Jokin aika sitten löysin tieni tälle palstalle. Kiva palsta teillä adventisteilla ja mukana pyörivillä ex-adventisteilla ja adventismin kriitikoilla. Kaikille noille ryhmille kuuluu kirjoittamisenvapaus tällaisilla foorumeilla.
Minä olin adventisti viitisen vuotta 1980-luvulla. Sitten erosin adventismista ja palasin ev-lut. kirkkoon vuonna 1989 ja siellä olen edelleen.
En silti edelleenkään usko ikuisesti kestävään piinahelvettiin ei-uskovien loputtomana rankaisemispaikkana. Tämä ainakin on jäänyt jäljelle adventismivuosiltani.
Minä olin adventisti viitisen vuotta 1980-luvulla. Sitten erosin adventismista ja palasin ev-lut. kirkkoon vuonna 1989 ja siellä olen edelleen.
En silti edelleenkään usko ikuisesti kestävään piinahelvettiin ei-uskovien loputtomana rankaisemispaikkana. Tämä ainakin on jäänyt jäljelle adventismivuosiltani.
Vastaukset 18
Vanhimmat
No, sittenhän sinulla on ihan oikea perusta uskollesi - ja tunnut olevan muutenkin ihan suvaitsevaista tyyppiä ;) .. Mutta mitä olet löytävinäsi sieltä luterilaisesta kirkosta? eikö se olekin niin että jos joku uskoo siihen mainitsemaasi "ikuisesti kestävään piinahelvettiin" niin sitä edeltää kaikenlainen muukin harha - sillä eihän sellainen usko tyhjästä synny. Se edellyttää esimerkiksi uskoa sielujen kuolemattomuuteen ja se onkin sitten jo ihan eri uskoa kuin Raamatun usko.
Selitähän pikkuisen kuinka saat nuo uskonpalikat sopimaan yhteen siellä luterilaisuudessasi. tai etkö ole tullut ajatelleeksi asiaa.
Noh, asun paikkakunnalla, jolla ei ole juuri vaihtoehtoja hengelliselle kotipaikalle ja haluan kuulua edes johonkin kristilliseen seurakuntaan. On täällä jehovantodistajien valtakunnansali, mutta jehovalaisuus ei minua kiinnosta.
Tarkemmin sanoen olen löytänyt hengellisen kotipaikan körttiläisyydestä. Siellä saa uskoa ja tehdä parannusta jokainen oman vakaumuksensa mukaan eikä ketään tentata uskon määrästä ja sisällöstä eikä parannuksen teosta tai tekemättömyydestä. Joka ei kelpaa muille, kelpaa körteille. Tässä toinen näkökohta.
Minä tutkiskelen Raamattua ja teologista kirjallisuutta ja koetan rakentaa niiden pohjalta, Jumalalta viisautta pyytäen, omaa hengellisyyttäni ja teologiaani. Jos minun odotetaan allekirjoittavan jonkun kirkkokunnan tai uskonsuunnan koko teologinen ja käytäntöjen "paketti" niin tuskin voisin kuulua mihinkään kirkkoon tai suuntaukseen.
Lisäksi voin sanoa, että ev-lut. kirkossa on muitakin, jotka eivät usko ikuiseen piinahelvettiin eivätkä myöskään sielun kuolemattomuuteen. Näitä ihmisiä on ihan teologeissakin. Silti nuo ev-lut. kristityt eivät ole nähneet tarpeelliseksi erota kirkosta ja perustaa jotain uutta uskonsuuntausta.
Ja vielä eräs myönteinen asia adventismissa, mikä on teologiassani edelleen mukana: adventismissa ei opeteta sitä esim. helluntailaisuudessa esiintyvää dispensationalistista eskatologista oppia, jonka mukaan Jeesus tulee salaisesti, näkymättömästi, takaisin "tempaamaan" tosiuskovat taivaaseen pois maan päältä ennen peräti seitsemän vuotta pitkäksi oletettua viimeisen ahdingon aikaa (ja että antikristus ilmaantuu vasta sen tempauksen jälkeen).
