Olen itse (kai) määritelmältäni ateisti - eli ei-jumaluskoinen. Olen ollut sitä 6-vuotiaasta asti. Sen ikäisenä päivähoitotäti luki meille raamattua ja minä kyselin (kiusaantuneelta) äidiltäni, että mistä varmasti tiedämme Jumalan olevan olemassa? No nyt olen 33 vuotias ja olen elämän eri vaiheissa aina yrittänyt ymmärtää Jumaluskoisia ihmisiä ja hakea vakuuttavaa perustelua sille, miksi Jumala olisi olemassa. Olen kai luonnontieteilijä niin pohjamutiani myöden, että olen aina tahtonut ymmärtää miksi ja mistä tiedämme -kysymyksiin vastauksia. Siksi kaikki yritykseni uskoa Jumalaan tai mihinkään korkeampaan voimaan ovat aina karahtaneet suoraan kiville.
Erityisesti jokaiselle, joka uskoo johonkin korkeampaan voimaan, haluaisin esittää kysymyksen: mikä saa sinut uskomaan? Mikä yksittäinen kokemus tai tieto on saanut sinut vakuuttumaan Jumalan tms. Olemassaolosta? Kysymykseni on vilpitön, (ei mikään kiusajuttu, joita täällä kai välillä myös on).
Kerro oma tarinasi, jos voit auttaa ymmärtämään!
Kiitos! :)
Erityisesti jokaiselle, joka uskoo johonkin korkeampaan voimaan, haluaisin esittää kysymyksen: mikä saa sinut uskomaan? Mikä yksittäinen kokemus tai tieto on saanut sinut vakuuttumaan Jumalan tms. Olemassaolosta? Kysymykseni on vilpitön, (ei mikään kiusajuttu, joita täällä kai välillä myös on).
Kerro oma tarinasi, jos voit auttaa ymmärtämään!
Kiitos! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi miten sääli,ettei kukaan ole vaivautunut vastaamaan mitään! Onhan toki niinkin,että vastauksia tähän kysymykseen löytää hyvin helposti uskovaisten ylläpitämiltä keskustelufoorumeilta ja näistä ketjuistakin. Omalta osaltani en voisi antaa mitään kovin erityistä ja vakuuttavaa todistusta:se oli minun henkilökohtainen etsintäni ja hyppyni tuntemattomaan ja se toimi-jonkin aikaa ainakin:) Se,mihin uskoontulo todella vaikutti minussa henkilökohtaisesti,oli se,että kerrankin elämässäni koin konkreettisesti,että joku(tässätapauksessa siis Jeesus)todella rakastaa minua ja että minun olemassaolollani on jollekulle jotakin todellista merkitystä. Siihen ei sisältynyt mitään pakkoja eikä helvetinpelkoja,vaan sain vain uskoa Jumalan antaneen kaikki,aivan kaikki pahat tekoni anteeksi,nekin,joita en tiennyt tehneeni ja sain tilalle puhtaan omantunnon,aivan fantastisen olon-kuin olisin syntynyt uudelleen :) ja sitähän se siis olikin,raamatussa kerrotaan enemmän. Ja ensimmäisen kerran vuosiin uskonratkaisun tehtyäni sain nukkua kuin pieni lapsi :) Olin vain täydellisen turvassa-kaikelta.