Puna-armeijan tappioista Talvisodassa on hyvin monenlaista tietoa riippuen siitä, miten tilastoja tulkitaan.
Venäläiset professorit Semirjaga ja Barysnikov päätyvät välille 245 000 - 295 000, josta kaatuneita ja kadonneita noin 70 000.
Venäjän sota-arkisto ilmoittaa luettelossaan kuolleiden kokonaismääräksi 131 476. Tässä ovat myös sodan jälkeen haavoihinsa ja sairauksiin kuolleet.
Uusin venäläinen tilasto ilmoittaa kokonaistappioiksi 333 084 henkeä, josta kaatuneita 84 994.
Kalustotappioista todettakoon 3 543 panssarivaunua, joista huomattava osa kyettiin korjaamaan.
Lentokoneita menetettiin noin tuhat.
Poliittisen ja sotilaallisen arvovallan menetystä on vaikea arvioida. Edelleenkään ei Venäjällä Talvisotaa mielellään muistella.
Venäläiset professorit Semirjaga ja Barysnikov päätyvät välille 245 000 - 295 000, josta kaatuneita ja kadonneita noin 70 000.
Venäjän sota-arkisto ilmoittaa luettelossaan kuolleiden kokonaismääräksi 131 476. Tässä ovat myös sodan jälkeen haavoihinsa ja sairauksiin kuolleet.
Uusin venäläinen tilasto ilmoittaa kokonaistappioiksi 333 084 henkeä, josta kaatuneita 84 994.
Kalustotappioista todettakoon 3 543 panssarivaunua, joista huomattava osa kyettiin korjaamaan.
Lentokoneita menetettiin noin tuhat.
Poliittisen ja sotilaallisen arvovallan menetystä on vaikea arvioida. Edelleenkään ei Venäjällä Talvisotaa mielellään muistella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Talvisodan NL:n tappioista liikkuu erilaisia arvioita
Saksan tiedustelupalvelu arvioi talvisodan jälkeen että puna-armeija olisi menettänyt kuolleena 275 000 miestä. Suomen oma (ja Mannerheimin käyttämä) arvio oli 200 000 kaatunutta. Kilinin arvio (neuvostolähteet) oli hiukan alle 130 000. Sen jälkeen on löytynyt nimilista - kuten topicin aiheen aloittajakin mainitsi - yli 133 000 kuolleesta NL:n sotilaasta. Näiden tietojen jälkeen on tehty kuitenkin havaintoja, että nimilistassa ei suinkaan ole kaikki sodassa ja välittömästi sen jälkeen kaikki kuolleet. Arviolta yli 10%:n kuolleista puuttuisi nimilistasta. Niinpä uskottavin arvio tällä hetkellä on tuo 150 000 kaatunutta.
Saksan tiedustelun esittämä arvio on täysin varmasti väärä. Lopullinen totuus on nykyisin tämä uusista neuvostolähteistä saadun lukeman (150 000) ja suomalaisten paikanpäällä tuoreeltaan tehdyn arvion (200 000) välillä. Luultavasti tuo 150 000 on lähempänä totuutta.
Ohto Manninen on tehnyt näistä yhdistelmän, jonka mukaan kokonaistappiot olisivat olleet 333 084. Siitä kaatuneita ja vankeja 84 994. Loput haavoittuneita ja paleltuneita.
Suomalaisten sodassa menehtyneiden kokonaismäärä on 26 662.Paleltuneita ja haavoittuneita oli noin
40 000.
Puna-armeijan kokonaistappiot olivat siis suomalaisiin verraten noin viisinkertaiset, kaatuneissa kolminkertaiset. Hyökkääjän menetykset ovat yleensä puolustajaa suuremmat, mutta tässä suhde on kyllä aika epäedullinen puna-armeijalle.
HS 6.12.2013
Jättimuutoksen on kokenut myös Talvisodan virallinen uhritilasto. Kun neuvostohallitus keväällä 1940 ilmoitti alle 50.000 puna-armeijalaisen kaatuneen, niin 2000-luvulla laadittu tietokanta paljastaa 167.976 neuvostosotilaan ”kaatuneen, kuolleen haavoihinsa tai kadonneen”
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1386228641475
Realistisin arvio sodassa menehtyneistä neuvostoliittolaisista sotilaista asettuu n. 170 000 sotilaaseen ja määrää kasvatti taistelukentän ankarat olosuhteet joissa sekä suomalaisia että varsinkin puna-armeijan haavoittuneita sotilaita menehtyi tavattoman paljon. Vaikka jatkosodan hyökkäysvaiheessa kuoli suurin piirtein samanverran suomalaisia kuin talvisodassa oli talvisodassa haavoittuneita kuitenkin yli 20 000 vähemmän. Jatkosodan aikana yleensäkin suurempi osa haavoittuneista säilytti henkensä kuin talvisodassa. Neuvostoliittolaisten kokonaistappioita on menehtyneitä ollut hyvinkin 40-50%. Osa menehtyi pian talvisodan päättymisen jälkeen.
Mikä arvo neuvostoyhteiskunnassa oli ylipäätänsä raajarikolla työhön kykenemättömällä sotainvalidilla? Mikä oli hänen mahdollisuutensa jäädä eloon pitemmäksi aikaa? Väitän että suurin osa noista invalideista kuoli melko pian talvisodan jälkeen varsinkin kun NL:n olosuhteet olivat todella kurjat vuosina 1941-1949.
"Mikä arvo neuvostoyhteiskunnassa oli ylipäätänsä raajarikolla työhön kykenemättömällä sotainvalidilla? Mikä oli hänen mahdollisuutensa jäädä eloon pitemmäksi aikaa? Väitän että suurin osa noista invalideista kuoli melko pian talvisodan jälkeen varsinkin kun NL:n olosuhteet olivat todella kurjat vuosina 1941-1949."
Neuvostoliitto kaipasi kovasti miehiä sotilaiksi sotaan, mutta hoiti heidät huonosti sodan jälkeen vammautuneina.
Esim. sotainvalideilta kiellettiin osanotto Voiton päivän paraatiin edes katsojina, koska maan johto katsoi, ettei se ole kohottava ja järjestelmää ihannoiva näky! Kun sodan jälkeen oli toimeentulo muutoinkin niukkaa oli sotainvalidien osa todella heikko!