On suorastaan tuskallista lukea luterilaisia ja muitaki tämän ajan uskovia, jota uskovat, että ihminen voi elää syntistä elämää ja olla hyvä uskovainen, ja että ihmisen ei edes kuulu päästä eroon synnin teostaan kokonaan, vaikka voimme lukea Kirjoituksista, että synin palkkana on kuolema.
Älkää siis tehkö syntiä, älkääkä uskoko valhetta, että te ette voi päästä synneistänne, sillä se on aikamme luopumus, joka niin puhuu, ei Kristus.
Älkää siis tehkö syntiä, älkääkä uskoko valhetta, että te ette voi päästä synneistänne, sillä se on aikamme luopumus, joka niin puhuu, ei Kristus.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen tästä samaa mieltä. Synti on hyljättävä. Ja jos vielä sen jälkeen syyllistyy syntiin, se täytyy tunnustaa ja taas hyljätä. Jumala antaa kyllä anteeksi sellaisen synnin, jota ihminen vilpittömästi pyytää anteeksi.
Se joka palaa aina syntiin ei vaella totuudessa, vaan valheessa, eikä siksi pääse synneistään eroon, koska on mielistynyt niihin.
Älkää paltko synteihinne, tai muuten teihin käy tämä tosi sananlasku, " Koira palaa oksennukselleen ja pesty sika rypee."
Älkää olko sn kaltaisa, vaan käykää todellinen jalo kipa pois synnin orjuudesta, jossa te nyt elätte.
Amen!
Et ole ymmärtänyt miten luterilainen kristinusko haara ja missä tilanteessa se on muodostunut. Katolinen kirkko oli alennustilassa ja siinä pelkästään peloteltiin helvetillä. Sen lisäksi Lutherilta itseltään ei jäänyt mikään huomaamatta. Esim. NeitsytÖljy sanoo: jota ihminen vilpittömästi pyytää anteeksi. Luther käsitti, että vaikka hän kuvitteli pyytävänsä vilpittömästi anteeksi, ei hän itse asiassa ei pyytänyt vilpittömästi anteeksi. Hän oli kuin jonkinlaisessa kirkkaassa valossa, jossa näki kaikki syntinsä ja valheellisuutensa. Tästä luterilaisuus on siis syntynyt. Alussa varmaan synnillä tarkoitettiinkin jotain muuta ja se selvästi näkyy vanhemmissa kirkoissa, joihin siksi on jäänyt ns. synergismi, jossa ihminen itse yhdessä Jumalan kanssa ottaa aktiivisesti osaa parannukseensa ja pelastukseensa. 1500-luvulla kuitenkin oltiin jo kehitytty sille asteelle, jolloin Lutherin silmiltä ei jäänyt mikään näkemättä, joten hän tajusi ihmisen ainaisen valheellisuuden ja täydellisen syntisyyden Jumalan edessä kaikesta muka vilpittömyydestä huolimatta. Hän oli siis paljon itsetutkija, eikä hänen ollut helppo pettää itseään. (Saattoi olla, että Lutherilla oli ns. Aspergerin syndrooma, hehän eivät kykene valehtelemaan, vaikka hänellä olikin valtavan korkea ÄO. Tästä syystä hän ilmeisesti käytti myös sangen suorasukaista kieltä ja sen ajan mukaan toisinaan hieman karkeata kieltä.) Kuitenkin hän siis tämän hengellisen ahaa-elämyksen ja sen syntynä on oppimme syntinen ja vanhurskas samaan aikaan. Se ei tarkoita, että pyrkisimme syntiin, mutta se jättää varsinaisen suuren pelastuksen Jumalalle siksi, että teoillamme emme voi koskaan täyttää lakia täydellisesti. Väärinkäsitykset tulevat aina siitä, kun luullaan, että yleensä luterilaiset elävät huolettomasti synnissä. Meitähän on iso kirkko, joten meitä on tosi moneen junaan, ja kuka missäkin tekee parannusta. Itse asiassa luterilaisuudessa Pyhä Henki valottaa syntisyyttä enemmän ja näin ollen matkalla, ihminen käsittää olevansa yhä enemmän Jumalan teon varassa ja Jumalan armon varassa. Hänestä ei siis tule niin helposti omavanhurskasta, johon ihminen aina pyrkii. Sitä sitten en tiedä, kenelle kuvittelette puhuvanne, kun puhutte ns. luterilaiselle kristitylle. Isot kirkot ja niiden laumat ovat sangen suuret, joten ilmeisesti tarkoitatte jotakuta nimellisesti kristittyä, jota sitten kuvittelette luterilaiseksi. Todellisen luterilaisuuden ongelma on paremminkin eräänlainen melkeinpä vahingossa puritaanisuuden puolelle heilahtaminen, sillä juuri tuon saman ankaruuden vuoksi, mikä Lutherillakin ja oikeastaan armottoman rehellisyyden vuoksi, Luther juuri sai lopultakin Jumalalta ahaa-elämyksen, monien taisteluiden jälkeen, pelastumisesta Kristuksen avulla. Sanoihan Kristus Paavalillekin: Minun armoni riittää sinulle. Tämä täytyykin tehdä, sillä jos Jumala tekisi meistä synnittömiä, meistä tulisi ylpeitä ja kuvittelesimme jälleen synnittömyyden tulleen itseemme omasta voimastamme.
