Onko oikein, tarpeen?

Aikaa valmistua?

Kun lentokone törmää vuoreen ja aiheuttaa äärimmäisen tuhon ja tragedian, ihmiset kysyvät: Eikö ollut mitään ennakkoinfoa, mahdollisuutta säästyä, valita, valmistua asiaan?

Kun loistoristeilijä törmää jäävuoreen, eikö otettu tähystäjää todesta, vai aiheuttiko illuusio laivan uppoamattomuudesta virhearvioinnin, haverin?

Jos jonkun asumuksen turvallisuus on uhattuna, onko loogista että talon vartiokoira haukkuu?

Kun lääkäri toteaa, että potilaan elinajan ennuste on erittäin lyhyt, onko moraalista ja eettistä kertoa karut faktat, vaiko salata ne?

Jos joku kansakunta on kuin haaksirikkoaan kohden etenevä uppoava laiva, onko matkustajilla oikeus tietää se?

Jos edessä on inhimillinen raskas kriisi, onko kohtuullista että ihmiset joutuisivat sellaiseen valmistumattomina?

Vaikka jotkut tahtoisivat sulkea aistinsa ikäviltä skenaarioilta, mitkä ovat niiden toisten oikeudet, jotka ovat valmiit tietämään, että lentokone törmää, laiva uppoaa, elinaikaa on vain hippunen?

Nyt? Vaikka se, mitä infoa ja ilmoitettavaa on, ei olisikaan kaivatuin uutisaihe, mikä on inhimillinen ja oikeudellinen edesvastuumme? Jos tiedämme? Ja mitä se tieto on?

Mitä ajatella vartiokoirasta, ja järsii luuta ja kuolaa, kun varkaat ja murhamiehet tiirikoivat oven ja tekevät kaikesta selvää?

Tätä kyselee mykkä aasi, äänetön häkkilintu