Jokainen, jonka tunnen (myös allekijoittanut) joka on käynyt aikuis- eli uskonkasteella, on heti sen jälkeen voinut todella huonosti.
Moni on luopunut uskostaan hirvittävien ongelmien edessä. Kaikki menee hyvin, kunnes on kaste. Sitten sen jälkeen alkaa vaikeudet. Itselläni ne kestivät siihen asti, kunnes ymmärsin päästää irti koko helluntalaisuudesta. Isäni, joka kastettiin puoli vuotta sitten on aivan hirvittävissä töpinöissä.
Samoin eräs ystäväni muutama vuosi sitten, luopui uskostaan kasteen jälkseen. (ja oli aivan vilpitön)
Ja niin kovin monet muutkin.
Saarnaaja sanoi, että paha tahtoo koetella, mutta mitä oikeutta pahalla on koetella.??
Jos juuri on antautunut kokonaisvaltaisesti
J-lalle?
Minen ymmärrä, mutta kaipa se aivopesu ei yltänyt minuun asti. ;)
Kenelläkään kiihkottomia kommnetteja?
Moni on luopunut uskostaan hirvittävien ongelmien edessä. Kaikki menee hyvin, kunnes on kaste. Sitten sen jälkeen alkaa vaikeudet. Itselläni ne kestivät siihen asti, kunnes ymmärsin päästää irti koko helluntalaisuudesta. Isäni, joka kastettiin puoli vuotta sitten on aivan hirvittävissä töpinöissä.
Samoin eräs ystäväni muutama vuosi sitten, luopui uskostaan kasteen jälkseen. (ja oli aivan vilpitön)
Ja niin kovin monet muutkin.
Saarnaaja sanoi, että paha tahtoo koetella, mutta mitä oikeutta pahalla on koetella.??
Jos juuri on antautunut kokonaisvaltaisesti
J-lalle?
Minen ymmärrä, mutta kaipa se aivopesu ei yltänyt minuun asti. ;)
Kenelläkään kiihkottomia kommnetteja?
Vastaukset 32
Vanhimmat
1 Piet 5: 8. Olkaa raittiit, valvokaa, sillä vastustajanne perkele käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsien, kenet niellä.
Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset kohtaavat myös veljiänne mailmassa.
Kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät ikuiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, on itse teitä valmistava, tukeva, vahvistava ja lujittava.
Hänelle kunnia ja valta mailmanajasta mailmanaikaan, totisesti.
Että perkeleellä on täydet oikeudet seuloa meitä ja koetella.
1 Kor 10:13. Teitä ei ole tavoittanut muu kuin ihmisellinen kiusaus ja Jumala on uskollinen: Hän ei salli teitä kiusattavan yli sen, minkä voitte, vaan kiusauksen ohella valmistaa pääsynkin, niin että voitte kestää.
Eipä siis ihme, että välillä vähän ravisuttaa. Ei siis kannata luopua, vaan kääntää katse Herraan, Hän on uskollinen.
Well, what can I say..
Tuon ja elän sitä todeksi tälläkin hetkellä, joten älä sano mitään. Rohkaistu siitä, ettet toki ole ainoa, joka testataan. Sen kun painaa muistiin, ettei ole tilannetta, jota Isä ei hoitaisi. Siinä muuten kasvaa luja luottamus, ja kärsivällisyys.
Katse Kristukseen. Hänellä on kaikkivalta Taivaassa ja maan päällä.
äiti hukku potkurilla jäihin mut minä voin huomattavasti paremmin kuin enne uskoon tuloani .
Enkä vettä sisuksiini rykässy.
Silloin ku äitini jäistä nostin niin silloin muuten oli oloni kans pitkään huono monin tavoin.
Ei äitikään koskaan huonouttaan aiemmi kasteeseen viitannu mut kait ne tupi parantolassa vierailut kuuluu sit siihen jos nii oot päättäny ja mun vilustumiset.
Ilmeisesti jos taustat on suurinpiirtein kunnossa kuvaamasi kaltaisia tilanteita tulee.
Ehkä kasteelle kuitenkin mennään massan mukan hurmoksessa ja sitten jälkikäteen ruvetaan ajattelemaan. Fiksu ihminen huomaa (kristin)uskon mielettömyyden ja voi pahoin havainnon johdosta. Osa pelastuu kuten sinä eli ymmärtää erota ajoissa.
Toinen ryhmä, tyypillisemmät helluntailaiste, joiden taustat eivät ole kovin hääppäiset, voivat kokoea kasteen ja yleensäkin uskomisen positiivisena asiana. Varmasti se sitä onkin, mikäli väkivallan, alkoholismin, yms. ketju katkeaa uskistumisen myötä.
Konginkankaan turmassa kun bussi ja rekka törmäsivät, muistat varmaan, ensimmäisenä paikalle tullut lääkäri oli helluntailainen. Pieni suur mies.
Ei pidä lukemisistaan ääntä vaan on kuin kuka hyvänsä kansanmies.
Tämä kansanmies, vaatimaton kristitty on eilen linnanjuhlissa.
On se hyvä mies, on.
Kiihkottomana vastauksena voit kirjoittaa tähän alle ne kohdat Raamatusta jotka tukevat valheeseen perustuvia ajatuksiasi kasteen vaarallisuudesta ja epäraamatullisuudesta:
-
-
-
-
Se, että joku luopuu uskostaan on kyllä kaukaa haettu jos syitä kasteesta haetaan. Olisiko mahdollisesti kastevesi ollut väärän lämpöistä tai koostumukseltaan jotenkin ph-arvoltaan liian korkeaa? Tai nielaisiko kastettava mahdollisesti kastevettä keuhkoihinsa ja hänen aivot kärsivät hapen puutteesta?
