Kun puhutaan kreationismista,niin kritiikkiä tulee niin kreationismille kuin evoluutioteorialle. Kreationistit etsivät virheitä ja ongelmakohtia evoluutioteoriasta. Evoluutioteorian kannattajat taas tuovat esiin virheet ja heikkoudet, joita on kaikenlaisessa kreationismissa.
Ensisilmäyksellä näyttäisi siltä,että molemmat käsitykset ovat yhtä epävarmoja,toisiaan vastaan kilpailevia,samantasoisia maailmannäkemykseen perustuvia,enemmän tai vähemmän epävarmoja,teorioita. Vaikuttaa,että kummallakaan ei ole varmoja todisteita omalle kannalleen.
-Siis vaikuttaa. Mutta onko jompikumpi teoria ylitse toisen,jolloin toisen on tyydyttävä luuserin kenkiin. Molemmat,keskenään ristiriitaisen opit,kun eivät voi olla oikeassa:
Toisin kuin mutaatioteorian ja mendelistejen kiista,jossa molemmat havaittiin voittajaksi:
totuus joka löydettiin olikin kiistelevien oppien symbioosi,eikä kumpikaan ollut väärässä.
Mikään tieteellinen teoria ei ole ikuinen totuus. Tieteelliset teoriat ikään kuin juoksevat totuutta kohti ikinä sitä saavuttamatta.
Silti tieteelliset teoriat ovat likiarvoja todellisuudesta, likiarvojen tarkkuus vain paranee ajan mittaan,kun virheellisiä teorioita karsitaan ja uusia hypoteeseja testataan.
Tieteellinen teoria ei voi olla mikä tahansa, tuulesta temmattu,olettamus. Sen on oltava mahdollisimman hyvin perusteltu sekä empiirisesti testattuja olettamuksia.
Teoria on "avoimella tutkimuksella vahvistettu testattu käsitejärjestelmä, jota voidaan kehittää ja parantaa". Tiedeyhteisö on erittäin kriittinen ympäristö, eikä siellä voi menestyä huijauksella, lopulta huijaukset ja vääristelyt tulevat ilmi.
Silti esimerkiksi Piltdownin ihmisestä-vaikka siitä kirjoitettiinkin paljon väitöskirjoja- huomattiin väärennökseksi. Väärennöshavainnon jälkeen ei kukaan tiedemies ole nojannut Piltdownin ihmiseen todisteena,eikä Piltdownin ihmistä käsitteleville väitöskirjoille anneta lainkaan tieteellistä painoarvoa.
Kriittisen tutkimuksen avulla voidaan korjata ja vahvistaa olemassa olevaa teoriaa. Tutkimuksella voidaan myös kumota väärä teoria, jos teoria ei pysty selittämään uusia havaintoja ja muodostaa uusi, havainnot paremmin selittävä teoria.
Malli puolestaan on alustava ajatusrakennelma, josta voidaan tutkimuksen avulla johtaa uutta tietoa. Malli voi johtaa myös uuden teoria syntyyn. On siis väärin väittää kehitysoppia "pelkäksi teoriaksi". Vaikka arkikielessä "teoria" on vain jonkilainen epävarma ja todistamaton olettamus, mutta tieteessä teoria-sanaan ei liity mitään negatiivista merkitystä eikä vähättelyä, vaan teoria on nimenomaan kriittisestä testauksesta selvinnyt tiedeyhteisössä hyväksytty käsitejärjestelmä ja viitekehys tutkimukselle. Teoria on tieteellisessä kielenkäytössä siis toimiva malli, usein "käytännöllisesti katsoen tosi"- tai vähintäänkin "Näppärä ja selitysvoimainen malli,jolla voi simuloida todellisuutta",kuten kilpailevien koulukuntien edustajat saattavat sanoa...
Evoluutioteoria on läpikäynyt yli 150 vuoden ajan tiedeyhteisön sisäistä testausta ja kritiikkiä ja evoluutioteoria on selvinnyt tästä testistä. Nykypäivänkin evoluutiotutkimus mm. painottuu juuri niihin aihelaueisiin,jotka ovat evoluutiolla vaikeita,tai johon emme tiedä evoluutiollisia syitä. Tutkimus siis painottuu teorioissa juuri sinne,missä se tuottaa eniten "ongelmia" teorialle. Kun tutkitaan uutta,saattaa aina löytyä jotain,joka osoittaa teorian toimimattomaksi. Voimme perustellusti sanoa, että tutkimustulokset tukevat evoluutioteoriaa. Kriittisiä ääniä on tietysti kuulunut aina välillä tiedeyhteisössä evoluutioteoriaa kohtaan ja kuuluu edelleenkin, mutta ei se ole "kiusallista" eikä "sensaatiomaista",vaan normaalia tiedeyhteisön toimintaa. Tieteellisen teorian "pinnan on oltava löysällä",sillä siihen kohdistetaan hyvin ankaraa testausta.
Muillakin tieteenaloilla kuten vaikka teologiassa ja fysiikassa on samanlaista kritiikkiä vallitsevia teorioita kohtaan. On tieteellisen ajattelun mukaista esittää kritiikkiä myös evoluutioteoriaa kohtaan,kunhan kritiikki on tieteellisesti perusteltua, eikä siis omiin uskonnollisiin tai filosofisiin näkemyksiin perustuvaa. Evoluution osalta osalta suuret linjat on yleisesti hyväksytty päteväksi, mutta yksityiskohdissa riittää tutkittavaa edelleen.
Tunnettu on myös kiista punktualismin ja gradualismin välillä evoluutiotutkijoiden keskuudessa. Mutta samoin muillakin tieteenaloilla on erilaisia koulukuntia, vaikka tietyt peruslinjat tunnustetaankin. On hyvä huomata myös, että vaikka jokin tiedemies kritisoisi evoluutioteoriaa niin se ei tarkoita sitä, että hän kannattaisi kreationismia "todellisena tieteenä". Kysymys ei ole siitä, että evoluutiolle kriittinen tutkija vaatisi yliluonnollisten syiden hyväksymistä biologiseen tutkimukseen.
Emme voi sanoa "kokeeni ei onnistunut, koska pahat henget pilasivat kaiken",tai "keksin uuden tieteellisen teorian, en osaa esittää sille testipaikkoja, enkä osoittaa sen toimintatapaa,mutta se on totta,sillä se on napattu Herran pyhässä Sanassa,Raamatussa.".
Näiden käyttö ei ole tieteessä perusteltua,koska mallia käyttämällä voidaan käytännössä "todistaa" ihan mitä tahansa. Tälläisten lausuntojen tieteellinen painoarvo ja selitysarvo ovat olemattomat.
