Palatkaa takaisin linnaan, te vangit, joilla on toivo. Sak. 9: 12.
Moni ahdistettu sielu kysyy tämän johdosta: »Kuinka minä voin palata takaisin linnaan eli alkaa uskoa Kristukseen, kun vielä olen synnin täyttämä, kova, kevytmielinen, jumalaton?» Olet silloin kokonaan kääntänyt katseesi itseesi päin. jos sinulle sanotaan: »sinä et usko Jumalan sanaan, sinä teet Jumalan valehtelijaksi», niin silloin sanot: »Kyllä minä uskon evankeliumin Kristuksesta, kyllä uskon hänen sovituksensa riittävän ja hänen rakkautensa olevan suuren. Syy on minussa. Syynä on sydämeni kovuus, suruttomuuteni ja ulkokultaisuuteni, kauhistuttava rakkauteni syntiin.»
Mutta katso, sinähän olet kokonaan kääntynyt pois linnasta, turvpaikasta omaan itseesi, etkä usko Jumalan todistusta Pojastaan, että hän pelastaa meidät kokonaan kadotettuina. Sinä tahdot pelastua vasta sitten, kun olet itseäsi parannellut. Sinä et usko ja luota siihen, että sinut on ensin uskon kautta istutettava häneen. Sinut on vanhurskautettava ja armoitettava. Sinun on ensin saatava uskon rauhaa ja iloa, ennen kuin edes voit alkaa hedelmää kantaa.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor3-30.html
Moni ahdistettu sielu kysyy tämän johdosta: »Kuinka minä voin palata takaisin linnaan eli alkaa uskoa Kristukseen, kun vielä olen synnin täyttämä, kova, kevytmielinen, jumalaton?» Olet silloin kokonaan kääntänyt katseesi itseesi päin. jos sinulle sanotaan: »sinä et usko Jumalan sanaan, sinä teet Jumalan valehtelijaksi», niin silloin sanot: »Kyllä minä uskon evankeliumin Kristuksesta, kyllä uskon hänen sovituksensa riittävän ja hänen rakkautensa olevan suuren. Syy on minussa. Syynä on sydämeni kovuus, suruttomuuteni ja ulkokultaisuuteni, kauhistuttava rakkauteni syntiin.»
Mutta katso, sinähän olet kokonaan kääntynyt pois linnasta, turvpaikasta omaan itseesi, etkä usko Jumalan todistusta Pojastaan, että hän pelastaa meidät kokonaan kadotettuina. Sinä tahdot pelastua vasta sitten, kun olet itseäsi parannellut. Sinä et usko ja luota siihen, että sinut on ensin uskon kautta istutettava häneen. Sinut on vanhurskautettava ja armoitettava. Sinun on ensin saatava uskon rauhaa ja iloa, ennen kuin edes voit alkaa hedelmää kantaa.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor3-30.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin palatkaa takaisin linnaan, te vangit, joilla on toivo. Sinun onnettomuutesi on, ettet heti käänny linnaan, vaan käännyt tuhannelle suunnalle ja ajattelet, koetat, odotat ja toivot jotain erikoista. Olet siis vangittuna odotuksessa ja toivossa. Sinä odotat, että omassa sydämessäsi ensin tapahtuisi jotain erikoista, sinä toivot ensin vapautuvasi jostain erityisestä synnistä, pahoista ajatuksista, kovuudesta, kevytmielisyydestä, voimattomuudesta.
Jeesuksessa Kristuksessa tapahtunut lunastus jää taustalle. Siinä on syy. Lukemattomat ovat ne ehdot, joita silloin mietit. ja ne pitävät sinut vangittuna. Mutta sinä suhtaudut pintapuolisesti siihen, että Jumalan Poika on kuollut edestämme ja että kaikki riippuu siitä ja että kaikkiin syntisiin nähden armon ylenpalttisuus voittaa syntien suuruuden.
Oi, herää jo, ja muista, että kaikki maailman synnit ovat jo pois otetut, että Jumala on sovitettu ja lepytetty. Hän palaa rakkaudesta sinua kohtaan, tahtoen antaa sinulle armon armosta. Kaikki ne sanat, joissa Jumala ilmi tuo huolensa meihin nähden - tarkoitan lain sanoja - ovat suruttomia ihmisiä varten, jotka Jumalan hylkäävät, eivätkä taivasta kysy, sekä myös ulkokullatuita ja itsevanhurskaita fariseuksia varten, jotka luulevat omalla vanhurskaudellaan ansaitsevansa aivan, mutta ei köyhiä, vaivaisia syntisiä varten, jotka itse syyttävät itseänsä ja tuomitsevat itsensä, tahtovat tehdä parannuksen, elävät uskossa rukoillen, mutta eivät koskaan näe itseänsä semmoisina kuin soisivat.
Oi, heille on sula armo, rakkaus ja anteeksiantamus julistettu! Herra sanoo: »Palatkaa takaisin linnaan, te vangit, joilla on toivo.» »Jo tänäkin päivänä ilmoitan minä, että minä tahdon kahdenkertaisesti sinulle maksaa.» »Tänäkin päivänä» julistaa hän sinulle samaa armoa. Tänäkin päivänä hän saarnaa vangituille lunastusta. Kun meidän aikanamme niin paljon julistetaan Kristuksen kärsimistä, kun saamme seurata häntä Golgatan tiellä, kun näemme hänen yrttitarhassa hikoilevan verta ja kun kuulemme hänen ristillä riippuessaan sanovan Raamatussa ennustetusta sovitustyöstä »se on täytetty», kun vielä kuulemme hänen tämän lunastustyön hedelmänä ryövärille vakuuttavan: »Tänä päivänä olet oleva minun kanssani paratiisissa», niin emmekö jo heittäisi ratkaisun siirtämistä ja juoksisi hänen syliinsä.
Hän ojentaa kätensä meitä kaikkia kohti ja sanoo: »Tänäkin päivänä ilmoitan minä». »Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.» Ja vielä kerran: »Te vangit, joilla on toivo», miksi viivytte palaamasta takaisin linnaan? Onko teidän itsenne tultava enemmän ansoitetuiksi, tahi pitääkö Jumalan tulla vielä armollisemmaksi?