Paavo Lippostako tarvittaisiin?

Kyllä minulla yksi yhteinen piirre Väyrysen kanssa lienee. Väyrynen on sanonut, että tärkeintä ei ole se, mitä hänestä puhutaan, tärkeää on vain se, että hänestä puhutaan. Hieman samoin ajattelen tällä palstalla esiintymiseni tuottamasta;))

No, vakavoituen: En koe imarteluksi sitä, että minut rinnastettaisiin Väyryseen. Enkä ole sellainen, että siihen olisi aihettakaan. Minä myönnän olleeni väärässäkin useammin kuin kerran, ja siitäkin kerrasta Väyrynen on sanonut: ”Kerran luulin olleeni väärässä, mutta pian huomasin erehtyneeni”.

.

Kyllä se vain niin on valitettavasti että aika on mennyt ohi kyvyttömistä narsistipaskoista

.

Niiin, äänestä, sadaan taas lisää selfietä ja tikkataulua. Mukava katsella kun lapset yrittää osua tuppin otsaan.

Rinne pärjäsi kyllä ihan mukavasti tuossa tentissä, mutta yksityiskohtaisempi olisi saanut olla. Mutta ei hän vaikuttanut siihen, etten minäkään demareita äänestä, puolueen poliittiset teot - tai tekemättömyydet - siinä vaikuttaa.

Eihän Rinne ollut veronkorotusten kannalla, vai menikö se osuus ohjelmasta ohi silmieni? Niin tai näin, mutta jos veronkorotuksilla suuresti autettaisiin tästä alhosta nousemista - johon en usko - olisin kyllä valmis talkoisiin. Meneehän minulla jo nyt eläkkeistäni kolmasosa - nyt kai hiukkasen ylikin - veroihin, mutta ajattelen, että silläkin hieman autetaan minua heikommassa asemassa olevaa. Tai hieman lisätään ökytalollisen tukiaispottia;))

En ole vielä lainkaan varma, kuka tai mikä puoluekaan saa nyt ääneni. Kokoomuksessa on Helsingissä hyvä ehdokas, sinibarettitovereitani, persuissa on eräs kommodori-evp, joka on ollut minuun yhteyksissä ja on muitakin mahdollisesti kyseeseen tulevia. Kepulaisia niissä ei ole, eikä vasureita, eikä siis nyt kai demareitakaan.

kapi_ kirjoitti:

Rinne pärjäsi kyllä ihan mukavasti tuossa tentissä, mutta yksityiskohtaisempi olisi saanut olla. Mutta ei hän vaikuttanut siihen, etten minäkään demareita äänestä, puolueen poliittiset teot - tai tekemättömyydet - siinä vaikuttaa.

Eihän Rinne ollut veronkorotusten kannalla, vai menikö se osuus ohjelmasta ohi silmieni? Niin tai näin, mutta jos veronkorotuksilla suuresti autettaisiin tästä alhosta nousemista - johon en usko - olisin kyllä valmis talkoisiin. Meneehän minulla jo nyt eläkkeistäni kolmasosa - nyt kai hiukkasen ylikin - veroihin, mutta ajattelen, että silläkin hieman autetaan minua heikommassa asemassa olevaa. Tai hieman lisätään ökytalollisen tukiaispottia;))

En ole vielä lainkaan varma, kuka tai mikä puoluekaan saa nyt ääneni. Kokoomuksessa on Helsingissä hyvä ehdokas, sinibarettitovereitani, persuissa on eräs kommodori-evp, joka on ollut minuun yhteyksissä ja on muitakin mahdollisesti kyseeseen tulevia. Kepulaisia niissä ei ole, eikä vasureita, eikä siis nyt kai demareitakaan.

Lue lisää

Vai persuihin päin alat olla kallellaan. Sittehän suostut Hyväksi Veljeksi tälle palstan hupi_JOHTAJALLE. Persu sekin nyt on, kun kepussa sai vain viisi ääntä vaalissa.

Viinanenhan kulki Ahon hallituksen aikana Lipposen takaoven kautta neuvottelemassa seuraavan hallituksen ohjelmaa. Ei uskalatanut käyttä etuovea.

Siihen Demareiden ja Kokoomuksen yhteiseen ohjelmaanhan seuraavien vaalien kampanjat rakennetti in Kokoomuksessa ja Demareissa. Niillähän oli yhteinen vaalikampanja keskustaa vastaan. Siinä oli mukaan masinoitu kaikki tiedotusvälineet.

