Itsenäisyyspäivän alla haluan antaa kunnianosoituksen myös viimeiselle todelliselle presidentillemme.
Kekkosta on haukuttu Venäläismieliseksi, mutta niin tekevät eivät ymmärrä 50-80 -luvun poliittista ilmapiiriä maailmassa. Tuo aikakausi oli suurvaltapolitiikassa tasaväkisempää kuin nyt ja esim. Neuvostoliitto sai öykkäröidä "omalla" reviirillään (sen aikaisen etupiirijaon mukaisesti) melko vapaasti. Jos Suomessa olisi ollut taitamattomammat johtajat, olisi pikkuinen Suomi saatettu liittää osaksi suurta Neuvostoliittoa, siinä maailmanpoliittisessa tilanteessa kenenkään siihen tuskin puuttumatta.
Monenlaista noottia tuli maallemme, mutta Kekkonen selvitti asiat. Hänen realistinen suhtautumisensa vallitsevaan tilanteeseen nimenomaan auttoi meitä säilyttämään itsenäisyytemme. Kekkonen oli taitava kettu ja käytti osaamisensa nimenomaan Suomen etujen mukaisesti. Hän kykeni pitämään Neuvostoliiton vakuuttuneena siitä, ettei Suomen yli voida kohdistaa uhkaa sitä vastaan. Tämä vaati Neuvostoliiton vakuuttamista siitä, että olemme puolueettomia, emme salli vieraiden joukkojen tunekutuvan maahamme ja että meillä on riittävä valmius torjua hyökkäykset. Kyllähän se kompromissejakin edellytti, mutta ne olivat olosuhteisiin nähden pieniä.
Kekkosta on moitittu tyranniksi ja yksinvaltiaaksi, mutta kukaan ei voi kiistää sitä tosiasiaa, että hän oli suuri kansan suosikki. Muistan aina lapsuudessa valitsijamiesvaalien ääntenlaskennan....kekkonen, kekkonen, kekkonen, kekkonen....Vaikka kuinka jotkut haluaisivat uskoa, kyse ei ollut vaalivilpistä. Kekkonen oli suuri kansansuosikki ja hänen aikanaan eläneistä edelleenkin varmasti 90% ajattelee näin, mikä osoittaa että mistään aivopesusta tai vilungista ei ollut kyse.
Kun ajatellaan, millaisia suurmiehiä on nyt ehdolla suurin suomalainen kisassa; Mannerheim, Kekkonen, Ylppö..., tuntuu jotenkin alentavalta heitä kohtaan, että näiden varsin toisenlaisin Suomen etuja ajaneiden ja siinä ansioituneiden rinnalle on nostettu nykyinen presidentti, jonka ansiot ovat kuitenki enemmän Suomen itsenäisen aseman heikentämisessä ja koko maailmaa syleilevien asioiden eteenpäinviemisessä, lisäkustannuksia Suomelle aiheuttaen.
Kekkonen oli viimeinen todellinen Presidenttimme.
Kekkosta on haukuttu Venäläismieliseksi, mutta niin tekevät eivät ymmärrä 50-80 -luvun poliittista ilmapiiriä maailmassa. Tuo aikakausi oli suurvaltapolitiikassa tasaväkisempää kuin nyt ja esim. Neuvostoliitto sai öykkäröidä "omalla" reviirillään (sen aikaisen etupiirijaon mukaisesti) melko vapaasti. Jos Suomessa olisi ollut taitamattomammat johtajat, olisi pikkuinen Suomi saatettu liittää osaksi suurta Neuvostoliittoa, siinä maailmanpoliittisessa tilanteessa kenenkään siihen tuskin puuttumatta.
Monenlaista noottia tuli maallemme, mutta Kekkonen selvitti asiat. Hänen realistinen suhtautumisensa vallitsevaan tilanteeseen nimenomaan auttoi meitä säilyttämään itsenäisyytemme. Kekkonen oli taitava kettu ja käytti osaamisensa nimenomaan Suomen etujen mukaisesti. Hän kykeni pitämään Neuvostoliiton vakuuttuneena siitä, ettei Suomen yli voida kohdistaa uhkaa sitä vastaan. Tämä vaati Neuvostoliiton vakuuttamista siitä, että olemme puolueettomia, emme salli vieraiden joukkojen tunekutuvan maahamme ja että meillä on riittävä valmius torjua hyökkäykset. Kyllähän se kompromissejakin edellytti, mutta ne olivat olosuhteisiin nähden pieniä.