Minä en ensinkään esittänyt mitään todistusta kasteen vaarallisuudesta.
kyselimpähän vain kommentteja ja mielipiteitä.
En olesanonut, että kasteen takia kukaan uskostaan luopuisi, vaan kasteen seurauksena tulleet mielettömät vastoinkäymiset, ja J-lan korvien sulkeutuminen.
Näin me olemme sen ajatelleet. Koska jokaisella on elämä ollut suurinpiirtein uomassan, isänikin uskossa ollut jo yli kymmenen vuotta, eikä mitään vastaavanlaisia ongelmia elämässään kuin nyt, kasteen jälkeen.. Tietenkin viittaan yhteyteen ja sen suoraan sanonkin, tietenkin vailla sanajulistajan ominaisuutta, ihan vain tällaisena taviksena kyselen minua fiksummilta. ;)
Minä kävin aikuiskasteella Helsingin Lähetysseurakunnassa -1990 oltuani uskossa sitä ennen viisi vuotta. Elämäni hienoin ja ehkä upein vuosi oli juuri kastevuosi. Paljon hyviä asioita tapahtui silloin.
Sitten Herra kutsui minut työhönsä ja kutsu oli vapaaehtoinen. Kutsu tuli profeetan kautta ja siinä viitattiin vaikeuksiin joita tie tulee pitämään sisällään. Ja näin on tapahtunut. Silti valintani on kannattanut ja ainakin omasta mielstäni olen henkisesti kasvanut ja oppinut vaikeuksista paljon. En missään nimessä haluaisi valita toisin jos aikakoneella saisin palata samaan hetkeen eli alkuvuoteen -90
Jumala ei lupaa kellekään HELPPOA TIETÄ kun ihminen tulee uskoon. Jokainen uskovainen koetellaan tässä ajassa. On lapsellista kuvitella, ettei vaikeuksia tule. Kasteella ja vaikeuksilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Mutta toisinpäin: Aikuiskaste on selvä merkki halustasi seurata Jeesusta. Tiedätkö; on olemassa myös vihollinen ja hän ei hyvällä katso KENENKÄÄN halua seurata Jeesusta.
Jumala haluaa meidän olevan vahvoja ja koetuksen kestäviä uskovaisia.
Siunausta
helluntailaisten kastesammioiden läheisyydessä voi aistia tietyä viileyttä ja kolkkoutta. aistimukset eivät ole hyviä, vaikkei sinne sammioon menisikään.
1. Luopumus - vihollisen työ.
> En ole sanonut että kasteen takia kukaan uskostaan luopuisi, vaan kasteen seurauksena tulleet mielettömät vastoinkäymiset, ja J-lan korvien sulkeutuminen. <
Jos luopuu vastoinkäymisten tähden, jotka ovat suora ja aiheellinen (siis syy-yhteys!) seuraus kasteesta, silloin luopuu kasteen tähden, koska kastehan nuo vastoinkäymiset on aikaan saanut!
Näkemykseni kuitenkin on, ettei kaste (sinänsä) mitään vastoinkäymisiä aikaan saa, ainakaan sellaisia jotka luopumiseen johtaisi.
Luopumus on AINA pahan hengen työ.
2. Kaste ja koettelemukset.
Jos vihollinen alkaa kasteen jälkeen repiä ja kiusata, kyse todennäköisesti on joko
a)
luonnollisesta uskonelämään kuuluvasta koetuksesta, jonka pitäisi vetää lähemmäs Kristusta, ei kauemmaksi!
Siinä sitä koetellaan onko motiivimme olla uskossa siunaukset ja Jumalan lahjat, hyvä olo ja vapautumisen tunne, vaan yksinkertaisesti rakkaus totuuteen hinnasta välittämättä.
Jeesuskin meni erämaahan Perkeleen kiusattavaksi KASTEEN jälkeen.
Matt.4:1 mukaan "Henki vei" Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi, ja Mark.1:12 vielä voimakkaampi ilmaisu "ajoi". Kuitenkin Jeesus oli Hengen johdossa ja Jumalan Henki ohjasi ja johdatti häntä erämaassa, Luuk. 4:1. Häntä ei siis vienyt erämaahan sielunvihollinen eikä häntä johtanut erämaassa sielunvihollinen. Jumala vei ja Jumala johti.
Seuraus? Jeesus Kristus voitti kiusaamiset meidän edestämme ja esikuvaksi meille.
Meidän edestämme tarkoittaa että voitto kiusauksiin on Hänessä, se on jo ansaittu meille ilman omia tekojamme. Esikuvaksi meille tarkoittaa että samoin kuin Jeesus voitti kiusaukset, on meidänkin mahdollista ne voittaa. Kuinka? Ei turvaamalla tunteisiin, vaan Sanaan - uskomalla että Raamattu on Jumalan sana ja pitää paikkansa. Turvaamalla Jumalan lupausten kautta Jumalaan itseensä silloinkin kun emme kokemuksellisesti voi kokea Hänen läheisyyttään, uskomme juurtuu syvemmin Kristuskalliolle ja koemme voiton Hänessä.
