20.7.2009
GAZAN AUTIOLLA TIELLÄ (Apostolien teot 8: 26-40)
Näiden vuosien uutisoinnista tuttu nimi Gaza oli hyvin erikoisen tapahtuman näyttämönä lähes 2000 vuotta sitten, Apostolien päivinä. Jerusalemin kaupunki oli suosittu pyhiinvaellus-ja rukousmatkakohde. Turistikeskus. Sellaiseen liittyy tämä kertomus.
Jerusalemissa oli ollut matkalla korkeassa asemassa oleva mies. Etiopian kuninkaan hoviherra, koko tämän omaisuuden ja aarteiston hoitaja. Ministeritasoa. Hän oli nyt paluumatkalla Gazaan johtavalla tiellä. Matkamuistoksi mies oli ostanut kirjakäärön. Jesaja-profeetan tekstiä. Sitä hän lueskeli ajankulukseen vaunuissa istuessaan. Hevoset kävivät laiskaa käyntiä polttavassa keskipäivän helteessä. Tie oli autio. Vain aniharvat liikkuivat siestan kuumuudessa. Elävä Jumala tarkkaili tilannetta; Hänhän on kiinnostunut kaikista, jotka vaikka vain hapuillen Häntä etsivät. (Apt 17:24-31). Jumala puuttui tilanteeseen. Hänellä oli palvelijoita. Diakoniksi hiljattain valittu Filippus, myös evankelistana tunnettu. Tälle palvelijalleen Jumala puhui: - Lähde Etelään päin, ja mene tielle joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio...
(Jumalan toimenpiteet ja niihin liittyvät ohjeet ovat usein järjelle käsittämättömiä. Ensin. Kunnes niiden tarkoitus selviää. Kun itselleni aikoinaan yli 30 vuotta sitten Jumala puhui, antoi kehotuksia mennä sinne ja tänne, olin ensin hämmästynyt. Kerrankin aamuyöstä Jumala herätti ja kehotti menemään ostoskeskukseen... Ihmettelin? Mutta siellä oli nuori nainen suisidin partaalla, ja kun kerroin että Jumala käski minun tulla tänne, hän havahtui synkistä ajatuksista. Vietyäni hänet taksilla kotiin, hän sittemmin soitteli ja kertoi nousseensa reaktiivisista masennusajatuksistaan, ja saaneensa otteen elämästään. Jumala tahtoi häntä auttaa, varjella tuhosta. Jumala on aina ajan tasalla!)
Voi siis vain pohtia Filippuksen ajatuksia? - Autiolle tielle? Keskellä polttavaa keskipäivää, jolloin siellä tuskin ketään liikkuu? Mutta Filippus totteli; hän tunsi Jumalan äänen, erotti sen omista ajatuksistaan, omista puuhistaan... Hän meni, ja näki hevosvaljakon vetämät kultakirjaillut vaunut. Ei varmaankaan ollut kovin korrektin tuntuinen ohje, kun Jumala sanoi: - pysyttele vaunujen vieressä... Mutta taas hän totteli.
Ei ehkä ollut ihan tavatonta, että matkustavaisten ryppääseen, karavaaniin ja vastaaviin lyöttäytyi jalankulkijoita. Maantierosvojen ja petojen varalta oli hyvä liikkua suuremmissa porukoissa, joten jonkun jalankulkijan ilmaantuminen vaunujen kylkeen saatettiin tulkita vain turvan etsimiseksi.
Vaunut liikkuivat, hevoset mennä lönköttivät. Sisältä kuului ääntä. Hoviherra luki Jesajan tekstiä, luultavasti heprean kielellä kirjoitettua. Filippus kuunteli. Hän ymmärsi tilanteen. Hän tajusi Jumalan johdatuksen tulla autiolle tielle. Niinpä hän aloitti kommunikoinnin. Kysyi tekstiä lukevalta mieheltä, ymmärsikö tämä lukemaansa? Eipä ymmärtänyt!