Ja sitten dispensationalismin mukaan sen seitsemän vuoden kuluttua Jeesus tulee toistamiseen, mutta tällä kertaa julkisesti ja näkyvästi takaisin sekä kukistaa antikristuksen.
Adventismissa Jeesus tulee kerran takaisin tämän aikakauden lopussa, julkisesti ja näkyvästi. Ja muistaakseni adventismissa se ahdingon / vaivan aika on melko lyhyt - vuosi, puoli vuotta (?).
"Ja sitten dispensationalismin mukaan sen seitsemän vuoden kuluttua Jeesus tulee toistamiseen, mutta tällä kertaa julkisesti ja näkyvästi takaisin sekä kukistaa antikristuksen."
No, ei aivan. Tai kyllä, mutta ei.
Dispensationalismin pohjana on kirjaimellinen Raamatun tulkinta, ja sen perusajatus on se, että on ollut aikakausia, jolloin Jumalan "armotalous" on erilaista.
Esimerkki eri armotaloudesta on ennen 10 käskyn antamista ihmisille ja sen jälkeen; tai; ennen Jeesusta ja Jeesuksen jälkeen (Israel / Kristityt).
Kaikki ne, jotka tunnustavat, että me elämme UUDESSA LIITOSSA, ovat dispensationalisteja. Siis, aivan kaikki uudestisyntyneet kristityt.
Dispensationalismi syntyi 1800-luvun alussa, ja siitä on jo kehittynyt niin monta muotoa ja versiota ettei voida enää puhua "yhdestä" dispensationalistisesta mallista.
Toisin sanoen, kommentoiden siis lainaamaasi lausetta, korjaisin sen muotoon:
"Ja sitten, erään dispensationalismin muodon mukaan ..."
Dispensationalismin pohjana on Raamatun vääristely eikä mikään kirjaimellinen tulkinta. Väittees on puppua.
Itse pyhpyh olet täyttä puppua!
""Ja sitten, erään dispensationalismin muodon mukaan ...""
Hei, Exadventistiparka. Kiitos selventävästä viestistäsi. Niin, todellakin sitä nimenomaista dispensationalismia arvostelen, joka alkoi sen muistaakseni englantilaisen naiskristityn näystä, jossa seurakunta temmattiin pois maan päältä ennen vaivan ajan alkamista.
Ja sitten, sen sijaan että olisi koeteltu sitä näkyä Raamatulla, alettiin pikemminkin uudelleentulkitsemaan Raamattua siihen näkyyn sopivaksi. Minun nähdäkseni Raamatun, kuten vaikka Ilmestyskirjan mukaan, uskovia pyhiä on maailmassa myös pedon ja väärän profeetan vallitessa ihmiskuntaa ajan lopussa.
Tervehdys myös sinulle veli kyllä tänne varmaan mahtuu ja on hyvä,että tulee uusia ajatuksia
Siunausta sinulle toivoo yks adventti veli.
Jumalan rauhaa ja siunausta sinulle myös, nimimerkki advari.
"En silti edelleenkään usko ikuisesti kestävään piinahelvettiin ei-uskovien loputtomana rankaisemispaikkana. Tämä ainakin on jäänyt jäljelle adventismivuosiltani."
Tällaisten lillukanvarsiasioiden pohtiminen on aivan turhaa, koska Raamatunkin esittämät asiat kuoleman, tuonelan, manalan jne. oloista ja olotiloista ovat hyvin monella tapaa tulkittavissa ja kukaan ei tiedä mitä ruumiin kuoleman jälkeen tapahtuu.
Joten lakatkaa kinastelemasta sellaisesta, josta ette mitään tiedä ja jolla ei pelastumisen kannalta ole mitään merkitystä!
Etkö tunne kirjoituksia. ??
Eihän näistä olisi ongelmaa, jos ihmiset pitäytyisivät Sanaan. Mutta kun väitetään muuta, aivankuin Vapahtajamme kasteen jälkeen erämaassa, rienaaja esitti omat näkemykset, niin Jeesus vetosi kirjoituksiin.