Meidän on mahdollista turvata Sanaan hedelmällisellä tavalla VAIN JOS ensinnä olemme Hänen omikseen tulleet eli osallisia Hänen työstään meidän edestämme. Kaikki muu "esikuvallisuus" johtaa vain uskonnolliseen ja lakihenkiseen ponnisteluun jonka voima on ihmisen omassa uskomisessa, ei Kristuksessa ja Hengen voimassa.
Vielä:
Vihollisen sallittiin kiusata Jeesusta 40 päivää jotka hän oli erämaassa. Nuo kiusaukset huipentuivat 40 päivän kuluttua, jolloin "Jeesuksen tuli nälkä".
Jeesus oli Jumala ihmiseksi tulleena. Ihmiseksi tullessaan "hän riisuutui kirkkaudestaan". Vaikka oli sisäiseltä olemukseltaan hengessä osa Jumalaa ja niin ollen ihmisenä täysin puhdas ja viaton, tuo jumaluus oli hänessä ikäänkuin "suljettuna". Huomaa, että Jeesuksen täytyi syödä, levätä jne. kuten kenen tahansa ihmisen. Ihmisenä hänen täytyi olla yhteydessä Jumalaan kuten kenen tahansa ihmisen eikä hän voinut vedota omaan jumalalliseen kirkkauteensa ja valta-asemaansa. Kaiken minkä hän teki, hän teki rukousyhteyden ja kuuliaisuuden kautta, jossa hän alisti itsensä Isälle.
Oma tulkintani tämän mukaan: kaikki, minkä Jeesus teki, on meille mahdollista samalla tavalla. Rukousyhteyden ja kuuliaisuuden kautta Pyhän Hengen johdossa. Ainoa ero on, että minkä Jeesus rukousyhteyden ja kuuliaisuuden kautta teki, hän teki suorassa yhteydessä Isään. Koska oli täysin puhdas ja viaton. Me sen sijaan tarvitsemme välimiestä: Kristusta, jossa on sovitus.
Näin ollen kaikki se, minkä Jeesus teki, tulee meille mahdolliseksi Hänessä. Antautumalla Hänelle.
Tämä on se totuus johon kiusausten ja koetusten tulisi meitä johtaa, ja johon ne meitä johtavatkin, jos vain turvaamme kirjoituksiin, kuten Vapahtajamme ja Esikuvamme teki.
Siis mistä on kyse?
Riippuvaisuudesta. Että lakkaamme turvaamasta omaan itseemme, opillisuuteemme, myös kasteisiimme jne.
Kun alamme kiusauksissa turvata ja juurtua syvemmin vain Jeesukseen, löydämme siunatun köyhyyden, josta kumpuaa kaikki tosi rikkaus.
Tämä on vaikeaa niillä, jotka vielä uskovinakin haluavat säilyttää oikeuden omaan uskonnollisuuteensa, jättäytymättä kokonaan ristintyön varaan. Olkoot sitten helluntailaisia, luterilaisia tai mitä vaan.
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät"
ei tarkoita pelastusvarmuuden puuttumista tms.
Se tarkoittaa, yksinkertaisesti sitä etten voi turvata mihinkään itsessäni. Se, mihin turvaan, on ulkopuolellani. Kuitenkin olen siitä osallinen sisäisesti! Tämän tähden, ristin kautta - joka meihin sovellettuna merkitsee "kuolemaa pois vanhasta" ja joka on opetuslapseuden ehto - minussa virtaa uusi elämä.
Antaessani itseni Jeesukselle Kristukselle hän antaa itsensä minulle kaikkine taivaallisine rikkauksineen.
Yltäkylläinen elämä on Hänessä minuakin varten.
Omien sanojensa mukaan Hän on "viinipuu, te olette oksat". Kuinka köyhä onkaan oksa itsessään! Ota se irralleen rungosta ja huomaat ettei se ole mitään. Mutta riippuvaisuutensa kautta, kuuluessaan rungolle ja puun todellisuuden hallintaan, se saa omistaa kaiken: tätä on jumalallinen elämä, jossa "kaikki on mahdollista sille, joka uskoo".
Se on oman itsensä luovuttamista "kuoleman ja ylösnousemuksen todellisuuteen", jota kaste kuvaa.
b)
sielunvihollisen demonisesta toiminnasta.
Esimerkiksi okkulttisten sidosten ja/tai sukurasitteiden muodossa.
J-lan "korvien sulkeutumiselle" voi siis olla syynsä esimerkiksi siinä, ettei uskova enää turvaisi tunteisiinsa ja kokemuksiinsa, vaan Jumalan Sanaan: lupauksensa mukaan Jumala kuulee minua, vaikka minusta tuntuisi miltä.
Terveen uskonelämän lähtökohta on henkilökohtainen usko Jeesukseen ja kirjoitukset eli Jumalan Sana. Kokemukset tulevat tämän myötä. Tunteet ja kokemukset eivät ole veturi, joka vetäisi perässään elämämme vaunuja. Uskonelämän veturi on usko ja Sana, joiden myötä tulevat kokemukset terveellä tavalla.
Voi myös olla niin, että on sidoksia, jotka tulee tunnistaa ja sanoutua niistä irti.!!!
3. RAAMATULLINEN KASTE.
Raamattu sanoo että on yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.
Herra Jeesus, usko Häneen ja kaste Hänessä.
Vaikka kastenäkemykseni on "uskovan kaste", minun mielestäni esim. luterilainen kristitty voi uskoontultuaan pitäytyä lapsikasteessa, jos tahtoo. Pääasia on että hän on henkilökohtaisessa uskossa.
Yksi kaste on siis kaste Jeesukseen. Vaikka oppi on tärkeä, tärkeintä on opin ydin, itse Herra.
Lopuksi kysymys:
- Minkälaiseen kasteeseen nyt uskot, eli mikä on sinun kristillinen kastenäkemyksesi?
4. Vielä siitä Jeesuksen ihmisyydestä - esikuvana meille.
Noiden neljänkymmenen päivän kuluttua Jeesus oli heikoimmillaan.
Ei itsessään, omassa tahto- tai tunne-elämässään mitään voimaa, johon turvata.
Usein pyydämme kiusauksissamme voimaa:
"Jumala, anna minulle voimaa että kestän nämä läpi."
Jeesus ei pyytänyt oman voimansa vahvistumista kiusauksia, houkuttelijaa ja syyttäjää vastaan, vaan antautui heikkoudessaan Sanan totuudelle.
Samoin meidän voittomme kiusauksia vastaan ei ole siinä että esim. tahdonvoimamme lisääntyy. Silloin olisimme eri arvoisessa asemassa toisiimme nähden, koska jonkun tahto ja vastustuskyky ihmisenä on terveempi ja voimakkaampi kuin toisen.
Nyt tie vapauteen ja voittoon ei siis ole itsessämme ja jossakin joka sisältyisi ihmisyyteemme.
Tie on antautuminen HÄNELLE, JOKA ON JO VOITTANUT.
En millään jaksanut lukea ihan tarkkaan, kun oli niin hirmuna juttua ja aikani koneella on tällä hetkellä rajallinen.
Terveen uskonelämän lähtökohta on henkilökohtainen usko Jeesukseen ja kirjoitukset eli Jumalan Sana. Kokemukset tulevat tämän myötä. Tunteet ja kokemukset eivät ole veturi, joka vetäisi perässään elämämme vaunuja. Uskonelämän veturi on usko ja Sana, joiden myötä tulevat kokemukset terveellä tavalla.
Kirjoitit.
Niin.
Se on niin hienoa, että jokainen TIETÄÄ, minusta ja elämästäni kaiken.
:)
Se kummasti helpottaa, kun voidaan osoittaa sormella toista, pitkästä kuusesta ja kaukaa.
No, sallitaan se teille, se ei minua liikauta, enhän edes tunne teitä.
Kuitenkin, kristinusko seisoo aika hataralla pohjalla, jos se ei kestä lähempää tarkastelua ja epäilevää tutkimista. Mitä te pelkäätte?
Että totuus onkin toinen?
En usko, että Hän tahtoo minun uskovan Häneen vain siksi, että pelkään helvettiä, että minun on pakko, jos muut niin sanovat. Omassa elämässäni en ole kokenut "Jeesusta" voittajasksi, vaikka täysin vilpittömästi olen elämäni hänelle luovuttanut.
Syytä ei ole kukaan osannut selvittää. En itsekään. Mutta se herättää kysymyksiä.
Enkäpä olen se antikristus, vaikka minulla ei ole mitään intressiä saarnata kenellekään mistään uskonnosta, tai viekoitella ketään pois. Ehkäpä olen tavallien nuori nainen, joka etsii epätoivoisesti J-laansa, eikä tiedä miten olla, koska ei Häntä tunnu löytävän.
Tai jos olen mennyt jotenkin rikki. Enpäö tiedä, tehän ne tunnutte vastaukset löytävän.. Mutta jos teihin on yhtään luottaminen, niin syy ja vika on miussa.
Olen jotenkin ylimaallisen paha.
Jännittävää.
Not.
> Se on niin hienoa, että jokainen TIETÄÄ, minusta ja elämästäni kaiken. <
En luule tietäväni sinusta ja elämästäsi kaikkea.
Itse kirjoitit avauksesi melko lailla avonaisesti, henkilökohtaisiin kokemuksiisi perustuen, ja samalla viittasit muiden tuntemiesi henkilöiden kokemuksiin. Aloituksesi ei ollut pelkkiä kysymyksiä, vaan samalla tulkintaa noista kokemuksista ja esitys vastaukseksi ongelmiin. Syyttävä sormi osoitti helluntailaisuuteen ja heidän kasteoppiin. Vaikka et suoranaisesti väittänyt että kaste olisi ongelmien syy, niin kuitenkin annoit ymmärtää.
En minä kuitenkaan väitä, että luulisit tietäväsi helluntailaisuudesta kaiken.
Käymme tässä itsesi aloittamaa keskustelua, ja jos keskustelua käydään avauksesi pohjalta, on mahdotonta olla viittaamatta sinuun henkilönä ja pohtien myöskin sitä, mistä kokemuksesi ovat aiheutuneet.
Olen kuitenkin pyrkinyt pitäytymään kristinuskon perusteissa ja ihan yksinkertaisissa hengellisen elämän tosiasioissa, välttäen mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä sinusta ja elämästäsi.
Ehkä tuo "Roshanan, ei kärsimyksellä" oli aika henkilökohtainen sinulle ja elämäsi tilanteisiin. Hyvä että luit sen. Mutta en minä edelleenkään luule TIETÄVÄNI elämästäsi kaikkea, eikä minulla varsinkaan ole halua minkäänlaiseen kivien heittelyyn ja osoitteluun.
Silti... Myönnäthän toki, että elämäsi vaikeuksissa VOI OLLA osaa omilla väärillä tulkinnoilla ja EHKÄ epäluottamuksella rakastavaa Herraa kohtaan?
Ainakin omasta elämästäni tiedän, että monia kolhuja olisin välttänyt, kun olisin pitänyt Sanaa ehdottomasti totena ja toiminut sen mukaan Herraani luottaen!
On ikävä jos kasteelle painostetaan ilman että asia on yksilölle itselleen henkilökohtaisesti selvinnyt?
Siinä vaiheessa kun kasteelle menee, pitäisi olla ainakin sen verran selvillä Jeesuksesta ja Hänen tahdosta, että kykenee luottamaan Jumalan sanan auktoriteettiin, joka on rakkaudesta ihmistä kohtaan annettu oppaaksi elämän mutkaisilla teillä.
No, helluntailaisillahan on käsittääkseni tuo systeemi, että kasteen kautta liitytään myös srk:ntaan, eli että niitä ei kasteta jotka ei samalla ole valmiit liittymään srk:ntaan?
Ilmeisesti siis samalla liityit srk:ntaan?
Jos ongelmiin siis syytä on helluntailaisuudessa tai jonkin kyseisen paikkakunnan helluntaikirkossa, niin ei silloinkaan kaste sinänsä ole mikään vaikeuksien syy, missään määrin.
Tänä päivänähän ei tiedä minkälaisia venkuloita esimerkiksi vanhemmistoissa istuu. Olen itse monien entisten ja nykyistenkin helluntailaisten kanssa vakavia keskusteluja käynyt vallankäytöstä, epäkohdista, henkisestä painostuksesta jne. Kyllä tällaistakin esiintyy ja aika laajalti helluntailiikkeen piirissä tänä päivänä myönnetään monia ongelmia. Yksi asia kuitenkin sitten on se että omaan hengelliseen elämään pettyneet ja/tai terveeseen seurakuntakuriin alistumattomat "sooloilijat" syyttävät seurakuntaa väärästä vallankäytöstä jne. silloinkin, kun on kyse jostain ihan muusta! Tämän tähden en mielelläni lähde käymään keskustelua seurakunnan epäkohdista tällaisilla palstoilla, teen sen yleensä muualla.
En pelkää kristinuskon kriittistä tarkastelua. :)
Kritiikillä - varsinkin seurakuntia, kristillisiä yhteisöjä ja niiden toimintaa kohtaan - voidaan osoittaa selkeitä epäkohtia tai ainakin herättää hedelmällistä keskustelua.
Mutta se ei koskaan ole hengellisen elämän kasvulle mikään lähtökohta.
Jos ihminen on uskoontullut, niin kyllä kasvun lähtökohta on Jeesuksen henkilökohtaisessa tuntemisessa kasvaminen.
Silloin kritiikki ei lipsahda inhimillisen tölvimisen puolelle - ei ainakaan pitäisi lipsahtaa, jos perusta on Herrassa, ei missään omissa väännöissä.
Kirjoituksesi loppuosa tuntuu harvinaisen vilpittömältä ihmisen puheelta näillä palstoilla, kiitos siitä. Höpinät antikristuksesta ja ylimaallisesta pahuudesta menee kyllä ohi.
Sielunvihollinen se paha ja eksyttäjä on!
Sinua Jeesus rakastaa ja tahtoo varmasti avaralle viedä kaikenlaisista solmuista ja ajatusmaailman venkuroista.
Ehkä tämä on sinun tiesi valoon, kulkea näiden läpi? Jumalalla on aikataulunsa - jos ihminen vain tahtoo vilpitön Hänen edessä olla.
Toisessa kirjoituksessasi sanot, että uskot kyllä Isään, mutta - et Jeesukseen? Ja annat ymmärtää että kaikki muut paitsi Isä on sinut pettäneet? Tai ehkä on niin että omat odotuksesi toisia kohtaan ovat pettäneet? Tai sitten vastaus löytyy jostain siitä väliltä, sekä että?
"Jos Isä hänet (Jeesuksen) Messiaaksi osoittaa" kirjoitat.
Hmm.
Yksi kuitenkin on selvää.
Jeesus Kristus, Hän, Isän rakkauden täydellinen ilmaus, ainoa tie Jumalan sydämen Rakkauteen, ei ole sinua pettänyt - eikä petä -
Siunausta henkilökohtaiselle tiellesi!
Pyydä että Jeesus Kristus verellään kaikki vihollisen eksytykset katkoo ja perille armon tuntemiseen vie. Kyllä Hän sen tekee.
Syvä huokaus ja kädenvääntö jatkuu.
Sallit kai pienen näpäytyksen ryöpytykseni jälkeen?
En helluntalaisten kastetta kritisoi, vaan yleensäkin koko kristinuskoa.
Niin. tietenkin minussa on vikaa. Luonnollisesti.
En odotakaan täydellisyyttä itsessäni, vaan J-lan täydellistä valtaa minussa.
:)
Voi ihmiskulta.
Jokainen omassa veneessä ollaan, vaikka samassa meressä kellutaankin.
Odotan mielenkiinnolla, mitä Hän on minun varalleni suunitellut.
Näpäytys? Ja ryöpytyksen jälkeen?
Miksi koet että olen ryöpyttänyt sinua???
Niin... toiset ne vain sinua ryöpyttävät omassa ylemmyydentunnossaan ja kaikkitietävyydessään...?
Olen pyrkinyt keskustelemaan asioista. Mielestäni jokaisella, niin sinulla kuin minulla, on itsekritiikkiin aihetta näissä keskusteluissa. En myöskään koe jotenkin kuin vääntäväni kättä kanssasi, en millään tavalla. Mistähän tuokin kokemus on sinulle tullut - ?
