"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte."
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."
Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."
Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?
Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,
ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte."
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."
Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."
Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?
Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,
ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aamen.
'jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,'
Jeesuksen käskystä menin eilen seurakuntaan. Hirveä meteli jota kutsuivat ylistykseksi.
Meteli aiheuttaa mulle pelkotiloja ja sydämen rytmihäiriöitä. Pitäiskö mun silti totella Sanaa?
Mielessäni ajatteli , jos vihollinen pommittaisi kotikaupunkiani niin täytyisihän minun sekin meteli kestää luottaen Jumalaan. Se ajatus hieman auttoi ylistysvaiheen kestämisessä.
Kiitin Jeesusta kun se loppui.
Päätin ettei mun tarvii kiduttaa itseäni tuollaisilla tilanteilla.
Kurjaa vain on ettei koskaan tiedä enää nykyseurakunnassa milloin joutuu tilanteeseen jossa painostetaan ihmissielua kovanmusiikin manibuloivalla vaikutuksella.
Rauhan Minä annan teille, Minun rauhani, sen Minä annan teille. En Minä anna niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
(tämä sana tuli mieleeni juuri tässä kun kirjoitin, kiitos Jeesukselle!)
Lihallisessa metelissä ei ole mitään mikä kuuluisi seurakuntaan.
Luulevat nuoret parat sitä ylistämiseksi. Hengen läsnäolo heille vierasta kun eivät tunne rauhaa. Pelkkävät itsekin koska ei Jumalan Henki siunaa musiikilla manibulointia ja väkivaltaa. Luulevat sitä jonkin hengen vastustukseksi kun "ylistys ei nouse".
Manibuloinnin väkivalta tyssää aina lopulta tyhjään vallan käyttöön ja ihmisten poistumiseen.
Jonkun pitäisi neuvoa mitä on oikea ylistys, mutta ehkä itse nauttivat metelistä ja siksi se riittää heille. Tyhjä lihallisuus tai sielullisuus eu tuo oikeaa kasvua uskossa eikä kestäväisyyttä koetuksiin eikä edes vapautta synnistä.
Minusta näyttää, että nonet nuoretkin alkaa luopua tai vähentää rumpuylistystä.
Parissa seurakunnassa havainnut, että ehkä toivoa vielä on.