Perustelut, sille miksi yliluonnolliset syyt eivät voi kuulua tieteeseen:
"Ei ole tieteen työ selittää filosofisia kysymyksiä,kuten "mikä on elämän tarkoitus".
Siitä miten asiat ovat ei voida pätevästi ilmaista sitä miten niiden tulisi olla. Tieteen tehtävä on oppia pelkkiin luonnonlakejen toimintaan liittyviä asioita,jotka selittävät sitä miten se käyttäytyy: Matematiikassa ja kemiassa ei voida nojata ihmeisiin. Miksi biologian pitäisi olla ainut luonnontiede,joka ottaisi yliluonnollisen tekijän alkupäätelmäkseen? Tämä ei tarkoita sitä,että Jumalaa ei olisi,vaan sitä,että todistamattomaan Jumalaan nojaaminen ei ole tieteen tehtävä.
Voi olla,että Jumala on,tai että ei ole. Tieteen tehtävänä ei ole tutkia Jumalaa,vaan pikemminkin levittää tomua hänen sormenjäljilleen."
Tieteellisen teorian tulee sisältää mahdollisimman vähän premissejä=todistamattomia alkupäätelmiä. Tälläisiä premissejä ovat esimerkiksi "olemme olemassa", "Jumala on olemassa", "Koska tuo teoria on väärässä,on oma teoriamma automaattisesti oikeassa".
Koska kreationismi-vaikka selittääkin saman kuin evoluutioteoria- mutta sisältää enemmän premissejä,sekä ei omaa ainuttakaan luomista osoittavaa testipaikkaa-on automaattisesti "hävinnyt oman olemassaolonsa taistelun".
Tiede ei voi tutkia Jumalaa eikä yliluonnollista voimaa, eikä osoittaa jotain tapahtumaa Jumalan teoksi. Niinpä tieteen täytyy pitäytyä vain luonnollisiin, havaittavissa oleviin syihin asioita selvittäessään, mukaan lukien elämän alkuperän ja maailmankaikkeuden synnyn tutkimus. Toisin kuin kreationismi, evoluutioteoria täyttää tieteellisen teorian vaatimukset:
1)Se on falsifioitavissa=osoitettavissa vääräksi, esimerkiksi fossiiliaineistolla tai DNA-sekvenssöinnillä.
2)selittää asioita omillaan=omaa todisteita,esimerkiksi lajiutumistestit laboratodioissa, DNA-n samankaltaisuus, erilaisten lääkeresistenssien ja muiden uusien ominaisuuksien synty..
3)testattavissa havainnoilla ja kokeilla.
4)Suorittanut ennustuksia,joille havainnot ovat myöhemmin antaneet vahvistuksen. Esimerkiksi fossiiliaineistosta löydetyt välimuotofossiilit.
->Evoluutioteoria on siis kattava, järkeenkäypä ja pääteltävissä teoriasta,
-ja että teoria josta se on pääteltävissä nojaa todistettuihin ilmiöihin(luonnonvalinta ja mutaatiot on osoitettu oikeaksi-toisin kuin luominen,jolle ei ole edes esitetty mekanismeja-saati että todistettu ne.)
Toki muitakin kriteereitä voidaan asettaa teorian ja selityksen hyvyyden arvioinnille, mutta ylläolevat ovat keskeisimpiä.
Hyvänkään teorian ei tarvitse kuitenkaan ennustaa kaikkia alansa ilmiöitä. Sopiva määrä riskialttiita testattavia ennustuksia riittää. Esimerkiksi eliöille voi jäädä hyödyttömiä jäänteitä esivanhemmiltaan kunnes evoluutio ne karsii, on evoluutiotutkijoiden tekemä oikeaksi osoitettu ennustus.
Kukaan evoluutiotutkija ei ole väittänyt, että evoluutioteoria pystyisi ennustamaan luonnontilassa elävien eläinten evoluutiota eteenpäin. Luonnonmukainen evoluution kulku on yleensä liian monimutkainen ilmiö, jotta sen etenemistä voitaisiin tyydyttävästi ennustaa. Yksinkertaisissa tai yksinkertaistetuissa olosuhteissa evoluution kulkua voidaan ennustaa ja onkin ennustettu. Esimerkiksi bakteeriresistenssin syntyä ja kylmää sietäviä bakteereja sekä pimeyttä sietäviä yhteyttäjiä on saatu kehitettyä laboratorioissa - aivan ennakkohypoteesin mukaisesti.
Emme varmasti voi millään järkevällä perusteella tehdä johtopäätöstä, että kaikki tämä toista sataa vuotta kestänyt tutkimus biologian, geologian ja paleontologian kentillä ei ole löytänyt mitään luotettavaa, pätevää ja todistettua tietoa. Ei voitane olettaa järkevästi, että kaikki on perustunut vain johonkin "salaliittoon" ja "huijaukseen" kuten kreationistit korostavat. Tiedeyhteisön enemmistön kannalla on painoarvoa. Emme voine tehdä järkevästi olettamusta, jonka mukaan "vähemmistö on aina oikeassa ja enemmistö väärässä". Mistä me voimme tietää, että fundamentalististen kreationistien olettamukset ovat päteviä ja heidän tietonsa oikeita ja todenmukaisia - emme mistään.
Toisekseen voisimme tarkastella sitäkin, että minkä teorian puitteissa on saatu aikaiseksi merkittäväksi tunnustettua ja yleisen hyväksynnän tiedeyhteisössä saaneita tutkimustuloksia. Tällä tavalla katsellen kreationismi kaikissa muodoissaan häviää.
Kreationistit eivät ole saaneet olemassaolonsa aikana-150 vuodessa- aikaan mitään tiedeyhteisön kritiikin kestänyttä luonnontieteellistä tietoa eikä uutta tiedeyhteisön hyväksymää teoriaa. Evoluutioteorian viitekehyksestä käsin sen sijaan meillä on yleisesti hyväksyttyä ja kritiikin läpäissyttä tietoa valtavia määriä.
Evoluution puolesta löytyy epäilemättä runsaasti positiivisia todisteita, mutta kreationistien todisteet ovat parhaimmillaankin negatiivisia.
Tämä tarkoittaa,että jokin asia ei ole todistanut evoluutioteorian jotain näkemystä tai jokin evoluutioon liittyvää kysymystä tutkinut koejärjestely ei onnistunut. Mutta mikään tieteelliseksi tarkoitettu teoria ei voi rakentua negatiivisten todisteiden varaan..
Ensisilmäyksellä näyttäisi siltä,että molemmat käsitykset ovat yhtä epävarmoja,toisiaan vastaan kilpailevia,samantasoisia maailmannäkemykseen perustuvia,enemmän tai vähemmän epävarmoja,teorioita. Vaikuttaa,että kummallakaan ei ole varmoja todisteita omalle kannalleen.