Kekkosta on moitittu tyranniksi ja yksinvaltiaaksi, mutta kukaan ei voi kiistää sitä tosiasiaa, että hän oli suuri kansan suosikki. Muistan aina lapsuudessa valitsijamiesvaalien ääntenlaskennan....kekkonen, kekkonen, kekkonen, kekkonen....Vaikka kuinka jotkut haluaisivat uskoa, kyse ei ollut vaalivilpistä. Kekkonen oli suuri kansansuosikki ja hänen aikanaan eläneistä edelleenkin varmasti 90% ajattelee näin, mikä osoittaa että mistään aivopesusta tai vilungista ei ollut kyse.
Kun ajatellaan, millaisia suurmiehiä on nyt ehdolla suurin suomalainen kisassa; Mannerheim, Kekkonen, Ylppö..., tuntuu jotenkin alentavalta heitä kohtaan, että näiden varsin toisenlaisin Suomen etuja ajaneiden ja siinä ansioituneiden rinnalle on nostettu nykyinen presidentti, jonka ansiot ovat kuitenki enemmän Suomen itsenäisen aseman heikentämisessä ja koko maailmaa syleilevien asioiden eteenpäinviemisessä, lisäkustannuksia Suomelle aiheuttaen.
Kekkonen oli viimeinen todellinen Presidenttimme.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vahinko että en voi osoittaa Kekkoselle minun omaa kunniotustani.
Parrasta kiinni ja kusta suuhun.
Luikuri oli miehikseen.
Ehkä on vaikea antaa kenellekään kunnioitusta, jos on valmis pistämään kenelle tahansa "kusta suuhun" :)
valitettavasti huonot ominaisuudet tekevät Kekkosta tulevassa historiankirjoituksessa keskinkertaisuuden.
Oman ylivertaisuuden korostaminen saa aikaan vaikutelman katkerasta, ymmärtämättömästä miehestä, joka osaa kuvitella vain yhdensorttisen vaihtoehdon. Sitäpaitsi Kekkonen osasi pistää päänsä pensaaseen ja "turvata vieraan apuun".
Kekkosen ominaisuudet ovat melkoisia savolaisuuksia, joita ei ainakaan Hämeen ja Pohjanmaan puolessa arvosteta. Kajaaniin pystytetty muistomerkki "kierrepaska" koomisella tavalla kuvailee miehen perusluonnetta!
Näin ne kokemukset eroaa. Minä en kokenut koskaan Kekkosta kuvaamasikaltaiseksi persoonaksi, vaikka hän suuri persoonallisuus olikin. Persoonana Kekkonen oli oman kokemukseni mukaan lämmin, vahva ja rohkea ihminen, joka ei todellakaan helpolla laittanut päätään pensaaseen. Luultavasti nykypäivän politiikassa ei ole montaakaan, jos yhtään sellaista ihmistä, joka ei olisi antanut periksi ja luovuttanut, kun Kekkonen jaksoi punnertaa todella vaikeissa oloissa.
omat kokemukseni alkavat jo -56 vaaleista. Sukulaiset olivat kovin pettyneitä kun Kekkonen täpärästi valittiin. Isäukko tunsi miehen jo Kajaanin Kipinän ajoilta, ja piti Urkkia kierona kuin "korkkiruuvi".
Urkki oli kai jotain muuta/enemmän kuin pitkävihainen, sellaista sana ei kai suomen kielessä olekaan, jolla voisi kuvailla Urkkin loputonta jääräpäisyyttä.
Yksi sukulaisista (Saarikoski) oli taas varsinainen persnuoliainen.
"Näin ne käsitykset eroaa".
Liian läheltä katsominen voi joskus vääristää kuvaa, kuten sinunkin tapauksessasi. Isäukkosi varmaan tunsi Kekkosen ja ehkä oli jotenkin jäänyt hänen persoonansa varjoon. Useinhan suuret persoonat herättävät kateutta ja Kekkonenkin oli tuona vasemmiston kulta-aikana monelle vasemmistolaiselle hyvin paha mies. Minä taas olen seurannut ja elänyt Kekkosen kautta seuraten maailman menoa ja erityisesti Suomen elämää sopivan etäisyyden päästä. Kekkosen saavutukset puhuvat puolestaan. Hän kykeni taitavalla politikoinnilla, hyvällä huumorintajulla ja erinomaisilla ihmissuhdetaidoilla pitämään Suomen itsenäisenä ja irti isommista konflikteista. Se oli valtava saavutus NL:n rajanaapurina. Toki suurissa persoonissa on aina särmääkin. Mutta särmää ja jääräpäisyyttä tarvittiinkin ja jos hän toisaalta vähän pahoitti herkempien mieliä sisäpolitiikassa oli tuo jääräpäisyys tarpeen ulkopolitiikassa. Kuten totesin, tämän päivän poliitikoissa olisi tuskin ketään, kuka olisi kyennyt yhtä hyvin hoitamaan asiat tuona aikana.
