Amnestyn Joku raja! –kampanja pyrkii saamaan sekä miehet että naiset kaikkialla maailmassa mukaan väkivallan vastaiseen työhön ja hyödyntämään ihmisoikeusliikkeen voimaa ja vakaumusta naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.
Naisiin kohdistuva väkivalta ei koskaan ole luonnollista, laillista tai hyväksyttävää, eikä sitä pitäisi koskaan suvaita tai puolustella. Muutosta tarvitaan niin kansainvälisellä, kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Muutoksesta ovat vastuussa hallitukset, instituutiot ja yksittäiset ihmiset.
http://www.amnesty.fi/jokuraja/suomen.php
Naisiin kohdistuva väkivalta ei koskaan ole luonnollista, laillista tai hyväksyttävää, eikä sitä pitäisi koskaan suvaita tai puolustella. Muutosta tarvitaan niin kansainvälisellä, kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Muutoksesta ovat vastuussa hallitukset, instituutiot ja yksittäiset ihmiset.
http://www.amnesty.fi/jokuraja/suomen.php
Vastaukset 140
Vanhimmat
Taas surkeaa naisten puolustelua. Kyllä joka ämmä on sen kurituksensa ansainnut. Minäkin iltapuhteella aina läiskin ja mäiskin koko perheeni varmuuden vuoksi punaisenkirjavaksi, ei sen niin väliä ovatko tehneet oikeasti pahaa vaiko eivät. Toisinaan pitää koko seurakunta ajaa lumihankeen että pysyy Jumala mielessä ja minä varsinkin, minä kun olen Jumalasta seuraava.
Silitysraudalla saa muuten kivasti kaikenlaista aikaiseksi...
Millä tämä naisiin kohdistuva, perheissä tapahtuva väkivalta saadaan poistetua? Laitan heti nimeni, jos keinot ovat sellaisia, että ne kohtelevat molempia sukupuolia tasavertaisesti. Vastustan ehdottomasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sinänsä ja yleensäkin väkivaltaa kaikissa sen muodoissa, myös henkistä. Etenkin lapsiin kohistuva väkivalta on kaikkein halpamaisinta, koska lapsella ei ole mitään keinoja tai taitoja puolustautua.
Muutama ketju aiempana on tälläisiä ehdoteltu, helppohan sitä on olla kyselijän roolissa, etenkin kun mitään ei itse ehdota.
"Tuskin tähän mitään yksiselitteistä ratkaisua on. Omasta mielestäni ainakin niin pahoinpitelystä kuin raiskauksistakin annetut tuomiot ovat aivan liian lieviä ja toisaalta ne myös keskittyvät vain henkilön vapaudenriistoon. Pelkkä muutaman kuukauden vankilavierailu ei kovin montaa ihmistä saa muuttamaan tapojaan, joten erilaiset muutosta tukevat hoidot (esim. pakolliset psykiatriset hoidot) olisivat mielestäni välttämättömiä. Kaikkein tärkeintä mielestäni olisi kuitenkin panostaa ennaltaehkäisevään työhän. Esim. nykyisellään mielenterveysongelmista kärsivät, jotka eivät saa tarvitsemaansa hoitoa taloudellisista syistä johtuen, aiheuttavat ongelmia niin läheisille kuin itselleenkin ja pitkällä tähtäimellä tämä myös tulee yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi. "
"Ensin hiukan abstraktimpaa:
Asennekasvatus, kuten tuossa avauksessa esitin olisi tärkeää. Siis se, ettei väkivaltaa hyväksyttäisi tai syytettäisi uhria siitä. Olisi jo varhaiskasvatuksesta lähtien opetettava, että ihmisiä sattuu kun niitä lyö ja ettei isommalla ole oikeutta pomottaa pienempää. Väkivaltamyönteisyyden karsiminen olisi ehkä tärkein elementti. Hoitoon pääsyn varmistaminen mielenvikaisille ja avohoidossa olijoiden riittävän valvonnan varmistaminen toinen. Samoin väkivaltaan taipuvaisten laittaminen jopa pakkohoitoon.
Käytännöllisempiä, toivottomiin tapauksiin:
Väkivaltaisuus on usein sidoksissa alkoholin käyttöön (ei siis välttämättä alkoholismiin riippuvuutena vaan väkivaltaisuuteen humalassa). Esimerkiksi alkoholin vaikutuksen alaisena useammin kuin kaksi kertaa väkivaltaan syyllistyneen juominen tulisi estää. Asennettaisiin vaikka valtion kustannuksella antabus-kapseli ihon alle tms. kemiallisin keinoin hoidettaisiin asia. Toistuvasti seksuaalirikoksiin syylistyvien varalle kemiallinen kastraatio olisi paikallaan. Näiden rangaistusmuotojen hyvä puoli olisi se, että tekijät voisivat jatkaa normaalia elämää johon pystyvät ehkä hyvinkin mutta ilman rikolliseen toimintaan johtanutta elementtiä."
Näistä asenteista vielä sen verran, että mies saattaa kehua väkivallantekojaan jonkinlaisena sankaritekona kun nainen puolestaan aggressioitaan häpeää, naisen odotusarvo onkin lähinnä itsehillintä.
Molempia puolisoita olisi kuunneltava sekä erikseen että yhdessä. Näin voitaisiin selvittää onko perimmäiset syyt syvemmällä. Jos ainoastaan lyöminen saadaan loppumaan, mutta riita jatkuu henkisellä tasolla entisestään voimistuen, onko tilanne paljonkaan parempi? Jos riitaan ei yksinkertaisesti löydy ratkaisua, voi ero olla ainoa vaihtoehto. Mikäli molemmat haluavat jatkaa suhdetta, tällöin he myös ovat valmiita hyväksymään molemminpuoleisen muutostarpeen.
Voi tietysti olla, että syy on ainoastaan lyöjässä. Tällöin ensimmäinen askel on, että hän myöntää kaiken syyn olevan itsessään. Mikäli molemmat kuitenkin haluavat jatkaa suhdetta, tuskin vankeustuoio on silloin oikea ratkaisu. Ehkä kyseeseen voisi tulla jokin ehto tai hyvitys. Muussa tapauksessa väkivallan tekijä pitää ehdottomasti saada tuomiolle. Tärkeää kuitenkin on, että molempia kuunnellaan sekä erikseen että yhdessä.
Onhan näitä olemassa erilaisia aviolittoneuvoloita ja -terapioita, ihan hyvä ratkaisu, mutta pitäisikö nämä terapiat laittaa pakollisiksi normaalikäytännön mukaisen rangaistuksen jatkeeksi?
Tämä on kuitenkin selvästi erilainen väkivallan ilmentymä kuin esim. katuväkivalta, jolloin osalliset eivät joudu tekemisiin toistensa kanssa päivittäin.
Ei muuta sanottavaa.
"pitäisikö nämä terapiat laittaa pakollisiksi"
Pitäisi ja nimen omaan niin, että molempia kuultaisiin erikseen ja yhtä aikaa. vain näin itse ongelmasta voidaan päästä eroon.
"Tämä on kuitenkin selvästi erilainen väkivallan ilmentymä kuin esim. katuväkivalta, jolloin osalliset eivät joudu tekemisiin toistensa kanssa päivittäin."
Juuri näin. Väkivallan syyt ovat moninaisemmat ja usein kanssakäyminen jatkuu vielä väkivallan teon jälkeen. Näin ollen väkivallan uusiutuminen pitäisi saada eliminoitua. Siihen ei riitä ainoastaan tuomitseminen ja kiellot.
Miksi sinä vihaat miehiä? Sinulle tuntuu olevan tärkeintä säilyttää tilanne, jossa voit jatkaa syyttelyäsi. Toisille se on erittäin tärkeää löytää joka asiaan syyllinen. Ratkaisun hakemisella ei niin olekaan väliä. Koen sen erityisen loukkaavana, että syytät minua väkivallan puolustamisesta. Minä olen kertonut ja perustellut väkivallan vastaisen vakaumukseni, sinä taas et.
...ei pelkästään miehen putkaan pistäminen välttämättä yksinään auta (Tasa-arvopalstalla viittaamaani Oregonilaisen miesten kriisikeskuksen infoa):
"A Common Dynamic: How Violence ERUPTS
There are a number of commonly reported interactions in which violence against men erupts. Here is one example that illustrates a common dynamic.
The woman is mildly distressed and upset. The man notices her distress and then worries she may become angry. The woman attempts to communicate and discuss her feelings. She wants to talk, feel supported and feel less alone. She initially attributes some of her distress or problems to him. The man begins to feel defensive, shuts down emotionally and attempts to deal with the problems rationally. He feels a fight is coming on. The woman feels uncared for, ignored and then gets angry. She wants him to share the problem and he doesn't feel he has a problem. The man will attempt to remain unemotional and stay in control of himself. He avoids accepting any blame for how she feels. He is also worried that she may explode at any moment and that she will certainly do so if he talks about his feelings. The man will start talking about her problem as if she could feel better if she would only listen to him and stop acting so upset. He fails to understand how she feels and tries to remain calm. He tells her to calm down and ends up looking insensitive. She begins to wonder if he has any feelings at all. She tells him that he thinks he's perfect. He says he is not perfect. She calls him insensitive. He stares at her and says nothing but looks irritated.
The woman is frustrated that he won't reveal his feelings and that he acts like he is in control. On the other hand, the man feels out of control and like there is no room for anybody's feelings in the conversation but hers. Communication breaks down and the woman begins to insult the man. When the man finally expresses his disapproval and attempts to end the fight. The woman becomes enraged and may throw something. The man will usually endure insults and interactions like this for weeks or months. This whole pattern becomes a recurrent and all too familiar experience. The man becomes increasingly sensitive to how the woman acts and becomes avoidant and unsupportive. The man begins to believe that there is nothing he can do and that it may be all his fault. His frustration and anger can build for months ike this.
This risk of violence increases when the woman insults the man in front of their children, threatens the man's relationship with his children, or she refuses to control her abusive behavior when the children are present. She may call him a terrible father or an awful husband in front of the children. Eventually he feels enraged not only because of how she treats him, but how her behavior is harming the children. At some point the man may throw something, punch a wall, or slam his fist down loudly to vent his anger and to communicate that he has reached his limits. Up till now she has never listened to what he had to say. He decides that maybe she will stop if she can see just how angry he has become. Rather than recognizing that he has reached his limits, expressing his anger physically has the opposite effect. For a long time the man has tried to hide his anger. Why should the woman believe he really means it? After all, he has put up with her abuse for a long time and done nothing. Instead of realizing that things have gotten out of control, the woman may approach him and say something like, "What are you gonna do. Hit me? Go ahead. I'll call the police and you'll never see your children again." Once he expressed his anger physically, the situation became dangerous for him and for her. The door to violence has opened wide. He should walk away. When he does walk away, she ends up more angry than ever, will scream obscenities at him and strike him repeatedly. She may even strike him with an object.
--------------------------------------------------------------------------------
Why Do Men Stay In Abusive And Violent Relationships?
Men stay in abusive and violent relationships for many different reasons. The following is a brief list of the primary reasons.