-Siis vaikuttaa. Mutta onko jompikumpi teoria ylitse toisen,jolloin toisen on tyydyttävä luuserin kenkiin. Molemmat,keskenään ristiriitaisen opit,kun eivät voi olla oikeassa:
Toisin kuin mutaatioteorian ja mendelistejen kiista,jossa molemmat havaittiin voittajaksi:
totuus joka löydettiin olikin kiistelevien oppien symbioosi,eikä kumpikaan ollut väärässä.
Mikään tieteellinen teoria ei ole ikuinen totuus. Tieteelliset teoriat ikään kuin juoksevat totuutta kohti ikinä sitä saavuttamatta.
Silti tieteelliset teoriat ovat likiarvoja todellisuudesta, likiarvojen tarkkuus vain paranee ajan mittaan,kun virheellisiä teorioita karsitaan ja uusia hypoteeseja testataan.
Tieteellinen teoria ei voi olla mikä tahansa, tuulesta temmattu,olettamus. Sen on oltava mahdollisimman hyvin perusteltu sekä empiirisesti testattuja olettamuksia.
Teoria on "avoimella tutkimuksella vahvistettu testattu käsitejärjestelmä, jota voidaan kehittää ja parantaa". Tiedeyhteisö on erittäin kriittinen ympäristö, eikä siellä voi menestyä huijauksella, lopulta huijaukset ja vääristelyt tulevat ilmi.
Silti esimerkiksi Piltdownin ihmisestä-vaikka siitä kirjoitettiinkin paljon väitöskirjoja- huomattiin väärennökseksi. Väärennöshavainnon jälkeen ei kukaan tiedemies ole nojannut Piltdownin ihmiseen todisteena,eikä Piltdownin ihmistä käsitteleville väitöskirjoille anneta lainkaan tieteellistä painoarvoa.
Kriittisen tutkimuksen avulla voidaan korjata ja vahvistaa olemassa olevaa teoriaa. Tutkimuksella voidaan myös kumota väärä teoria, jos teoria ei pysty selittämään uusia havaintoja ja muodostaa uusi, havainnot paremmin selittävä teoria.
Malli puolestaan on alustava ajatusrakennelma, josta voidaan tutkimuksen avulla johtaa uutta tietoa. Malli voi johtaa myös uuden teoria syntyyn. On siis väärin väittää kehitysoppia "pelkäksi teoriaksi". Vaikka arkikielessä "teoria" on vain jonkilainen epävarma ja todistamaton olettamus, mutta tieteessä teoria-sanaan ei liity mitään negatiivista merkitystä eikä vähättelyä, vaan teoria on nimenomaan kriittisestä testauksesta selvinnyt tiedeyhteisössä hyväksytty käsitejärjestelmä ja viitekehys tutkimukselle. Teoria on tieteellisessä kielenkäytössä siis toimiva malli, usein "käytännöllisesti katsoen tosi"- tai vähintäänkin "Näppärä ja selitysvoimainen malli,jolla voi simuloida todellisuutta",kuten kilpailevien koulukuntien edustajat saattavat sanoa...
Evoluutioteoria on läpikäynyt yli 150 vuoden ajan tiedeyhteisön sisäistä testausta ja kritiikkiä ja evoluutioteoria on selvinnyt tästä testistä. Nykypäivänkin evoluutiotutkimus mm. painottuu juuri niihin aihelaueisiin,jotka ovat evoluutiolla vaikeita,tai johon emme tiedä evoluutiollisia syitä. Tutkimus siis painottuu teorioissa juuri sinne,missä se tuottaa eniten "ongelmia" teorialle. Kun tutkitaan uutta,saattaa aina löytyä jotain,joka osoittaa teorian toimimattomaksi. Voimme perustellusti sanoa, että tutkimustulokset tukevat evoluutioteoriaa. Kriittisiä ääniä on tietysti kuulunut aina välillä tiedeyhteisössä evoluutioteoriaa kohtaan ja kuuluu edelleenkin, mutta ei se ole "kiusallista" eikä "sensaatiomaista",vaan normaalia tiedeyhteisön toimintaa. Tieteellisen teorian "pinnan on oltava löysällä",sillä siihen kohdistetaan hyvin ankaraa testausta.
Muillakin tieteenaloilla kuten vaikka teologiassa ja fysiikassa on samanlaista kritiikkiä vallitsevia teorioita kohtaan. On tieteellisen ajattelun mukaista esittää kritiikkiä myös evoluutioteoriaa kohtaan,kunhan kritiikki on tieteellisesti perusteltua, eikä siis omiin uskonnollisiin tai filosofisiin näkemyksiin perustuvaa. Evoluution osalta osalta suuret linjat on yleisesti hyväksytty päteväksi, mutta yksityiskohdissa riittää tutkittavaa edelleen.
Tunnettu on myös kiista punktualismin ja gradualismin välillä evoluutiotutkijoiden keskuudessa. Mutta samoin muillakin tieteenaloilla on erilaisia koulukuntia, vaikka tietyt peruslinjat tunnustetaankin. On hyvä huomata myös, että vaikka jokin tiedemies kritisoisi evoluutioteoriaa niin se ei tarkoita sitä, että hän kannattaisi kreationismia "todellisena tieteenä". Kysymys ei ole siitä, että evoluutiolle kriittinen tutkija vaatisi yliluonnollisten syiden hyväksymistä biologiseen tutkimukseen.
Emme voi sanoa "kokeeni ei onnistunut, koska pahat henget pilasivat kaiken",tai "keksin uuden tieteellisen teorian, en osaa esittää sille testipaikkoja, enkä osoittaa sen toimintatapaa,mutta se on totta,sillä se on napattu Herran pyhässä Sanassa,Raamatussa.".
Näiden käyttö ei ole tieteessä perusteltua,koska mallia käyttämällä voidaan käytännössä "todistaa" ihan mitä tahansa. Tälläisten lausuntojen tieteellinen painoarvo ja selitysarvo ovat olemattomat.
Perustelut, sille miksi yliluonnolliset syyt eivät voi kuulua tieteeseen:
"Ei ole tieteen työ selittää filosofisia kysymyksiä,kuten "mikä on elämän tarkoitus".
Siitä miten asiat ovat ei voida pätevästi ilmaista sitä miten niiden tulisi olla. Tieteen tehtävä on oppia pelkkiin luonnonlakejen toimintaan liittyviä asioita,jotka selittävät sitä miten se käyttäytyy: Matematiikassa ja kemiassa ei voida nojata ihmeisiin. Miksi biologian pitäisi olla ainut luonnontiede,joka ottaisi yliluonnollisen tekijän alkupäätelmäkseen? Tämä ei tarkoita sitä,että Jumalaa ei olisi,vaan sitä,että todistamattomaan Jumalaan nojaaminen ei ole tieteen tehtävä.
