
Oleellista on monin tavoin keskittyä siihen mitä jättää jälkeensä, sen sijaan että että mitä menetät. Sinä et ehkä muista ketään tai mitään mutta ihmiset jotka tunsit tulevat kyllä sinut muistamaan ja mitä kaikkea saivat kokea kanssasi. Samoin kaikki ansaitsemasi tuo toivottavasti jatkossa iloa jollekin muulle.
Ja et sinä täysin olemattomaksi muutu vaikka aktiivinen olemassaolosi loppuukin, kaikki mitä elämäsi aikana olet tehnyt tulee vaikuttamaan jatkossakin ja pieniä paloja sinusta tulee jatkamaan elämäänsä muissa ihmisissä, vielä kauan sen jälkeenkin kun sinut on jo unohdettu.>>>
Mutta se mitä jälkeensä jättää on varmaan maksimissaan tuhansia vuosia. Ei henkilökohtaisesti muuta ahdistustani.
Tajuttomuuden olotilaa pitäisin lähellä kuoleman olotilaa. Ei pahaa sanottavaa, eikä pelättävää. Jos olemattomuus on sellaista, niin mitä väliä muistaako kukaan ja minkälaisen perinnön jättää jälkeensä, kun kaikki muutkin palautuu tai päätyy lopulta samaan olemattomuuden tilaan.
Sinulla on erittäin tärkeä pointti. Jos ihmiskunta tuijottaisi vähemmän siihen omaan napaansa ja ajattelisi joskus että mitä tänne jää heidän jälkeensä, maailma voisi olla parempi paikka.
Syy miksi välitämme toisistamme löytyy evoluutiosta. Kuoleman ylittävä osuus selittyy sillä myös. Mitään universaalia välittämistä ei ole havaittavissa. Eläinlajien keskenkin sympatia on mitä on... Jos en välitä sinusta eläessäni, niin en välitä kuolleenanikaan, varsinkin koska kohtalosi on tuleva olemaan sama olemattomuus kuin minullakin.
Siis, en minnäkään usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään. Mutta saahan sitä aina toivoa että ihmiskunta joskus kehittyisi sille tasolle että asiat nähtäisiin muustkin kuin siitä omasta, ahtaasta vinkkelistä. SAe voisi vähentää kaikenlaista turhaa tappelua.
"Mutta se mitä jälkeensä jättää on varmaan maksimissaan tuhansia vuosia. Ei henkilökohtaisesti muuta ahdistustani."
Mutta miksi sen pitäisi kestääkään yhtään sen kauempaa? Eikö tuo tuhat vuottakin ole jo aika hyvin? Ja totuus on se että ihminen jättää jälkensä historiaan aina, jo pelkkä ihmisen olemassaolo on asia joka vaikuttaa tulevaisuuteen, Fyysisen todellisuuden perusominaisuuksiin kuuluu että pelkkä olemassaolo jättää aina jälkensä ja nuo jäljet vaikuttavat maailman ääriin asti.
Ostat lapselle hienon heijastimen jota lapsi haluaa pitää, tämä voi pelastaa lapsen hengen, ostat lapselle heijastimen josta lapsi ei pidä, tämä ei pidä sitä ja jää auton alle, jokaisella valinnallamme on paljon merkitystä ja vaikka opetamme toiselle ihmiselle jotain, tuo opetus voi helposti siirtyä sukupolvelta toiselle vaikka kuinka pitkälle ja jokainen sukupolvi mahdollisesti vielä levittää samaa opetusta myös ympärilleen.
Pieninkin tekomme voi vaikuttaa miljardien ihmisten elämään tavalla tai toisella vaikka olisimme jo kuinka monta sukupolvea olleet poissa elävien kirjoista.
"Tajuttomuuden olotilaa pitäisin lähellä kuoleman olotilaa. Ei pahaa sanottavaa, eikä pelättävää. Jos olemattomuus on sellaista, niin mitä väliä muistaako kukaan ja minkälaisen perinnön jättää jälkeensä, kun kaikki muutkin palautuu tai päätyy lopulta samaan olemattomuuden tilaan"
Pointti onkin se miten käsitellä kuolemaansa eläessään ja tietysti varmistaa että kuoleman hetkellä voisi olla mahdollisimman tyytyväinen elämäänsä. Mitä vähemmän se kuolema pelottaa ja tyytyväisempi voi elämäänsä olla, sitä helpompi se kuolema on myös kohdata.
>>>Mutta miksi sen pitäisi kestääkään yhtään sen kauempaa? Eikö tuo tuhat vuottakin ole jo aika hyvin? Ja totuus on se että ihminen jättää jälkensä historiaan aina, jo pelkkä ihmisen olemassaolo on asia joka vaikuttaa tulevaisuuteen, Fyysisen todellisuuden perusominaisuuksiin kuuluu että pelkkä olemassaolo jättää aina jälkensä ja nuo jäljet vaikuttavat maailman ääriin asti.>>>
Sillä ei ole merkitystä mitä jälkeensä jättää ja kuinka pitkään ajallisesti.
Kaikki on myös johtanut tähän hetkeen ja tuoreimpaan ajatukseemme asti siitä syystä, että näin on tapahtunut. Emme käsittääkseni vaikuta mihinkään, koska kaikki on seurausta jostain mihin emme voineet vaikuttaa.
>>>Ostat lapselle hienon heijastimen jota lapsi haluaa pitää, tämä voi pelastaa lapsen hengen, ostat lapselle heijastimen josta lapsi ei pidä, tämä ei pidä sitä ja jää auton alle, jokaisella valinnallamme on paljon merkitystä ja vaikka opetamme toiselle ihmiselle jotain, tuo opetus voi helposti siirtyä sukupolvelta toiselle vaikka kuinka pitkälle ja jokainen sukupolvi mahdollisesti vielä levittää samaa opetusta myös ympärilleen.>>>
Merkitys puuttuu. Rinnastat tuossa itsesi muihin yksilöihin, mikä sinänsä on totta jäkälänkin suhteen, mutta miellän itseni täksi tietoisuudeksi, mikä ei välitä mistään mitään ollessaan pois päältä.
>>>Pieninkin tekomme voi vaikuttaa miljardien ihmisten elämään tavalla tai toisella vaikka olisimme jo kuinka monta sukupolvea olleet poissa elävien kirjoista.>>>
Mitä sitten...
>>>Pointti onkin se miten käsitellä kuolemaansa eläessään ja tietysti varmistaa että kuoleman hetkellä voisi olla mahdollisimman tyytyväinen elämäänsä. Mitä vähemmän se kuolema pelottaa ja tyytyväisempi voi elämäänsä olla, sitä helpompi se kuolema on myös kohdata.>>>
Käsittely on tosiaan hankalaa. Hengissä olevat ovat elossa olon kannalla :)
"Minusta buddhalaisuus opettaa kaiken tarvittavan siitä miten sielustaan voi itse pitään huolen. Ja tietystikin olen henkilökohtaisesti sitä mieltä korkeampaa huolehtijaa, miksi sen huolehtijan pitäisi olla Jumala?"
--Olen perehtynyt buddhalaisuuteen. Ihan kiva uskonto, eipä siinä mitään.
Ja ei huolehtijan tarvitse olla Jumala, mutta kuka muu kuin Jumala voisi huolehtia sielusta (jonka olemassaoloon en tosin edes usko) yhtä hyvin kuin Jumala?
"Olemassaolo on ainutlaatuinen tilaisuus asiohin joihin toista mahdollisuutta ei saa, ajattele kuinka pieni osa oikeasti kaikesta mahdollisesta elämästä saa oikeasti elää. Jo ihan sinun syntymäsi on hyvin epätodennäköinen asia, sinun vanhempasi ei vain täytynyt löytää toisensa vaan heidän piti harjoittaa seksiä tiettyn ajan sisällä että juuri sinä olisit saanut mahdollisuuden syntyä, jonka sinulla oli paljon kilpailijoita ja sinun sijastasi olisi yhtä hyvin syntyä joku muu"
--Kiitos, että yrität auttaa mutta tuossa ei ole yhtään mitään lohduttavaa.
"On hyvä keskittyä asioihin ihmisen tasolla eikä murehtia suuremmista asioista, keskittyä omiin tarpeisiin nimenomaan ihmisenä."
--Kuka kykenee, kuka ei...
"Toki se on hankala tilanne kun ihminen jää yksin, vaille muiden ihmisten apua ja tukea, mutta se tarkoittaa yleensä sitä että on aika etsiä uusia, parempia ihmisiä ympärilleen, ne elämän taakat kevenevät melkoisesti kun löytää oikeat ihmiset ympärilleen."