Mies pyysi siinä samassa Filippuksen vaunuihin istumaan. Syntyi varsinainen matka-evankeliointi! Jesajan kirjan kohta käsitteli ennustusta Jeesuksen kärsimyksestä. Tästä profetiasta alkaen Filippus kertoi ilosanomaa Jeesuksesta, aina ristiinnaulitsemiseen, ylösnousemukseen, Pyhän Hengen vuodatukseen asti. Hän kertoi myös alkuseurakunnan vaiheista, siitä mitä Jeesukseen uskovan elämään kuului. Myös kasteesta, jonka uskoon tuleva ottaa tunnustautuakseen uskovaksi.
Hoviherra oli Jumalan valmistama tapaus. Vaikka hän eli ulkoisen glamourin keskellä, jollaisesta ei mitään elintasoa puuttunut, hän kaipasi ja janosi sitä, jota ihmissydän aina on syvällä olemuksessaan etsinyt: - yhteyttä elävään Jumalaan. Luojaan, joka on pannut luomaansa ihmissydämeen ikuisuusjanon. Sitä janoa ei sammuta mikään muu asia. Rikkauden, loiston, kaiken menestyksenkin keskellä se ikäänkuin ”huutaa” vastausta. Vain Jumalan Henki voi sen tyhjyyden sammuttaa. Hoviherra koki pelastuksen ja uudestisyntymisen ihmeen. Hän pyysi saada myös kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Hän tahtoi kulkea koko tien. Onnellisena hän jatkoi matkaa, mutta Filippuksen tempasi Herran Henki taas toisiin tehtäviin...
Jumala näkee Sinutkin. Missä liikutkin, elämän ”autiolla tiellä”, yksinäisenä, janoten jotakin mitä et ymmärrä? Hän näkee, kutsuu, välittää. Hän antaa sydämeen ilon ja onnen!
- maijaliisa -
http://hopedoor-fin.vuodatus.net/sivut/toivoa-ja-ihmeita
GAZAN AUTIOLLA TIELLÄ (Apostolien teot 8: 26-40)
Näiden vuosien uutisoinnista tuttu nimi Gaza oli hyvin erikoisen tapahtuman näyttämönä lähes 2000 vuotta sitten, Apostolien päivinä. Jerusalemin kaupunki oli suosittu pyhiinvaellus-ja rukousmatkakohde. Turistikeskus. Sellaiseen liittyy tämä kertomus.
Jerusalemissa oli ollut matkalla korkeassa asemassa oleva mies. Etiopian kuninkaan hoviherra, koko tämän omaisuuden ja aarteiston hoitaja. Ministeritasoa. Hän oli nyt paluumatkalla Gazaan johtavalla tiellä. Matkamuistoksi mies oli ostanut kirjakäärön. Jesaja-profeetan tekstiä. Sitä hän lueskeli ajankulukseen vaunuissa istuessaan. Hevoset kävivät laiskaa käyntiä polttavassa keskipäivän helteessä. Tie oli autio. Vain aniharvat liikkuivat siestan kuumuudessa. Elävä Jumala tarkkaili tilannetta; Hänhän on kiinnostunut kaikista, jotka vaikka vain hapuillen Häntä etsivät. (Apt 17:24-31). Jumala puuttui tilanteeseen. Hänellä oli palvelijoita. Diakoniksi hiljattain valittu Filippus, myös evankelistana tunnettu. Tälle palvelijalleen Jumala puhui: - Lähde Etelään päin, ja mene tielle joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio...
(Jumalan toimenpiteet ja niihin liittyvät ohjeet ovat usein järjelle käsittämättömiä. Ensin. Kunnes niiden tarkoitus selviää. Kun itselleni aikoinaan yli 30 vuotta sitten Jumala puhui, antoi kehotuksia mennä sinne ja tänne, olin ensin hämmästynyt. Kerrankin aamuyöstä Jumala herätti ja kehotti menemään ostoskeskukseen... Ihmettelin? Mutta siellä oli nuori nainen suisidin partaalla, ja kun kerroin että Jumala käski minun tulla tänne, hän havahtui synkistä ajatuksista. Vietyäni hänet taksilla kotiin, hän sittemmin soitteli ja kertoi nousseensa reaktiivisista masennusajatuksistaan, ja saaneensa otteen elämästään. Jumala tahtoi häntä auttaa, varjella tuhosta. Jumala on aina ajan tasalla!)