Voi olla,että Jumala on,tai että ei ole. Tieteen tehtävänä ei ole tutkia Jumalaa,vaan pikemminkin levittää tomua hänen sormenjäljilleen."
Tieteellisen teorian tulee sisältää mahdollisimman vähän premissejä=todistamattomia alkupäätelmiä. Tälläisiä premissejä ovat esimerkiksi "olemme olemassa", "Jumala on olemassa", "Koska tuo teoria on väärässä,on oma teoriamma automaattisesti oikeassa".
Koska kreationismi-vaikka selittääkin saman kuin evoluutioteoria- mutta sisältää enemmän premissejä,sekä ei omaa ainuttakaan luomista osoittavaa testipaikkaa-on automaattisesti "hävinnyt oman olemassaolonsa taistelun".
Tiede ei voi tutkia Jumalaa eikä yliluonnollista voimaa, eikä osoittaa jotain tapahtumaa Jumalan teoksi. Niinpä tieteen täytyy pitäytyä vain luonnollisiin, havaittavissa oleviin syihin asioita selvittäessään, mukaan lukien elämän alkuperän ja maailmankaikkeuden synnyn tutkimus. Toisin kuin kreationismi, evoluutioteoria täyttää tieteellisen teorian vaatimukset:
1)Se on falsifioitavissa=osoitettavissa vääräksi, esimerkiksi fossiiliaineistolla tai DNA-sekvenssöinnillä.
2)selittää asioita omillaan=omaa todisteita,esimerkiksi lajiutumistestit laboratodioissa, DNA-n samankaltaisuus, erilaisten lääkeresistenssien ja muiden uusien ominaisuuksien synty..
3)testattavissa havainnoilla ja kokeilla.
4)Suorittanut ennustuksia,joille havainnot ovat myöhemmin antaneet vahvistuksen. Esimerkiksi fossiiliaineistosta löydetyt välimuotofossiilit.
->Evoluutioteoria on siis kattava, järkeenkäypä ja pääteltävissä teoriasta,
-ja että teoria josta se on pääteltävissä nojaa todistettuihin ilmiöihin(luonnonvalinta ja mutaatiot on osoitettu oikeaksi-toisin kuin luominen,jolle ei ole edes esitetty mekanismeja-saati että todistettu ne.)
Toki muitakin kriteereitä voidaan asettaa teorian ja selityksen hyvyyden arvioinnille, mutta ylläolevat ovat keskeisimpiä.
Hyvänkään teorian ei tarvitse kuitenkaan ennustaa kaikkia alansa ilmiöitä. Sopiva määrä riskialttiita testattavia ennustuksia riittää. Esimerkiksi eliöille voi jäädä hyödyttömiä jäänteitä esivanhemmiltaan kunnes evoluutio ne karsii, on evoluutiotutkijoiden tekemä oikeaksi osoitettu ennustus.
Kukaan evoluutiotutkija ei ole väittänyt, että evoluutioteoria pystyisi ennustamaan luonnontilassa elävien eläinten evoluutiota eteenpäin. Luonnonmukainen evoluution kulku on yleensä liian monimutkainen ilmiö, jotta sen etenemistä voitaisiin tyydyttävästi ennustaa. Yksinkertaisissa tai yksinkertaistetuissa olosuhteissa evoluution kulkua voidaan ennustaa ja onkin ennustettu. Esimerkiksi bakteeriresistenssin syntyä ja kylmää sietäviä bakteereja sekä pimeyttä sietäviä yhteyttäjiä on saatu kehitettyä laboratorioissa - aivan ennakkohypoteesin mukaisesti.
Emme varmasti voi millään järkevällä perusteella tehdä johtopäätöstä, että kaikki tämä toista sataa vuotta kestänyt tutkimus biologian, geologian ja paleontologian kentillä ei ole löytänyt mitään luotettavaa, pätevää ja todistettua tietoa. Ei voitane olettaa järkevästi, että kaikki on perustunut vain johonkin "salaliittoon" ja "huijaukseen" kuten kreationistit korostavat. Tiedeyhteisön enemmistön kannalla on painoarvoa. Emme voine tehdä järkevästi olettamusta, jonka mukaan "vähemmistö on aina oikeassa ja enemmistö väärässä". Mistä me voimme tietää, että fundamentalististen kreationistien olettamukset ovat päteviä ja heidän tietonsa oikeita ja todenmukaisia - emme mistään.
Toisekseen voisimme tarkastella sitäkin, että minkä teorian puitteissa on saatu aikaiseksi merkittäväksi tunnustettua ja yleisen hyväksynnän tiedeyhteisössä saaneita tutkimustuloksia. Tällä tavalla katsellen kreationismi kaikissa muodoissaan häviää.
Kreationistit eivät ole saaneet olemassaolonsa aikana-150 vuodessa- aikaan mitään tiedeyhteisön kritiikin kestänyttä luonnontieteellistä tietoa eikä uutta tiedeyhteisön hyväksymää teoriaa. Evoluutioteorian viitekehyksestä käsin sen sijaan meillä on yleisesti hyväksyttyä ja kritiikin läpäissyttä tietoa valtavia määriä.
Evoluution puolesta löytyy epäilemättä runsaasti positiivisia todisteita, mutta kreationistien todisteet ovat parhaimmillaankin negatiivisia.
Tämä tarkoittaa,että jokin asia ei ole todistanut evoluutioteorian jotain näkemystä tai jokin evoluutioon liittyvää kysymystä tutkinut koejärjestely ei onnistunut. Mutta mikään tieteelliseksi tarkoitettu teoria ei voi rakentua negatiivisten todisteiden varaan..
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tiivistettynä: Kreationismi perustuu siihen mitä emme tiedä, evolutionismi saatuihin havaintoihin.
"Tiede ei voi tutkia Jumalaa eikä yliluonnollista voimaa, eikä osoittaa jotain tapahtumaa Jumalan teoksi."
Itseasiassa voidaan osoittaa, ettei jokin tapahtuma ole voinut tapahtua ilman 'ulkopuolista apua'. Sitä ei voida todistaa, että Jumalaa ei olisi (Jumalahan voisi vain piileskellä, eikä sillä olisi mitään tekemistä maailmamme kanssa). Huuhaan yksi tunnusmerkki on juuri tuo ettei asia ole falsifioitavissa.
Järjettömyyksien huippu on uskoa, että alkuräjähdyksen seurauksena olisi itsestään syntynyt elämä.
Ainakin myöhemmät pamaukset ovat olleet seurauksiltaan lähinnä päinvastaisia.
Se on sitä evoluutiouskovaisuutta.
Hmmn.. ilmeisesti tämä kirjoituksesi oli merkityksetön provokaatio? Ainakin toivon ettet ollut vakavissasi :).