Eli oikeastaan summa summarun: Jumala on kaiketi perustanut luterilaisuuden perfektionisteille, joita ei missään nimessä saisi millään muulla keinolla uskomaan pelastumiseensa, ja joilta mikään saasta itsessä ei jää huomaamatta...
Mutta luterlaisuus onkin ainoa todella puhdas monergistinen kristinuskon muoto. Ja sen lisäksihän se antaa kaikkein suurimman arvon Jeesuksen ristintyölle ja ylösnousemukselle, eli ei kiellä sitä voimaa, evankeliumin voimaa ja Jumalan täydellistä pelastustyötä, johon ihminen ei lopulta voi lisätä mitään. Nyt teot tehdään siksi, että ne kumpuavat uskosta ja ilosta, eikä että valheellisesti yritetään miellyttää Jumalaa/kenties jotakuta henkilöä, joka sanoo, mikä on syntiä ja mikä ei ja sattuu olemaan seurakunnan johdossa ja saanut vallan siellä.
Mutta siinä Jumala teki viisaasti että antoi luterilaisuuden vain harvoille, sillä aika monet ymmärtävät sen väärin. Tosiaan, on siis porukkaa, joka luulee vapauteen vapautti meidät, kunnolla pelllossa elämään ja syntiä tekemään....
Ja tietysti, täytyihän Jumalan sitten valmistaa kaikkien ristinryöväriraasujenkin ja elämänsä mokanneiden pelastaminen.
Iljettäviä lahkoja te olette, ettekä mitään muuta.
Turha minulle on yrittää syöttää tuota, sillä olen kyllä tehnyt omat läksyni.
Lutrilaisuus siunaa huirintekoja, eli uudelleen avioitumista, ja se on kaukana sinun perfektionimsitäsi.
Vanhoilislestadiolaiset ovat jokin outo kultti, jotka uskovat olevansa esikoisia, vaikka selvin sanoin Raamatussa sanotaan, että esikoiset ovat Isarelin alkuperäis kansoista. Ja jos he eivät selviä sanoja ymmärrä, niin metin ihmeessä he ymmärtäväisivät mitään muutakaan?
Eksytystä ja iljettävää lahko tomintaa on teidän seurakuntanne täynnään.
Sinustapa muuttui yhtäkkiä kärttyinen, kun joku alkoikin saarnaamaan sinulle. Ja se tapahtui katolilaisuus-palstalla.
Sitä ennen olet ollut tekolipevä, mutta muita veljiä ja sisaria "rakkaudellisesti" varoittava. On hyvä, että lopultakin jätit tuon tekopyhän lipevyyyden.
Mitä kuuluu 100 000 lest.ryhmä tähän. Ei heidän oppinsa ole varsinaisesti ihan käsittääkseni luterilainen, vaikka tähän kirkkoon kuuluvatkin?
Puhuin nyt tässä varsinaisesta luterilaisuudesta. Luterilaisuuteen ei kuulu voimakas eksklusiivisuus, mikä juuri on lahkon merkki. Sinulla näyttää olevan tuollainen voimakas eksklusiivisuus.
Kyl ne ovat uskovaisetkin kuolleet kaikki aikanaan. Vissiin olivat synnintekijöitä hyökin. Lähden jatkamaan syntistä elämääni, kun syntä on niin mukava tehdä.