Protecting Their Children. Abused men are afraid to leave their children alone with an abusive woman. They are afraid that if they leave they will never be allowed to see their children again. The man is afraid the woman will tell his children he is a bad person or that he doesn't love them.
Assuming Blame (Guilt Prone). Many abused men believe it is their fault or feel they deserve the treatment they receive. They assume blame for events that other people would not. They feel responsible and have an unrealistic belief that they can and should do something that will make things better.
Dependency (or Fear of Independence). The abused man is mentally, emotionally or financially dependent on the abusive woman. The idea of leaving the relationship creates significant feelings of depression or anxiety. They are "addicted" to each other.
--------------------------------------------------------------------------------
Who Can Help If You Are In An Abusive or Violent Relationship?
Help for men who are victims of domestic abuse and violence is not as prevalent as it is for women. There are virtually no shelters, programs or advocacy groups for men.
Most abused men will have to rely on private counseling services. Community resources for breaking the cycle of violence are scarce and not well developed."
Onko ylivoimaisen vaikeaa keskittyä vain naisiin kohdistuvaan väkivaltaan? Taitaa olla.
Ei mikään, ei siis yhtään mikään oikeuta hakkaamaan ketään, on kyseessä lapsi, nainen tai mies.
Tekosyitä voit kyllä keksiä.
Onko millään tavalla oikeutettua, että äiti hakkaa lapsensa, jos lapsi kiukuttelee tai heittelee tavaroita?
Kysyn tätä tässä muodossa sen takia, että esim. Zack tuolla aiemmin koki henk. koht. loukkaantuneensa, sen takia, että puhuttiin miesten harjoittamasta väkivallasta.
Nyt on ns. pitkä viikonloppu.
Moni nainen maassamme menee tänäänkin suihkuun pesemään veret ohimostaan, joka on vahingoittunut oudosti osuneeseen ovenkahvaan.
Me naiset niuhotamme tyhjästä. Pitäisi liikkua varovaisemmin ja katsoa, millaiselle tuolille kiipeämme lamppua vaihtaessamme.
Ja pitäisi olla iloinen, taipuisa ja hiljainen.
Naisen pitää myöntää miehensä olevan joka-asiassa oikeassa ja eihän naisen tehtävä oikeastaan ole muu kuin täydentää miestänsä, kyyristellä hiljaa keittiössä ja opettaa lapsillensa myös "oikean" elämänmallin.
Mahdollisen pedonluonteen voi sitten näyttää kenties sänkykamarissa, muutoin on hyvä pitää suu supulla, ettei mies vain vahingossakaan hermostu.
Minä en pidä siitä, että viljellään vääriä yleistyksiä tyyliin "Tottakai mies on syyllinen".
"Onko millään tavalla oikeutettua, että äiti hakkaa lapsensa, jos lapsi kiukuttelee tai heittelee tavaroita?"
Mikään väkivalta ei ole oikeutettua. Koska uskon kuitenkin, että pelkät kiellot tai rangaistukset eivät riitä, pitää silloin kukin perheväkivaltatapaus tutkia pohjia myöten. Olisiko se sinun mielestäsi oikein, että äiti saisi lapsensa pahoinpitelystä vankeustuomion ja sen jälkeen palaisi takaisin kotiin lapsensa pariin. Tai olisiko oikein, että lapsi otetaan ilman sen kummempaa selvitystä pois äidiltään. Lapseen kohdistuva väkivalta on kuitenkin kaikesta väkivallasta alhaisinta, koska lapsella ei ole aikuisen ymmärtämystä. Usein lapsi ei voi suojautua väkivallalta millään konstilla. Lapsi ei voi vaan lähteä pois kotoa ja jatkaa elämäänsä muualla. Lapsi ei voi tehdä itsenäisiä päätöksiä.
..mies on syyllinen, jos on syyllinen, ei tätä voi laajeentaa koskevaksi kaikkia miehiä kohtaan, väkivallattomia kohtaan, jos mies on syyllinen naisen pahoinpitelystä, niin ei tätä voi puolustella millään, sen enempää kuin esim. äidin pahoinpitelyä lasta kohtaan.
Samoin nainen on syyllinen, jos..jne.
En vain käsitä miksi tästä itse pitäisi kokea olevansa syyllinen, en vieläkään.
"Olisiko se sinun mielestäsi oikein, että äiti saisi lapsensa pahoinpitelystä vankeustuomion ja sen jälkeen palaisi takaisin kotiin lapsensa pariin"
Tuomio on oikein ja tässä yhteydessä lapset yleensä huostaanotetaan.
Ei ole mielestäni oikein sekään, että mies voi jatkaa pahoinpitelykierrettään vankilatuomion päätyttyä.
Lapsi voidaa huostaanottaa viranomaisten toimesta, nainen voi erota tai hakea lähestymiskiellon, tosin se ei takaa vielä mitään.
Palstan muille miehille paitsi Kurrelle näyttää olevan ylivoimaista henkilökohtaisesti tuomita väkivaltaan syyllistyvien väkivalta- varsinkaan miesten tekemä - ja sallia tuomioistuinten tuomita teoista sanktiot. Aina on "mutta kun" ja "entäs naisten aggressiivisuus" ja "viina sen teki" tms. liirumlaarumia. Miehet pyörittelevät asiaa kuin kuumaa perunaa suussa.
Teoista on vakavuusasteen mukaan rankaistava ilman sovitteluita ja hyssyttäviä keskusteluita sukupuolineutraalisti.
Rangaistuksen yhteyteen voi ympätä terapiaa, aivopesua tai mitä hiivatin kukkaishoitoa, lepertelyä tai kallonporausta milloinkin suositaan (ja jos yhteiskunnalla riittää rahaa tällaisiin), mutta rangaistukset on annettava ja kestettävä. Mielestäni.
...ja hedelmällisempää olisi kylläkin mielestäni katsoa ongelmia kokonaisvaltaisemmin, kuin kuvaamasi kaltaisesta mustavalkoisesta näkökulmasta?
Minusta tuo kopioimani teksti oli varsin asiallinen - ennen kaikkea, tuommoisten "pattern"ien tiedostaminen (samalla kun viljellään ajatusta, ettei toisia saa mistään syystä lyödä, tai toista heittää esineillä) olisi hyvä ihmisten kesken, että osaisivat hakea apua ennen kuin se nyrkki heilahtaa, jos tilanteet ovat menneet noinkin lukkoon.
Vai piditkö kertomusta epärealistisena.
Polarisoiva syyllistäminen (tuomioistuimet hoitakoon sen, toisaalta uhrin on voitava saada mm. poliisilta apua) yksinomaan ei hoida ongelmia - se hoitaa vain ne seuraukset sen jälkeen, kun ongelmat ovat kärjistyneet. Tästä juuri nuo amer. väkivaltatutkijat kritisoivat feministejä - feministit haluavat kiinnittää huomion pysyvästi ongelmiin omien järjestöjensä rahoitusten jatkuvaan varmistamiseen, sen sijaan, että niiden ohella alettaisiin pohtia myös syitä.
"En vain käsitä miksi tästä itse pitäisi kokea olevansa syyllinen, en vieläkään."
Pitää olla tarkka yleistyksissään. Kun väärää tietoa toistetaan riittävän pitkään, siitä saattaa muodostua vallitseva totuus.
Oletko kanssani siitä eri mieltä, että jokainen perheväkivaltatapaus pitää tutkia perin pohjin, jotta väkivalta saadaan tukahdutettua? Onko jotain, mitä ei saa tutkia?
Toimitaanko näissä lapsiin kohdistuneissa väkivaltatapauksissa, kuten mainitsit, eli väkivaltaan syyllistyneelle vanhemmalle/ vanhemmille langetetaan tuomio ja lapset ottetaan huostaan, ja onko se aina lapselle paras vaihtoehto? Kun tilanne on päällä tai edes epäily siitä, lapsi pitäisi eristää väkivaltaan syyllistyneeksi epäillystä vanhemmasta. Eikö kuitenkin tässäkin tapauksessa kattava tutkinta olisi hyväksi. Mikäli syitä ei selvitetä, ei voida määrätä lääkettäkään eli ainoaksi lääkkeeksi jää silloin lapsen lopullinen erottaminen vanhemmastaan.
Katsoitko taannoin sen jenkkiläisen leffan (perustui tositapahtumiin), jossa huostaanotto perustui väärään ilmiantoon lapsiin kohdistuneesta väkivallasta. Lapset erotettiin perheestään ja sosiaalit eivät ottaneet kuuleviin korviin vanhempien tai lasten vastalauseita. Ellei perhe olisi tosissaan taistellut asian puolesta, lapset olisivat erotettu loppuiäkseen vanhemmistaan.
a) uhrin on saatava apua poliisilta, ja tekijän rangaistuksen on vastattava tekoa.
b) samalla, kun pidetään tuota sanktiopuolta yllä, on kaikkien etu, että alamme pureutua myös syihin, ja jos mahdollista, ennalta ehkäisemään kulttuurimmet tasolla sellaisten toimintamallien muovautumista, jotka purkautuvat väkivaltaisesti (esim. tuon skenaarion ajatus oli kertoa asiallisesti, miten homma voi "mennä lukkoon")
Minun mielestä tärkeintä ennalta ehkäisevää toimintaa olisi puuttua ajoissa lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan - koska väkivaltaa kokeneista lapsista (etenkin niistä, jotka jatkuvalla syötöllä kokeneet) tulee todennäköisimmin itse väkivaltaisia. Se olisi polttavinta tulevaisuuden kannalta olevaa ennalta ehkäisevää toimintaa.
On tullut selväksi, naisten hakkaamisesta ei tarvitse välittää proffan mielestä. Sanojen pyörittelyä piisaa, mutta et tuomitse.
Väkivaltatekojen ehdoton vieminen tuomioistuimiin on osaltaan erittäin ennakolta ehkäisevää. Tähän asti hakkaaja on jokseenkin tyynesti tiennyt välttävänsä kaikki sanktiot. Enemmistö palstan herroista tuntuu hyväksyvän tämän, niin kiivasta on kieltäytyminen miesväkivallan arvostelemisesta.
Vähän huoneiston omistusoikeudesta riippuen, joko ukko tai akka pihalle. Jos on yhteisomistus, ei muuta kuin kämppä myyntiin ja rahat tasan.
Väkivallasta on laissa määrätty tuomiot ja niitä tulee käyttää. Jos siis mies syyllistyy väkivallan käyttöön on ihan oikein, että hänet tuomitaan vaikka nyt sitten vankeuteen. Tämän jälkeen kannattaa sitten naisenkin katsoa peiliin, jos hän ottaa miehen takaisin tuomion päätyttyä.
Riittäiskö tämä teille? :))))))
...tuomitsen. Ei naista saa lyödä. (Näin olen ymmärtänyt jo lapsesta asti).
Naista lyövä mies tekee väärin. (kun en lisää tähän mitään, onkos tämä nyt sitten tarpeeksi naisiin kohdistuvaan väkivaltaan keskittymistä? - se ei ilmeisesti ole, jos siihen sanoo jottain muuta lisäksi?)
