sairas vai terve - asenneongelma

Kuluneen vuoden aikana itselläni on ollut vaikka minkälaista terveyspulmaa. Kaikkien taustalla on ollut aina todellinen syy: kasvain, bakteeri, sairaus tms. Kyse ei ole ollut siis mistään "luulen-olevani-sairas" -asioista.

Jouduin kuluneella viikolla asioimaan lääkärillä pitkittyneen selkäkivun vuoksi (kestänyt jo yli 6kk). Selän tilanne meni sen verran pahaksi, että liikkuminen ja selviytyminen jo arkiaskareista alkoi olla vaikeaa. En siis todellakaan mennyt ihan pikku kivun enkä kolotuksen vuoksi vastaanotolle. Tähän asti olin kipua hoitanut Buranalla jo useita viikkoja, oikeastaan vähän liiankin pitkään.

Lääkärin asenne oli, että potilaalla ei voi olla noin paljon erilaisia oireita ja sairauksia yhdessä ryppäässä, kuin mitä minulla on ollut. Aivan kuin vika olisikin "korvieni välissä" ja se olisi vain laiskuutta. Syö buranaa, kyllä se siitä ajatuksella eteenpäin.

Hakeuduin uudelleen loppuviikosta lääkärille, koska kipu vain paheni pahenemistaan. Sain hoitajan kautta vastaanottoajan, mutta lääkäri itse soitti hetken päästä ja perui ajan, koska se ei ollut tarpeellinen. Hän määräsi puhelimitse kipulääkkeitä vuoden ajaksi, ja kirjoitti sairaslomaa. Samalla hän pohti, miten minut saisi tekemään töitä niin, että yhteiskunnalle kertyisi mahdollisimman paljon verotuloja. Siis mitäh? En ollut pyytämässä sairaslomaa laiskuuttani. Teen töitä lasten parissa, enkä siten voi myöskään olla "kipulääke-huuruissa" paikalla, saati jos en pysty kivultani liikkumaan tai edes istumaan työmatkoja.

Kaikesta huolimatta, oman terveyteni uhallakin olin ollut töissä kuluneen viikon. Ilmeisesti tulen tekemään näin ensi viikollakin, sairaslomasta huolimatta, jotta saan nuo "verot" hoidettua. Nurjana puolena on tietenkin että, jos tämä kipuilu pitkittyy ja pahenee, sitä enemmänhän joudun olemaan pois töistä ja jättämään "veroja" maksamatta. Puhelun aikana hän alkoi moralisoimaan, etten osallistu yhteiskunnan pyörittämiseen, vaikka tosiasiassa käyn töissä ja opiskelen siinä sivussa. Lääkäri totesi puhelun lopuksi tylysti, että elämään kuuluu kärsimys. Aika paljon olen itsekin kyllä tähän mennessä kärsinyt, mutta kohtuus kaikessa.

Onko tämä siis nykypäivää? asiat hoidetaan sähköpostilla tai puhelimitse myös lääkärin kanssa? Kirjoitetaan surutta kipulääkkeitä vuodeksi eteenpäin - pitäisikö tämä tulkita nyt niin, että jos ei ole vuoden päästä parantunut niin tule uudestaan? Nuo kipulääkkeet ovat kuitenkin sen luokan mömmöjä, että aiheuttavat jo lyhyemmässäkin ajassa ongelmia. (jos olisin väärinkäyttäjä tai itsetuhoisuuteen taipuva, niistä ongelmista voisi päästä myös hyvin nopeasti eroon). Nähtäväksi jää, riittävätkö nuo lääkkeet poistamaan myöskään kipua.

Jotkut valittavat, että on ikävää kun ei nykyisin ole oma-lääkäriä. Itse ihmettelen, mistä ihmeestä silloin saa apua, jos on omalääkäri, mutta joka ei usko potilasta tai ota häntä tosissaan. Jos nyt soittaisin terveysneuvontaan, ja kysyisin apua, niin korkeintaan saan soittoajan (jos sitäkään) omalääkärille. Pienituloisena, ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin mennä sairaslomallakin töihin, ja yrittää kerätä jotenkin säästöön sen verran pystyn hakeutumaan yksityisesti fysioterapeutille ja lääkärille.
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kivuthan hoidetaan nykyään kipulääkkeillä. Nyt olet vuoden hyvässä hoidossa. Jos vielä sen jälkeenkin valitat kipujasi, niin eiköhän resepti tule seuraavaksikin vuodeksi?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


terveenkirjoissa kirjoitti:

Kuluneen vuoden aikana itselläni on ollut vaikka minkälaista terveyspulmaa. Kaikkien taustalla on ollut aina todellinen syy: kasvain, bakteeri, sairaus tms. Kyse ei ole ollut siis mistään "luulen-olevani-sairas" -asioista.