--Mutta ne eivät valitettavasti poista ongelmaa. Auttavat sulkemaan silmät ja korvat, mutteivat tee mitään perimmäiselle merkityksettömyydelle.
"Pelottaako sinua kyseinen ajatus? Pelko asian suhteen on hyvin luonnollista ja kesti aikansa kuin itsekin pääsin sinuiksi tulevan olemassaolemattomuuteni kanssa."
--Pelottaa, kuvottaa, ahdistaa, surettaa ja vituttaa. Helvetti/helvettiin verrattava loppu on kauheampi kuin olemattomuus, mutta muuta olemattomuutta kauheampaa en keksi.
"Oleellista on monin tavoin keskittyä siihen mitä jättää jälkeensä, sen sijaan että että mitä menetät. Sinä et ehkä muista ketään tai mitään mutta ihmiset jotka tunsit tulevat kyllä sinut muistamaan ja mitä kaikkea saivat kokea kanssasi. Samoin kaikki ansaitsemasi tuo toivottavasti jatkossa iloa jollekin muulle."
--Kyllähän se on kivaa jos oma elämä auttaa muita, mutta 1) Kuinka paljon kykenen auttamaan muita ja koenko sen itseni kituuttamisen vastaavan siitä syntyvän avun suuruutta 2) Tämä ei lohduta minun olemistani lainkaan. On kivaa, että muut hyötyvät, mutta ei se minua lohduta ja pian nuo muutkin ovat kuolleet.
"Ja et sinä täysin olemattomaksi muutu vaikka aktiivinen olemassaolosi loppuukin, kaikki mitä elämäsi aikana olet tehnyt tulee vaikuttamaan jatkossakin ja pieniä paloja sinusta tulee jatkamaan elämäänsä muissa ihmisissä, vielä kauan sen jälkeenkin kun sinut on jo unohdettu."
--Ihan kaunis ajatus, mutta ei ole koskaan napannut minuun.
Olet kiva ja kiltti kun jaksat kuluttaa aikaasi netissä tälläiseen, mutta turha käyttää noin paljon energiaa kun et kykene kuitenkaan lohduttamaan näillä tuhanteen kertaan kuulluilla jutuilla.
Kuka sen ahdistuksen jumalasta ja sielusta on sinuun iskenyt? Olisit voinut olla onnellinen jos ei joku uskonnon opettaja tai kummi olisi sinua masennukseen ohjannut.
Varmaankin oma alitajuntani.
Perheessäni ei kukaan ole uskonnollinen, suvussani ei ole yhtäkään uskonnollista, tuttavapiirissäni ei ole yhtäkään syvästi uskonnollista (on ollut muutamia muslimi- ja kristittykavereita elämän aikana, mutta uskonto ei tullut muulla tavalla esille kuin siten, ettei muslimi syönyt porsasta), en kuulu kirkkoon, en ole ollut pyhäkoulussa...
Päädyin itse etsimään Jumalaa ilman (ainakaan mitään sen kummempia) ulkopuolisia kimmokkeita.
Täällä poistetaan kaikki väärät mielipiteet. Opettele oikeat mielipiteet ja kaikki voivat olla kanssasi samaa mieltä ja nyökyttää päätään onnellisena. Väärät mielipiteet tuovat kielteisyyttä ateismien elämään. Olethan varmaan huomannut kuinka ateistit vaativat kaikkia olemaan kanssaan samaa mieltä eivätkä hyväksy toisinajattelijoita?
Ateisteissa on eri luokkia kuten hyysäri-ateisti, mamu-ateisti homo-ateisti tai joku muu glbthlbtjakjdf whatever -ateisti, mutta he kaikki ovat asioista samaa mieltä eivätkä hyväksy toisinajattelijoita. Sitten kutsuvat itseään liberaaliksi, kun ovat niin suvaitsemattomia.
Miten ateistit sitten eroavat kristityistä? Paitsi että ateisti ei usko jumalaan.
Teistinä et saa mitään tarkoitusta elämääsi. Lopeta väärässä leirissä oleminen ja tartu kiinni vain totuuteen, Kristinusko's ei ole sitä ollut koskaan. Kaikkivoipa Jumala joka salli WTC:n ja sodat. Jeesus on Itse Saatana.