Minkäslaisen tuomioklausuulin sen lisäksi haluat?
Noin kriminologian asiantuntijana... kun kerrot tuomioiden ennalta ehkäisevän tekoja - arvaapas, ehkäisevätkö kuolemantuomiot murhia tehokkaasti?
Ei ole kyse siitä, että proffa lakkaa hakkaamasta naisia, ethän ole vakuuttelujesi mukaan edes hakannut. Turha puhua siis proffan väkivallasta, mikä älynvaje sinut aina saa puhumaan vain ja ainoastaan itsestäsi, kun tässä on aiheena VÄKIVALTAISTEN MIESTEN VÄKIVALLAN KÄYTÖN TUOMITSEMINEN? Ja siihen et suostu.
...tässä skenaariossa on sen asiallisuus, ja toisaalta siitä lahjomattomasti esiin tuleva ideaali siitä, ettei väkivaltaan pidä vastata väkivallalla - huolimatta siitä, kuka aloittaa.
Toisaalta älykäs lukija (?) voinee huomata tästä joitakin juttuja, joiden pohjalta voi tarkkailla omaa käytöstään esim. miehenä - että osaisi aiemmin toimia eri lailla (kuin tässä skenaariossa), ettei menisi tilanne niin pahaan jamaan.
Tämä skenaario alkusivunsa mukaan pohjautuu ikään kuin kansantajuisena koosteena useisiin miesten haastatteluihin, ja sellaisena on aika toden makuinen.
Tärkeää on tiedostaa väkivaltaan johtavien toimintamallien syitä (eivät todellakaan kaikki perheväkivallantekijät tee sitä siksi, että "nauttivat" siitä [kuten feministien syyllistämiskampanjoista voisi saada kuvan] - sellaiset ihmiset voisivat olla valmiita ennalta ehkäiseviin asian käsittelyihin jo silloin, kun huomaavat tämmöisten toimintamallien ilmenemistä omassa käytöksessään ja partneriensa käytöksessä).
Asiallinen tutkimus voisi tuoda esille.
Tämä ei toisaalta sitten auta niihin psykopaatteihin, jotka "nauttivat" väkivallasta tai sitten eivät halua muutoin luopua itsetuhoisasta elintyylistään (esim. alkoholismistaan) - heihin sanktiot lienevät se ainut keino. Ja esim. sellaisten tyyppien kynsistä pois pääsemiseksi pitää olla näitä feministienkin esille tuomia asioihin puuttumiskeinoja.
Nyt tuossa avauksessa on valitettavaa, että tuo syypuoli, joka useiden tutkijoidenkin mukaan voisi tuoda apua ennaltaehkäisevästi moniin tapauksiin, jää pois - kun taas täällä Sohvit, Carmat ja jöriksetkin keskittyvät huutamaan "päitä vadille" - joka ei mielestäni ole kovin luova keino hoitaa noita ongelmia.
Tulevat vielä kertoneeksi, että proffa ei tuomitse naistenhakkaajia - ei ihme, ettei feminismi ole kovin suosittua ajattelevien naisten keskuudessa?
Huonohko ratkaisu sille, jolle jää lapset ja niiden elättäminen. Kaikki muut paitsi se yksi joutuisivat muuttamaan todennäköisesti yli puolta pienempään asuntoon. Epäilen vahvasti, ettei hakkaava osapuoli paljon maksele elatusapuja. Pääosan perheestä olisi voitava jäädä asuntoon (ainakin aluksi) ja tuomioistuimen olisi mietittävä, miten tämä hyvitetään rahallisesti hakkaajalle ottamalla tietysti huomioon myös hänen elatusvelvollisuutensa jälkeläisilleen. Myös lähestymiskielloilla pitäisi olla nykyistä vahvempi suoja pelkääville.
Väkivaltaisten miesten väkivallan käytön.
Onnellinen? (vähän lukemaansa enemmän ymmärtävälle lukijalle tämä olisi ollut selvää jo lukuisten aiempienkin kirjoituksieni pohjalta, uskoisin).
No jos ratkaisut ovat näin yksinkertaisia, miksi tästä on muodostunut näin valtava ongelma? Miksi yhteiskunnassa ei menetellä näin?
Keksii miesten harjoittamalle väkivallalle syitä tai peittelee miesten väkivaltaa ottamalla aina esille kaikki muut vähäisemmät väkivaltamuodot, kuten jopa nalkutuksen, niin onko hän itsekään täysin syytön väkivaltaan.
Eikö osasyyllisyys synny siitä, että ei vastusta väkivaltaa konkreettisesti? Ei kai riitä, että sanoo, vastustan väkivaltaa ja kun keskustelu tulee esiin, jossa pitäisi kirjoittaa nimiä miesten harjoittamaa perheväkivaltaa vastaan, niin siinä tilanteessa mies alkaa tuomaan esiin lieventäviä asianhaaroja ja selityksiä väkivallalle sekä tuo esiin muut vähäiset väkivaltamuodot. Fyysiselle perheväkivallalle ei saa olla yhtään selitystä.
Minuakin ihmetyttää. Vanha perinne vaikuttaa vieläkin, perheen sisäistä väkivaltaa on pidetty perheen sisäisenä asiana sekä kansan keskuudessa että oikeuskäytännössä. Ulkopuolisiin kohdistuneesta väkivallasta on Suomessa annettu aina lievempiä tuomioita kuin muualla länsimaissa.
Minäkin totta puhuen uskon, että kaikki palstalle kirjoittelevat, paitsi sairaat tyypit, tuomitsevat väkivallan. En vain yhtään ymmärrä, miksi siitä kumminkin syntyy aina hurja nipotus. Jopa tuomitsemisesta kieltäydytään perustelemalla sitä kieroutuneellla tasa-arvokäsityksellä: kun tänään ei teemana satu olemaan lasten hakkaamisen kieltäminen, niin en allekirjoita.
Liitä miesten perheväkivaltakeskusteluihin litaniaa naisten harjoittamasta olettamastasi henkisestä väkivallasta, naisten miehien hakkaamista eikä lasten hakkaamista. Älä liitä edes nalkutusta.
Puhu aiheesta kerrallaan. Pureudu siihen!
Ja mollaa heitä. Opettele kunnioittamaan naisia.
Mainitset eron helppona ratkaisuna, mutta sitä se ei ole. Nainen ei välttämättä uskalla erota miehestään, vaan pelkää kostoa. Väkivaltaongelma on paljon syvällisempi ongelma kuin ongelma parien yhteensopivuudesta on.
....
Sille en voi mittään, jos joku ei ymmärrä. :-)
Ensin pitää tietenkin kiinnittää huomiota itse ongelmaan, ja hyväksyä sen olemasaolo (ei sitä kieltää, tai hyvitellä), ja kun ongelman olemassaolo on hyväksytty, voidaan lähteä sen parantamiseen.
Ei ongelma poistu sillä, että toitotat jonkin toisen ongelman olemassaoloa.
Koko kontekstissä haluat korostaa sitä, että väkivallan tekijän syyllinen löytyisi kuitenkin lopulta sen kohteesta (ainakin kun on kyseesä nainen).
Toisen henkinen käyttäytyminen ei oikeuta toisen fyysiseen hakkaamiseen.
Kun sanoit, että sinua on opetettu, että naista ei saa lyödä, niin siinä jää kuitenkin oletukseksi se, että miestä saa toisaalta lyödä.
Kasvatusta ja asenteita tähänkin, naisten oletusarvona on taas se, että ketään ei saa lyödä.
...haluan korostaa sitä, että osassa perheväkivaltatapauksia asioihin varmasti voitaisiin puuttua ennen, kuin tilanne kärjistyy - etenkin, jos ihmisillä olisi tietoisuutta omista agressioistaan ja niiden ilmentämiskeinoista.
Tuo skenaariokaan ei käsittääkseni oikeuttanut sen enempää miehen kuin naisenkaan mosauttamista. Eikä tehnyt naista "idioottiraivopääsyylliseksi", vaan kertoi, mistä voivat johtua nuo kommunikaatiokatkokset yleensä.
Sitten - esim. noissa amnestyn tilastoissa on arveltu, että 30-40% tapauksista, joissa mies lyö naista perheessä, mies lyö ilmeisesti lapsiakin. Tämmöisessä tapauksessa lienee kyse sitten niistä alkoholisteista ja patologisista tapauksista, joissa feministien tavoin kannatan noita sanktioiden korostamista.
Mutta tuon näitä skenaarioita esille juuri siksi, että tuo avaus oli vallan mustavalkoinen.
Syiden etsiminen on mielestäni eri asia, kuin syyllisten etsiminen. Syiden etsiminen voi mahdollistaa, että ihmiset voisivat oppia jotakin - esim. kommunikoimaan keskenään paremmin. Tämä olisi ennalta ehkäisevää.
Syyllisten etsiminen on sitä, että sitten, kun on liian myöhäistä (tai kun on patologisia tapauksia, jne) rangaistaan syyllistä. Se ei ehkäise mitään (vrt. kuolemanrangaistukset eivät ehkäise murhia/tappoja - sosiaalisten olojen parantaminen yhteisössä ehkäisee).
Nyt minusta tuntuu, että (monet) feministit sekoittavat syiden ja syyllisten etsimisen...
...on käsittääkseni se, että perheissä on liikaa väkivaltaa, josta poliisitilastojen ylivoimaisesti näkyvin osa on miesten aiheuttamaa - vakavaa.
Liian monet miehet siis lyövät naista, joskus myös lapsia.
En usko, että kenellekään Suomessa tämä ongelma on epäselvä. Siksi olisin olettanut tuon kampanjan lähtevän tästä asetelmasta eteenpäin - sinne syihin, joilla hommaa voidaan ehkäistä, sen sijaan, että pidämme yllä sotaa puuttumatta sen syihin ja rahoitamme ensiapuorganisaatioita ja rankaisupartioita.
...ettet sinä lyö etkä ole koskaan uhkaillut ketään.
Minä en ole myöskään lyönyt, enkä uhkaillut ketään - joskus tosin on sanottava, että lapsiani olen uhkaillut tukkapöllyllä. Olen pyytänyt sittemmin asiaa anteeksi ja saanut.
Vaimoni on kerran potkaissut minua kipeästi jalkaan (luuli, että tallasin tahallani hänen varpailleen kengät jalassa), kun taas minä olen kerran-pari nuorempana pistänyt leikkimielisen luunapin rouvalle. Lopetin, kun hän sanoi, että elä tee tuota toiste - hyvä kun sanoi.
Vaimoanikin nolotti, kun hän havaitsi, että vahingossa tallasin varpaillensa (kyseessä oli todellakin vahinko), kun hän oli monottanut minua. Sellainen äkkipikaisuus ei ole toistunut. (Itse meinasin lämmetä, kun en edes tajunnut tallanneeni, ja sain yhtäkkiä, hyvällä tuulella ollessani, monosta sääreen... onneksi en lämmennyt).
Meillä ovat samat perusarvot. Minä olen ehkäpä semmoinen enemmän sitten syihin pohdiskelevasti menevä, kun feministeillä on enemmän silkka "päitä vadille" -asenne? (joka varmastikin lienee ainut oikea esim. tuohon 3-40%:iin tapauksia...).
