Meitä ihmisiä on ainakin kolmenlaisia, on uskovaisia ja uskonnollisia ja ateisteja.
Mutta uskonnollinen ihminen on kaiken pahimmassa jamassa, miksi, no siksi, kun hän raukka ei edes ymmärrä olevansa erossa Jumalasta, hän luulee että omat ansiot ja uskonnollisuus, siihen liittyvät hyvät teot ja touhut riittää.
Uskonnollinen ihminen on ilman elävää uskoa ja yhteyttä Jumalaan.
Uskonnollinen ihminen saattaa harrastaa kirkossa käyntiä, pitää rukoushetkiä ja näyttää hyvinkin hurskaalta ihmisten silmissä, hän voi harrastaa kaikkia rituaaleja ja muotomenoja, mutta sydän on kääntymätön ja kylmä.
Uskonnollisen ihmisen ja uskovaisen ero on siinä että uskonnollisen ihmisen Jumala jää kirkkoon, eikä vaikuta arkielämässä Jumalan tahdon mukaista elämää. Uskonnollinen ihminen elää ihmisten mielen mukanaan, harrastaa hurskautta hurskasten seurassa, ja saattaa juopotella juopossa seurassa. Tällainen seuran mukaan eläminen johtuu siitä että sydän on kääntymätön, eikä sydämmessä vaikuta Jumalan henki, tahtomista ja tekemistä.
Uskovainen ihminen on kohdannut Jumalansa, ja kokenut oman mahdottomuutensa ja syntisyytensä, tunnustanut syntinsä Jumalalle, pyytänyt Jumalan sydämmensä herraksi.
Hän on antanut elämänsä ohjat Jumalan käsiin, niin Jumala saa vaikuttaa hänessä tahtomista ja tekemistä.
Uskovainen tekee Jumalan tahdon mielellään, eikä se ole hänelle raskasta, vaikka se olisikin ihmisten silmissä naurettavaa tai paheksuttavaa.
Miksi uskovaisen uskonelämä ei ole pelkkää rituaalia tai muotomenoa kirkossa, siksi että hänessä on tapahtunut mielen muutos ja Herra on vaihtunut sydämmessä. Uskovainen saa vaeltaa iloiten Herransa tahdon tiellä, kuolla itselleen ja kasvaa Herransa tuntemisessa päivä päivältä.
Mutta uskonnollinen ihminen on kaiken pahimmassa jamassa, miksi, no siksi, kun hän raukka ei edes ymmärrä olevansa erossa Jumalasta, hän luulee että omat ansiot ja uskonnollisuus, siihen liittyvät hyvät teot ja touhut riittää.
Uskonnollinen ihminen on ilman elävää uskoa ja yhteyttä Jumalaan.
Uskonnollinen ihminen saattaa harrastaa kirkossa käyntiä, pitää rukoushetkiä ja näyttää hyvinkin hurskaalta ihmisten silmissä, hän voi harrastaa kaikkia rituaaleja ja muotomenoja, mutta sydän on kääntymätön ja kylmä.
Uskonnollisen ihmisen ja uskovaisen ero on siinä että uskonnollisen ihmisen Jumala jää kirkkoon, eikä vaikuta arkielämässä Jumalan tahdon mukaista elämää. Uskonnollinen ihminen elää ihmisten mielen mukanaan, harrastaa hurskautta hurskasten seurassa, ja saattaa juopotella juopossa seurassa. Tällainen seuran mukaan eläminen johtuu siitä että sydän on kääntymätön, eikä sydämmessä vaikuta Jumalan henki, tahtomista ja tekemistä.
Uskovainen ihminen on kohdannut Jumalansa, ja kokenut oman mahdottomuutensa ja syntisyytensä, tunnustanut syntinsä Jumalalle, pyytänyt Jumalan sydämmensä herraksi.
Hän on antanut elämänsä ohjat Jumalan käsiin, niin Jumala saa vaikuttaa hänessä tahtomista ja tekemistä.
Uskovainen tekee Jumalan tahdon mielellään, eikä se ole hänelle raskasta, vaikka se olisikin ihmisten silmissä naurettavaa tai paheksuttavaa.
Miksi uskovaisen uskonelämä ei ole pelkkää rituaalia tai muotomenoa kirkossa, siksi että hänessä on tapahtunut mielen muutos ja Herra on vaihtunut sydämmessä. Uskovainen saa vaeltaa iloiten Herransa tahdon tiellä, kuolla itselleen ja kasvaa Herransa tuntemisessa päivä päivältä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jaottelusi on oivaltava johtopäätös. Pohdi myös pääsiäiskertomuksen näkökulmaa, jossa on uskovat, kiduttajat ja käsienpesijät. Lisäksi on syyntakeettomia. Kolmen jaotteluissa on vaarana harmonian palvonta idolina. Mietin myös sitä, että lausut Jumalan aika monta kertaa.