Vastataan kuitenkin vaikka luultavimmin pyrit vitsailemaan.
-Alkuräjähdyksen seurauksena ei syntynyt elämää; elämän syntyminen tapahtui planeetallamme
-Alkuräjähdyksessä ei tietääkseni tapahtunut räjähdystä; Avaruus laajeni räjähdysmäisesti.
Jaa'a, mihin kategoriaan se toisen kommentin leimaaminen merkityksettömäksi kuulunee?
Tuskin juuri mikään on merkityksetöntä. Uskon, että älykkäänä ihmisenä (?) osaat erottaa myös eri tavat viestiä, huumorinkin.
Mutta, itse asiasta. Ok, ettei alkuräjähdyksessä tapahtunut räjähdystä. Että räjähdys ei ole räjähdys, vaan räjähdysmäinen vain. (Tämä siksi, ettet ennustuksesi kanssa vitsailemisesta, joutuisi ihan nolostumaan -:)
Mutta on todellakin mielikuvituksen rajoja hipova ajatus uskoa elämän syntyneen itsestään. (En oikein jaksa uskoa, että kovinkaan moni siihen syvimmältään todella uskookaan, jos edes kukaan. Tämänkin sanon aivan vakavissani). Havainnot elämän itsestään syntymisestä planeetallamme?
Elottomasta syntyy elämä? Itsestään? Syntyy solu - itsestään? Verenkiertomekanismi - itsestaan? Kehittyy jossain vaiheessa raajat, sisäelimet - itsestään? Kasvaa aistit; silmät, korvat - itsestään? Kehittyy kaksi sukupuolta - itsestään? (tämä ei edes pyri olemaan joku järjestys)
Rehellistä olisi siinä puhua uskosta, evoluutiouskosta.
Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu...
Uskoisitko jos väittäisin, että Maa on hirmuisen kokoinen kiven järkäle, ja että se kiitää tuhansien kilometrien tuntivauhdilla, ja vieläpä kääntyilee jatkuvasti niin, ettei se sinkoudu tuosta noin vaan jonnekin nk. "syvään avaruuteen"...
Ajattelepa, eikö kuulostakin mielettömältä... Maa muka liikkuisi... Oletko sinä huomannut maan liikkuneen?
Muutaman kerran olen nähnyt kun sade kaivertaa tiehen aikamoisia uria, mutta siihenkin kului aika paljon aikaa, ei siinä mikään liikkunut millään käsittämättömillä nopeuksilla.
Ja sitten pitäisi vielä uskoa että se kiertää jotain ympyrää... Itsekseenkö se muka ohjaa itseään, ettei ajaudu jonnekin nk. "syvään avaruuteen"?
Ja höpsis sanon minä, Jumala sitä pyörittää, ja kääntelee. Ei se muuten radallaan pysyisi, eikä ainakaan jaksaisi kiertää tuhansia vuosia, miljardeista puhumattakaan.
"Mutta, itse asiasta. Ok, ettei alkuräjähdyksessä tapahtunut räjähdystä. Että räjähdys ei ole räjähdys, vaan räjähdysmäinen vain. (Tämä siksi, ettet ennustuksesi kanssa vitsailemisesta, joutuisi ihan nolostumaan -:) "
Tuo sana alkuräjähdys on todentotta harhaanjohtava. Mitään räjähdystähän ei tuon teorian mukaan tapahtunut vaan tuossa kuvataan avaruuden laajentumista tuosta materiapisteestä; se oli räjähdysmäistä. Mieti ilmapalloa joka laajenisi räjähdysmäisen nopeasti.
Mieti tältä kannalta: Tähtiä on maailmankaikkeudessa (siinä minkä havaitsemme) n.12500000000000000000000 (lukemaa ei ole otettu hatusta..)kappaletta. Onko ihme, että ainakin yhden tähden planeetalle olisi kehkeytynyt elämää? Todennäköisyys elämän kehittymiselle itsekseen on varmasti pieni, mutta ainakin 'arpoja' on tarpeeksi. Tähän kun lisää, että Marsista peräisin olleissa kivissä oli viitteitä elämästä (ei 100%:n varma), Marsin ilmakehästä on löydetty samoja aineita joita syntyisi alkeellisesta elämästä ja kokoajan löytyy lisää todisteita muinoin vaikuttaneesta merestä (Marsissa edelleen). Lisäksi Europa-kuun pinnan alla on sulassa muodossa oleva meri. Tämä pelkästään meidän Aurinkokunnassa.
"Havainnot elämän itsestään syntymisestä planeetallamme?"
Kykenemme ainoastaan tekemään kokeita. Kokeissa joissa ollaan pyritty luomaan alkumaan olosuhteita, niin on ruvennut 'alkumeressä' kehkeytymään yllättävän nopeasti elämän perusosasia, itsenäisesti. Täytyy kuitenkin muistaa, että ensimmäiset elämänmuodot nähtävästi elivät 3,5 miljardia vuotta sitten; miljardi vuotta Maan syntymisen jälkeen..elämän syntyminen ei ole nopea prosessi eikä ole portaallista (Kuollut materia muuttuisi suoraan eläväksi, välissä pitäisi olla puolieläviä).
"Elottomasta syntyy elämä? Itsestään? Syntyy solu - itsestään? Verenkiertomekanismi - itsestaan? Kehittyy jossain vaiheessa raajat, sisäelimet - itsestään? Kasvaa aistit; silmät, korvat - itsestään? Kehittyy kaksi sukupuolta - itsestään? (tämä ei edes pyri olemaan joku järjestys)"
Elottomasta syntyy puolielävää ja puolielävästä elävää. Puolieläväksi kutsun itsestään monistuvia molekyylejä jotka nekin muuntuvat evoluution johdosta (Empiirisesti havaittuja).
Noin muuten on kyse evoluutiosta. Silmien kantamuotohan oli valoa aistiva solu, tämä siis oli yksi vaihtoehto. Harmi ettei silmät fossiloidu; emme voi tietää. Muutenkaan täysin uusia ominaisuuksia ei lähde kehittymään.. ei esim. yhtäkkiä lähde kasvamaan kättä keskeltä otsaa täysin tyhjästä sukupolvien aikana, vaan lähinnä vanhat ominaisuudet kehittyvät ja saattavat saada uusia toimintoja/tarkoituksia ajan mittaan.
"Rehellistä olisi siinä puhua uskosta, evoluutiouskosta."
Evoluutio on empiirisesti havaittu tosiseikka. Jopa makroevoluutiota on havaittu tapahtuvan, eli lajiutumista; Jumala ei siis luonut kaikkia eläinlajeja yhdessä rytäkässä missään nimessä. Meidän elinaikanamme ei havaita mitään järisyttäviä muutoksia, mutta pienemmät rakenteelliset kehitykset näemme kuitenkin selvästi->Evoluutiollinen kehitys on siis myös havaittu.
Toisekseen evoluutioteoria ei ota kantaa miten se elämä syntyi alunperin. Tuo käsittelee lähinnä sitä, miten se elämä on kehittynyt.
Kolmannekseen onko tuo kehittyminen mitenkään omituinen asia? Jos tietty eläin on esim. mutaation avulla saanut jonkun tietyn ominaisuuden, mikä tarjoaa sille suuren selviytymisedun, niin tuo geenimutaatio tulee hyvin todennäköisesti selviytymään osittain: Kyseinen yksilö selviää todennäköisemmin lisääntyäkseen. Negatiivisella mutaatiolla on päinvastainen vaikutus.
Jokaisen sukupolven välillä nämä optimaalisemmat yksilöt pääsevät lisääntymään todennäköisimmin. Tätä kun jatkaa tarpeeksi kauan, niin alkaa näkymään selviä eroja siihen alkuperäiseen yksilöön nähden. Tietyissä tapauksissa muuttuminen on nopeaa (esim. hyttyset Lontoon metrotunneleissa: Populaatio jakautui kahtia ja osapuolet kehittyivät eri suuntiin erilaisten ympäristöjen johdosta; runsaassa sadassa vuodessa nuo olivat erkaantuneet eri lajeiksi) ja toisissa hidasta (esim. Valaat jotka ovat pysyneet miljoonia ja taas miljoonia Lähes muuttumattomana)
Varmaan riemastut kun sanon, että kahden samaan lajiin kuuluvan yksilön jälkeläinen kuuluu aina vanhempiensa lajiin, mutta silti on ilmaantunut (meidänkin aikana) uusia lajeja.
Jos pilkkua viilataan, niin Maan kiertorata Auringon ympäri ei ole ympyrä vaan ellipsi. Maa on tammikuussa lähimpänä ja heinäkuussa kauimpana Auringosta.
”Onko ihme, että ainakin yhden tähden planeetalle olisi kehkeytynyt elämää? Todennäköisyys elämän kehittymiselle itsekseen on varmasti pieni, mutta ainakin 'arpoja' on tarpeeksi. ”
On ihme. Sikäli, jos oletetaan elämän syntyminen elottomasta, vaikkapa puolielävän kauttakin - itsestään.
”Elottomasta syntyy puolielävää ja puolielävästä elävää. Puolieläväksi kutsun itsestään monistuvia molekyylejä jotka nekin muuntuvat evoluution johdosta (Empiirisesti havaittuja).”
Tuosta on pitkä matka elämän syntyyn – itsestään.
”Toisekseen evoluutioteoria ei ota kantaa miten se elämä syntyi alunperin. Tuo käsittelee lähinnä sitä, miten se elämä on kehittynyt.”
Oikein hyvä.
Toisaalta joudutaan tavalla tai toisella ottamaan kantaa: ” elämän syntyminen ei ole nopea prosessi” Siinä on monta oletustekijää: Sattuma (elämä ”kehkeytyy”), tarpeeksi pitkä aika (teoria jolla pyritään tekemään epätodennäköisestä jonkin asteen todennäköinen), ja luonnonvalinta (teoria sekin: sekö aiheuttaa kehittymisen?).
”Kolmannekseen onko tuo kehittyminen mitenkään omituinen asia?”
On todella, jos ajatellaan sen tapahtuvan itsestään.
”Varmaan riemastut kun sanon, että kahden samaan lajiin kuuluvan yksilön jälkeläinen kuuluu aina vanhempiensa lajiin, mutta silti on ilmaantunut (meidänkin aikana) uusia lajeja.”
Kun esim. kahdesta ihmisestä syntyy uusi ihminen, alku on aikamoisen pieni (siemensolu, munasolu). Siinä on kaikki informaatio, mitä tarvitaan uuden ihmisen syntymiseen. Sattumako sen olisi kirjoittanut? Eikö miljardi kertaa todennäköisempää olisi ajatella suuren tietosanakirja sarjan syntyminen sattuman tuloksena?
"Uskoisitko jos väittäisin, että Maa on hirmuisen kokoinen kiven järkäle, ja että se kiitää tuhansien kilometrien tuntivauhdilla"
Kyllä. Vähän muutakin kuin kiveä vain.
"Itsekseenkö se muka ohjaa itseään, ettei ajaudu jonnekin nk. "syvään avaruuteen"?
Ja höpsis sanon minä, Jumala sitä pyörittää"
Aivan. Säätämiensä luonnonlakien mukaan.
"”Toisekseen evoluutioteoria ei ota kantaa miten se elämä syntyi alunperin. Tuo käsittelee lähinnä sitä, miten se elämä on kehittynyt.”
Oikein hyvä."
Tiesitkö, että Darwinin aikoihin oletettiin, että elämä on luotu. Elämän luomisesta voi lukea myös "Lajien synnystä" (On the origin of species).
Darwin ei koskaan puuttunut siihen miten elämä luotiin. Nykyään siitäkin on olemassa teorioita, ja sitä tutkitaan jatkuvasti.
"Kyllä. Vähän muutakin kuin kiveä vain."
Jos minä näytän sinulle ämpäriä, missä on vettä, ja väitän, että siinä on vettä, niin alatko inttämään, ettei se ole pelkästään vettä.
Samoin voi Maasta sanoa. Maan halkaisija on tuhansia kilometrejä, ja maankuoresta ytimeen suurin osa on kiveä. Ja kai sinäkin ymmärrät, ettei tuota kirjoitettu ihan pilkulleen niin kuin asiat ovat, vaan vähän yksinkertaistaen.
""Ja höpsis sanon minä, Jumala sitä pyörittää"
Aivan. Säätämiensä luonnonlakien mukaan."
Vaan miksei voi olla myös niin, että Jumala loi ne luonnonlait, mitkä ohjaavat myös evoluutiota.
Periaatteessa tiede ei estä ihmisiä uskomasta niin. Tieteellisen teorian vaatimuksia sellainen uskomus ei ehkä täytä, mutta mikään ei estä uskomasta niin.
noinhan se menee...
Ja suurinpiirtein sen tiesinkin...
" Maa on tammikuussa lähimpänä ja heinäkuussa kauimpana Auringosta."
Noita aikoja en tiennyt, mutta radan elliptisyyden tiesin...
"On ihme. Sikäli, jos oletetaan elämän syntyminen elottomasta, vaikkapa puolielävän kauttakin - itsestään."
Ja mikä sinä on ihmeellistä? Kuitenkin puhumme hyvin yksinkertaisista elämänmuodoista; tiedämme myös, että kaikki näiden perusmuodot kyllä voivat itsestään ilmaantua..kokeellisesti
"Tuosta on pitkä matka elämän syntyyn – itsestään. "
Miten niin? Tuossakin on kuitenkin kysymys puolielävistä asioista jo.
