Lättähatut vs. somalit ja punikki"anarkistit"

Pukeutuminen

Asun lähtökohta oli tavallinen tumma puku; housuja kavennettiin lahkeista niin paljon kuin mahdollista. Vastaavasti takin harteita paisutettiin toppauksilla mahdollisimman paljon. Leveä solmio oli osa tyyliä ja kokonaisuuden kruunasi tälle kulttuurille nimensä antanut, litteäksi lyöty tai litistetty hattu, yleensä Borsalino tai Roston. Aitoa lättähattua ei saanut valmiina kaupasta, vaan se piti tehdä höyryttämällä kupua niin kauan että se saatiin litistettyä noin kolmannekseen alkuperäisestä.

Lättähattujen silmiinpistävin piirre oli hiustyyli. He kasvattivat tukkansa pitemmäksi kuin nuorilla oli tuolloin tapana, ja he kampasivat sen hiusrasvalla (Suave tai Brylcreem) taaksepäin. Myöhemmin pukeutumistyylille antoi tunnusmerkin nahkatakki sekä 1950-luvun lopusta lähtien farkut. Kenkinä olivat teräväkärkiset nahkasaappaat, (brittiläisen hävittäjäkoneen Spitfiren mukaan nimetyt ”spittarit” tai ”rotantappokengät”), tai pyöreäkärkisemmät, häränverenpunaiset tai mustat ”pläägät”, ”Messerschmittit”. Kengän korko oli usein raudoitettu. Raudoitus suojasi korkoja kulumiselta ja antoi kävellessä omaleimaisen äänen.

Tyttöjen pukeutuminen oli vastaavaa: puseroissa käytettiin hartiatoppauksia, hame oli mahdollisimman kapea, alle polvien ulottuva sekä varustettu takahalkiolla joka mahdollisti kävelyn. Kenkinä olivat kiilakantaiset joiden päällä pidettiin asuun kuuluvia päällyskenkiä; ne riisuttiin vain tanssia varten. Päähineenä oli villamyssy, minkä vuoksi tyttöjen nimikkeeksi tuli "myssymissi". Asun kruunasi mahdollisimman räikeä huulipuna. Vaihtoehtoisesti jotkut tytöt pitivät ihoa nuolevan tiukkoja pitkiä housuja, josta tuli toinen nimike "piukkapöksy".

60-luvun alussa tulivat muotiin hiukan polven alle ulottuvat kellohameet, joiden alla käytettiin helmat koholle nostavia moninkertaisia alushameita; kengätkin vaihtuivat piikkikorkoisiksi.
Muita kulttuurin piirteitä

Lättähattukulttuurin tunnusmerkki oli rock and roll -musiikin ohella moottoripyörä. Suosituimmat merkit olivat brittiläiset Triumph ja Ariel, amerikkalaiset Harley-Davidson ja Indian, sekä tšekkiläinen Jawa.

Lättähattukulttuuri väistyi 1960-luvun puoliväliin tultaessa ensin rautalangan ja myöhemmin Beatlesien myötä. Teddy-kulttuuria voi pitää lättähattujen jatkumona.

Myöhempiin verrattuna nämä omaleimaisen näköiset nuoret olivat hyvin kilttejä; asu ja käytös - eritoten räikeä julkinen tupakointi - olivat pääasiassa murrosikäisten uhittelua. Pahantekoon ei juurikaan syyllistytty. Päätarkoitus oli "poroporvarillisten" aikuisten ärsyttäminen - mutta siinä noudatettiin varsin tarkkaa kunniakoodia. Juopottelu oli poikkeuksellista.
1127
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun
Nähdäkseni sun puuterihuiskun
Mä silmäni suljin ja sinut näin tytössä naapurin

Olin nuori ja keuhkoissa kirveli Boston
Prylglemikutreilla keikkui roston
Sä olit mun nainen, nainen Marilyn

Mä tuijottelin silloin vain sinun herkkupoveen
Ja kuuta ulvoin illoin - langenneena loveen

(Ja mä lauloin)
Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin
Marilyn, Marilyn, tuon ajan saanko koskaan takaisin

Mä tulisesti sua kirjeillä lemmin
Vaikka MGM vastaili virallisemmin
Mua mitkään voimat silloin masentaneet ei

Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan
Ja unessa hampaat iskin sun peffaan
Oli kaikkein pyhin sinun hurlumhei