...että allekirjoituksella tukee myös tuota toimenpide-ehdotusta / ultimaatumia.
Se on minusta sangen yksipuolinen, sekä retoriikaltaan että sen suhteen, mikä mielestäni auttaisi.
Yksinkertaista: ensin on yleisesti havaittava syiden seuraus, sen jälkeen voi miettiä tähän syitä, jotka seurauksen aiheuttivat, ei toisinpäin.
Seuraus on taas syyn aiheuttajassa itsessään.
Tee oma aloitus lapsiin/miehiin kohdistuvasta väkivallasta, näin helppoa se on, tuskin aloituksessasi tässä määrin tultaisiin käsittelemään vain naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
...oletko sitä mieltä, että riitatilanne olisi aina syidensä osalta ulotettavissa yhteen ihmiseen (siis AINA).
Esim. eräs seuraus tuossa skenaariossa oli se, että nainen voi raivostua miehelle johtuen erilaisista tavoista kommunikoida - toinen seuraus oli se, että nainen voi vähätellä miestä esim. lastensa kuullen.
Tämä ei oikeuta väkivaltaa. Kuitenkin, mikäli meillä on tapauksia, joissa tämä on johtanut väkivaltaan, on hyvä tiedostaa, että nämä seuraukset (aiemmasta kommunikaatiokatkoksesta) ovat voineet olla väkivallan syitä.
-> jolloin esim. tämän tyyppisen naisen agression problematisoinnilla
1) voidaan edesauttaa, että ne, jotka saattaisivat haluta selvitä tilanteesta ilman väkivaltaa osaisivat huomata tämmöisiä - usein implisiittisiä - käyttäytymismallejaan
2) jopa huomata näiden seurausten syitä, joka auttaisi ko. pariskuntaa tulemaan toimeen keskenään.
Meillä oli toissa viikolla lastemme kesken tapahtuma, jossa kaksi veljestä löivät toisiaan todella raivostuneina kuin vierasta sikaa... aluksi syyt tuntuivat olevan tietymättömissä... lopulta homma meni (kelaan taaksepäin):
(Vanhin lapsi A, toiseksi vanhin B, nuorin tyttö C):
1. A: B löi minua esineellä...
2. B: A löi minua
3. A: B löi minua sitä ennen
4. B: A löi minua
5. A: B tönäisi minua, että kaaduin
6. B: sinä kiusasit C:tä (keskimmäinen oli mennyt puolustamaan pikkusiskoaan, .. Ahaa?!)
7. A: C nimitteli minua (-> katse kääntyy siskoon, mitäs sinä teit?)
8. C: laulelin päiväkodissa toisilta lapsilta opittua kakkapää-laulua
9: A: C sanoi minua kakkapääksi monesti, vaikka pyysin monesti olemaan hiljaa
10: C: enkä sanonut, vaan lauloin...
Missä yhteydessä on pyydetty "päitä vadille"
Asioiden yleinen hyväksyminen on eri asia.
Esim. jos asutaan asunnossa, jossa kummatkin ovat kirjoilla, niin ei se mene noin vain kädenheilautuksella, että toinen siitä poistuu.
Poliisit voivat toisen poistaa, mutta eivät he voi yhden lyömiskerran jälkeen poistaa toisen asumisoikeutta asuntoonsa.
Ihan oikeasti, ei vieläkään mennyt perille mikset tätä halunnut allekirjoittaa.
Myönnät, että suurin ongelma on perheissä on miesten aiheuttama väkivalta, mutta haluat pureutua vain tähän, että kenties ehkä tämän takana on nainen, ja tähän tutkimukseen tietty kallisarvoisen nimesi pistäisit.
Hiukka sama asia, ettet haluaisi tukea soden uhreja, vaan ainoastaan tutkimuksia siitä, mikä sodan on aiheuttanut.
Suomihan todettiin syylliseksi osapuoleksi jatkosodassa N-liittoa vastaan. Olisitko sinä laittanut nimen vetoomukseen, jossa haluttaisiin tutkia, millä suomen sotakorvauspottia voitaisiin lisätä.
Riitatilanteiden seurauksena ei ole hyväksyttävää se, että mies hakkaa naisen, sen enempää kuin se, että äiti/isä hakkaisi lapsensa.
Huomaatkos itse, että kokoajan yrität syyllistää naista, tässäkin tapauksessa käyttäytymismallin perusteella.
(jopa tällä kakkapää-esimerkilläsi)
Lasten keskeisistä nahisteluista voisit siitäkin tehdä oman aloituksen.
"Hiukka sama asia, ettet haluaisi tukea soden uhreja, vaan ainoastaan tutkimuksia siitä, mikä sodan on aiheuttanut. "
Uhrien auttaminen on välttämätöntä ensiapua (kutsumme nimellä "sekä"). Syiden tutkiminen voi ihmisten käyttäytymisen tasolla (paljon enemmän kenties kuin valtioiden käyttäytymisen tasolla) antaa tietoa, miten ehkäistä ensiavun tarvetta tulevaisuudessa (kutsumme nimellä "että").
Minun kantani on "sekä että".
Tuon avauksessa mainitun ultimaatumin kanta on niin yksipuolisesti vain "sekä", että en voi tukea niin yksipuolista juttua. Vähän sama asia, kuin sanoisi, että "tapelkaa pojat ja tytöt, met hoijamma raadot ja polliisi hakee äijät". (Ts. ketä syyt kiinnostavat?)
...siitähän jo tuo esittämäni skenaariokin lähti liikkeelle. Hyvä, kun sinäkin huomasit.
En käsittääkseni syyllistä naista. Meitin 5v-pikkutyttö lauleli ihan vilpittömästi tuota "kakkapää-laulua" ja uskoin kyllä, ettei tarkoituksena ollut isoveljen kiusaaminen. Sitä ei vain 8-vuotias aina tajua, kun joku siinä vieressä hoilailee sitä. (Tyttö esitti laulun kerran mullekin... siinä on yksi sana: kakkapää, ja kaunis melodia, tämän maan alkuasukkaiden kielellä)
:-) Aika guru olit tuon naisen syyllistämisaspektin hakemaan... Jostain syystä mun vaimo ei ole yhtään syyllisen oloinen? Päin vastoin, vaikka joutuu tämmöisen syyllistäjän patriarkalistin kanssa elelemäänkin.
Pitäisikö nyt unohtaa sotaveteraanit? Unohtaa seuraus.
Eli olivatko he itse syypäitä vammoihinsa?
...joskus antoivat ymmärtää tuollakin tavalla, jota kysyt.
Semmoisista kannattaa sanoutua irti.
Pidätkö muuten väkivaltaa itsensä/maan puolustamiseksi oikeutettuna?
Tässä tapauksessa voi auttaa "sekää" ja vaikuttaa myös "ettään"
Eikö pelkästään uhrien auttamiseen ole hyvä pureutua? (sekä)
Mitä pahaa tässä on?
...kun juuri sellainen aloitus olisi sitä mun pointsia vastaan, jonka mukaan ilmiöitä kannattaa katsoa kokonaisuuksina (tietysti, mikäli aivokapasiteetti siihen riittää?)
...näissä olosuhteissa sinne "että" -puolelle, jos yksitotinen näkökulma pitää valita.
Ihan siitä syystä, kun "sekä"-puolella tuntuu jo olevan riittävästi kannatusta (kun se ei tunnu tuosta "että"-puolesta kantavan huolta).
Vrt. tuolla aimmassa avauksessa viittaamani tieteellinen juttu, jossa juuri valiteltiin sitä, että debatti on polarisoitunut "sekä" "että" -akselilla, kun JUURI niitä molempia tarvitaan.
Mitä vikaa on siinä, että keskittyy pelkästään "että"än? (varo, ettet samalla määrittele sitä, mitä vikaa on siinä, että keskittyy pelkästään "sekä"än? - pieni apuvinkki debattia varten, ettet puhu itseäsi pussihin)
... vaatia N-liitolta/Venäjältä korvauksia? Voisi ajatella, että he ovat syyllisiä siihen, että meillä on sotaveteraaneja, mutta kun Suomi todettiin sodan syylliseksi osapuoleksi. Eikö syylliseksi todettu olekaan välttämättä syyllinen?
Se, joka hyökkää on syyllinen, ei se joka puolustautuu, ja nyt en puhu miesten sodista.
...suomen osalta pidät miesten sotina?
Mitä olisit silloin suositellut suomalaisille miehille? (mikäli käytit ilmaisua "miesten" jotenkin negatiivisessa mielessä?)
Ehkä löytänet jostakin amerikkalaistutkimuksen, jonka mukaan itseasiassa ne ovatkin naisia, jotka pääasiassa sotivat, tai ainakin heidän syytään tämä täytyy olla.
...mitä olisit kertonut isoisälleni, joka oli rintamalla talvi- ja jatkosodassa, että olisi voinut hän tehdä toisin? (hän on ilmeisesti joutunut tappamaan ihmisiä, haavoittui itsekin kohtuullisen vakavasti).
..mitkä sodat voisi käsittää yleisesti naisten sodiksi?
Yleensä nyt vaan on niin, että miehet sotivat toisiaan vastaan, kulttuurista riippumatta.
Mitä sinä olisit sanonut serkunkumminkaimalleni, jonka mies hakkasi hautaan, tai invalidisoi loppuelämäkseen.
Jotenka kieltäminen on ongelmallista, mutta olen päättänyt itse, lopettaa selittelyn sinulle kokonaan. Tätä voisi ilmaista myös miesten harjoittamana henkisenä väkivaltana naisia kohtaan. Ihme, että sitä esiintyy myös nettipalstoilla.
Olet taas tänään laukonut. Vaikea uskoa, että olet väkivaltaa vastaan, sillä mitäs tuo oma alentava kommentointisi on kuin henkistä väkivaltaa. Muotoja väkivallalle on monia.
Juuri tätä tuossa toisessa viestissä kirjoitin. Onko sinulla käsitystä, miten ilmennät omaa agressiotasi tällä palstalla?
Olen usein kysellyt palstalla, miten voi mies ehkäistä väkivaltaisuuttaan perheessä, niin juuri kukaan mies ei osaa vastata. Aina osoitetaan naista, ei miestä, väkivallan tekijää.
Proffa, mitä mies voisi tehdä omalle väkivaltaisuudelleen? Onko sinulla ehdotuksia?
Ainakin minä lopetan väkivaltakeskustelun kanssasi ja totean näiden edellä olevien keskustelujen perusteella, että ET SUINKAAN TUOMITSE MIESTEN HARJOITTAMAA PERHEVÄKIVALTAA, VAAN ETSIT TOISTA SYYLLISTÄ MUKAAN, NAISTA.
Ajanhukkaa koko keskustelu. Ei ollut yhtään yllätys minulle tämä kantasi.
Missä on logiikka jutuissasi proffa? Rikoksissa, joihin väkivaltakin luetaan, on aina kolme aspektia. Ne liittyvät toisiinsa, mutta ovat loogisesti ja asiallisesti erillisiä. Proffa sekoittaa ne joko tahallaan tai sitten logiikka heittää pahan kerran.
1. Syylliset. Rikos tekona (kuten esim. väkivallan käyttö): syyllisten on saatava asianmukainen rangaistus. Tuomioistuin tutkii oikeudellisessa mielessä teon (että se on tehty väitetyllä tavalla), tekijän/tekijät, kohteen/kohteet, motiivit, mahdolliset lainmukaiset lieventävät/rangaistusta korottavat tekijät. Ei päitä vadille, vaan laillinen rangaistus. Lue nyt kerrankin kunnolla proffa: oikeudenmukainen RANGAISTUS. Yhteiskunta korruptoituu, ei ole legitiimi, jos yhä enemmän aletaan katsoa rikoksia läpi sormien. Menikö perille?
2. Syyt. Kukaan, toistan: KUKAAN ei ole vaatinut, etteikö syitä saisi tutkia, päinvastoin, syitä, ympäristötekijöitä ja ehdollistamisia pitää tutkia. Tässä on kyseessä laajempi, monipuolisempi, poikkitieteellisempi tutkiminen, kuin pelkkä juridinen selvitys. Tämä on, parahin pussiin jäänyt proffaseni, asiallisesti eri toiminto, kuin oikeudenkäyttö. Älä sekoile jatkossa.
3. Syyllisten "parantaminen", häiriökäyttäytymisen vähentäminen yms: tässä on kolmas aktiviteettiryhmä. Kun syitä on analysoitu monipuolisesti, pystytään löytämään ratkaisuja myös tälle toimintasuunnalle sekä ennakolta ehkäisevässä mielessä että myös nykyilmentymien hoitamiseen "parantamismielessä". Vankilan pääfunktio ei mielestäni saa olla parantaminen, se on rangasistuslaitos. Mutta sen ohella on hyvä, jos vankeudessa voidaan antaa elämän eväitä rikoksiin syyllistyneille siten, ettei rikosten tie jatku.
Sekoitat hädissäsi nämä kaikki yhdeksi sotkuksi, kun yrität klaarata kuiville tylyn yksisilmäisestä naisten ihmisoikeuksia räikeästi halveeraavista kannanotoistasi. Pysy raiteilla.
Kyllä sinä olet tehnyt aloituksia naisten väkivallasta, turhaan kiistät, vai tarkoititko, että et enään tee aloituksia?
Anna takaisin! Perustele!
...Aika selväksi tuosta avauksen linkistä tuli:
1. Syyllisten tuomitsemiseen lisää resursseja (josta en ole pelkästään eri mieltä)
2. Syitä ei tutkita, naisnäkökulmasta silkkaa "kokemista" kylläkin kuulemma pitäisi (en usko, että nainen olisi se ainut syiden kertojaosapuoli, jonka äänellä ja tarinalla olisi VAIN relevanssia - siksi esim. kannatan väkivaltatutkimukseen laajempia näkökulmia kuin feministit).
3. Samaa mieltä vankilasta. Auttaminen ja häiriökäyttäytymiseen puuttuminen pitäisi saada käytännöksi, jossa sekä miehet että naiset osaisivat alkaa hakea apua omiin agressioihinsa - viimeistään sitten sen toisen. Siten, että saadaan neutraali osapuoli tarvittaessa keskustelemaan... ETENKIN jos toinen osapuoli pahoinpitelee lapsia (oli se sitten mies tai nainen).
...mielestäni olen ollut aika selkeä näissä kannoissani kautta linjan - eikä meillä isoa eroa ole.
Tuossa aloitteessa esitetyt toimenpiteet painottuivat aika yksipuolisesti kyllä kohtaan 1. ja kohtaan 2. sitten vain feministisestä näkökulmasta, mikä on minusta sääli - kun resurssit voitaisiin kohdentaa avarampaankin tutkimusotteeseen suuntautuen.
"Tulevat vielä kertoneeksi, että proffa ei tuomitse naistenhakkaajia - ei ihme, ettei feminismi ole kovin suosittua ajattelevien naisten keskuudessa?"
Uskovaiset naiset nyt tuskin kovin ajattelevia ovat. Tuppaavat usein nielemään kaikenlaista sontaa vain, koska joku joskus on jotain sattunut kirjoittamaan papuryskääröön satoja vuosia sitten. Tarkoitit ilmeisesti sanoa, että feminismi ei ole suosittua uskovaisten naisten keskuudessa, koska uskovaisten naisten ei tarvitse ajatella asioita. Riittää, että he omaksuvat heille syötetyt tarinat.
Naisen on alistuttava miehen tahtoon, mies on pää ja nainen heikompi astia, nainen vaietkoon seurakunnassa jne.
Itse aikoinani erosin kirkosta, viimeinen pisara taisi olla se, että naispappeja ei hyväksytty.
Mitä ihmettä tuollaisella sovinistisella uskonnolla tekisinkään?
...oli "Usko, toivo, hakkaus" -tutkimuksen uusiminen vuodelta 1998.
"Suomessa vuonna 1998 toteutettuun valtakunnallisesti edustavaan kyselytutkimukseen Usko, toivo, hakkaus osallistui 4 995 naista. Tutkimuksessa ilmeni, että 22 % kaikista avo- tai avioliitossa elävistä naisista oli kärsinyt nykyisen kumppanin ruumiillista tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua. 9 % naisista oli kokenut tällaista väkivaltaa tai uhkailua tutkimuksen tekovuonna. Myös muualla tehdyissä tutkimuksissa on saatu suurin piirtein samanlaisia tuloksia. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 25–30 % naisista ilmoitti kumppaninsa tehneen heille ruumiillista väkivaltaa. Lontoolaisessa kyselytutkimuksessa 27 % naisista ilmoitti kumppanin tehneen heille ruumiillista väkivaltaa. Eräässä toisessa lontoolaisessa tutkimuksessa todettiin, että kolmannes naisista oli kokenut sellaista ruumiillista ja seksuaalista väkivaltaa, joka oli vaatinut lääkärin hoitoa.
Väkivallan käsite kattaa hyvin laajan tekojen ja kokemusten kirjon, johon kuuluvat muun muassa seksuaalinen väkivalta, seksiin alistaminen ja seksiin pakottaminen. Henkirikokset eivät yleensä ole kovinkaan tavallisia, mutta eräitä muita väkivallan muotoja esiintyy yleisesti. Usko, toivo, hakkaus - tutkimuksessa todettiin, että 50 % kaikista jo päättyneessä suhteissa eläneistä naisista oli joutunut entisen kumppaninsa väkivallan tai uhkailun kohteeksi. Tämäntyyppinen väkivalta on siis yleistä ja sitä voidaan tässä mielessä pitää yleisenä osana monien suomalaisten miesten identiteettiä. Kyse ei siis ole vain muutamasta poikkeavasta yksilöstä. "
...ehdottaisin, että RAY ja tämän tutkimuksen tekijät pistäisivät sinänsä hynttyyt yhteen ja tekisivät yhtä kattavan, samoihin kriteereihin pohjautuvan tutkimuksen myös 5000 miehelle. (Esim. amer. väkivaltatutkimusten tapaan). Turhat myytit poistuisivat, ja samaten ongelman suhteellinen vakavuus saisi uutta perspektiiviä.
Sinänsä suhtaudun vähän varauksella tuontyyppiseen tekstiin, jonka mukaan väkivalta olisi yleensä osa "suomalaisen miehen identiteettiä", enkä pidä noin polarisoivaa kielenkäyttöä kovin hyvänä - etenkään yksipuolisen tutkimusdatan pohjalta (esim. mikäli uhkailu lasketaan jo väkivallaksi, niin sen kriteerin mukaan monet naisetkin lienevät erittäin väkivaltaisia?)
...esim. naisten taholta suoritettu lasten uhkailu (fyysisen väkivallan suhteen) perheväkivallaksi?
...on myös tuon rahan / resurssien saannin painottaminen "seurantaan " jne... tunnepitoisella kampanjalla:
"Hankkeiden toteuttamiseen ei ole ohjattu riittävästi rahaa. Tällaisilla toimilla ei voida puuttua riittävän tehokkaasti lähisuhdeväkivaltaan Suomessa.
Vaadin, että Suomen hallitus tekee välittömästi tehokkaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuvan toimintaohjelman. Vaadin myös, että vastuu ohjelman toteutumisesta määritellään selkeästi yhdelle pysyvälle taholle, jolle ohjataan riittävästi voimavaroja ohjelman suunnitteluun, seurantaan ja toteuttamiseen. "
Minusta olisi esim. tärkeää, että joku asiantunteva, suhteellisen neutraali, taho, kuten vaikkapa poliisi, sitten saisi nämä rahat. Etteivät ne menisi sinänsä esim. asioita yksipuolisesti katsoville feministijärjestöille.
Poliisi tarvitsee lisää resursseja, ja tämmöinen tutkimustyö olisi luontevaa olla semmoisen laitoksen alla.
...tuon vetoomuksen, kun se koskisi yleensä perheväkivaltaa. Nyt on vaarana, että esim. lapsiin kohdistuvat väkivallanteot jäävät "kampanjoinnin" varjoon.
Miten sinä vähentäisit naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa? (muutoin kuin syyttelemällä naisia)
Siitähän tässä on nyt kyse.
Koska kiinnostuksesi näyttää olevan vain miehiin/lapsiin kohdistuvassa väkivallassa (mikä ei ollut aloituksen aiheena), niin mitä mielestäsi tälle voisi tehdä? Tähän sinun on ehkä helpompi vastata?
Henkisen ja lapsiin kohdistuvan väkivallan avulla.
...minua kiinnostaisi yleensä vertailuaineisto, jossa esim. tuon "uhkailu/lievä väkivalta" -tilaston valossa sinänsä olisi myös miesten kokema väkivalta. Puhumattakaan lapsista.
Yleensä, jos puhumme perheväkivallasta ja myönnämme reilusti ongelman (mikä onkin jo myönnetty), että naiset kokevat paljon vakavaa perheväkivaltaa, niin silloin perheväkivaltayksiköt ja uhrien tuki hyödyntäisivät eniten naisia.
Mutta näkisin kyllä vaarana naiskampanjoissa nyt olevan sen, että esim. lapsiin kohdistuva väkivalta jää tyystin huomiotta.
Mielestäni esim. se, että lapsi joutuu kokemaan väkivaltaa itse perheessään saamatta apua, voi olla tulevaisuudessa sitten tärkeänä osasyynä ko. ihmisen omalle väkivaltaisuudelle.
Siksi nimenomaan satsaus lapsiin ja lapsen aseman parantamiseen olisi satsaus tulevaisuuteen tämän homman osalta... Ja se menisi luontevasti saman kampanjan yhteydessä.
Miesten harjoittama vakava väkivalta näkyy jo nyt lääkäri- ja poliisitilastoissa, ja HYVÄ NIIN - ts. naiset ovat jo tiedostaneet sen, että apua saa.
Nyt on aika katsoa ilmiötä kokonaisuutena... se edesauttaa aina myös heitä, jotka kärsivät eniten. Jos naiset kärsivät eniten perheväkivallasta -> silloin perheväkivallan ehkäisemiseksi tehtävä työ auttaa eniten naisia.
...esim. nuo USA:ssa tehdyt väkivaltatutkimukset pitävät paikkansa myös suomessa, joiden mukaan naisen agressio on se laukaiseva tekijä, niin nimenomaan nostamalla naisen agressiivisuuden ongelmaksi ja hankkimalla agressiivisille pariskunnille (huom, ei yksin naisille) tukipalveluja, voitaisiin ilmeisesti vähentää iso osa tilanteita, jotka patoutumien jälkeen räjähtävät.
Yhä edelleen pitää pitää naisille suunnattua turvakotiverkostoa yllä, totta kai - koska kuitenkin iso osa väkivaltaisista miehistä on sitä ihan itse.
Toisaalta esim. tuo RAY:n tukema mieskriisipalvelu bongaa semmoisia miehiä, jotka itse osaavat hakea väkivaltaisuuteensa apua - edes vähäsen.
Yleensä olen vähän eri mieltä tuon "Joku Raja" -kampanjan retoriikan suhteen, jonka mukaan väkivaltaisuus olisi suomalaisen miehen "identiteetissä".
Päin vastoin - luulen, että useimmat miehet (ainakin minut) on kasvatettu, että "naista ei saa lyödä". Erään laadullisen väkivaltatutkimuksen mukaan joissakin tapauksissa homma patoutuukin juuri siksi, kun mies lataa sisälleen agressionsa ... eikä osaa esim. purkaa sitä ulos missään. Tästä juuri puhuvat nuo amer. väkivaltatutkijat, että jos nainen osaa tunnistaa oman agressionsa (sen lievän ja jatkuvanluonteisen, jos sellaista ilmenee) ongelmaksi (eikä normaaliksi käytökseksi), niin se saattaisi ehkäistä useita väkivaltatilanteita. Toisaalta, jos miehet oppivat tunnistamaan semmoiset "pattern"it parisuhteessa, jotka johtavat pidempään ärsytettynä väkivaltaan, se ei ehkäpä purkautuisi onnettomilla tavoilla.
Eli: ihan miehiä koulimalla siihen, etteivät siedä naisilta itseään kohtaan agressiivista käytöstä, vaan ovat jämäköitä, saatettaisiin ehkäistä osa tilanteita, jotka patouduttuaan purkautuvat hallitsemattomasti (miksipä ei myös päin vastoin - naisten on syytä pistää nollalinja oman parisuhteensa kohdalla siihen, jo ensimmäisestä lievästä oireesta on syytä sanoa lujasti, että tuommoinen ei saa toistua.).
Toinen esimerkki, joka olisi mielestäni "miehen väkivaltaisen identiteetin [suhteessa naista kohtaan]" vastainen on yleensä se, että vankiloissakin esim. raiskaajat ja naisten pahoinpitelijät tahtovat olla kyllä niitä halveksittuja - ts. "poikkeuksia" "miehen macho-identiteetinkin" suhteen.
Siksi pidän vähän onnettomana tuon "Joku Raja" -kampanjan polarisoivaa retoriikkaa... se ei herätä sinänsä hyvää vastaanottoa valtaosassa suomalaisista miehistä. Harvempi meistä tunnistaa itsensä "identiteetiltään väkivaltaisiksi".
...väkivalta on minusta se vakavampi. Luulen, että miehille riittäisi itse asiassa se, että tutkimustieto tulee tasapuoliseksi, ja että esim. RAY:n tyyppisiä mieskriisipalveluja on... Koska miehiä kuitenkin kuolee vähemmän kuin naisia ja lapsia.
Mutta sitä lapsiin kohdistuvaa:
1) sen lisäksi, että turvakotipalvelut on pääasiassa naisille, jotka sinne menevät lasten kanssa, pitäisi olla kampanja miehille siitä, että he osaisivat tarvittaessa saada väkivaltaisen äidin ulottuvilta lapsensa pois... tästä on tiedon lisääminen tärkeää
2) naisten agressioiden (mikäli ne suomessa, USAn tapaan, todetaan yhtä isoksi ongelmaksi sinänsä kuin miestenkin) problematisointi ja tiedostaminen, jotta esim. nainenkin tiedostaa, milloin hän on itse asiassa väkivaltainen lastaan kohtaan (sekä henkisesti että fyysisesti).
Esim. suurin syy sille, että naispartnerinsa väkivaltaisuudesta kärsivä mies pysyy liitossaan, ovat lapset - hän yleensä pelkää sitä, että menettää lapsensa väkivaltaisen puolisonsa kynsiin. Mikäli tämä ongelma-alue on myös suomessa olemassa (tutkimustietoa asiasta puuttuu), olisi tämän tuominen päivänvaloon erittäin tärkeä asia... Koska mitä ilmeisimmin juuri lapsena koettu perheväkivalta on se, mikä laukaisee ko. ihmisen väkivaltaisuutta sitten aikuisenakin.
Mutta ... ennen kuin ehdottaisin sen enempää konkreettisia toimenpiteitä, se ensimmäinen olisi esim. "Usko, toivo, hakkaus" -kyselyn laajentaminen koskemaan miehiä ja naisia, ja esim. kysymysosion laajentaminen koskemaan omaa väkivaltaisuutta ja myös esim. lasten kokemaa väkivaltaa.
Mikäli tuommoinen kartoitus tehdään, niin olisi hienoa, jos voitaisiin lyödä useampia kärpäsiä yhdellä iskulla - saada "koko kuva" perheväkivallasta esiin.
Huom! silti uskon, että naisten kokema väkivalta perheessä on se suurin osuus - mutta on valitettavaa, mikäli esim. unohdamme lapset nyt tästä (koska feministinen "äidin hyvinvointi" on kaikkien etu ei esim. koske tapauksia, joissa äiti on vaikkapa lapsiaan kohtaan väkivaltainen).
Silloin teemme karhunpalveluksen niille lapsille, joiden perheissä ongelma on "nykyisin eniten tapetilla pidettyyn totuuteen verrattuna" sopimaton. Tämä korjautuisi, jos esim. mies voisi pelkäämättä kokea tulla lapsensa kanssa kriisipalveluun esim. jos vaikkapa nainen on pahoinpidellyt lasta, tai vaikkapa lapsi on naisen henkisen pahoinpitelyn alla... Näyttäisi siltä tosin, että tuo mieskriisikeskus voisi olla avain asiaan...
Mutta ensin - tasapuolinen tutkimustieto aiheesta olisi tärkeää. Miksi ei silkan "naistutkimuksen" ohella tehdä kaikkia koskevia kyselyjä kummastakin näkökulmasta? Ne menisivät LÄHES samalla vaivalla. Sitten, jos siinä valossa edelleen näyttää, että suomalainen mies on yhä lajillensa se vakavin riski, niin pistetään sitten vasektomia pakolliseksi lajille, "jonka identiteetissä se väkivalta pesii".
Tuota hra Akkateemikko, mistä - hihhih - mahtaa johtua, että naiset saattavat olla - hyihyi - aggressiivisia?
Tuhmat naiset!
...oli muistaakseni kanadalaistutkimuksessa kolme syytä.
1. alkoholin liikakäyttö
2. 1-2% (ilm. amer.) naisista on naisille tyypillinen psyykkinen oireyhtymä, joka aiheuttaa väkivaltaisuutta (en muista nimeä)
3. epärealistiset vaatimukset parisuhteelle - ns. "ylivaativat" naiset turhauduttuaan esim siihen, ettei kaikki mene omien suunnitelmien mukaan, saattavat osoittautua väkivaltaisiksi.
Avasin aiheesta Tasa-arvopalstalla jutunkin, jossa on linkki lisätietoon (Oregonissa toimivan miesten kriisikeskuksen sivulle).
Nämä olivat lähinnä naisille tyypillisimpiä - ehkäpä sitten yleensä stressi ja suorituspaineet elämässä tms. asiat voivat osaltaan laukaista väkivaltaisia käytöshäiriöitäkin. Myös hormoonitason vaihteluilla on selvästi osuutta asiaan... mutta sille luonnonilmiölle on vain opittava viittaamaan kintaalla ja pysymään pois jaloista.
...eli hyvän palvelun miehenä, hain vastauksenkin ko. kysymykseesi, ko. kriisikeskuksen sivuilta - ohjeita miehille, joilla on väkivaltainen puoliso.
"What Are The Characteristics Of Women Who Are Abusive And Violent?
The characteristics of men or women who are abusive fall into three categories.
1. Alcohol Abuse. Alcohol abuse is a major cause and trigger in domestic violence. People who are intoxicated have less impulse control, are easily frustrated, have greater misunderstandings and are generally prone to resort to violence as a solution to problems. Women who abuse men are frequently alcoholics.
2. Psychological Disorders. There are certain psychological problems, primarily personality disorders, in which women are characteristically abusive and violent toward men. Borderline personality disorder is a diagnosis that is found almost exclusively with women. Approximately 1 to 2 percent of all women have a Borderline Personality disorder. At least 50% of all domestic abuse and violence against men is associated with woman who have a Borderline Personality disorder. The disorder is also associated with suicidal behavior, severe mood swings, lying, sexual problems and alcohol abuse.
3. Unrealistic expectations, assumptions and conclusions. Women who are abusive toward men usually have unrealistic expectations and make unrealistic demands of men. These women will typically experience repeated episodes of depression, anxiety, frustration and irritability which they attribute to a man's behavior. In fact, their mental and emotional state is the result of their own insecurities, emotional problems, trauma during childhood or even withdrawal from alcohol. They blame men rather than admit their problems, take responsibility for how they live their lives or do something about how they make themselves miserable. They refuse to enter treatment and may even insist the man needs treatment. Instead of helping themselves, they blame a man for how they feel and believe that a man should do something to make them feel better. They will often medicate their emotions with alcohol. When men can't make them feel better, these women become frustrated and assume that men are doing this on purpose. "
.. on teemavuosi naisiin kohdistuvasta maailmanlaajuisesta väkivallasta.
Aiemmin kirjoitit, että miehet itsekin kokevat oman väkivaltansa suurimmaksi syyksi, hyvä niin. Näitä tukipalveluja voisikin lisätä, samoin asian "häpeys"asteen poistamista.
"suurin syy sille, että naispartnerinsa väkivaltaisuudesta kärsivä mies pysyy liitossaan, ovat lapset"
Samasta syystä myös naiset sinnittelevät liitossaan, perhettä ei haluta hajoittaa, ei haluta erottaa lapsia isästään, osaksi tähän liittyy myös häpeä parisuhteen epäonnistumisesta.
Luuletkos tosiaan, että jos äidin todetaan olevan yksin väkivaltainen lapsiaan kohtaan, huoltajuus silti automaattisesti siunaantuisi äidille?
Pystytkö kertaakaan puhumaan pelkästään naisiin kohdistuvasta väkivallasta?
Täällä on ollut ihan hyviä ideoita asian hoitamiseksi. Naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen korrelisoituu myös lasten kohdistuvan väkivallan lopettamiseen.
"Sitten, jos siinä valossa edelleen näyttää, että suomalainen mies on yhä lajillensa se vakavin riski, niin pistetään sitten vasektomia pakolliseksi lajille, "jonka identiteetissä se väkivalta pesii". "
Tämä taitaa olla samaa luokkaa kuin "kaikki miehet vankilaan" ja "kaikille naisille 20%:n palkankorotus" vai mitä?
..yhdessäkään keskustelussa keskittymään naisiin kohdituvaan väkivaltaan, ei tämä voi olla ylivoimaisen vaikeaa?
...kuin perheväkivallan tarkastelu kokonaisvaltaisena ongelmana?
"Minusta olisi esim. tärkeää, että joku asiantunteva, suhteellisen neutraali, taho, kuten vaikkapa poliisi, sitten saisi nämä rahat. Etteivät ne menisi sinänsä esim. asioita yksipuolisesti katsoville feministijärjestöille."
Niin, olisihan se kauheaa, jos joku näistäkin yksipuolisesti asioita katsovista feministijärjestöistä olisivat tuettavia:
"Suosituksissa mukana: Amnesty International Suomen osasto, Crash ry, Ensi- ja turvakotien liitto, FinnWID - Naiset kehitystyössä ry, Ihmisoikeusliitto, Invalidiliitto ry, Kirkkohallitus / Väkivallasta sovintoon –kampanja, Kumppanuushanke Tyttöjen talo, Lyömätön Linja Espoossa, Marttaliitto, Monika-Naiset liitto ry, Naisjärjestöt Yhteistyössä - NYTKIS ry, Naisten Apu Espoossa ry, Naisten Linja Suomessa ry, Profeministimiehet, Tukinainen ry – Raiskauskriisikeskus, Suomen Unifem, Suomen World Vision, Unioni Naisasialiitto Suomessa ry. "
Proffa ei halua tukea naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ellei samalla huomioida miesten/lasten väkivaltaa.
Tosin hän itse tekee aloituksia miehiin kohdistuvasta väkivallasta, se on taas jollakin kieroutuneella tavalla ok, ilman että huomioisi naisten ja lasten kokemaa väkivaltaa. -kaksinaismoralismia siis.
"Mutta näkisin kyllä vaarana naiskampanjoissa nyt olevan sen, että esim. lapsiin kohdistuva väkivalta jää tyystin huomiotta.
Siksi nimenomaan satsaus lapsiin ja lapsen aseman parantamiseen olisi satsaus tulevaisuuteen tämän homman osalta... Ja se menisi luontevasti saman kampanjan yhteydessä."
Amnestyn toimintatapa on teemallinen. Ohessa hakutuloksia lapsiin kohdistuvista huolenaiheista Amnestyn taholta.
http://web.amnesty.org/library/eng-364/index
Luulisin, että syy siihen, miksi lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei tämän teeman mukaan puhuta, johtuu siitä, että jo pelkkä naisiin kohdistuva väkivalta vähentää automaattisesti myös lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, siksi en usko, että kannattaa huolestua siitä, että lapset eivät saa apua siinä samassa. Mitä tulee naisten harjoittamaan lasten pahoinpitelyyn, se ei ole samassa mittakaavassa määrällisesti kuin miesten naisiin ja perheeseen kohdistama väkivalta. Se on aivan yhtä väärin moraalisesti, eikä siltäkään saa sulkea silmiä.
Entäs proffaa painavat asiat, kuten naisten miehiin kohdistuva väkivalta, kun sitä oma vaimokin kerran potkaisi jalkaan, niin kyllähän tämän täytyy olla isompi ongelma.
Ja jokainen vastuullinen aikuinen allekirjoittaa tuon.
...ehkäisee minua allekirjoittamasta ko. aloitetta.
Mikäli kyse olisi esim. perheväkivallan uhreille kohdistettujen resurssien koordinoimisesta, niin allekirjoittaisin.
Vähän paremmalla tunneälyllä olisi saatu yleensä perheväkivallan vastainen kampanja pystyyn, jossa esim. lapsetkin olisi huomioitu - toisaalta laskettelematta luikuria, että "suomalaisen miehen identiteetissä" (jolle lapsesta asti on kerrottu, mikä on hienoa, ettei heikompaansa / naista saa lyödä) olisi naista kohtaan suunnattu väkivaltaisuus yleensä.
Mielenkiintoista oli myös rinnastaa Suomen tilanne mm. maihin, joissa "naisia silvotaan ja raiskataan jne."... joissa nainen oikeasti on alempiarvoisena pidetty olento.
Minua alkavat kyllästyttää tämmöiset polarisoivaretoriikkaiset feministiset kampanjat. Joskus ennen olisin voinut allekirjoittaa, nyt en - ihan sen vuoksi, että feministinen retoriikka, joka ilmeisesti EI [tietoista tunneälyttömyyttä?] halua mobilisoida kaikkia ajattelevia ihmisiä hyvien asioiden taakse, asian kannatettavuudesta sinänsä huolimatta, on omalta osaltani saavuttanut lakipisteensä.
Et siis halua ehkäistä nimenomaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Mielenkiinnosta kysyn: olisitko allekirjoittanut, jos kyseessä olisi ollut miehiin kohdistuva väkivalta?
Tai jos kyseessä olisi ollut lapsiin kohdistuvasta väkivalta?
Parisuhdeväkivalta rakentuu paljon seksuaalisuuden varaan se on sosiaalista toimintaa jossa käytetään valtaa fyysistä ja henkista, kuten uhkailu (esim. henkinen painostaminen)
Henkinen väkivalta ja vuosia kestänyt painostus ei tule kriminalisoiduksi
Miesten väkivalta useammin instrumentaalista naisen väkivalta expressiivistä ja affektiivista
Yllättävä löydös on, että naiset aloitavat usein parisuhdeväkivaltaepisodin. Esim. heittävät esineellä, lyövät tms.
Miehen väkivalta seurauksiltaan vakavampaa, mitä vakavampaan väkivaltaan mentiin.
50 % 50 % jakauma miehen ja naisen väkivallassa jos ei oteta lukuun seurauksia.
Heiskasen tutkimus ongelmallinen kun siellä on uhkaus joka on käsitteenä ongelmallinen
40% väkivalta loppuu itsestään, jota ei mainittu Heiskasen tutkimuksessa
Iän mukaan väkivalta vähenee.
Naisilla usein fantasia veitsen käytöstä, useissa tapauksissa nainen kompensoi voimien epätasa-arvoisuutta keittiön teräaseilla. Ei tule usein julki ellei jälki ole pahaa.
...tässä ei nyt ollut viitettä.
...kohdistuvan addressin olisin allekirjoittanut ilman muuta.
En pelkästään miehiin, koska aikuisten asiat menevät
a) perheväkivallan suhteen niin, että asiaa ei pysty aina mustavalkoistamaan "mies lyö - nainen vikisee" -akselille (feministisestä retoriikasta huolimatta) - toisaalta lapset ovat aina aikuisten taholta uhreja.
b) miehiin kohdistuva väkivalta sitten esim. sota ym. poikkeustilanteissa koskee yhtä lailla naisia - eli näitä tilanteita/konteksteja myös tulee hoitaa kokonaisuutena.
Aikuisten ihmisten maailmassa väkivalta on ongelma, jota pitää katsoa kokonaisuuksina - ei esim. avauksen kaltaisten kampanjoiden mustavalkoistavasta, polarisoivasta perspektiivistä.
Toisaalta on hyvä, että on teemavuosia - valitettavaa on tuommoinen raflaavan polarisoiva retoriikka, joka ilmeisesti pistää ajattelemaan, että onko kyse kuitenkin lopulta feministisestä agendasta. Sääli, että hyvä asia jää epäasiallisen ja kärjistävän kirjoittelun taakse.
Proffan mielestä siis naisten hakkaamista saa jatkaa rauhassa, hän ei tuomitse sitä. Hyvä, että tuli selväksi. Turha enää tästä lähtien hurskastella täällä.
...olen lähinnä pettynyt. Odotin sinulta sentään tasokkaampaa keskustelua.
Kun et kannata naisten hakkaamisten estämistä, sallit sen jatkuvan. Älä itse valehtele, olen pettynyt, mutta tottunut liukkaaseen sanamyllyysi. Odotin sinulta sentään edes jotain kristillistä elettä mahdolliseksi, mutta ei.
tämä ketju tähän. Niin ei tule sanotuksi mitään semmoista, jota myöhemmin tulisi kaduttua. (Vielä en ole :-)
Olisitko valmis allekirjoittamaan, jos olisi ollut kyseessä vain naisten miehiin harjoittama väkivalta? (olen melko varma, että olisit)
Luuletkos, että miehiin kohdistuva väkivalta on Suomessa sotien syytä?
Muuten, kyllä sinäkin tätä polarisoivaa retoriikkaa harrastat.
Malka on omassa silmässäsi, vaikka siitä muita syytteletkin.
...että en. Miksi olet melko varma, että olisin?
Perusteena tällekin ei:lle on se, että aika yksipuolista touhua homma olisi. -> johtaisi aika yksipuolisiin kuviin ja ajatuksiin siitä, mitä "miesten kokema" väkivalta on perheessä.
Miesten kokemassa väkivallassa uskoisin ison osan olevan ko. miesten omaa syytä. Ei kuitenkaan kaiken (nimim. melkein itsekin turpiinsa kaupungilla taannoin saanut [en toista tarinaa, kerroin sen täällä vuosi taaksepäin]).
Proffa ei halua ehkäistä nimenomaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
...jolla vedät tästä keskustelustamme tuon johtopäätöksen, voin ihan hyvin itse kertoa, että Sohvi/carma ei halua ehkäistä nimenomaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Enpä kuitenkaan sano, kun menisi puurot ja vellit sekaisin.
Eiköhän mekin lopeteta tämä paskanjauhaminen, jos ei kerran asioita tämän enempää keskustelun pohjaksi löydy.
...missä tuomitaan ko. väkivalta. Allekirjoitan sen heti. Toisin sinä, en valikoi, mitä väkivaltaa vastustan.
Minäpä taas olisin ollut valmis pistämään nimeni näihin, en kristittynä, vaan ihan ihmisenä.
...sinullakin nousisivat ainakin jotkut karvat pystyyn, jos joku sanoisi, että "vauvojen ravistelu" on osa naisen identiteettiä Suomessa? (kun useimmat vauvojen ravistelijat ovat naisia).
Se on hyvä taktiikka silloin, kun on puhunut itsensä pussiin.
Ja tiedoksi, en minä ainakaan halua ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuka haluaisi?
Lapsiin kohdistuva väkivalta on eri asia kuin naisiin kohdistuva väkivalta, mikä tässä on niin vaikeaa?
...yleensä ultimaatumeihin, joista pystyn olemaan täysin samaa mieltä.
Mielestäni tuon kampanjan retoriikka on ilmaisuineen "väkivaltaisuus on osa miesidentiteettiä" (jolla viitataan suomalaisen miehen perheväkivaltaisuuteen) on sen verran yliampuvaa - toisaalta ultimaatumin sävy on sen verran mustavalkoista - että enpä viitsi.
Sitten, kun tulee muutakin kuin tuota feminististä paatosta ja kärjistämistä (jota mm. nuo aiemmin viittamani tutkijatkin kritisoivat - tämä kampanja on kouluesimerkki siitä), niin semmoiseen asialliseen kampanjaan voisin sitten pistääkin.
Ihan ihmisenä - en kristittynä. Kristinuskoon kuuluu sen ohella, että muistamme "ettei esivalta turhaan miekkaa kanna" myös ns. "armo"-niminen käsite. Toisaalta myös ajatus siitä, että "synnittömiä ei ole meistä kukaan". Kovin mustavalkoinen "hyvikset-pahikset"-kampanja harvemmin lienee kristillinen. (Vaikka sellaisten vastaavien nimissä on tehty aiemmin mm. ristiretkiäkin).
...pari riviä ylempänä vastaukseni Sohville otsikolla "ehkäpä".
Se kertonee pointtini asiaan.
Mielenkiintoista, että vapaaehtoiseen kampanjaan nimensä laittamattomuus aiheuttaa moisia reaktioita? Minusta yleensä vapaaehtoisten kampanjoiden hienous on siinä, että se laittaa nimensä, joka laittaa - ja jos toinen ei koe esim. kampanjan ongelmanasettelun vastaavan omaa arvomaailmaansa (esim. jos kampanja esittää mustavalkoistettua, yksinkertaistettua totuutta), niin se ei sitten laita.
Sellainenkin mentaliteetti kertonee jostain?
"Ja tiedoksi, en minä ainakaan halua ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuka haluaisi?"
Minä taas haluan ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja uskon, että lähes kaikki haluavat.
...siltä, että naisten hakkaamisen salliminen tai ainakin pitkämielinen (lähes hyväksyvänoloinen) ymmärtäminen on osa pelottavan monen suomalaismiehen identiteettiä. Palstalta saadun palautteen takia.
...haa!
(Sananlaskut sanovat, että tietynlaisiin kommentteihin kannattaa vastata yhtä älykkäästi, että niiden "älykkyys" paljastuu).
Tämähän liityi Amnestyn kampanjaan.
Mitä mustavalkoista siinä on, että naisia pahoinpidellään ympäri maailmaa?
En tosiaankaan sinua käsitä?
Yrität kertoa olevasi kristitty, mutta arvomaailmasi on muuta.
Nimimerkki: heikompi astia.
Sinulla on omituinen, jopa epäinhimillinen tapa nähdä feminismiä siellä missä sitä ei erikseen ole mainittu olevan.
Usko pois, eiuvät kaikki tutkimukset/addressit ole feministien tekoa.
Oletpa tarkka.
Kielipoliisin vuoden 2004 palkinto ojennettakoon sinulle.
En ymmärrä, ethän ole tosissasi: "Ja tiedoksi, en minä ainakaan halua ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuka haluaisi? "
Onko tähän mitään järjellistä selitystä?
Onko tämä oikean Carman kirjoittamaa?
Minulla on ollut sinusta vähän eri käsitys.
...uskonemme carman vilpittömyyteen ja siihen, että kyseessä oli todellakin pianovirhe, eikä hänen syvimpien alitajuisten tunteittensa purkautuma :-)
Jäin pohtimaan, mitähän carman "kielipelissä" (vrt. myöh. Wittgenstein) ilmaisu puhua itsensä pussiin mahtaa tarkoittaa?
tarkoitin tietty, että minä ainakin haluan puuttua, en että en haluaisi puuttua, sori.
-> täytynee tämä kielipoliisin palkinto jakaa kolmeen ossan, ok? Älkää pistäkö sotaa pystyyn, tehdään jako ihan tasapuolisesti.
Jackille uusi idea-aloitus nimimerkkini sanomisista.
Ja toinen palstalla on Zack. Ja sitten nuo nikittömät sankarit.
Että mieskirjoittajan mielestä NAISIIN KOHDISTUVA PERHEVÄKIVALTA on paskanjauhamista. Olet nyt varmaan ylpeä tosimieheydestäsi.
Proffa: "Minua alkavat kyllästyttää tämmöiset polarisoivaretoriikkaiset feministiset kampanjat. Joskus ennen olisin voinut allekirjoittaa, nyt en - ihan sen vuoksi, että feministinen retoriikka, joka ilmeisesti EI [tietoista tunneälyttömyyttä?] halua mobilisoida kaikkia ajattelevia ihmisiä hyvien asioiden taakse, asian kannatettavuudesta sinänsä huolimatta, on omalta osaltani saavuttanut lakipisteensä."
Eli proffa ei tue naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn liittyvää kampanjaa, koska ei tykkää femmareista kampanjan taustavoimissa? Tai ei tykkää kampanjan sanamuodosta. Muuten kyllä.. jep jep.
Proffa: "Minua alkavat kyllästyttää tämmöiset polarisoivaretoriikkaiset feministiset kampanjat. Joskus ennen olisin voinut allekirjoittaa, nyt en - ihan sen vuoksi, että feministinen retoriikka, joka ilmeisesti EI [tietoista tunneälyttömyyttä?] halua mobilisoida kaikkia ajattelevia ihmisiä hyvien asioiden taakse, asian kannatettavuudesta sinänsä huolimatta, on omalta osaltani saavuttanut lakipisteensä."
Eli proffa ei tue naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn liittyvää kampanjaa, koska ei tykkää femmareista kampanjan taustavoimissa? Tai ei tykkää kampanjan sanamuodosta. Muuten kyllä.. jep jep.
Proffa: "Minua alkavat kyllästyttää tämmöiset polarisoivaretoriikkaiset feministiset kampanjat. Joskus ennen olisin voinut allekirjoittaa, nyt en - ihan sen vuoksi, että feministinen retoriikka, joka ilmeisesti EI [tietoista tunneälyttömyyttä?] halua mobilisoida kaikkia ajattelevia ihmisiä hyvien asioiden taakse, asian kannatettavuudesta sinänsä huolimatta, on omalta osaltani saavuttanut lakipisteensä."
Eli proffa ei tue naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn liittyvää kampanjaa, koska ei tykkää femmareista kampanjan taustavoimissa? Tai ei tykkää kampanjan sanamuodosta. Muuten kyllä.. jep jep.
Pe***leen proxyerrorit! :P
Tosin umpiluupäisimmille yksilöille on parempikikin sanoa asia toistamiseen. (hmm..nalkuttaa?) Eri asia sitten meneekö siltikään perille.
Muistaakseni Zack ja proffa tätä kampanjaa haluavat jostakin syystä vastustaa, tämmöistä en todellakaan käsitä.
Osa joidenkin miesten identiteettiä? Viestisi perusteella saa nyt sen kuvan.
Hep. kopioin tähän tuon kampanjan suositukset Suomen hallitukselle, joihin allekirjoittajat sitoutuvat, teen oman analyysini niistä sitten
"Järjestöjen mielestä hallituksen ja eri ministeriöiden tämänhetkinen työ naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi on tehotonta ja pirstaleista. Työltä puuttuu selkeät yhteiset suuntaviivat ja kokonaisuuden koordinointi on sekavaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työlle asetettuja tavoitteita on vaikea saavuttaa ja kymmenet tuhannet suomalaiset naiset joutuvat edelleen elämään elämää, jossa väkivalta on arkipäivää. "
"Siksi vastuu väkivallan estämisestä, uhrin suojelusta ja tekijän rankaisemisesta on nimenomaan valtiolla ja viranomaisilla. "
Nyt sujuvasti (kuten tuo viittaamani amer. tutkimuskin kertoi) käytetään erilaisia tilastoja aina eri tarkoituksiin, katsotaanpas:
Tutkittua tietoa lähisuhdeväkivallasta Suomessa
- 40 % naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi joskus elämässään 15 vuotta täytettyään.
Sinun elämäsi on varmaan mielenkiintoista. Jänniä tapahtumia saat ihmetellä jatkuvasti. Maailmassa tehdään yleensä niin, että jos tutkitaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa: Naisiin kohdistuva väkivalta on silloin tutkimuksen kohteena. Miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei silloin tutkita. Lapsiinkin kohdistuva väkivalta jää kartoittamatta. Ihmeellistä, eikö totta.
Jos laaditaan julkilausuma, naisiin kohdistuvasta väkivallasta, käytetään tilastoja jotka kertovat nimenomaan tästä väkivallan muodosta. Amnestyn tarkoitus on nimenomaan herättää keskustelua, naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Lapsiin kohdistuma väkivalta on ongelma, tänä vuonna sitä ei kuitenkaan Amnestyn toimesta kartoiteta. Teemavuosien tarkoituksena on keskittyä perusteellisesti yhteen aiheeseen kerrallaan. Eikö olekkin merkillistä? Viime vuonna oli kidutuksen vastainen vuosi, silloinkaan eivät lasten ongelmat olleet pääasiana. Kauhean yksisilmäinen järjestö tämä Amnesty, eikö niin?
Väkivallalla uhkailu on väkivaltaista toimintaa. Pankkiryöstäjä saa kovemman tuomion jos hän virkailijaa uhkailemalla vie kassan, riippumatta siitä toteuttaako hän uhkauksensa tai ei. Olisi outoa jos perheväkivaltatapauksissa uhkailua ei kartotteitaisi. Liikkumisvapauden rajoituskin on väkivaltaa, vaikka siihen syylistyisi aviopuoliso.
Sukupuolista häirintää pelkäävät naiset ovat avun tarpeessa. Pelko kahlitsee elämää. Miesten kokema pelko on varmaan yhtä todellista. Naisten kokemiin ongelmiin ei juurikaan ole maailmalaajuisesti huomiota kiinnitetty. On merkillistä, että parin vuoden periodi on näin hankalaa hyväksyä -Suomessakin. Elämä on varmaan ihmeellistä, jos pystyy ummistamaan silmänsä noin täysin todellisuudelta. Naisten ongelmia ei voi vähätellä, eikä niitä saa olemattomiksi vertailemalla ihmisten kärsimyksiä keskenään.
Näitä lukee todella mielellään.
Luen sinun kirjoituksiasi myös. Mukavaa on nähdä, että jaksat edelleen. Saamasi palaute ei ole ollut kovinkaan positiivista. Jatketaan edelleen tätä vääntöä, onhan tässä hauskoja hetkiäkin, olen hihitellyt tänään.
En ota tuota tietyn tyyppistä palautetta vakavasti ja positiivistakin tulee. Feministejä parjataan tiettyjen miesten keskuudessa yleisesti ja myös ne naiset, jotka eivät jostain syystä ymmärrä feminismiä, yhtyvät parjaamiseen. Olisi toki mukavaa, jos aina kehuttaisiin! ;)
Kaikkiin kohdistuva väkivalta on väärin. Tuollainen jaottelu on kyllä niin pahimman luokan natsismia, että puistattaa!
Miehen verta saa siis vapaasti vuodattaa, Amnesty siunasi sen juuri.
Eli yhtään kampanjaako ei saa tehdä yhden asian puolesta, vaan on aina samalla kampanjoitava kaikkia mahdollisia asioita. Siitähän tulisi oikea sekamelska.