"Toisaalta joudutaan tavalla tai toisella ottamaan kantaa: ” elämän syntyminen ei ole nopea prosessi” Siinä on monta oletustekijää: Sattuma (elämä ”kehkeytyy”), tarpeeksi pitkä aika (teoria jolla pyritään tekemään epätodennäköisestä jonkin asteen todennäköinen), ja luonnonvalinta (teoria sekin: sekö aiheuttaa kehittymisen?). "
Itse en usko,että on olemassa sattumaa. Sehän tiedetään, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa ja asiat tässä maailmassa tapahtuu fysiikanlakien mukaan. Jos olisi olemassa Jumala, niin se ei muuttaisi asiaa, koska Jumala tietäisi mitä tekee nyt ja tulevaisuudessa.
Toistaiseksi elämän kehkeytymistä pidetään pitkänä prosessina, mutta nykyään tiedetään, että esim. yksinkertaisia rna-ketjuja syntyy yllättävän nopeasti. Kestääkö prosessissa miljardi vai miljoona vuotta, en tiedä: Moista koetta ei voisi suorittaa. Muutenkin: Määritä elämä. Ovatko itsestään replikoituvat molekyylit, jotka kehittyvät evoluution johdosta elämää? Missä vaiheessa tuota voisi kutsua elämäksi?
"On todella, jos ajatellaan sen tapahtuvan itsestään. "
Ja mikä siinä on ihmeellistä?
"Kun esim. kahdesta ihmisestä syntyy uusi ihminen, alku on aikamoisen pieni (siemensolu, munasolu). Siinä on kaikki informaatio, mitä tarvitaan uuden ihmisen syntymiseen. Sattumako sen olisi kirjoittanut? Eikö miljardi kertaa todennäköisempää olisi ajatella suuren tietosanakirja sarjan syntyminen sattuman tuloksena? "
Se on evoluutiota. Kuten olemme puhuneet itsestään replikoituvista molekyyleistä, rna-ketjuista, niin ei luulisi ihmeen olevan noin suuri. Itseasiassa suurin evoluutiollinen muutos mitä on tapahtunut taisi olla se kun yksisoluiset eliöt muuttuivat monisoluisiksi: Tuo prosessi kesti selvästi kauemmin kuin ensimmäisestä monisoluisesta kehkeytyi ihminen.
Tieto on replikoitunut eteenpäin sukupolvesta toiseen, ja kun katsotaan fossiilistoa, niin näyttää siltä, että vanhemmissa kerroksissa oli nimenomaan yksinkertaisempi eläimistö; eläimistö monipuolistuu kun siirrymme lähemmäs meidän aikaamme. Toisin sanoen jos Jumala olisi luonut elämää tänne pallolle, niin näyttää siltä, että olisi luonut siten että olisi ensiksi luonut erittäin yksinkertaista elämää mikä olisi vähitellen kehittynyt yhä monimutkaisemmiksi organismeiksi.
Ihmettely vähenee kun saa tietoa lisää
Ihmisellä on ihmeellinen tapa symbolisoida.
Muutama päivä sitten Iltasanomissakin oli ihan kuva siitä,kun kalapuikko oli palanut hellan levyllä ja siihen oli muodostunut kasvot.
Sattumaa-vaikuttavaa,mutta sattumaa.
Vastaavia ilmiöitä on mm.erään Tomaatin suonissa luki arabialaisilla kirjaimilla "Allah".
Jälleen sattumaa
vaikuttavaa-mutta sattumaa
Sama koskee WTC-iskujen räjähdyksiä,joissa on nähty niin kasvon sivuprofiilia,kuin Jeesusta kuin vihtahousua viikatemiehenä.
Samanlaisia "hahmoja" saadaan aikaan melkein mistä tahansa savuavasta nuotiosta.
Kuvataan ja jos väitetään,että nuotiosta levisi myöhemmin tulipalo,joka tappoi ihmisen,niin lisääntyy nuotionsavusta löydetyt merkitkin.
(vaikka tapaus olisi keksitty)
-Vaikuttavaa,mutta sattumaa yhtä kaikki.
Sattumalta saattaa siis tapahtua asioita,jotka tuntuvat "ihmeenomaisilta" tai "Johdatukselta".
Näin ei kuitenkaan välttämättä ole:
ei tarvita ylimääräisiä tekijöitä..
... on myös syntynyt ihan itsestään?
"... on myös syntynyt ihan itsestään?"
Ei tietenkään.
Jumala on ikuinen. Kaikella mikä on "syntynyt" on syynsä. Eikö tiedekin nojaa syyn ja seurakusen lakeihin? Miten muuten voitaisi logiikkaa käyttää?
Mikä olisi sitten oletetun syntymisen ja kehittymisen ketjun alkusyy?
Jumalalla ei ole alkusyytä, hän ei ole syntynyt. Muuten hän ei olisikaan Jumala. Jumala on kaiken syntyneen alkusyy.
Voiko vesi nousta lähdettään korkeammalle?
Syntyisikö kuolleesta aineesta elämä itsestään?
Jopa persoonallinen maailmankaikkeus?
Elämän syntyminen edellyttää elävän alkuperän.
Persoonallinen maailmankaikkeus edellyttää persoonalisen alkuperän.
"Jos minä näytän sinulle ämpäriä, missä on vettä, ja väitän, että siinä on vettä, niin alatko inttämään, ettei se ole pelkästään vettä"
En ala. Ei kai me niin tosikkoja olla.. -:)?
"Vaan miksei voi olla myös niin, että Jumala loi ne luonnonlait, mitkä ohjaavat myös evoluutiota. "
Tuo kuulostaa jo paljon, paljon järkevämmältä. Kuin että kuvitellaan kaiken aluperän olevan persoonaton sattuma. (Siitä enemmän viestissäni "Jumalasi").
En kovin usein tänne ehdi ja jaksa, siksi viivellä kommentoin.
Ja miksi maailmankaikkeuden olisi pitänyt syntyä?
"Jumalalla ei ole alkusyytä, hän ei ole syntynyt. Muuten hän ei olisikaan Jumala. Jumala on kaiken syntyneen alkusyy. "
Jumala voisi luoda toisen Jumalan, tai sitten tämä alkuperäinen ei olisi Jumala ollenkaan.