Jouduin kuluneella viikolla asioimaan lääkärillä pitkittyneen selkäkivun vuoksi (kestänyt jo yli 6kk). Selän tilanne meni sen verran pahaksi, että liikkuminen ja selviytyminen jo arkiaskareista alkoi olla vaikeaa. En siis todellakaan mennyt ihan pikku kivun enkä kolotuksen vuoksi vastaanotolle. Tähän asti olin kipua hoitanut Buranalla jo useita viikkoja, oikeastaan vähän liiankin pitkään.

Lääkärin asenne oli, että potilaalla ei voi olla noin paljon erilaisia oireita ja sairauksia yhdessä ryppäässä, kuin mitä minulla on ollut. Aivan kuin vika olisikin "korvieni välissä" ja se olisi vain laiskuutta. Syö buranaa, kyllä se siitä ajatuksella eteenpäin.

Hakeuduin uudelleen loppuviikosta lääkärille, koska kipu vain paheni pahenemistaan. Sain hoitajan kautta vastaanottoajan, mutta lääkäri itse soitti hetken päästä ja perui ajan, koska se ei ollut tarpeellinen. Hän määräsi puhelimitse kipulääkkeitä vuoden ajaksi, ja kirjoitti sairaslomaa. Samalla hän pohti, miten minut saisi tekemään töitä niin, että yhteiskunnalle kertyisi mahdollisimman paljon verotuloja. Siis mitäh? En ollut pyytämässä sairaslomaa laiskuuttani. Teen töitä lasten parissa, enkä siten voi myöskään olla "kipulääke-huuruissa" paikalla, saati jos en pysty kivultani liikkumaan tai edes istumaan työmatkoja.

Kaikesta huolimatta, oman terveyteni uhallakin olin ollut töissä kuluneen viikon. Ilmeisesti tulen tekemään näin ensi viikollakin, sairaslomasta huolimatta, jotta saan nuo "verot" hoidettua. Nurjana puolena on tietenkin että, jos tämä kipuilu pitkittyy ja pahenee, sitä enemmänhän joudun olemaan pois töistä ja jättämään "veroja" maksamatta. Puhelun aikana hän alkoi moralisoimaan, etten osallistu yhteiskunnan pyörittämiseen, vaikka tosiasiassa käyn töissä ja opiskelen siinä sivussa. Lääkäri totesi puhelun lopuksi tylysti, että elämään kuuluu kärsimys. Aika paljon olen itsekin kyllä tähän mennessä kärsinyt, mutta kohtuus kaikessa.

Onko tämä siis nykypäivää? asiat hoidetaan sähköpostilla tai puhelimitse myös lääkärin kanssa? Kirjoitetaan surutta kipulääkkeitä vuodeksi eteenpäin - pitäisikö tämä tulkita nyt niin, että jos ei ole vuoden päästä parantunut niin tule uudestaan? Nuo kipulääkkeet ovat kuitenkin sen luokan mömmöjä, että aiheuttavat jo lyhyemmässäkin ajassa ongelmia. (jos olisin väärinkäyttäjä tai itsetuhoisuuteen taipuva, niistä ongelmista voisi päästä myös hyvin nopeasti eroon). Nähtäväksi jää, riittävätkö nuo lääkkeet poistamaan myöskään kipua.

Jotkut valittavat, että on ikävää kun ei nykyisin ole oma-lääkäriä. Itse ihmettelen, mistä ihmeestä silloin saa apua, jos on omalääkäri, mutta joka ei usko potilasta tai ota häntä tosissaan. Jos nyt soittaisin terveysneuvontaan, ja kysyisin apua, niin korkeintaan saan soittoajan (jos sitäkään) omalääkärille. Pienituloisena, ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin mennä sairaslomallakin töihin, ja yrittää kerätä jotenkin säästöön sen verran pystyn hakeutumaan yksityisesti fysioterapeutille ja lääkärille.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu