Uskontunnustukset ovat kirkon tuoteseloste. Ilman niitä uskonnollisesta liikkeestä tulee salaseura, jonka dogmatiikka paljastetaan vain asiaan vihityille ja henkisen manipulaation ja aivopesun kautta ryhmään sitoutuneille. Avoimeen ja päivänvalon kestävään uskonnollisuuteen kuuluu julkisuus jota uskontunnustukset edustavat. Varhaisen kristillisen kirkon Nikaian-Konstantinopolin ja Apostolinen uskontunnus ovat peräisin 300- luvulta ja luterilainen Augsburgin tunnustus 1500-luvulta. Ne ovat vahvasti aikakauteensa sidottuja ja muodostettu aikanaan ns. harhaoppien torjumiseksi. Mutta mikä on sitten se Raamatun teksteistä nouseva sanoma, joka on ajaton ja joka pitäisi ilmoittaa uskontunnustuksessa tänään uskoa ohjaavana dogmina.
Evankeliumi on kerrottava nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla ja tässä työssä järkeä, uutta tietoa ja sydämensivistystäkin on lupa käyttää. Rehellinen raamatunlukija huomaa pian että Raamattu on alusta loppuun ihmissanaa mutta se todistaa Jumalan Sanasta, joka on Jeesus Kristus (Joh.1:14). Jeesuksen mysteeriä voimme lähteä purkamaan rakkaudesta käsin joka toteutuu silloin kun me ihmiset välitämme toisistamme. Tätähän merkitsee uskon inkarnaatio. Psykologiassa sitä kutsutaan empatiaksi ja kristinuskonnossa evankeliumiksi.
Monelle evankeliumi, hyvä sanoma, merkitsee ihmisarvoisen vanhuuden järjestämistä, hyvään psykoterapiaan pääsemistä tai lapselle sitä, että hän saa hyvän sijaiskodin. Jollekin se saattaa merkitä ahdistavasta ja ihmistä alistavasta uskonliikkeestä vapautumista. Jukka Pakkanen kirjoittaa Jeesuksesta kirjassaan Tinasotamiehen poika: ”En minä kirkossa ole, siellä on kuva minusta. Minä olen muualla, siellä missä kuljetaan reunalla. Kuuntele epätoivoa, suutele visvaisia haavoja! Niin minäkin tein loppuun asti.” Lutherin ajatuksen mukaisesti me tarvitsemme edelleen Raamattua ja uskontunnustusta ”ajamaan Kristusta”.
Evankeliumi on kerrottava nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla ja tässä työssä järkeä, uutta tietoa ja sydämensivistystäkin on lupa käyttää. Rehellinen raamatunlukija huomaa pian että Raamattu on alusta loppuun ihmissanaa mutta se todistaa Jumalan Sanasta, joka on Jeesus Kristus (Joh.1:14). Jeesuksen mysteeriä voimme lähteä purkamaan rakkaudesta käsin joka toteutuu silloin kun me ihmiset välitämme toisistamme. Tätähän merkitsee uskon inkarnaatio. Psykologiassa sitä kutsutaan empatiaksi ja kristinuskonnossa evankeliumiksi.
Monelle evankeliumi, hyvä sanoma, merkitsee ihmisarvoisen vanhuuden järjestämistä, hyvään psykoterapiaan pääsemistä tai lapselle sitä, että hän saa hyvän sijaiskodin. Jollekin se saattaa merkitä ahdistavasta ja ihmistä alistavasta uskonliikkeestä vapautumista. Jukka Pakkanen kirjoittaa Jeesuksesta kirjassaan Tinasotamiehen poika: ”En minä kirkossa ole, siellä on kuva minusta. Minä olen muualla, siellä missä kuljetaan reunalla. Kuuntele epätoivoa, suutele visvaisia haavoja! Niin minäkin tein loppuun asti.” Lutherin ajatuksen mukaisesti me tarvitsemme edelleen Raamattua ja uskontunnustusta ”ajamaan Kristusta”.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.