No niin, lienee syytä lopetella.
> Voi ihmiskulta < ?
Toki kristinuskoa saa kritisoida. Hyvää jatkoa sinulle.
Niin se juuri on. Se joka seuraa Jeesusta, tulee kohtaamaan koettelemuksia. Siellä uskon aitous tulee esille. Jeesus sanoi, että autuas se, joka ei loukkaanu minuun. Älä menetä toivoasi, kun sinua koetellaan, "Herra kääntää parhaaksemme, kaikki vaiheet päiviemme".
Siinä mielessä kaste voi liittyä koettelemuksiin, että kasteessa me sitoudumme seuraamaan Jeesusta, elämässämme. Kun Jumalan tahto saa tapahtua ihmisen elämässä, se ei ole perkeleelle mieleen.
Jeesuksen seuraaminen ei ole niin kovin ihmeellistä, se on armosta elämistä, tarvittaessa uskonsa Jeesukseen tunnustavaa, kilvoittelemista, Raamatun sanomaa kunnioittavaa elämää. Jumalan tahdon toteutuminen on ihmiselle hyväksi, syntielämä rikkoo ihmisen.
Kiitos kirjoituksestasi.
Sinulle joka kasten jälkeen olit kovissa koetuksissa, haluaisin vain kysyä, oliko ne kaikki koetukset Jumalasta, ethän vain itse asettanut itsellesi vaatimuksia. Voitko luottaa armoon?
Mulla oli hirveätä ahdistusta jo ennen kasteenottamista ja enne uskoontuloani ja vielä kasteen jälkeenkin. Sain kokea todeksi että uskova ei välty tuskalta ja ahdistukselta.
Syy vain ei ollut kasteen vaan perkelee joka aina pyrkii tuhomaan uuden uskovan heti alkuunsa, silloinhan se on helpointa.
Joitakin Jumala pitää "pumpulissa" alkuajat ja toiset saa maistaa ahdistusta heti.
Mutta kasteesta ne johdu.
Ensin pitää syntyä uudesti ylhäältä ennen kuin menee kasteelle.
Eikö tämä jos joku olisi ollut merkki Jumalan toiminnasta kohdallasi. Jeesus olisi tahtonut käyttää sinua,mutta ensin olisi ollut koetukset.Kasvamiseen tarvitaan hierinkiveä ja koetuksia..Eräässä laulun sanoissa sanotaan,ettei nöyrää lapsen mieltä vain sattumalta saa,ei tuskatta voi Herra niin perin pelastaa.... Näin minäkin sen ymmärrän. Niin olen käynyt läpi helvetin ja nyt iloitsen,että olen kastettu uskovana Jeesukseen ja jatkan taistelua taivaaseen asti.Rukoillen,etten uupuisi matkalla.Tiedän ettei se ole aivopesua ensinkään vaan todellakin koetusten täytyykin tulla.Siinä katsotaan kuka sitten kestää hänen työssään kun aletaan laskea harteille manttelia ja sitä hedelmällisempääkin sitten voitot on.Ihminen on ihminen koetusten jälkeenkin,mutta aina sitten kestävämpi seuraavissa koetuksissa ja taisteluissa kun niitä kohdalle annetaan.
Vain kestettyä koetukset sitä vain voi voittaa..Rukous on meidän aseemme sielunvihollisen tekemää vastarintaa vastaan.
Siunausta sinulle ja ole todellinen Herran palvelija sillä niin olet saava työstäsi palkan kun sen aika koittaa.Jota ei välttämättä tässä ajassa makseta,eikä välttämättä.. ja harvemmin euroina(niinkin voi olla) mutta jotain paljon parempaa on luvattu ja me uskotaan niinkuin raamattuun on kirjoitettu ja teemme niinkuin on kirjoitettu niin sadaan niinkuin on kirjoitettu.
Uskovana kastettu. Martha
Kiitos kauniista viestistäsi.
Toki tiedän kristillisen mentaliteetin; kärsi kärsi niin kirkkaamman kruunun saat.
En koskaan kaivannut palkkiota, enkä varsinkaan euroissa ;) mutta vaikka Hän lupasi, ettei anna enemmän kun jaksaa kansaa.. ei pidä paikkaansa.
Olen vilpittömästi iloinen puolestasi, että olet löytänyt rauhan ja vapauden olla oma itsesi. Se on hienoa.
:)
itsellään ole arvoa eikä kruunua saada kärsimisien, vaan Jumalan armon perusteella; tosiasia nyt vaan on että kun otamme armon todesta ja lähdemme Tielle, kärsimystäkin on luvassa. Seuranamme käsimysten keskellä on silloin Hän joka meissä tahtoo voittaa kiusauksemme ja koetuksemme.
Olkoon tilanteesi nyt mikä tahansa, sinua rakastaa Jeesus, joka tietää kiusauksesi, tuskasi, ahdistuksesi ja pettymyksesi.
Nämä kastekipuilusikin ja kysymyksesi Herra tietää.
On hyvä kuunnella kokeneita kristittyjä, mutta vain Jeesus voi avata sisimpääsi vastauksen, joka kantaa.
Uskon että Jeesus tahtoo sinut näistä kompastuksista johtaa avaralle.
Kuulut tänä päivänä mihin seurakuntaan tahansa, ei vastaus ole niissä, vastaus on Jeesuksessa itsessään. Anna Hänen vetää sinua lähemmäs itseään ja luota että Hän ymmärtää ja rakastaa.