Kukapa ei olisi ollut Kekkosen varjossa, mutta vain lähipiirissä.
Isäukkoni oli urheiluseurojen kuvioissa, ja ihan eri intressein kuin Urkki.
Valtava saavutus mainitsemasi "uroteot", mutta vertailukelvotonta jossittelua, olisihan -56 vaaleissa ollut ehdolla tosi hienoja ja sivistyneitä miehiä (Rydman, Tuomioja), mutta rahvaalle olivat mieluisampia omantasoiset edustajat Fagerholm ja Kekkonen.
... syökää paskaa, miljoon... jne.
Mitenkähän lie (jossittelua) kehitys "ystävyyssuhteissa" olisi kehittynyt, jos Suomen puolelta ei olisikaan ollut Hrutzevin kanssa tasavertainen sikailija, Kekkonen?
Turhan sivistyneet miehet (esim. Bulganin) olikin jo vastapuolelta "Pantu pois" (Stalinin ilmaus).
Tiedän, ja yleisesti tiedetään, että Kekkosella oli perässähiihtäjiä laumoittain ja ärähtelyjen jälkeen vielä lisää, suomalaiset ja eritoten maalaiset/savolaiset kun ovat jo kristinuskon perinteen mukaisesti niin notkeaniskaisia, että ennen talvisotaa vallinneen kovan uhon jälkeen kuitenkin neljäsosa kansasta äänesti kommunisteja.
Honka-liittokin kaatui kuin puhaltamalla, tosin kovan itä-viiman avustamana.
Oletan sinun olevan niin jäykkäniskainen, ettet käsityksiäsi muuta yhden pakinan ja kirjan perusteella, vaikka nissä kirjoitetaan juuri niin kuin asiat luonteeltaan ovat/olivat. Tässä nämä:
1. Laitinen 25.9-04 "Iltalehti"
Urho Kekkonen
"Urho Kekkosen päiväkirjojen lukeminen ei anna kovin ylevää kuvaa suomalaisesta politiikasta. Vanha presidentti on pahasti Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n agenttien koukussa."
....
2. Jari Tervo: "Myyrä"
....
Kekkonen on kyllä näin 68 vuotiaan "vanhuksen" näkökulmasta se suurin suomalainen. Joka ei tätä käsitä, ei ymmärrä Suomen olosuhteita 50 luvulta 80 luvulle eikä sitä pitkää ja vaikeaa taivalta, jonka Kekkonen eli Suomen johdossa.
Aivan sammaa mieltä. Kun työttömyys nousi 70 tuhanteen, Kekkonen pisti vielä vanhoilla päivillä hätätilahallitusta pystyyn ja poliitikot töihin. Nyt työttömiä on ollut kymmenen vuotta jo 300-400 tuhatta ja poliitikot vaan hymistelee. Kekkonen tarttui toimeen.
Jos Kekkonen olisi ollut voimissaan vielä 90 -luvulla Neuvostoliiton hajotessa ja vähän sen jälkeen, olisi tuo ovela kettu pelannut Karjalan takaisin Suomelle neuvotteluteitsi Jeltsiniltä. Tämä homma on saletti, sen voin sanoa täydellä varmuudella koko Kekkosen ajan aikuisena eläneenä!
Kekkonen oli syntynyt v 1900. "koko Kekkosen ajan aikuisena eläneenä" sinä olet yksi maailman vanhimmista ihmisistä.
Lapset ja lapsenmieliset saavat höpistä mitä tahansa tai kusta h-kavereittensa suuhun !
Totuus on, että Kekkonen oli se kolmas, joka pelasti Suomen miehitykseltä. Eka oli Mannerheim, toka oli Ryti ja kolmas Urkki.
Olen samaa mieltä, Urkki oli viimeinen todellinen Pressa.
Risuparrat yms. saavat olla mitä mieltä tahansa, mutta näin on ja pysyy !
vaikea sanoa, kumpi olis merkittävämpi, Paasikivi vai Kekkonen
Hän irrotti Suomen sodasta.