Siksi IsoonKirjaan on muistiinmerkitty jo paratiisissa, että ihminen tulee maaksi jälleen. Siis ruumis kuolee ja tämän pelastussuunnitelman mukaan tarvitaan iankaikkiseen elämään Jumalan työ ja se elämä ON --armolahja-- Kristuksessa Jeesuksessa.
Johannes kirjoittaa evankeliumissa selkeästi 5 ja 6 luku, että hän toteuttaa tämän iankaikkisen elämän lahjan paluunsa hetkessä ja herättää kuoleman ---unessa-- olevat. Siis tämä on selvästi muistiinmerkkittynä Sanassa.
Paavali kirjoittaa myös, kuinka kuolemaan uneen nukkuville käy ja kuinka meidän pitää lohduttaa toisiamme ja on sopusoinnussa Jeesuksen sanan kanssa.
Siis elämän jälkeen on kuolema. Joitakin on herätetty, mutta lopullinen kuoleman unen päätös on Herran paluussa, --- kun hän saapuu--- ja sijat on valmiiksi saatettu, sekä työ on Herran sunnitelman mukaan päätetty.
Tässä ei ole kiistaa, tämä on selvä, kunhan se rienaajan iankaikkisenelämän lupausharha "alkaen paratiisista", väite päättyisi, että porukka ---uskoisi--- kirjoituksia.
Ja kun ja koska väärä saa aikaan väärää murhetta, siitä, että vaikkapa kastamaton kuollut lapsi kituu helvetissä, opetuksen mukaan ja viittaan Lestadiolaisuuteen, on kerrottava kirjoitukset. --- Lohdutukseksi äideille---
Jos isät ikevät lastensa haudalla, että lapseni kuoli uskomattomana ja nyt on ikuisen kidutuksen osassa, --- on kerrottava kirjoitukset, koska Jumala lohduttaa
ja oikoo väärät opit ja kertoo millainen TODELLINEN Jumala on.
Siksi samanhenkisesti, kuin Jeesus on vedottava kirjoituksiin tämän ajan erämaassa, kun tietämättömyys on kansan keskuudessa ja paljon surua.
Niin on Jumalan maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan HÄN saisi -iankaikkisen- e.l.ä.m.ä.n..
Ja elämän - h.hetken lupauskin oli muistiinmerkittynä. Siksi puhutaan uskosta, että uskoisimme sen.
Vaikka kuolisimme, saamme elää, lupauksen mukaan, kun se h-hetki tulee.
Joh 5:21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
Joh 5:22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle,
Joh 5:23 että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
Joh 5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Joh 5:25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.
Joh 5:26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.
Joh 5:27 Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.
Joh 5:28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
Joh 5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.
"Lopettakaa-typeryys" sanoo nimimerkki "uusi" ja lisää "Tällaisten lillukanvarsiasioiden pohtiminen on aivan turhaa, koska Raamatunkin esittämät asiat kuoleman, tuonelan, manalan jne. oloista ja olotiloista ovat hyvin monella tapaa tulkittavissa ja kukaan ei tiedä mitä ruumiin kuoleman jälkeen tapahtuu."
----
Todella kummallinen näkökanta sillä siitä juuri koko Raamattu kertoo .. ja nimimerkki "totuusfriikki" on aika tavallinen uskova joka ajattelee omilla aivoillaankin eikä vain "usko" ja selittele että kukaan ei muka tiedä.
Tällä palstalla on monia joille oppi ikuisesta helvetistä on epälooginen ja sairas oppi joka ei yksinkertaisesti voi olla totta, ja että sen ilmituomisesta eri tavoilla olisi vaiettava on yhtä epäloogista ja sairasta.
Ikuinen piinahelvettioppi on todellakin käsittämätön, epälooginen ja epäterve. Eikä tässä kohtaa ole mistään lillukanvarsista saivartelusta kysymys, sillä aiheesta on Raamatussa paljon kirjoituksia - myös siitä löytyy Jumalan sanaa, että ihminen on kuolevainen. Eikä siis ole kuolematonta sielua, vaan kuten 1 tim.6 kirjoitetaan, vain Jumala on kuolematon.
Jumala ainoastaan pystyy tuhoamaan sekä sielun että ruumiin ja laittamaan ne helvettiin.
Ihminen pystyy tuhoamaan ruumiin,eli kun ihminen heittää henkensä,mutta siinä yhteydessä ei kuole sielu.
Miksi muuten sanottaisiin että vain JUMALA pystyy tuhoamaan sielun helvetissä?
Kaippa nämä advarit sinulle se selittää.
Jumala hävittää kadotetun sielun ja luo kaiken UUDEKSI. Aivan raamatun lupauksen mukaan, koska kaikke entinen on sitten mennyt.
Luomakunta tavallaan puhdistetaan kaikesta väärästä. Jumala voi tappaa sielun.
Siis sen, joka syntiä tekee. Sillä EI OLE iankaikkista elämää, koska elämä on yksin Jumalan ja sillä, kenelle hän sen antaa.
Joh 5:26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.
Luomakunta tulee uudeksi ja taistelu hyvän ja pahan välillä on loppu. Jumala on voittaja, eikä tätä kannata kiistata sillä, että kadotettu saisi kadotetunarmolahjan ja synnille ei saataisikaan loppua.
Siinä on ajatusharha ihmisellä, että jokaisen sielun pitäisi elää iankaikkisesti.
Olisi pakko. Ei olisi, koska Jumala on rajannut elämän Hänen ehtoinensa.
Uudessa taivaassa ja maassa on kaikki kyyneleet pois pyyhitty.
Siellä ei harhaoppien mukaan enää syödä kadotettuopissa jäseniä, kidutaan, käydään taivaasta sapattisin katselemassa (peljätyksen tähden) helvettiä, ettei langetusta tulisi. vrt. Riitan oppia U1. jne.
Ei ole kirjallisuuksien mukaan vapaista suunnista luettuna, että helvetin päällä olisi lappu, "tervetuloa helvettin". Jeesus kävisi helvetissä ja sanoisi, että "miksi ei tehty parannusta elämästä", täältä hän ei pysty pelastamaan jne.
Eli tämän helvettiopin sisällä on monta harhaa, verraten vaikka kastamattomien lapsien kidutukseen. Ei Jumala ole tällainen,. Hän antaa elämän ---armolahjana--
Ja se on ehtona, että usko on Pelastajaansa, sijaiseen.
Ja se Uusi Aadam, sen varaan rakennetaan uusi ja entinen on mennyt.
Sanoit että "Jumala ainoastaan pystyy tuhoamaan sekä sielun että ruumiin ja laittamaan ne helvettiin."
Minä taas olen sitä mieltä että syntisen ihmisen koko olemus tuhoutuu omaan vajavaisuuteensa jos ei Jumala meitä pelasta tästä kuolemaan (siis tuhoon) vievästä tilastamme. Usko että ihminen olisi niin kuolematon että vain Jumala kykenisi ihmisen tuhoamaan on lähtöisin samoilta juurilta kuin usko sielunluontaiseen kuolemattomuuteen ja väärä. Ihmisissä ei ole kuolemattomuutta koska jokainen on syntinen ja synnin palkka on kuolema,
Terve totuusfriikki. Kyllä körttiläisyys matalan tien kulkijoille on ihan hyvä hengellinen kasvualusta ja sitä henkeä me kaikki tarvitsemme enemmän. Muista kuitenkin pitää Herran sapatti pyhänä. Siunausta sinulle!
Kiitos kirjoituksestasi nimimerkki hyvätie.
Pyrin pyhittämään lepopäivää - paremminkin sitä voisin kyllä varmasti tehdä, mutta luotan. että Jumala antaa syntini anteeksi Jeesuksen pyhässä uhriveressä.