Niin aloittaja taitaa olla jehovantodistaja tai johonkin outoon porukkaan kuuluja. Mutta luulisin jopa hänen tarkoittavan kuolemalla hengellistä kuolemaa, ei niinkään sitä meidän kaikkien fyysistä kuolemaa.
Siis kun sanotaan, että synnin palkka kuolema, ei tarkoiteta, että kun tänään teet syntiä (kuten me kaikki jossain kohdin, me kristitytkin) seuraavana päivänä sitten fyysisesti kuolet. Oletteko muuten te kauiammas vieraantuneet ajatelleet mennä ihan tutustumaan näihin asioihin, ettei vain heitellä tällaisia hassuja kommentteja? Niistä paistaa vain tietämättömyys yleensäkin kristinuskosta ja sen käsitteistä. Lisäksi varmaan luulit aloittajaa luterilaisen kirkon kristityksi. (Ja huomenna olet sen vuoksi päättänyt erota kirkosta. Heh.) Hän on vain sellainen yksittäinen jonkin pikkuporukan saarnaaja, joka haluaa käydä saarnaamassa kristityille parannusta kaikilla mahd. palstoilla eikä yleensä hyväksy mitään näistä vanhoista kirkoistakaan ja luulee omaavansa jonkinlaisen totuuden, joka hänen täytyy välittää muille. Heitä esiintyy näillä palstoilla, mutta he eivät ole millään muotoa koko kristikunnan kuva. Koska he kirjoittelevat kuitenkin innokkaasti näillä, tästä muodostuu hieman erikoinen kuva, jos ei ole mitään varsinaista kosketusta kristittyihin. Usein he karkottavatkin kaikki muut kirjoittajat palstoilta, sillä vaikka heitä on vähän, he ovat tosi ahkeria kirjoittajia.
Tosin tästäkin voi saada mielenkiiintoisen keskustelunaiheen, fyysistäkin kuolemaa toki tarkoitettiin käsittääkseni, vaikka se ei tullutkaan heti, mutta pahin oli tietenkin hengellinen kuolema. Hengellinen kuolema tarkoittaa, kun ruumiisikin kuolee, henkesikin on kuollut.
Minä olen Kristuksen todistaja ja väitteeni voi jokainen tutkia itse Raamatusta, jos totuus teitä kiinnostaa, eikä valheet, kute tänään on tilanne, joten älä minua mihinkään outoon porukkaan laita, jos seuraan annettuja ohjeita, enkä sepitä omiani, kuten te teette.
Ja se on kyllä nyky maailman krstillisten menoa normaaleimmillaan, että vähät välitetään Raamatun sanasta, ja omia sääntöjä laaditaan tilalle, ja outoja ovat ne, jotka pysyvät totuudes sanssa.
Ei ihme, että Herramme kerrotaan sanoneen, että kun Ihmisen poika tulee, niin löytäneekö hän yhtään uskoa täältä? sillä kun tätä päivää katsomme totuudellisesti, niin voimme nähdä hyvin pitkälle vain ukostaluopuneita
Nyky meno on kerrassaan huonoa katseltavaa maailmassa.
Pysykää Raamatun kirjoituksissa, jotta ette eksy elävästä Jumalasta.
Ja sillä kuolemalla minä tarkoitan, että lopulta toiset lähtevät elämää, ja toiset kuolemaan, sen mukaan mitä kukin teoillaan ansaitsee.
Jumala tuomitsee kansat vanhurskaasti.
Kirkkoon en ole kuulunut kolmeenkymmeneen vuoteen. Tämä ns. sielun kuolemahan on kauhea pettymys, mie kun odottelin grillibileitä Saatanan kanssa.
Ota näistä selvää, välillä polttavat noitia, hyljeksivät homoja, uhkailevat ikuisella kadotuksella ja sit joku vetää hihasta kuolemakortin.
Mitäs muuten sanot, jos kuoltuasi kohtaatkin muhammadin ja allahin? Sori jätkät, oli ne viestit niin epäselviä ja liian vähän todisteita?
Tämä on tilanne kaikkien jumalien kohdalla, mitään näyttöähän niistä ei ole. Pelkkiä tarinoita.