"Syntyisikö kuolleesta aineesta elämä itsestään? "
Aine ei voi olla kuollut, ellei se ole ollut joskus elävää; elottomasta aineesta olisi oikea sana. Se tiedetään, että itsestään tuppaa syntymään elämän perusosasia; yksinkertaisia rna-ketjuja jne. Toisekseen on vaikeaa katsoa millä hetkellä eloton muuttuu elolliseksi; Missä vaiheessa itsestään replikoituva ja evolvoituva molekyyli voidaan katsoa elämäksi (Tietääkseni esim. virukset eivät ole eläviä; eivät täytä elämän määritelmää).
"Elämän syntyminen edellyttää elävän alkuperän. "
Miksi? Miksi on välttämätöntä, että tuo siirtymä elottomasta elolliseen olisi portaallinen?
"Persoonallinen maailmankaikkeus edellyttää persoonalisen alkuperän."
Todista, että maailmankaikkeus on persoonallinen?
Onko järkeä miettiä kumpi noista vaihtoehdoista on fiksumpi, kun kummastakaan vaihtoehdosta ei ole mitään todisteita.
"Ja miksi maailmankaikkeuden olisi pitänyt syntyä?"
Kuinka moni puhuu sen puolesta, että maailmankaikkeus (se mitä voidaan havannoida) olisi ikuisesti ollut olemassa?
Eikö alkuräjähdysteriallakin (tai vaikkapa ymmärrettynä räjähdysmäisena laajentumisena) ja evoluutioteorialla, pyritä todistelemaan "maailmankaikkeuden" syntymistä ja kehittymistä?
"Miksi? Miksi on välttämätöntä, että tuo siirtymä elottomasta elolliseen olisi portaallinen?"
Joka tapauksessa vaaditaan "siirtymä". Eli elottomasta tulee elollinen. Syy siihen?
"Todista, että maailmankaikkeus on persoonallinen?!
Eikö se mielesästäsi ole?
Kurkkaapa peiliin ja ympärillesi!
"Onko järkeä miettiä kumpi noista vaihtoehdoista on fiksumpi.."
Mielestäni on. Siis järkeä miettiä sitä, missä vaihtoehdossa on enemmän järkeä..
Sehän on itseasiassa aivan perustava kysymys:
Mikä tai millainen on kaiken olemisen alkuperä?
"... kun kummastakaan vaihtoehdosta ei ole mitään todisteita."
Oikein hyvä, että tunnustetaan, ettei absoluutisia todisteita ole.
Siis jäämme joka tapauksessa osin uskon varaan?
"Kuinka moni puhuu sen puolesta, että maailmankaikkeus (se mitä voidaan havannoida) olisi ikuisesti ollut olemassa?"
En minä ole väittänytkään, että se mitä voidaan havainnoida olisi ollut aina olemassa. Nimittäin jos on ollut useampi alkuräjähdys. Emme voisi havainnoida tuota aikaa ennen alkuräjähdystä (olettaen, ettei aikakäsite ole menettänyt merkitystä).
Evoluutioteoria ei käsittele maailmankaikkeuden syntymistä ja kehittymistä. Se keskittyy vain elämän kehittymistä alkumuodosta nykytilaan. Se ei kiellä erilaisia jumalolentoja eikä sitä, että maailma ja elämä on luotua (esim. jos se ihan ensimmäinen eläväksi laskettava olisi luotu, mikä olisi lähtenyt kehittymään kuten evoluutioteoria olettaa. Evoluutiota ei olisi tarvinnut edes ohjata, koska Jumala olisi alunalkaen tiennyt miten tuo ensimmäinen luotu elämänmuoto olisi kehittynyt.
"Eikö se mielesästäsi ole?
Kurkkaapa peiliin ja ympärillesi!"
Maailma vaikuttaa minustakin ihmeelliseltä ja omituiselta. Jos katsoisin maailman olevan persoonallinen, niin kyseessä olisi vain minun mielipiteeni eikä totuus
"Mielestäni on. Siis järkeä miettiä sitä, missä vaihtoehdossa on enemmän järkeä.. "
Et ymmärtänyt: Meillä ei ole tarpeeksi tietoa jotta voisimme sanoa kummassa olisi enemmän järkeä. Sinusta voi tuntua, että toisessa vaihtoehdossa on enemmän järkeä, mutta tuo ei perustu tietoon vaan mielipiteeseesi.
"Sehän on itseasiassa aivan perustava kysymys:
Mikä tai millainen on kaiken olemisen alkuperä? "
Sellaista ns. alkuperäistä olemisen muotoa ei välttämättä olisi olemassa. Eli nykyisen olemisen muodon alkuperä on sen edellinen muoto jne. Ketju voisi mennä taaksepäin loputtomasti. Hyväksyt tuon varmastikin yhdeksi vaihtoehdoksi jos kykenet hyväksymään, että jokin oletettu olento voisi mennä tuolla tavalla taaksepäin rajatta.
"Siis jäämme joka tapauksessa osin uskon varaan?"
Aivan. On joitain asioita joihin tiede ei voi löytää vastausta. Tiede ei voi löytää vastausta edes siihen, että onko alkuperäinen kysymys edes oleellinen (esim. Mistä tämä kaikki lähti liikkeelle: Ei voida tietää mistä kaikki lähti liikkeelle, eikä toisaalta voida tietää, että lähtikö kaikki liikkeelle).
Itse uskon moniin asioihin, mutta en asioihin joista ei ole mitään näyttöä; eli uskolla pitää olla jokin vakaampi pohja. Itse en usko kumpaankaan vaihtoehtoon: Maailma on aina ollut tai maailma on syntynyt. Vaihtoehtoja voi pohtia ja itse pyrin vain tuomaan esille tuon ettei maailmaa ole välttämättä luotu.
Kyllähän se rikkoo hieman Omaa logiikkaa, jos maailmaa ei olisi luotu, mutta yhtälailla rikkoisi logiikkaa tuo, että olisi olemassa Jumala jota ei luotu. Ihmisen älykkyys ei ole vielä kehittynyt niin paljoa, että voisimme ymmärtää paremmin äärettömiä käsitteitä.
Ja sekin ilman sisältöä.
Ensinnäkin, käsite erot. Evoluutio on havaintoihin perustuvaa tiedettä.
Kreatonismi on mytologiaa, kansantarina, uskomus. Ja uskomukset ovat parhaassa tapauksessa perimätietoa.
Kysymys: Mitenkä näitä voidaan asetella vastakkain? Ainoastaan perimätietoon liittyviin asioihin saadaan tarkempi selitys tieteen keinoin, mutta kreatonismi ei ole millääntavalla perimätietoa. Kreatonismi on kansantaru, selitys asialle, jota ei ymmärretty kristinuskon syntyaikoihin. Onhan lapsille selitetty että pikkusiskon toi haikara. Joulupukkia en tähän sekoita, sillä se onkin taas kapitalistin lähettiläs :)
»Voiko vesi nousta lähdettään korkeammalle?»
Joo, kyllä voi. Pitikö sen todistaa jotakin?