Aivan niin, Lipponen jatkoi Ahon aloittamaa, ja kun ei nähnyt sitä riittäväksi, suurensi potin kaksinkertaiseksi. Ja se toimi. Heti alkoi tuottaa tulosta, ja Suomi nousi syvältä suosta varsin nopeasti.

En kyllä muista demareiden ennen v. 1995 vaaleja toimineen kuvaamallasi tavalla. En usko ainakaan Lipposen niin toimineen; jos olisi, en varmaan olisi häntä äänestänyt. Kyllä minulle muistaakseni oli varsin selvää, että Ahon aloittamaa kiristystä on pakko jatkaa, jopa sitä tiukentaa. Hyväksyin täysin senkin, että yhtenä vuonna - olikohan se vuosi 1993 - jo silloin nauttimani sotilaseläke jätettiin kokonaan korottamatta, eikä kai korotuksia tullut palkkoihinkaan, jollaista eläkkeen lisäksi silloin myös nautin työpaikaltani.

Naisten itkettämisellä tarkoittanet Arja Alhon tapausta. Alhohan oli demari ja ilmeisesti uskoi, että se olisi ollut Lipposen silmissä etu saada hieman erityisasemaa, mutta Paavo ilmoituksensa mukaisesti piti kaikkia hallituksensa jäseniä yhdenvertaisina. Kukapa meistä ei mieluummin olisi naistennaurattaja kuin niiden itkettäjä, mutta kyllä meistä moni on joutunut tuottamaan naiselle suruakin, itsekkäämmistä syistä kuin Paavo Arjalle. Olisi hän tuossa voinut toimia hienovaraisemminkin, mutta Paavolla oli tyyli ”aina roiskuu kun rapataan” ja se tuotti tulosta oleellisimmissa asioissa.

Taidat olla johtajuuden suhteen hieman samoissa näkemyksissä kuin tuo palstaa päivystävä ”johtajakin”. Johtamisessa ei ole vain yhtä menetelmää. vaan on monia erilaisia tapoja, johtajasta ja myös tilanteesta riippuen. Tärkeintä on, että se johtaminen tuottaa oikeaa tulosta, sillä päästään siihen, mihin pyritään. Lipposen johtajuus toimi siten.

Akkojen itkettämisestä puhui myös Pystyyn_kuollut ja siltä osin vastasin hänelle, joten tässä en sitä enää toista.

Ei Lipponen tosissaan pyrkinytkään presidentiksi, se tuli selväksi heti hänen ensiesiintymisessään pressanvaalien alla. Niinpä en minäkään häntä äänestänyt, vaan annoin ääneni sille, josta sitten presidentin saimmekin.

kapi_ kirjoitti:

Taidat olla johtajuuden suhteen hieman samoissa näkemyksissä kuin tuo palstaa päivystävä ”johtajakin”. Johtamisessa ei ole vain yhtä menetelmää. vaan on monia erilaisia tapoja, johtajasta ja myös tilanteesta riippuen. Tärkeintä on, että se johtaminen tuottaa oikeaa tulosta, sillä päästään siihen, mihin pyritään. Lipposen johtajuus toimi siten.

Akkojen itkettämisestä puhui myös Pystyyn_kuollut ja siltä osin vastasin hänelle, joten tässä en sitä enää toista.

Ei Lipponen tosissaan pyrkinytkään presidentiksi, se tuli selväksi heti hänen ensiesiintymisessään pressanvaalien alla. Niinpä en minäkään häntä äänestänyt, vaan annoin ääneni sille, josta sitten presidentin saimmekin.

Lue lisää

oli Paavo Lipposesta. Öykkäröimällä se "johti". Ja pelottelulla ja naisia itkettämällä. Uhkailemalla, että nahkurin orsilla tavataan, Sillä oli hallituksessa hyviä ministereitä, ne sitä tulosta teki. Esko Ahon hallituksen kuomalta pohjalta.

kapi_ kirjoitti:

Taidat olla johtajuuden suhteen hieman samoissa näkemyksissä kuin tuo palstaa päivystävä ”johtajakin”. Johtamisessa ei ole vain yhtä menetelmää. vaan on monia erilaisia tapoja, johtajasta ja myös tilanteesta riippuen. Tärkeintä on, että se johtaminen tuottaa oikeaa tulosta, sillä päästään siihen, mihin pyritään. Lipposen johtajuus toimi siten.