Hengellinen kuolema tarkoittaa siis: vaikka ruumis olisikin elävä, ei ole kontaktia Luojaansa. Tämän kontaktin ihminen voi taas perustaa , tai paremminkin Jumala on perustanut sen, antamalla Poikansa meidän puolestamme, ja näin ollen voimme rukoilla Häntä jne. Muuten ei olisi mitään asiaa Korkeimmalle, vaan olisi vihaa uhkuva Jumala, joka karkottaisi meidät luotaan. Jumala siis näkee meidät ikään kuin olisimme Kristus ja eläneet kuin hän maan päällä synnittömänä. Saamme ottaa siis Kristuksen vanhurskauden itsellemme. Yleensä tappelua tuleekin sitten siitä, että olemmeko vielä syntisiä, en tiedä kuuluuko aloittaja niihin, jotka kuvittelevat, että hänestä on nyt kaikki synti poistunut, vaikka hän on saarnannut täällä ja kun hänelle joku saarnasi, hänestä tuli hetkessä lipevästä mielistelijästä rakkauden puhujasta, vihaa ja halveksuntaa uhkuva ihminen. Hänen lankeemuksensa kaikki näkevät paitsi hän itse.
Muut ovat usein kärsivällisesti hillinneet itsensä, vaikka hän on saarnannut heille täällä. (Hengen hedelmää ovat sävyisyys jne.). Lisäksi hän kovasti näyttää ajattelevan itsestään enemmän kuin on, eikä ymmärrä, että hänkin tarvitsee todellista parannussaarnaa. Tämä parannussaarna on rakkaudellinen.
Et ole Mikko vieläkään ymmärtänyt tutkia raamatun syntyhistoriaa. Miten se voisi olla elävän jumalan sanaa, kun se on ihmisten kirjoittama ja komitean valitsema?
Missäs se elävä jumalasi piileskelee? Ei ole kukaan ikinä pystynyt sen olemassaoloa todistamaan, joten voimme olettaa sen kuolleen vanhuudenhöperyyyteen, jos se joskus oli olemassa.
En pelkää vähääkään kohtaavani muhammadia tai allahia. Jotkut teistä ateisteista tuntevat jonkin verran kristinuskoa, mutta näytät olevan täysin pihalla. Olisi kivempi, jos täällä joskus kävisi muita keskustelemassa. Toki saattaa olla että nykyateismi on samaa vieraantumisen sekamelskaa kuin kaikki muukin.
Itse pidän kadotukseen joutumista paremminkin kadoksissa olemisena eli rimmaa sen kanssa, mitä puhuin hengellisestä kuolemasta. Vai meinaatko että kontaktisi Jumalaan syntyy helpommin kuoltuasi? Saattaa hyvinkin olla, että jos ei ole tutustunut Jumalaan (toki sanon sillä varauksella, että emmehän tosiaan tiedä Hänen suunnitelmaansa jonkin yksittäisen henkilön kohdalla, huomispäivänä Hän voi päättää tehdä sinusta kristityn) ennen kuolemaansa, ollaan ikään kuin "kadoksissa" eikä osata palata ilman tuota kontaktia Jumalan luokse. Kenties se on "kadotus". Mutta toisaalta sitten taas Jumala on kai se, joka tietää, miksi et usko, enkä minä, ja minun on ihmisenä vaikea arvioida, miksi näin on, joten jätän enemmät keskustelut ikuisuus-kohtalostasi...sillä ihmisenä en tiedä. Jumala on se, joka näkee sinut ja sisääsi ja tuntee ja tietää kaiken sinusta, en minä.
Sinulle he-ma, jos sattumoisin luet kirjoja ja kuulut nykypäivän vauraaseen ihmisluokkaan, jolla on varaa kirjoja osteskella, jos niitä ei kirjastosta löydy, kannattaisi varmaan tutustua pariin teokseen:
David Bentley Hart; Ateismin harhat
Graig A. Evans: Jeesus-huijaus paljastuu.
Erityisesti tätä Jeesus-huijaus paljastuu suosittelen lämpimästi myös kaikille papeille, joiden haparoiva usko on saatu horjumaan teologisessa ja sen yksipuolisessa tutkimuksessa, mitä siellä on vuosikausien ajan harjoitettu ja tietysti siinä pastoraalikoulutuksen loppusilauksessa, jossa uskonne sai viimeisen kuolinsilauksen. Tarvisimme nimittäin surkeasti pappeja kirkkoomme lisää ja jätetään nyt jo ne liberaaliteologian hömpötykset.
Ja yrittäkää ymmärtää, että liberaaliteologia on nyt vanhanaikaista. On ollut jo pitkään maailmalla.