Ja kun sun nurinniskoin sai kirjailija Arttu
Mä seinältä sun kiskoin, sä olit pelkkä narttu

Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin
Marilyn, Marilyn, tuon ajan saanko koskaan takaisin

Sun kuvasi kanssa mä sänkyyn hiivin
Ja siitä Hollywoodiin aatosten siivin
Itseni uneen itkin ja uniin onanoin

Mä jengissä näyttelin kovaa jätkää
Muut jumaloi mua ja minun prätkää
Muut jumaloi mua, mä sinua jumaloin

Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin
Marilyn, Marilyn, tuon ajan saanko koskaan takaisin

Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin
Marilyn, Marilyn, tuon ajan saanko koskaan takaisin

Marilyn, Marilyn, milloin palaat takaisin
Marilyn, Marilyn, täällä ootan kanssa jumpperin

(Shubiduu)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


EnnenOliKaikkiParemmin kirjoitti:

Pukeutuminen

Asun lähtökohta oli tavallinen tumma puku; housuja kavennettiin lahkeista niin paljon kuin mahdollista. Vastaavasti takin harteita paisutettiin toppauksilla mahdollisimman paljon. Leveä solmio oli osa tyyliä ja kokonaisuuden kruunasi tälle kulttuurille nimensä antanut, litteäksi lyöty tai litistetty hattu, yleensä Borsalino tai Roston. Aitoa lättähattua ei saanut valmiina kaupasta, vaan se piti tehdä höyryttämällä kupua niin kauan että se saatiin litistettyä noin kolmannekseen alkuperäisestä.

Lättähattujen silmiinpistävin piirre oli hiustyyli. He kasvattivat tukkansa pitemmäksi kuin nuorilla oli tuolloin tapana, ja he kampasivat sen hiusrasvalla (Suave tai Brylcreem) taaksepäin. Myöhemmin pukeutumistyylille antoi tunnusmerkin nahkatakki sekä 1950-luvun lopusta lähtien farkut. Kenkinä olivat teräväkärkiset nahkasaappaat, (brittiläisen hävittäjäkoneen Spitfiren mukaan nimetyt ”spittarit” tai ”rotantappokengät”), tai pyöreäkärkisemmät, häränverenpunaiset tai mustat ”pläägät”, ”Messerschmittit”. Kengän korko oli usein raudoitettu. Raudoitus suojasi korkoja kulumiselta ja antoi kävellessä omaleimaisen äänen.

Tyttöjen pukeutuminen oli vastaavaa: puseroissa käytettiin hartiatoppauksia, hame oli mahdollisimman kapea, alle polvien ulottuva sekä varustettu takahalkiolla joka mahdollisti kävelyn. Kenkinä olivat kiilakantaiset joiden päällä pidettiin asuun kuuluvia päällyskenkiä; ne riisuttiin vain tanssia varten. Päähineenä oli villamyssy, minkä vuoksi tyttöjen nimikkeeksi tuli "myssymissi". Asun kruunasi mahdollisimman räikeä huulipuna. Vaihtoehtoisesti jotkut tytöt pitivät ihoa nuolevan tiukkoja pitkiä housuja, josta tuli toinen nimike "piukkapöksy".

60-luvun alussa tulivat muotiin hiukan polven alle ulottuvat kellohameet, joiden alla käytettiin helmat koholle nostavia moninkertaisia alushameita; kengätkin vaihtuivat piikkikorkoisiksi.
Muita kulttuurin piirteitä

Lättähattukulttuurin tunnusmerkki oli rock and roll -musiikin ohella moottoripyörä. Suosituimmat merkit olivat brittiläiset Triumph ja Ariel, amerikkalaiset Harley-Davidson ja Indian, sekä tšekkiläinen Jawa.

Lättähattukulttuuri väistyi 1960-luvun puoliväliin tultaessa ensin rautalangan ja myöhemmin Beatlesien myötä. Teddy-kulttuuria voi pitää lättähattujen jatkumona.

Myöhempiin verrattuna nämä omaleimaisen näköiset nuoret olivat hyvin kilttejä; asu ja käytös - eritoten räikeä julkinen tupakointi - olivat pääasiassa murrosikäisten uhittelua. Pahantekoon ei juurikaan syyllistytty. Päätarkoitus oli "poroporvarillisten" aikuisten ärsyttäminen - mutta siinä noudatettiin varsin tarkkaa kunniakoodia. Juopottelu oli poikkeuksellista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu