Ihmettelen mikä tekee luterilaisesta ihmisestä suvaitsemattoman. Erosin kirkosta reilu vuosi sitten. Anoppini sai vasta hiljattain tietää asiasta ja minä sain kuulla asiasta myös.
Anoppini on omien sanojensa mukaan uskonnollinen, ei mikään himo, mutta aika voimakkaasti kuitenkin. Myönsi suoraan ettei tykkää, kun minä olen mennyt tekemään tuollaista. Sanoi olevansa hyvin pettynyt minuun. Käyttäytyminen minua kohtaan on muuttunut suvaitsemattomaksi. Aivain kuin minussa olisi jotain pahasti vialla, kuin olisin pahempikin vihamies.
Suvaitsemattomuus voi tietenkin johtua siitä, että anoppini edustaa jo vanhempaa sukupolvea. Eli ei varmaankaan ymmärrä, että maailmassa voi olla muunkinlaisia ajatusmaailmoja kuin hänen hengellisyyskeskeisensä.
Vai johtuuko kaikki vain tuosta uskonnosta? Että jopa luterilaisilla olisi tuo suvaitsemattomuuden siemen rinnassaan? Onko meidän välit poikki nyt lopullisesti ja juuri, kun pitäisi mennä appivanhemmille joulua viettämään... ei kiva.
Anoppini on omien sanojensa mukaan uskonnollinen, ei mikään himo, mutta aika voimakkaasti kuitenkin. Myönsi suoraan ettei tykkää, kun minä olen mennyt tekemään tuollaista. Sanoi olevansa hyvin pettynyt minuun. Käyttäytyminen minua kohtaan on muuttunut suvaitsemattomaksi. Aivain kuin minussa olisi jotain pahasti vialla, kuin olisin pahempikin vihamies.
Suvaitsemattomuus voi tietenkin johtua siitä, että anoppini edustaa jo vanhempaa sukupolvea. Eli ei varmaankaan ymmärrä, että maailmassa voi olla muunkinlaisia ajatusmaailmoja kuin hänen hengellisyyskeskeisensä.
Vai johtuuko kaikki vain tuosta uskonnosta? Että jopa luterilaisilla olisi tuo suvaitsemattomuuden siemen rinnassaan? Onko meidän välit poikki nyt lopullisesti ja juuri, kun pitäisi mennä appivanhemmille joulua viettämään... ei kiva.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tällaista voisin yrittää sanoa, jos jotain osaan sanoa/kirjoittaa.
Pelastus on lahja. Siihen ei voi pakottaa.
Toisaalta taivaan kotiin ei ole muuta tietä kuin Kristus ja Hänen suorittamansa sovitustyö.
Kristityn kuuluisi rukoilla uskosta osattomien puolesta ja "huokailla", että he pääsisivät pelastuksesta osallisiksi. Sitä tulisi rukoilla, että kaikki kuulisivat sanan Kristuksesta.
Kristityn kuuluisi olla suruissaan siitä, jos joku ei ole päässyt osalliseksi Kristuksen armosta, ja on menettänyt uskon Kristukseen.
Ei saa tuomita, vaan tulisi toivoa että usko syntyisi uskosta osattoman sydämeen. Muuta tietä pelastukseen ei ole kuin Kristus ja hänen sovitustyönsä, ilman Häntä joutuisimme tuomituksi Jumalan tuomioistuimen edessä viimeisellä tuomiolla. Tästä kaikkien tulisi päästä osallisiksi, kaikkien pitäisi päästä osallisiksi iankaikkisesta elämästä, sitä kristityn tulisi toivoa ja rukoilla. Uskoa ei meistä kukaan ole itsessään aikaansaanut, vaan usko on Jumalan tekoa, Jumalan lahjaa. Emme pysty puristamaan uskoa itsestämme, vaan usko syntyy raamatunmukaisen sanan ja sakramenttien kautta. Mutta jos emme kuule Jumalan sanaa ja pääse Jumalan sakramenteista osallisiksi, niin uskoa ei voi silloin syntyä.
Monissa maissa voi mennä vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennenkuin ihmiset alkavat uskoa evankeliumia. Eräässäkin maassa oli tehty lähetystyötä jopa yli kymmenen vuotta ennen kuin ensimmäiset ihmiset tulivat kastetuiksi ja uskoivat evankeliumin. Kristityn tulee olla kärsivällinen sen suhteen, että ihmiset alkaisivat uskoa Jumalaan ja Kristukseen. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä.
Tämän päivän Suomessa Raamatun mukaista saarnaa ei välttämättä edes pääse kuulemaan kovin helposti.
Raamatun sanasta ollaan sen verran pahasti luopumassa.
Lopuksi,
Bo Giertz:
Mutta vielä suurempaa on se, että ikuinen rakkaus sulkee huomaansa jokaisen pienen silmukan tässä valtavassa yhteydessä, ja että Hän, joka on tämän kaiken kaikkivaltias Herra, sulkee huomaansa vähäisimmänkin palvelijansa sellaiseen huolenpitoon kuin Hänellä ei olisi ketään muuta ajateltavanaan. Ja kaikkein suurinta on se, että tästä valtavasta tapahtumasta, joka koskee miljoonia, olisi tullut todellisuutta, vaikka kyseessä olisi ollut vain yksi ainoa ihmissielu. Vaikka kukaan muu maan päällä ei olisi tarvinnut pelastusta kuin minä, Jumalan Poika olisi kuitenkin tullut ihmiseksi ja kuollut puolestani. Evankeliumi olisi kuitenkin ollut olemassa, joku olisi lähetetty kastamaan minut ja opettamaan minut pitämään sen, minkä Herrani on käskenyt pitää. Sillä Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat, ja hän on antanut Poikansa meidän kaikkien puolesta ketään unohtamatta ja ketään poissulkematta.
kirjoituksellasi oli aiheen kanssa?
kyllä tunnen paljon nuoria uskovia joilla on aktiivisesti vihamielisen asenne niitä kohtaan jotka ajattelevat erilailla uskonasioista kuin he.
mutta onhan kirkon virallinen kantakin se että kirkkoon kuulumattomia saa mollata ja syyttää asioista joiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä vain siksi etteivät kuulu kirkkoon (näin esim.hautaustoimilain kohdalla ).
Kyllähän kristityt tai kristittyinä esiintyvätkin voivat toimia väärin.
Ja monet oikein pyhinä esiintyvät saattavat olla julmuutta sisältä täynnä.
En tiedä mainitsemistasi henkilöistä, mutta muutoin silläkin tavoin saattaa olla.
Kristittyjen tulisi rakastaa vihamiestäänkin.
Näin paljon Kristus rakasti jokaista syntistä:
Jes.
53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
Kristus kärsi meidän viheliäisten ihmisten puolesta.
Meidänkin tulisi rakastaa lähimmäisiämme.
Julistukseen kuuluu myös se puoli, että ihmisiä kehotetaan myös parannukseen. Emme voi jatkaa syntielämässämme ihan miten vain, emme siis voi jatkaa elämäämme niinkuin syntinen lihamme tahtoisi. Mutta sekin tapahtuu itsestään, eli parannus tapahtuu itsestään 'hedelmänä'. Ja perisyntisyytemme pysyy myös jäljellä kristittynäkin.
Kristitty ei saisi tehdä pahaa lähimmäiselleen:
Room.
12:9 Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
12:10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
Toisenkin posken kääntämisestä, ja vihamiehen rakastamisesta:
Matteuksen evankeliumi:
5:39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;
5:40 ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin;
5:41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
5:42 Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.
5:43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.'
5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
5:45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
5:47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
5:48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Kristusta lyötiin:
Matt.
26:67 Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle
Markuksen evankeliumi:
14:65 Ja muutamat rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen kasvonsa ja löivät häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle: "Profetoi!" Oikeudenpalvelijatkin löivät häntä poskelle.
Luukkaan evankeliumi:
6:29 Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan.
12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
12:20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."
12:21 Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.
Ja vielä,
mm. lähimmäisen rakastamisesta.
Luuk.
6:31 Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.
6:32 Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.
6:33 Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.
6:34 Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.
6:35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
6:36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
6:38 Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
6:39 Hän sanoi heille myös vertauksen: "Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan?
6:40 Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.
6:41 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
6:42 Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.
6:43 Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän;
6:44 sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.
6:45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
6:46 Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?
niin, että anoppisi ei tunne kirkosta eronneita eikä tiedä, millaisia he ovat ja miten asioihin suhtautuvat, niin hän voi kokea asian vaikeana. Nythän sinulla olisi mahdollisuus näyttää anopillesi, että olet muuten sama miniä kuin ennenkin, vain suhtaumisesi uskontoon on muuttunut. Luulisi, että varovasti voisit joulun aikaan anoppisi kanssa näistä asioista keskustella. Ehkäpä se yhteisymmärryskin löytyy.