Näitä kahta kirjaa voisi lukea myös lukiokoulutuksen uskonnon tunneilla, että ei olisi niin yksipuolista kristinuskon mollaamista sielläkin se opetus.
Sinulle Mikko suosittelen Christopher Hitchensin God is not great, how religion poisons everything. Suomenkielinen painos on lopussa, mutta se hakeva löytää kirjastosta jos tuo sivistys on jäänyt, kuten epäilen, vajavaiseksi. Jumala ei ole suuri, kuinka uskonto myrkyttää kaiken.
Kun olet tuon lukenut, voisit koetella aivojesi elastisuutta ja yrittää kiemurrella herra Hitchensin lausumien ohi. Ei muuten uskovaiselta onnistu.
mikko vilkastus, lainaus >>>Älkää siis tehkö syntiä, älkääkä uskoko valhetta, että te ette voi päästä synneistänne, sillä se on aikamme luopumus, joka niin puhuu, ei Kristus.<<<
Synnistä minä en tiedä hittojakaan mutta miten te hurskaat ja kristilliset lajitoverit lausutte alvariinsa vääriä todistuksia lähimmäisistänne.?
Kun joku edustaa teille toisenlaista uskontoa niin tulee pataan että paukkuu - vääräuskoinen, ei oikea uskovainen j.n.e.
Miten teille on annettu taivaallinen tuomiovalta oikean uskon määrittelyyn?
Oletetaan että suuri joukko toisuskoisia elää hurskaasi ja uskontonsa dogmaa noudattaen ja Te suuressa viisaudessanne lausutte väärän todistuksen lähimmäisestä.
Sain nyt oikeastaan ahaa-elämyksen kuitenkin tästä synnin palkka on kuolema. Tämähän saattaisi tarkoittaa myös sitä, että myös täällä aina syntiä tehdessämme, joudumme ikään kuin kauemmas Jumalasta ja se estää suhdettamme Jumalaan kehittymästä ja Pyhää Henkeä asumasta meissä ja näin ollen emme kanna hedelmää, vaikka olisimmekin jo evankeliumin vastaanottaneita. Mutta ilmiselvästi näkee, että aloittaja on ymmärtänyt väärin sanaparin syntinen/vanhurskas.
Silti lohdutuksena on, että keskeneräisenä pääsee Luojansa luokse. Ja toki Jumala tuntee ihmiset ja monet kohtalot.
Sääli, että palstalla on niin vähän hedelmällistä keskustelua ja pohdintaa. Sillä tavalla Suomi kyllä on todella pieni maa populaatioltaan.
Ei tuossa sinänsä mitään ihmeellistä, ole että tuo on ymmärretty väärin, näinhän katolilaisetkin ovat usein luulleet, ettei luterilaisuuteen kuulu ollenkaan ns. pyhityselämä. Oletteko ajatelleet, että ehkä kyseessä on myös eri sanojen ja käsitteiden käyttö. Esim. katolilaiset käyttävät käsittääkseni sanaa pelastus myös itse pyhityselämästä. Voi olla, että uskommekin yllättävän samankaltaisesti, mutta vuosisatojen aikana käsitteistö on eronnut toisistaan.
Toisaalta pitäytyisin yhä siihen, että synergia on nimenomaan sitä, että syntikin on pienempi, ja näin ollen nähdään, että ihminen kykenee itsekin tekemään jotain. Ei siellä muistaakseni ole kummassakaan , katolilaisuudessa ja ortodoksisuudessa, Jumalan kuva ihmisessä niin pahasti särkynyt kuin luterilaisuudessa. Luterilaisuudessa se on täysin säpäleinä. Näin ollen tarvitsemme vähän muhkeamman pelastuksenkin, sillä olemme mielestämme syntisempiä ja vielä kristittyinäkin kaikin tavoin helposti erehtyviä.
Miksi muuten aloittajalle ei sitten kelpaa katolinenkaan kirkko, jossa avioliitto on sakramentti eikä avioeroa oikeastaan hyväksytä, on vain joitakin harvinaisia perumistapauksia. Lisäksi siellä ollaan tosi ankaria, ei eronnut pääse edes ehtoolliselle. Siis virallisesti, en tiedä , miten sitten kukin yksittäinen pappi toimii. Kirkkohan on suuri, joten siellä nyt varmaan on kaikenlaisia pappeja.