Akkojen itkettämisestä puhui myös Pystyyn_kuollut ja siltä osin vastasin hänelle, joten tässä en sitä enää toista.

Ei Lipponen tosissaan pyrkinytkään presidentiksi, se tuli selväksi heti hänen ensiesiintymisessään pressanvaalien alla. Niinpä en minäkään häntä äänestänyt, vaan annoin ääneni sille, josta sitten presidentin saimmekin.

Lue lisää

oli Paavo Lipposesta. Öykkäröimällä se "johti". Ja pelottelulla ja naisia itkettämällä. Uhkailemalla, että nahkurin orsilla tavataan, Sillä oli hallituksessa hyviä ministereitä, ne sitä tulosta teki. Esko Ahon hallituksen luomalta pohjalta.

kapi_ kirjoitti:

Taidat olla johtajuuden suhteen hieman samoissa näkemyksissä kuin tuo palstaa päivystävä ”johtajakin”. Johtamisessa ei ole vain yhtä menetelmää. vaan on monia erilaisia tapoja, johtajasta ja myös tilanteesta riippuen. Tärkeintä on, että se johtaminen tuottaa oikeaa tulosta, sillä päästään siihen, mihin pyritään. Lipposen johtajuus toimi siten.

Akkojen itkettämisestä puhui myös Pystyyn_kuollut ja siltä osin vastasin hänelle, joten tässä en sitä enää toista.

Ei Lipponen tosissaan pyrkinytkään presidentiksi, se tuli selväksi heti hänen ensiesiintymisessään pressanvaalien alla. Niinpä en minäkään häntä äänestänyt, vaan annoin ääneni sille, josta sitten presidentin saimmekin.

Lue lisää

Öykkäröinti niistä jihtamistavoista on kaikkein huonoin.

Se rikkoo ilmapiirin ja työmotivaation.

kapi_ kirjoitti:

Taidat olla johtajuuden suhteen hieman samoissa näkemyksissä kuin tuo palstaa päivystävä ”johtajakin”. Johtamisessa ei ole vain yhtä menetelmää. vaan on monia erilaisia tapoja, johtajasta ja myös tilanteesta riippuen. Tärkeintä on, että se johtaminen tuottaa oikeaa tulosta, sillä päästään siihen, mihin pyritään. Lipposen johtajuus toimi siten.

Akkojen itkettämisestä puhui myös Pystyyn_kuollut ja siltä osin vastasin hänelle, joten tässä en sitä enää toista.

Ei Lipponen tosissaan pyrkinytkään presidentiksi, se tuli selväksi heti hänen ensiesiintymisessään pressanvaalien alla. Niinpä en minäkään häntä äänestänyt, vaan annoin ääneni sille, josta sitten presidentin saimmekin.

Lue lisää

heheheheheheh "ei tosissaan pyskinyt presidentiksi". Ei kukaan läjhde leikisti ehdokkaaksi.

Tappion huomasi Lipposen käytöksestä tappion jälkeen. Juonitteli kuin viisi vuotias uhmaikäinen karara monta vuotta. Lapsellisesti kieltäytyi kaikista haastatteluista monta vuotta tappion jälkeen. EI osallistunut entisenä pääministerinä presidentin virkaanastujaisjuhlallisuuksiin.

Olihan Lipposelle kova pettymys kun ei päässyt presidentiksi. Ihan turha muuta väittää.

Keksi parempia selityksiä. 6% se oli siinä se johatjuuden arvostus. Sinä sisällyt varmaan tuohin 6%:ttiin.

JohtajuusKaukana kirjoitti:

oli Paavo Lipposesta. Öykkäröimällä se "johti". Ja pelottelulla ja naisia itkettämällä. Uhkailemalla, että nahkurin orsilla tavataan, Sillä oli hallituksessa hyviä ministereitä, ne sitä tulosta teki. Esko Ahon hallituksen luomalta pohjalta.

Lue lisää

Paavo Lipponen jo pääministeriksi tullessaan ymmärsi, mitä tarvitsee tehdä. Tuo hänen itsetietoisuutensa johti käyttäytymiseen, joka vaikutti ulospäin varsin kovalta. Mutta kyllä muutkin ministerit tekemisen tarpeen ymmärsivät, ja hyvinhän hallitusten työskentely sujui, paljon paremmin kuin tämän nykyisen hallituksen. Arja Alhon tapaus oli vain pieni episodi, joka sai ansaitsemaansa suuremman huomion.

Kyllä kansakin ymmärsi Lipposen hallitusten tekemien kovien ratkaisujen tarpeen, kun hallitukset saivat jatkaa kaksi vaalikautta ja sittenkin vasta hyvin niukasti demarit voittaen kepu pääsi v. 2003 hallituksen muodostamaan. Ja kahdeksan vuotta hallittuaan kepu koki historiallisen romahduksen. Päähallituskumppani kokoomus nähtiin paremmaksi ja siitä tuli suurin puolue.

Lipposen hallituksiaan johtaessaan osoittama oli johtajuutta, jos mikä. Sitä ei ollut Vanhasella, Kiviniemellä vielä vähemmän, eikä sitä kai ollut tarpeeksi Kataisellakaan, joskin nykyhallituksen toivottomaan taapertamiseen on vaikuttanut älytön hallituspohja, johon jouduttiin, kun hallitukseen menosta kieltäytyi suurin vaalivoittaja persut ja suurin häviäjä kepu.

En ole täällä johtamiskokemuksillani ja taidollani ylvästellyt kuten eräs, jonka kokemukset johtamisestakin lienevät tosiasiallisesti vähäisemmät ja ainakin yksipuolisemmat kuin minulla. Ainakin, jos hän on se, joksi monet näkyvät hänet uskovan. Kai minulla sotaväessäkin oli ainakin monipuolisemmat johtamiskokemukset kuin toimiupseereilla yleensä, mutta vaativampana pidän johtamista, johon jouduin tai pääsin siviilityöurallani Valion isännöitsijänä. Kun alaisissani oli paljon hyvin erilaisten alojen työntekijöitä ja loppua kohden yhä enemmän ulkoisten sopimuskumppaneiden työntekijöitä, sen kokonaisuuden johtamisessa kyllä tarvittiin taitoa, hyvin monien asioiden huomioon ottamista. Kun oli koko ajan budjetissa raamitettu tulosvastuukin, jollaista sotaväessä on vasta jossain yläportaissa.

Johtaminen on taitolaji. Se vaatii ensiksikin tilanteen ja tarpeiden selvää ymmärtämistä ja joustavuutta toimia tilanteen mukaan. Johtaja yksin ei voi paljoakaan tehdä, hänen on saatava joukkonsa mukaan, jos hyviin tuloksiin pyritään. Siinä tarvitaan psykologiaa. Mutta joskus tarvitaan kovuuttakin. Paavo Lipponen näki sitä tarvittavan, ja sen hänen joukkonsakin ymmärsi ja tulosta tuli.

Kerronpa tapauksen, josta olen kyllä saattanut kertoa joskus aikaisemminkin:

Kun minut oli hyväksytty tehtävääni Valiolla, menin pyydettynä ilmoittautumaan esimiehelleni, Valion silloiselle ”kakkosmiehelle”. Hän pyöritteli käsissään minun papereitani ja siinä leppoisassa jutustelussamme totesi, että sinulla on aivan erinomainen kokemustausta onnistuaksesi hyvin tehtävässäsi. Sitten hän katseensa terävöittäen ja ääntäänkin korottaen totesi: ”tuosta sotilastaustastasi on sekin hyöty, että osaat käskeä, JOS MUU EI AUTA”. Silloin ymmärsin, että ehkä hän hieman pelkäsi, että alkaisin simputtaa alaisiani! Mahdollinen pelkonsa oli turha, niin minun ei tarvinnut koskaan tehdä, eikä sillä tavalla olisi niissä tehtävissä menestytty. Sovussa me aina uurastimme. Ja kun joskus koin oman asiantuntemukseni jossain asiassa riittämättömäksi, tukeuduin parempiin asiantuntijoihin, joita silloin vielä Valion pääkonttorilla oli paljon mm. sen suuressa teknisessä osastossa. Itseään viisaampiin tukeutuminen tarvittaessa ja yhteistoimintakyky ovat tuloksellisen johtajuuden tärkeimpiä edellytyksiä. Kovuudestaan huolimatta Paavo Lipposella oli noita kykyjä, siitä on todistanut mm. Iiro Viinanen muistelmissaan.

xxxxxxxxxxxxxxxxx

Olen tätä kirjoitellessani koko ajan katsonut toisella silmälläni ja kuunnellut molemmalla korvallani tv 5:ltä tulevaa puoluejohtajien ensimmäistä vaalikeskustelua. Eipä tuossa mitään uutta ja yllättävää ole esille tullut. Toivottavasti enemmän tulee seuraavissa esiintymisissä. Kieltämättä Stubbilla, Haglundilla ja Niinistöllä on tuossa etua täydellisestä ruotsinkielen taidostaan, mutta kyllä Sipilänkin hyvin pystyy sanomaan sanottavansa ruotsiksi, vaikka hänen taitonsa kovin kankea näkyy olevan. Samaa on sanottava myös Räsäsen ruotsin taidosta - yllättävää. Soini on ainoa, joka joutuu turvautumaan suomenkieleen, ehkäpä hän tekee sen mielistelläkseen pakkoruotsista mesoavia, joita persuissa taitaa olla paljon.

kapi_ kirjoitti:

Paavo Lipponen jo pääministeriksi tullessaan ymmärsi, mitä tarvitsee tehdä. Tuo hänen itsetietoisuutensa johti käyttäytymiseen, joka vaikutti ulospäin varsin kovalta. Mutta kyllä muutkin ministerit tekemisen tarpeen ymmärsivät, ja hyvinhän hallitusten työskentely sujui, paljon paremmin kuin tämän nykyisen hallituksen. Arja Alhon tapaus oli vain pieni episodi, joka sai ansaitsemaansa suuremman huomion.

Kyllä kansakin ymmärsi Lipposen hallitusten tekemien kovien ratkaisujen tarpeen, kun hallitukset saivat jatkaa kaksi vaalikautta ja sittenkin vasta hyvin niukasti demarit voittaen kepu pääsi v. 2003 hallituksen muodostamaan. Ja kahdeksan vuotta hallittuaan kepu koki historiallisen romahduksen. Päähallituskumppani kokoomus nähtiin paremmaksi ja siitä tuli suurin puolue.

Lipposen hallituksiaan johtaessaan osoittama oli johtajuutta, jos mikä. Sitä ei ollut Vanhasella, Kiviniemellä vielä vähemmän, eikä sitä kai ollut tarpeeksi Kataisellakaan, joskin nykyhallituksen toivottomaan taapertamiseen on vaikuttanut älytön hallituspohja, johon jouduttiin, kun hallitukseen menosta kieltäytyi suurin vaalivoittaja persut ja suurin häviäjä kepu.

En ole täällä johtamiskokemuksillani ja taidollani ylvästellyt kuten eräs, jonka kokemukset johtamisestakin lienevät tosiasiallisesti vähäisemmät ja ainakin yksipuolisemmat kuin minulla. Ainakin, jos hän on se, joksi monet näkyvät hänet uskovan. Kai minulla sotaväessäkin oli ainakin monipuolisemmat johtamiskokemukset kuin toimiupseereilla yleensä, mutta vaativampana pidän johtamista, johon jouduin tai pääsin siviilityöurallani Valion isännöitsijänä. Kun alaisissani oli paljon hyvin erilaisten alojen työntekijöitä ja loppua kohden yhä enemmän ulkoisten sopimuskumppaneiden työntekijöitä, sen kokonaisuuden johtamisessa kyllä tarvittiin taitoa, hyvin monien asioiden huomioon ottamista. Kun oli koko ajan budjetissa raamitettu tulosvastuukin, jollaista sotaväessä on vasta jossain yläportaissa.

Johtaminen on taitolaji. Se vaatii ensiksikin tilanteen ja tarpeiden selvää ymmärtämistä ja joustavuutta toimia tilanteen mukaan. Johtaja yksin ei voi paljoakaan tehdä, hänen on saatava joukkonsa mukaan, jos hyviin tuloksiin pyritään. Siinä tarvitaan psykologiaa. Mutta joskus tarvitaan kovuuttakin. Paavo Lipponen näki sitä tarvittavan, ja sen hänen joukkonsakin ymmärsi ja tulosta tuli.

Kerronpa tapauksen, josta olen kyllä saattanut kertoa joskus aikaisemminkin:

Kun minut oli hyväksytty tehtävääni Valiolla, menin pyydettynä ilmoittautumaan esimiehelleni, Valion silloiselle ”kakkosmiehelle”. Hän pyöritteli käsissään minun papereitani ja siinä leppoisassa jutustelussamme totesi, että sinulla on aivan erinomainen kokemustausta onnistuaksesi hyvin tehtävässäsi. Sitten hän katseensa terävöittäen ja ääntäänkin korottaen totesi: ”tuosta sotilastaustastasi on sekin hyöty, että osaat käskeä, JOS MUU EI AUTA”. Silloin ymmärsin, että ehkä hän hieman pelkäsi, että alkaisin simputtaa alaisiani! Mahdollinen pelkonsa oli turha, niin minun ei tarvinnut koskaan tehdä, eikä sillä tavalla olisi niissä tehtävissä menestytty. Sovussa me aina uurastimme. Ja kun joskus koin oman asiantuntemukseni jossain asiassa riittämättömäksi, tukeuduin parempiin asiantuntijoihin, joita silloin vielä Valion pääkonttorilla oli paljon mm. sen suuressa teknisessä osastossa. Itseään viisaampiin tukeutuminen tarvittaessa ja yhteistoimintakyky ovat tuloksellisen johtajuuden tärkeimpiä edellytyksiä. Kovuudestaan huolimatta Paavo Lipposella oli noita kykyjä, siitä on todistanut mm. Iiro Viinanen muistelmissaan.

xxxxxxxxxxxxxxxxx

Olen tätä kirjoitellessani koko ajan katsonut toisella silmälläni ja kuunnellut molemmalla korvallani tv 5:ltä tulevaa puoluejohtajien ensimmäistä vaalikeskustelua. Eipä tuossa mitään uutta ja yllättävää ole esille tullut. Toivottavasti enemmän tulee seuraavissa esiintymisissä. Kieltämättä Stubbilla, Haglundilla ja Niinistöllä on tuossa etua täydellisestä ruotsinkielen taidostaan, mutta kyllä Sipilänkin hyvin pystyy sanomaan sanottavansa ruotsiksi, vaikka hänen taitonsa kovin kankea näkyy olevan. Samaa on sanottava myös Räsäsen ruotsin taidosta - yllättävää. Soini on ainoa, joka joutuu turvautumaan suomenkieleen, ehkäpä hän tekee sen mielistelläkseen pakkoruotsista mesoavia, joita persuissa taitaa olla paljon.

Lue lisää

Puhumaan itsestäsi. Minä, minä, minä... Sinulla muka paremmat kokemukset johtamisesta armeijassakin kuin sillä toisella toimiupseerilla. Niitähän saa esikunnassa papereita pyörittäessä ho hoo ho hoo...

Pääsithän_asiaan kirjoitti:

Puhumaan itsestäsi. Minä, minä, minä... Sinulla muka paremmat kokemukset johtamisesta armeijassakin kuin sillä toisella toimiupseerilla. Niitähän saa esikunnassa papereita pyörittäessä ho hoo ho hoo...

Lue lisää

Joo, joo, paperinpyörittämistähän siellä esikunnissa vain on. Kentältä sinne käskyt annetaan ja kenttämiehet tarkastavat, että onko heidän tekemiään suunnitelmia ja käskyjä noudatettu. Ja jos oikein hyvin on papereita pyöritetty, kenttämiehet antavat hyviä todistuksia ja jopa kohottavat sotilasarvoissa niitä paperinpyörittäjiä. Niin tehtiin kaikissa joukoissa, joissa palvelin, kurssien johtajana ollessanikin.

On se ihmeellistä, miten tärkeänä te pidätte tuota ammoista sotilasuraani, ainoana merkittävänä tekijänä minunkin elämässäni! Itse koen sen vain yhdeksi vaiheeksi jo pitkässä elämässäni, joka on sen päättymisen jälkeen jatkunut jo paljon kauemmin kuin tuo urani kesti. Tänä pitkänä aikana elämässäni on tapahtunut niin kovin paljon. Ja tapahtuu edelleen, vaikka jo pitkälti toistakymmentä vuotta olen ollut siviilityöstänikin eläkevaari ja puolipäätoiminen maailmanmatkaaja.

Siviilityöurani kokemuksista tuossa eilen illallakin vähän tukea otin Paavo Lipposen johtajaominaisuuksille. Tietenkin minun kokemukseni silläkin alueella ovat vähämerkityksellisiä Lipposen asemassaan kokemaan verrattuna, mutta kyllä ne vähäisetkin kokemukset auttavat ymmärtämään sitä, mikä on tärkeää korkeammallakin.

Kun tuohon johtajaa leikkivään pelleen puheen viet, niin lienetköhän se ”johtaja” itse. Niin tai näin, mutta vaikka hän on kertomasta päästyäänkin lukemattomilla nimimerkeillään kertonut olleensa jokin menestynyt johtaja, ei hän ole koskaan sanallakaan kertonut, missä hän on johtanut, mitä ja miten. Sotaväen palveluksessa ainakaan hän ei ole koskaan niin tehnyt, niin nurinkuriset ovat hänen käsityksensä sotaväestä ja siellä vallitsevista arvostuksista. Värvättynäkin palvellut tietäisi asioista paremmin. Trolli hän on vain, tuli aikoinaan palstalle nikillä ylil evp, heittäytyen evp-toimiupseeriksi minua lähemmäs päästäkseen, mutta kun siinä ei onnistunut, sekosi lopullisesti ja on sen jälkeen nostanut itseään suuremmaksi johtajaksi ja ylennellyt itseään sotilasarvoissakin. Ja jatkuvasti kaipailee minua, näkyy kaipailleen tänäänkin. Sairas hän on, sillä ei kai kukaan normaali tuollaista tekisi vuodesta toiseen.

Ethän Sinä HV:ni vaan taas yritä väittää, että pepereita pyörittäessä oppii johtamaan?

Vai katselit profiilillani olevat kuvat. Hyvä, varmasti koit tehneesi niitä maailmanmatkoja kanssani. Mutta ei sillä tavalla maailma sinulle avaudu, sen huomaa. Mutta jos osaisit pitää suusi kiinni, tietämättömyytesi ei paljastuisi. Punainen on nimittäin miesten väri Vietnamissa kuten Kiinassakin, eikä vain siksi, että niiden liput ovat punaiset; paljon vanhempaa kulttuuria se on. Samoin on muuallakin idän mailla, mm. Indonesiassa. Ja oli myös muinaisessa Kreikassa, ja niin oli myös varhaisemmassa kristillisyydessä, meilläkin menneinä vuosisatoina. Luepa tuosta ja viisastu, ette tuollaisia möläyksiä päästäisi:

http://www.coloria.net/kulttuurit/sukupuolet.htm

Vietnamissa kuten Kiinassakin sininen mielletään naisten väriksi. Kun ostin katukaupustelijalta tuon päähineen, jota käytetään hyvin yleisesti Vietnamissa - kaikilla hotelliemmekin puutarhureilla ja muilla ulkotyöläisillä, samoin maaseudulla pelloillaan uurastavilla, sekä miehillä että naisilla - valitsin ensin sininauhaisen, mutta myyjä puutteellisella englannillaan selitti, että se on naisten väri, tämä on miesten väri, selitti hän ja ojensi minulle tuon päähineen. Maksoi peräti 150 000 dongia, eli n. seitsemän euroa! Viimeisen hotellini huoneeseen sitten jätin, tuli melkoinen tappio!
Vaaleanpunainen väri miehen vaatteissa ilmeisesti vetää edelleen naisia miehen puoleen. Sen koin joskus nuorna miesnä, kun käytin joskus vaaleanpunaista paitaa, jollaisia minulla ei ole enää vuosikymmeniin ollut. Mutta edelleen se näyttäisi toimivan:

>>Hyrkäs muistelee, että lapsuudessa äiti puki hänet ja veljensä usein vaaleanpunaiseen. Kun tytöt alkoivat juosta perässä, niin vaaleanpunainen oli se, jota aloin käyttää.
– Tytöt tykkäs, mutta itse en kehdannut pitää päällä. Kun tytöt alkoivat juosta perässä, niin vaaleanpunainen oli se, jota aloin käyttää, Hyrkäs nauraa<<

http://yle.fi/uutiset/pinkissa_paidassa_kay_flaksi__kotimaisesta_kaupasta_ei_loyda_vaaleanpunaista_miehille/7805806

Olet varmaan nyt onnessasi, kun sait huomiotani, jota näyt kerjänneen koko päivän. Valitettavasti se on jäänyt minulta huomiotta tähän asti, kun olin päivällä sydänyhdistykseni pääsiäislounaalla Hotelli Helkassa ja sieltä palattuani olen mm. katsellut digiboxini tallettamaa päivän tv-urheilun antia.