Kysymys uskovaisille:

Voisin kirjoittaa, mutta tulkitsijat vääntäävät sen omanmielenkatsantoonsa.
Siksi on itse luettava sana RAUHA, mitä Sana siitä opettaa. Jos on JumalanKansaa, sen sitten ymmärtää Hengessä, mutta jos ei, niin sitä sanaa raamatullisessa mielessä ei ymmärrä.

Sitten on otettava avuksi ihmisentulkintainen "rauha". Siinä sitten heiluu teräaseet ja ammukset, sen saavuttamiseksi, sekä sanansäilää.

Vaikuttaa siltä, että haluat vilpittömästi keskustella käsitteesetä "rauha". Kirjoitit pohtivasi sitä, merkitseekö sana muille samaa kuin sinulla uskossa ollessasi. Jos todella ole ollut joskus uskossa ja sitten luopunut, niin olisi hienoa, jos toisit tähän ketjuun oman muistosi. Mitä tuo sana sinulle uskossa ollessasi merkitsi?

Jotta en vain kyselisi, vaan osallistuisin myös keskusteluun, niin lyhyesti vähän tuosta käsitteestä - niin kuin sen uskovana ymmärrän. Hengellisenä käsitteenä "rauha" ei tarkoita sisäistä rauhallisuutta, jatkuvaa tyyneyttä. Uskovalla voi olla ahdistuksia, levottomuutta ja epävarmuutta elämän koettelemuksissa, eikä tunnetilaa voi millään noina aikoina kuvailla sanalla "rauha".

Tätä voisi verrata sota-aikojen jälkeiseen rauhaan. Suomi joutui olemaan vuosia sodassa sen ajan Neuvostoliittoa vastaan ja sitten tuli rauha, mitä siitä seurasi. Varmimmin se, että taitselu Neuvostoliittoa vastaan lakkasi, mutta sisäisesti maamme joutui kokemaan kovia aikoja - oli raskaat sotakorvauket, jälleenrakantamisen ja vähäisen toimeentulon pitkät ajat. Myös uskoon tullessa Jumala solmii ihmisen kanssa rauhan Jeesuksessa Kristuksessa - entisestä Jumalan vihollisesta (tätä hän ei tietenkän ollut tiedostanut) tulee Jumalan ystävä, Hänen lapsensa. Rauhan julistus tuo uskovalle (kuten Suomen kansallekin toi) uutta toivoa paremmasta, mahdollisuudet rakentaa hengellistä sisintä ja toimia lähimmäisten parhaaksi uudella tavalla. Maan sisäinen tila voi joutua rauhan aikana kaaokseen, ja niin myös uskovan sisäinen olotila voi kokea suurtenkin myrskyjen aikoja.

Jeesus ei lupaa rauhallista elämää.Matt. 10:34 "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan."

Jos uskovan aviopuoliso menehtyy, lapsi kuolee vaikkapa auto-onnettomuudessa, työttömyydessä hän menettää toimeentulonsa ja usein kodin, uskova joutuu koettelemuksiin, joissa hän kyselee onko hyvä Jumala hyvä juuri hänelle ja miksi minulle tapahtuu näin vaikeita asioita. Epäilysten ja ahdistusten aikana on mahdotonta puhua sisäisestä rauhasta, kun yöunet kaikkoavat ja mielessä myllertää. Kaikesta huolimatta rauhantila Jumalan kanssa on koko ajan olemassa. Mitä enemmän ja mitä pikemmin uskova saa kuulla armon evankeliumiin perustuvaa rauhan sanomaa, sitä enemmän rauha saavuttaa hänen sydämensä. On ihmeellistä, kuinka monet uskovat voivat vaikeiden vaiheiden jälkeen kuitenkin todeta, että "Jumala on ollut minulle hyvä".

Juuri uskoon tullut tai sellainen uskova, joka ei ole joutunut vielä suuriin koettelemuksiin tarttuu siihen ajatukseen, että rauha on pysyvä tunnetila - ja että uskovalla kuuluu myös näkyvä ilo ja onni. On kuitenkin huomatta, että moni uskosta osaton antaa samanlaisen todistuksen: olen onnellinen, elämä on ollut minulle hyvä, nautin joka hetkestä ja olen voittanut monia vaikeuksia - elän onnellista, rauhallista elämää. Uskovan todistus on maailman todisetuksesta ratkaisevasti erilainen: Jumala on solminut minun kanssani rauhan, olen Hänen lapsensa ja kaikkien myrskyjen läpi Hän johdattaa minua Taivaan kotiin - pysyvään, iankaikkiseen rauhaan.

Rauha Jeesuksessa on ymmärrystä ylempi. Jeesus antaa rauhan sille joka hänen luoksensa tulee. Uskoo häneen, eikä yritä ostaa aneilla tätä rauhaa. Aneilla tarkoitan tätä kun ihmiselle sanotaan, sinun pitää tehdä tätä ja tätä ennekuin olet uskovainen. Kastaa uudestaan, tunnustaa ihmisten edessä, puhua kielillä ja kaikki muut vaatimukset mitä vaaditaan ennekuin voi uskoa. Näillä vaatimuksilla estettään tulemasta Jeesuksen luokse sellaisena kuin on. Sana sanoo , että "miksi annat rahan sellaisesta mikä on ilmaista". Jeesus on kaiken tehnyt valmiiksi ja kalliisti lunastanut jokaisen. Nämä oman työn ostattamiset vie ohi Jeesuksen Ristin. Omalle lihalle ne kyllä kelpaavat. Jää kirkastumatta ainoaksi pelastukseksi kallis Jeesuksen lunastustyö. Vain Hänessä on lepo ja rauha. Omien töitten kautta uskoon tulossa jää katselu ja uskominen näihin omiin suorituksiin ja tekemisiin,että nythän minä olen uskovainen kun olen nämä tehnyt. Jää nojaaminen omiin töihin ja eikä nähdä, että ihminen on syntinen ja tekee syntiä koko ajan, ajatuksin sanoin töin. Jeesukseen uskova näkee syntisyytensä, mutta tietää, että hänet on lunastettu ja nojaa tähän.

Toisella foorumilla jukka1954 sanoo eräässä vistissään hienosti:
Raamatussa armo kulkee aina edellä. "Armo teille ja rauha Jumalalta"
http://kalamos.keskustelu.info/viewtopic.php?f=100&t=177&p=656&hilit=rauha#p656

Samalla foorumilla talutettava antaa kuunneltavaksi
varmaan sinullekin tutun laulun:
"Päivä on tuleva,
voitonpäivä valtava,
Taivas ei pilveen käy,
eikä kyyneleitä näy.
Silloin rauha ikuinen
alkaa luona Jeesuksen,
Päivä tuo ihana on tuleva."
http://kalamos.keskustelu.info/viewtopic.php?f=98&t=185&p=769&hilit=rauha#p769

Sinulle on tullut monenlaisia vastauksia... toiset sanovat toista, toinen toista. Ihminen näkee sen uskon mukaan, mikä on olemassaolevaa.

Ilo, vapaus, rauha; ne kaikki on saatavilla ja ne kaikki on kädenulottuvilla.
Jumala Pojassaan ne lahjoittaa. Jeesus sanoo, tule ja seuraa sinä minua.

"37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.""

Rauha on ennen kaikkea sielun ja mielen olotila. Saattaa olla että ulkona ja fyysisesti myrskyää, mutta sisällään kokee valtavaa, ylitse ymmärryksen käyvää rauhaa ja lepoa. Koin sitä aikoinaan istuessani jonkun maan tullissa kun jäin kiinni Raamatuista ja minua uhkailtiin, jos milläkin rangaistuksella. Samaa rauhaa saa kokea myös joskus uskovaisen kuolinvuoteen vierellä.

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; Filipp. 4: 6 - 8.
Jumalan antama mielen rauha on sitä ihaninta mitä ihminen voi koskaan kuvitella olevankaan onnen tunteella. Jotka ovat saaneet vierailla kuoleman rajan tanana ja palanneet puhuvat usein siitä rauhasta.

Minulle pyhä henki ja se rauha oli sama asia. Onko se sama asia? Eikö pyhä henkikin halua ns kirkastaa jeesusta?

Nää on näitä Raamatun ristiriitoja. Joh.14:27. Rauhan minä jätän teille. minun rauhani... Matt.10:34. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle, en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Mokomakin rauhanruhtinas.

Rauha on onnellisuutta, siinä ei ole vihaa, ärtymystä, napinaa. Se on hyvää oloa, rauhattomuudessa on paha olo, ja tämän tiedän kokemuksesta.

Lapsuuden maa
https://www.youtube.com/watch?v=QoH9OMJu5UY

Täällä Pohjantähden alla.
https://www.youtube.com/watch?v=O0JxzhbuEoY

Joh. 14:27
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
https://www.youtube.com/watch?v=sbafAv4EUmA

Oi, katso, mikä aamu
https://www.youtube.com/watch?v=0rThVWILfeI