Jukka-Pekka Lehikoisen näky 16.9.1998
Aamupäivällä olin pitkälläni, kun hengen silmiin piirtyi kuva erilaisista öljylampuista. Oli erikokoisia ja näköisiä. Käyttötarkoituksiltaan täysin erilaisia ja toiminnaltaan erilaisia. Yhteistä näillä lampuilla oli, että palaakseen ne tarvitsivat öljyä ja ja liekin suojaksi lasin.
Siinä alkoi erottua kaksi selvästi toisistaan erilaista lamppuryhmää. Oli suuria ja korkeita lamppuja. Kun ne lamput paloivat, ne pitivät kohinaa koko ajan. Sitten se toinen ryhmä oli pieniä ja hentoisia lamppuja. Ne paloivat ihan ääneti. Lamppuihin alkoi tulla elämää. Ne rupesivat liikkumaan. Isot kohisevat lamput menivät edellä ja näyttivät suuntaa, koko ajan kohisivat. Pienet hentoiset lamput tulivat perässä ihan hiljaa.
Joskus pieni lamppu äännähti, siitä heti iso kohiseva lamppu niistämään pientä lamppua. Jos ääntely kumminkin jatkui, niistettiin uudestaan lujemmalla otteella. Jos sekään ei auttanut, vaan pienen lampun ääntely jatkui, tuskastui iso kohiseva lamppu ja heitti rievun pienen lampun päälle ja sanoi: ”Sammuthan nyt ainakin siitä ääntelemästä."
Iso kohiseva lamppu ei ottanutkaan huomioon suojalasia sen liekin ympärillä ja että lasi oli vielä kuuma. Riepu syttyi palamaan ja tippuessaan palavana alas se sytytti muut palamattomat rievut siellä maassa palamaan. Siitä tuli oikein iso tulimeri.
Näin se on meidänkin herätyksen tila. Se syttyy sieltä suunnalta ja tavalla, jota vähiten osataan ajatella. Pienten hentoisten lamppujen suunnalta, kun hiljaiset ja nöyrät sisaret ja veljet äännähtävät, kun ei kaikki oikein pala hyvin. On jotakin, joka seurakunnassa saa aikaan erimielisyyttä, siitä ne pienet lamput ääntelevät. Rukoilevat ääneen.
Isot kohisevat lamput, johtajat, vanhemmisto, väkevät evankelistat tai vuosikymmenien rutinoimat uraantuneet sisaret ja veljet eivät oikein pidä, että nuori juuri uskoon tullut uskova saa Pyhän Hengen aikaansaamia rukoustuulahduksia tai jopa profetioita seurakunnan tilaisuuksissa. Kielletään tai jopa estetään heitä niitä tuomasta seurakunnassa esille. Se on sitä niistämistä.
Jos nämä hiljentämistoimet eivät auta, vaan sanomat ja rukoukset yhä väkevöityvät ja lisääntyvät, niin isot kohisevat lamput yrittävät löytää jotain syntiä näiden nuorien sisarien ja veljien uskonvaelluksesta tai pahemmin puhua perättömiä selän takana.
Pienten hentoisten lamput ovat jo saaneet kokea kärsimystä ja olla kovassa Jumalan koettelemuksessa. Rievun heittäminen päälle koettelee, onko todellista halua tehdä sitä työtä Jumalan valtakunnassa, jonka Jeesus on heille viitoittanut. Veren suoja, lasi, on niin vahva ympärillä, etteivät ympäriltä tulevat vihollisen hyökäykset ja syytökset mene läpi, vaan palaen ne tippuvat alas. Se jopa näkyy. Ne asiat jopa palavat ja puhdistuvat Jeesuksen veren voimasta.
Tapahtuu jopa ihmetekoja näiden hentoisten ja mitättömien (ihmisen näkökannalta) veljien ja sisarten kautta. Kun synti (kiljuva jalopeura joka kiertää ympäri etsien kenen saisi niellä) on torjuttu ja toteen näytetty perkeleen juoneksi, sytyttää se muutkin synnin tottumuksien orjat palaamaan Jeesuksen luo, Pyhän Hengen vaikuttamana. Tulimeri palaa Hengen voimassa ja tekee työtä hiljaisten ja nöyrien kautta, jotka eivät itseään mainosta tai muutenkaan tuo esille.
"Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli." Jes. 64:6.
"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä." 1. Piet.5:8.
http://www.jouko-piho.fi/211357862
Aamupäivällä olin pitkälläni, kun hengen silmiin piirtyi kuva erilaisista öljylampuista. Oli erikokoisia ja näköisiä. Käyttötarkoituksiltaan täysin erilaisia ja toiminnaltaan erilaisia. Yhteistä näillä lampuilla oli, että palaakseen ne tarvitsivat öljyä ja ja liekin suojaksi lasin.
Siinä alkoi erottua kaksi selvästi toisistaan erilaista lamppuryhmää. Oli suuria ja korkeita lamppuja. Kun ne lamput paloivat, ne pitivät kohinaa koko ajan. Sitten se toinen ryhmä oli pieniä ja hentoisia lamppuja. Ne paloivat ihan ääneti. Lamppuihin alkoi tulla elämää. Ne rupesivat liikkumaan. Isot kohisevat lamput menivät edellä ja näyttivät suuntaa, koko ajan kohisivat. Pienet hentoiset lamput tulivat perässä ihan hiljaa.
Joskus pieni lamppu äännähti, siitä heti iso kohiseva lamppu niistämään pientä lamppua. Jos ääntely kumminkin jatkui, niistettiin uudestaan lujemmalla otteella. Jos sekään ei auttanut, vaan pienen lampun ääntely jatkui, tuskastui iso kohiseva lamppu ja heitti rievun pienen lampun päälle ja sanoi: ”Sammuthan nyt ainakin siitä ääntelemästä."
Iso kohiseva lamppu ei ottanutkaan huomioon suojalasia sen liekin ympärillä ja että lasi oli vielä kuuma. Riepu syttyi palamaan ja tippuessaan palavana alas se sytytti muut palamattomat rievut siellä maassa palamaan. Siitä tuli oikein iso tulimeri.
Näin se on meidänkin herätyksen tila. Se syttyy sieltä suunnalta ja tavalla, jota vähiten osataan ajatella. Pienten hentoisten lamppujen suunnalta, kun hiljaiset ja nöyrät sisaret ja veljet äännähtävät, kun ei kaikki oikein pala hyvin. On jotakin, joka seurakunnassa saa aikaan erimielisyyttä, siitä ne pienet lamput ääntelevät. Rukoilevat ääneen.
Isot kohisevat lamput, johtajat, vanhemmisto, väkevät evankelistat tai vuosikymmenien rutinoimat uraantuneet sisaret ja veljet eivät oikein pidä, että nuori juuri uskoon tullut uskova saa Pyhän Hengen aikaansaamia rukoustuulahduksia tai jopa profetioita seurakunnan tilaisuuksissa. Kielletään tai jopa estetään heitä niitä tuomasta seurakunnassa esille. Se on sitä niistämistä.
Jos nämä hiljentämistoimet eivät auta, vaan sanomat ja rukoukset yhä väkevöityvät ja lisääntyvät, niin isot kohisevat lamput yrittävät löytää jotain syntiä näiden nuorien sisarien ja veljien uskonvaelluksesta tai pahemmin puhua perättömiä selän takana.
Pienten hentoisten lamput ovat jo saaneet kokea kärsimystä ja olla kovassa Jumalan koettelemuksessa. Rievun heittäminen päälle koettelee, onko todellista halua tehdä sitä työtä Jumalan valtakunnassa, jonka Jeesus on heille viitoittanut. Veren suoja, lasi, on niin vahva ympärillä, etteivät ympäriltä tulevat vihollisen hyökäykset ja syytökset mene läpi, vaan palaen ne tippuvat alas. Se jopa näkyy. Ne asiat jopa palavat ja puhdistuvat Jeesuksen veren voimasta.
Tapahtuu jopa ihmetekoja näiden hentoisten ja mitättömien (ihmisen näkökannalta) veljien ja sisarten kautta. Kun synti (kiljuva jalopeura joka kiertää ympäri etsien kenen saisi niellä) on torjuttu ja toteen näytetty perkeleen juoneksi, sytyttää se muutkin synnin tottumuksien orjat palaamaan Jeesuksen luo, Pyhän Hengen vaikuttamana. Tulimeri palaa Hengen voimassa ja tekee työtä hiljaisten ja nöyrien kautta, jotka eivät itseään mainosta tai muutenkaan tuo esille.
"Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli." Jes. 64:6.
"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä." 1. Piet.5:8.
http://www.jouko-piho.fi/211357862
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.