Raamattu vakuuttaa ettei Jumala ketään kiusaa.
Jos sisimmässäsi nyt on katkeruutta, koska et ymmärrä miksi tällaisia vastoinkäymisiä on tullut, ei ainakaan Jumala ole katkeruutesi syy.
Hän tahtoo auttaa eteenpäin!
Kun katkeruudesta ja vikojen etsimisestä pääset, syntisenä iloiten ihmeellisestä armosta ja pelastuksesta, joka vastoinkäymistenkin keskellä kestää, niin voit uskovana iloita yhdessä toisten uskovien kanssa samasta Kristuksesta.
Oletpa sitten minkä kastenäkemyksen kannalla tänään.
Ja Herra Jeesus askel askeleelta johtaa syvempään ymmärrykseen näissä.
MUTTA ole nyt tosissasi!
Älä jää kiinni vaan asioiden tutkimiseen ja setvimiseen, sillä uskonelämä ei siinä aukea!
Asioita voi olla mielenkiintoista (ja joskus hedelmällistäkin) tutkia, vaan muistetaan Jeesuksen omat sanat:
"Tarpeellisia on vähän, oikeastaan yksi ainoa?"
Eikös se jotenkin niin mennyt, Roshanan?
On monia hyviä asioita, mutta vain yksi PARAS.
Sielunvihollisella ei ole oikeastaan mitään sitä vastaan, että harrastamme hyviä asioita, kunhan hän vain saa meidät pidettyä erossa siitä, mikä on parasta.
Siis kokosydämestä etsiä Jeesusta ja Hänen tuntemisessa kasvaa.
Näillä foorumeilla kirjoittelu voi antaa jonkinlaista lievitystä ja tyydytystä hengellisen elämän pettymyksiin ja kipuiluihin, mutta kyllä todellinen tyydytys, lohdutus ja kasvun voima tulee kahdenkeskisessä seurustelussa Herran kanssa, kun luovutat nämä kaikki Jeesuksen jalkojen juureen, kerrot pettymyksesi ja pyydät että Hän auttaisi.
Onko kaiken tämän keskellä mennyt luottamuksesi Sanaan?
Juuri siihen vihollinen pyrkii, ja juuri siihen Herra on meille kaiken tarvittavan antanut, että voimme sen juonet paljastaa ja "taisteluissa vahvistua".
Todellakin, ei Herra anna enempää kuin jaksamme kantaa. Mutta on monia asioita, jotka jaksamme kantaa vain Hänen avullaan, antautuen itse Hänen kannettavakseen.
Jos ylimääräisiä taakkoja on, jotka maahan painavat ja johtavat luopumukseen, niiden antaja on Saatana, ei Herra.
Rukoilen, että kaiken tämän läpikäytyäsi olisit uskossa vahva, armollinen kristitty, joka on oppinut olemaan lähellä Herraa.
HÄN RAKASTAA SINUA, ROSHANAN!!!
kastekysymys ei elämässäni ole oleellinen. kekustelin vain isäukkoni kanssa puhelimessa ja jäi mielenpäälle tuo.
Luonnollisesti tiedän kärsimysten kuuluvan elämään kuin elämään.
En todellakaan ole pumpulissa kasvanut.
Enkä ole katkera, luotan joka hetki Isään, että Hän varmasti vie miut oikeaan.
Luotan Hänen aikatauluunsa, että Hän vie minut oikeaan suuntaan juuri oikeaan aikaan.
Itse kun ei voi kiirehtiä, vaikka muiden mielestä menisi hitaasti.
Hän onneksi pitää naruja käsissään.
Maailma on ihmeellinen paikka.
En ole missään kohden sanonut, että hylkisin Nasaretilaista. Olen ihan armasti avoin hänelle, jos Isä minulle hänet Messiaaksi osoittaa..
Minä en tiedä, miksi Hän toimii minun kohdallani näin, mutta niin vain on.
Tähän mennessä olen oppinut luottamaan yksin Isään, enkä keneenkään muuhun. kaikki muut ovat minut pettäneet tavalla tai toisella. Herra yksin tietää.
Hän näyttää kyllä mitä Hän minulle tahtoo, omalla ajallaan. Miulla ei ole kiire.
:)
Yksi kaste on oikein. Jos olet saanut jo lapsena kasteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin se kaste kantaa aina iäisyyteen saakka.
Jos kyseessä on lahkojen uudestikastaminen, se on väärin ja omatunto syyttää siitä. Siitä tulee paha olo.
sanapaikat myös Raamatusta? Siis siihen, että kaste kantaa sinut iäisyyteen?
kerro mitä tarkoittaa lahko?....kun he tulivat uskoon ....?
niin, mikä loppujen lopuksi oli kysymyksesi; provokaatio, oman sielun (mieluisa, odotettu), vastaus? Kasteen jälkimaku tuotti pettymyksen?
En minä todellakaan odota vastauksia ihmisiltä. Voi ei. Olen nähnyt mihin se johtaa, jokaisella kun on oma mielipiteensä. Tahdoin vain keskustelua asiasta, että onko muissa seurakunnissa ollut vastaavaa ilmiötä.
Eipä sen kummempaa.. ei tarvitse vetää hernettä nenukkiin, jos kysymys ei ole oman sielun mukainen. :D
klooriveden ohella voi siemaista antikristuksen henkeä. sitä kun on kuulemma liikkeellä.
Minulla ei alkaneet "hirvittävät ongelmat ja vaikeudet" kasteen jälkeen.
Luulisin että kyseessä on kuin marginaalinen ilmiö, tai ainakin syytä haetaan väärästä paikasta.
Toki voidaan kysyä kuinka monella on alkaneet hirvittävät vaikeudet sen jälkeen kun on kävellyt Aleksanterinkadulla, ja varmaan aika monella, kun otetaan huomioon kuinka monia ihmisiä tuota katua päivittäin tallustaa! Ois kuitenkin aika järjetöntä vetää tästä se syy-yhteys, että Aleksanterinkatua on parasta välttää koska se saa aikaan ongelmia.
Asiaa on lähdettävä purkamaan ensinnäkin teologisesta näkökulmasta. Onko "aikuis- eli uskonkaste" jotenkin väärä? Voiko asiaa perustella Raamatulla jne.?
Toiseksi mielessäni nousee aika voimakkaasti eräs kysymys...
Onko kyseessä oleva henkilö ollenkaan uskossa, todellisesti Jeesusta tunnustava ja Hänelle elämänsä luovuttanut henkilö, joka itse on kokenut kasteen itselle ja uskonelämälleen olennaiseksi, vai mitkä ovat motiivit ko. toimitukselle?
LISÄKSI. Jos hän on uskossa, elääkö hän myös sen todellisuuden mukaan jota kaste kuvaa: kuolema pois vanhasta ("lihan" eli oman minän ja sen mielitekojen mukaan elettävästä) elämästä, ja astuminen uuteen, jossa "Kristus on kaikki kaikessa" elämäksi?
LISÄKSI 2. Jos on ollut demonisia sidoksia, esim. okkultismin tai sukurasitteiden kautta, joista ei ole vapautunut, niin kaste kristillisenä toimituksena, jonka kautta Pyhä Henki alkaa (toivottavasti) voimakkaammin toimia uskovan elämässä, saa kyseiset henkivallat ärsyyntymään. Näin sidokset ja niiden takana oleva hengellinen/henkinen painostus tulee esiin. Tällöin ongelma ei ole kasteessa, vaan Pyhä Henki osoittaa millä elämänalueilla nyt on syytä kiinnittää huomiota syvempään Jeesukselle antautumiseen ja hengelliseen sodankäyntiin, että vapautuminen ja uskonelämä menee eteenpäin.
Kun perusta, eli armo, on tiedostettu, siinä on hyvä lähtökohta vapautumiselle...
Siis ensin "meillä ei ole taistelu" ja sitten "meillä on taistelu". Ei ihmisiä vastaan eikä omin ponnistuksin missä minun pitäisi uskoa enemmän ja enemmän ja siten omalla uskomisella vapauttaa itseä, vaan levosta käsin Kristukselle antautumalla, jolloin usko Hänessä toimii luottamuksemme ja ojentautumisemme kautta.
Lopuksi herää vielä sellainenkin kysymys, mikä on sinun Roshanan24 motiivi tällaiselle kritiikille?
Onko se vilpitön halu että Kristuksen tosi evankeliumi ja vapautuminen saisi meissä uskovissa enemmän sijaa, jonka tähden tahdot että epäkohdat tulevat käsitellyiksi?
Vai onko sisimmässäsi kenties katkeruus, jota et ole suostunut käsittelemään - ja onko siellä niitä mainitsemiani demonisia sidoksia, joiden sumuttamana koet olevasi ikäänkuin hengellisempi mollatessasi helluntailaisia, jotka ovat (mielestäsi) rajoittuneita ja vähemmän hengellisiä?
Kyselen vain.
Kyllä jokaisella niitä vaikeuksia on, on sitten kastettu tai ei, mutta kaste on kutsu pyhään elämään, jossa tahtoo vaeltaa kasteen kuvaaman totuuden mukaan. Myös opetuksessa voi olla puutteita ja aukkoja, jotka vaikeuttaa sen ymmärtämistä mitä "pyhä" elämä on. Se on siis pohjimmiltaan lepäämistä armossa, joka "kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot".
Millaista elämää nyt sitten uskovana elät, kun olet 'vapautunut' helluntailaisuudesta? Onko sinun nyt helpompi elää kokonaisvaltaista elämää Jeesuksen Kristuksen yhteydessä ja totuuden kuuliaisuudessa?
Minä en ole kristitty lainkaan.
Minulle helluntalaiset ja luterilaiset on ihan samalla viivalla. Molemmista on ystäviä, enkä todellakaan koe hengellistä ylemmyyttä, kuinka voisin, kun en edes omaa paikkaani täysin tiedä.
Tämä on niin kertakaikkisen uskomatonta, että ihmisten pitäisi tietää joku taikanappula, jolloin he olisivat täydellisiä uskovia.
Kyllä nämä mainitsemani henkilöt ja itsekin ihan ollaan uskossa ollet. Isäni on edelleen ja vaikuttaa voimakkaasti lähetystyössä jne.
En tiedä, kuinkna minussa voisi olla demonisia kytköksiä, jos joka päivä seurasin Nasaretilaista ja uskoin kaiken hyvän voittavan vielä, kunnes kamelin selkä katkesi.
Ehkäpä minä en vain ollut tarpeeksi hyvä uskova, tai vahva. Joka tapauksessa, vaikka Herraa avuksi huusin vuodet, apua ei tullut.
Mitä päätellä?
Ehkä ei mitään.
Minun motiivini ovat edelläpäin selostetut. kaipasin kuulla kommentteja. Ei muuta.