Potilasvahinkoja keskussairaalassa

Tätä samaa olen monesti miettinyt potilaan näkökulmasta, näistä virheistä johtuneista jälkiseuraamuksista itse paljon kärsineenä.
Kustannuksista vielä se, että tulee todella kalliiksi myös potilaalle itselleen, kun jokaiset ylimääräiset leikkausoperaatiot/ylimääräiset sairaalahoitopäivät/poliklinikkakäynnit ja kontrollit tulevat potilaan itsensä maksettaviksi, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.

Keskussairaala ei tule yhtään maksuissa vastaan, vaikka ylimääräiset kustannukset eivät mitenkään ole johtuneet potilaan sairaudesta, vaan selkeästi hoitohenkilökunnan hoitotoimista, tai heidän tekemistään päätöksistä.

Potilasvahinkovakuutuskeskus erittäin harvoin korvaa yhtään mitään, ja jos korvaa, ovat korvaussummat aivan naurettavia verrattuna aiheutettuun vahinkoon ja kärsimykseen. Aviin tai Valviraan jos valittaa, ja jos siellä päädytään ratkaisuun, että hoidossa on virhe tapahtunut on seuraamus ainoastaan se, että sairaala, jossa tuo virhe on tehty, saa "huomautuksen" ja kehotuksen toimia toisin vastaisuudessa. Virheen tekijää ei mitenkään huomauteta, saati sitten, että jonkinlainen sanktio tulisi.

Sairaus itsessään on jo raskas prosessi kaikkine sen vaatimine hoitoineen, ja kun aiheutetaan vielä lisäkärsimystä, johtuuko se sitten juuri piittaamattomuudesta vai ammattitaidottomuudesta, ei niitä voimavaroja kertakaikkiaan ole mihinkään paperisotaan, jota jonkun valituksen tekeminen vaatii. Ja kun vielä todistustaakkakin asiassa on potilaalla ja painoarvoa on vain kirjallisella tiedolla.
Sen olen itse oppinut, että suullisesti esim. puhelimessa puhuttu täytyy aina vaatia myös kirjaamaan. Tosin siinäkin on se ongelma, ettei pysty todentamaan sitä, mitä tai miten asia kirjataan. Kun näin toimien omia oikeuksiaan pyrkii suojaamaan, saa "hankalan" potilaan leiman ja se on ikävä asia.

Minä pelkään mennä keskussairaalaan hoitotoimenpiteisiin. Sen verran paljon kohdalleni on sattunut, että näitä ei uskoisi vanha erkkikään, kun ei tahdo uskoa enää itsekään. Mutta pakko vaan sinne on mennä, kun pitkä rivi ompeleita on viimeisimmän operaation jäljiltä jälleen kehossa, eikä ole varaa mennä muuallekaan. Sairastaminen kun on vienyt työkykyvyn ja sitä myöten palkan. Toimeentulona on pieni kuntoutustuki, josta täytyy arpoa maksanko sairaalalaskuja vai haenko lääkkeitä. Lääkkeet voittaa, sillä ilman kipujen hoitoa tämä olisi tässä melko pian, voimavarat yksinkertaisesti loppuisi.

Kun siellä olisi lääkäreitä jotka osaisi edes suomea mutta kun puolet lääkäreistä alkaa olla entisiä puna-armeijan lääkäreitä Siperian tuoltapuolen. Viimeksikin lääkäri tuli sanomaan ensiavussa että ei mita hata sina saa menna koti.
Ja juuri kun oli hoitaja sanonut että hoito aloitettava välittömästi koska tilanne vakava. Kysyin lääkäriltä onko ihan varma ja meni kysymäänj hoitajilta uudelleen ja totesi että no sitten me tehda nii.