Voi siis vain pohtia Filippuksen ajatuksia? - Autiolle tielle? Keskellä polttavaa keskipäivää, jolloin siellä tuskin ketään liikkuu? Mutta Filippus totteli; hän tunsi Jumalan äänen, erotti sen omista ajatuksistaan, omista puuhistaan... Hän meni, ja näki hevosvaljakon vetämät kultakirjaillut vaunut. Ei varmaankaan ollut kovin korrektin tuntuinen ohje, kun Jumala sanoi: - pysyttele vaunujen vieressä... Mutta taas hän totteli.
Ei ehkä ollut ihan tavatonta, että matkustavaisten ryppääseen, karavaaniin ja vastaaviin lyöttäytyi jalankulkijoita. Maantierosvojen ja petojen varalta oli hyvä liikkua suuremmissa porukoissa, joten jonkun jalankulkijan ilmaantuminen vaunujen kylkeen saatettiin tulkita vain turvan etsimiseksi.
Vaunut liikkuivat, hevoset mennä lönköttivät. Sisältä kuului ääntä. Hoviherra luki Jesajan tekstiä, luultavasti heprean kielellä kirjoitettua. Filippus kuunteli. Hän ymmärsi tilanteen. Hän tajusi Jumalan johdatuksen tulla autiolle tielle. Niinpä hän aloitti kommunikoinnin. Kysyi tekstiä lukevalta mieheltä, ymmärsikö tämä lukemaansa? Eipä ymmärtänyt!
Mies pyysi siinä samassa Filippuksen vaunuihin istumaan. Syntyi varsinainen matka-evankeliointi! Jesajan kirjan kohta käsitteli ennustusta Jeesuksen kärsimyksestä. Tästä profetiasta alkaen Filippus kertoi ilosanomaa Jeesuksesta, aina ristiinnaulitsemiseen, ylösnousemukseen, Pyhän Hengen vuodatukseen asti. Hän kertoi myös alkuseurakunnan vaiheista, siitä mitä Jeesukseen uskovan elämään kuului. Myös kasteesta, jonka uskoon tuleva ottaa tunnustautuakseen uskovaksi.
Hoviherra oli Jumalan valmistama tapaus. Vaikka hän eli ulkoisen glamourin keskellä, jollaisesta ei mitään elintasoa puuttunut, hän kaipasi ja janosi sitä, jota ihmissydän aina on syvällä olemuksessaan etsinyt: - yhteyttä elävään Jumalaan. Luojaan, joka on pannut luomaansa ihmissydämeen ikuisuusjanon. Sitä janoa ei sammuta mikään muu asia. Rikkauden, loiston, kaiken menestyksenkin keskellä se ikäänkuin ”huutaa” vastausta. Vain Jumalan Henki voi sen tyhjyyden sammuttaa. Hoviherra koki pelastuksen ja uudestisyntymisen ihmeen. Hän pyysi saada myös kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Hän tahtoi kulkea koko tien. Onnellisena hän jatkoi matkaa, mutta Filippuksen tempasi Herran Henki taas toisiin tehtäviin...
Jumala näkee Sinutkin. Missä liikutkin, elämän ”autiolla tiellä”, yksinäisenä, janoten jotakin mitä et ymmärrä? Hän näkee, kutsuu, välittää. Hän antaa sydämeen ilon ja onnen!
- maijaliisa -
http://hopedoor-fin.vuodatus.net/sivut/toivoa-ja-ihmeita
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiitos Jumalalle, Hän näkee etsivät sydämet! kaiken kaahotuksen keskellä.
Jospa tänkin palstan kiihkossa ahkeroivat tekisivät Jumalan tahdon, niin moni saisi avun!
Alkuseurakunnan aikana herätys tai Jumalan toiminta oli jatkuvaa. Silloin tottelivat Jeesuksen käskyä mennä ja viedä sanomaa. Se käsky on kokolailla laiminlyöty...
myös tänään samaa
Jumala tekee työtä usein aivan tavallisten ihmisten, siis hiljaisten uskovien kautta. Kun he tottelevat.
Joo... Täällä on tänään jo yli 10 kpl provokaatioaloituksia, maijaliisan solvaamista ja valheellista syytöstä... Vihatahot ovat ahkerina!
järjestellään...
Kyllä.