Täällä kirjoitti joku aika sitten eräs evankelis-luterilaisen kirkon pappi, Jari. Mielestäni hän kirjoitti hyvin tästä aiheesta:
Hengellinen todiste
Tulipa mieleeni vanha juttu pikkutytöstä, joka iltasella rukoili: "Rakas Jumala, anna Pariisin olla Saksan pääkaupunki, niin kuin tänään kokeessani kirjoitin!"
Kaskut sikseen, mutta tosiasia kai on, että ilmiselkeät historialliset todisteet eivät rukoilemalla muutu miksikään. Intiaanien geeniperimä ei muutu heprealaiseksi, vaikka kuika rukoilisi, eivätkä arkeologiset löydöt muutu Mormonin kirjan mukaiseksi, vaikka kuinka pyytäisimme.
Mikäli Mormonin kirjan antamat tiedot itsestään olisivat historiallisesti paikkansapitäviä, kirjan antamien tietojen pitäisi olla historiallisesti mahdollisia. Kirja ei saisi sisältää historiallisia mahdottomuuksia. Raamatun suhteen näin yleensä on, vaikka siinäkin on yhtä sun toista, joka on historiallisesti mahdotonta näyttää toteen. Sen sijaan Mormonin kirja sisältää runsaasti historiallisia ongelmia ja ristiriitaisuuksia.
Tietysti "hengellinen todistus" on sinällään vastaansanomaton. Jos joku sanoo rukoilleensa Jumalaa ja saaneensa vastauksen, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa, niin minun on mahdotonta osoittaa hänen väitettään vääräksi - voin enintään todeta, että minä en sellaista vastausta ole saanut. Tämä "hengellinen todistus" ei kuitenkaan muuta Mormonin kirjan virheitä ja ristiriitaisuuksia mihinkään.
Tähänkin tietysti voi reagoida eri tavalla. Osa - ehkäpä jopa suurin osa - mormoneista toteaa, että historiallisen tutkimuksen on pakko olla väärää, koska se ei tue Mormonin kirjaa, ja heillä on todistus Mormonin kirjan totuudesta. Täten he säilyttävät ehkä uskonvarmuutena, mutta samalla he pistävät päänsä pensaaseen ja kieltäytyvät näkemästä tosiasioita. Monet vapaamielisemmät mormonit tunnustavatkin, että kirjan syntyhistoria on monimutkaisempi kuin aiemmin oletettu ja että kirja on saanut nykyisen muotonsa vasta 1800-luvulla (vaikka monet pitävätkin kiinni siitä, että kirja sisältää myös vanhempia traditioita). Tämä on tavallaan historiallisesti rehellisempää, jos kohta tämäkin näkemys on hyvin ongelmallinen.
Hengellinen todiste
Tulipa mieleeni vanha juttu pikkutytöstä, joka iltasella rukoili: "Rakas Jumala, anna Pariisin olla Saksan pääkaupunki, niin kuin tänään kokeessani kirjoitin!"
Kaskut sikseen, mutta tosiasia kai on, että ilmiselkeät historialliset todisteet eivät rukoilemalla muutu miksikään. Intiaanien geeniperimä ei muutu heprealaiseksi, vaikka kuika rukoilisi, eivätkä arkeologiset löydöt muutu Mormonin kirjan mukaiseksi, vaikka kuinka pyytäisimme.
Mikäli Mormonin kirjan antamat tiedot itsestään olisivat historiallisesti paikkansapitäviä, kirjan antamien tietojen pitäisi olla historiallisesti mahdollisia. Kirja ei saisi sisältää historiallisia mahdottomuuksia. Raamatun suhteen näin yleensä on, vaikka siinäkin on yhtä sun toista, joka on historiallisesti mahdotonta näyttää toteen. Sen sijaan Mormonin kirja sisältää runsaasti historiallisia ongelmia ja ristiriitaisuuksia.
Tietysti "hengellinen todistus" on sinällään vastaansanomaton. Jos joku sanoo rukoilleensa Jumalaa ja saaneensa vastauksen, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa, niin minun on mahdotonta osoittaa hänen väitettään vääräksi - voin enintään todeta, että minä en sellaista vastausta ole saanut. Tämä "hengellinen todistus" ei kuitenkaan muuta Mormonin kirjan virheitä ja ristiriitaisuuksia mihinkään.
Tähänkin tietysti voi reagoida eri tavalla. Osa - ehkäpä jopa suurin osa - mormoneista toteaa, että historiallisen tutkimuksen on pakko olla väärää, koska se ei tue Mormonin kirjaa, ja heillä on todistus Mormonin kirjan totuudesta. Täten he säilyttävät ehkä uskonvarmuutena, mutta samalla he pistävät päänsä pensaaseen ja kieltäytyvät näkemästä tosiasioita. Monet vapaamielisemmät mormonit tunnustavatkin, että kirjan syntyhistoria on monimutkaisempi kuin aiemmin oletettu ja että kirja on saanut nykyisen muotonsa vasta 1800-luvulla (vaikka monet pitävätkin kiinni siitä, että kirja sisältää myös vanhempia traditioita). Tämä on tavallaan historiallisesti rehellisempää, jos kohta tämäkin näkemys on hyvin ongelmallinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuka on kieltäytynyt uskomasta... en ole havainnut kenenkään kieltäytyneen uskomasta tai edes väittäneen että DNA tutkimus olisi väärässä. Sen sijaan olen ollut havaitsevinani että mormonit tuntuvat odottavan lisää valaistusta asiaan jokus hamassa tulevaisuudessa ja he ovat yksimielisesti ilmoittaneet ettei DNA tutkimus kaada heidän uskoaan!
Sanoit: "Tietysti 'hengellinen todistus' on sinällään vastaansanomaton. Jos joku sanoo rukoilleensa Jumalaa ja saaneensa vastauksen, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa, niin minun on mahdotonta osoittaa hänen väitettään vääräksi."
Mutta minä niin ihan oikeasti TIEDÄN, että mormonismi on totta! No joo, vakavasti ottaen, erittäin HYVÄ HUOMIO!
Kenenkään, mukaanlukien täydellisen MAP-kirkon ja sen mormoniseuraajien, on mahdotonta väittää muut uskontokunnat vääriksi. Mormonit usein sanovat, että hengellinen todistus on se tärkein ja he ovat saaneet todistuksen kirkon totuudesta tuon mukaan. Siiten hoetaan kuin päättömät ja aivottomat kanat todistuskokouksessa fraasia: "minä tiedän-levyä".
Samalla he kuitenkin unohtavat ja viis veisaavat muiden uskontokuntien samanlaista hengellistä todistusta. Heille muut todistukset ovat paholaisesta....
Oletteko kuulleet arkeologista, joka vahvasti uskoi Smithin kertomuksen.
No, hänpä päätti alkaa tutkia josko niitä muinaisia paikkoja ja muita esinelöytöjä olisikin Amerikan mantereella, jonne alkumormoonit tulivat Lähi-Idästä.
Häneltä kului muistini mukaan aikaa tutkimuksiin ja kaivauksiin useita kymmeniä vuosia. Todisteita ei koskaan vastaan tullut.
Viisaana ja oppineena miehenä veti oikeat johtopäätökset ja ilmoitti ettei hän enää usko kertomuksiin muinaisesta kansasta, joiden yli Atlantin piti Amerikkaan saapua.
Mormonit ovat kaikki olleet Jumalan henkilapsia taivaassa ennen syntymistään maan päälle. He kuuluvat samaan sisarussarjaan kuin Lucifer ja Jeesus. Lucifer ja Jeesus ovat siis veljeksiä, veljekset kuin ilvekset voisi leikkisä mormoni tokaista.
Uskoisin, että mormoneilla on jäljellä muistin kepeä häilähdys lapsuuden yhteisistä ajoista Luciferin kanssa, kun taivaallisena pikku pilttinä ratsastettiin rinta rinnan taivaallisilla keppihevosilla saman tuvan laakeilla lattioilla.
Vieläkin jaksatte jauhaa tuosta DNA:sta. Eikö tälläkin palstalla ole jo osoitettu ettei DNA-tutkimus, eikä mikään muukaan tutkimus kumoa mormonin kirjaa. MK:jan puolesta on monia todisteita, jotka ovat kyllä aika vakuutavia ja joita on vaikea ohittaa:http://www.jefflindsay.com/BMEvidences.shtml Ette vain suostu uskomaan mitään todisteitä joka puoltaa tätä. Itse asiassa DNA-tutkimusta ei edes ole tehty MK:jan huijaukseksi osoittamiseksi. Nuo tutkimukset joihin viittaat, on koottu tutkimuksista joita ei ole tehty juuri MK:jaa silmälläpitäen. Sen takia niissä on jätetty huomiotta monta tärkeää seikkaa, joiden takia tuo DNA-tutkimus juuri MK osalta ei todista yhtikäs mitään. Tässä esim. suomenkielinen linkki aiheesta: http://www.mormoni.net/artikkelit/art_whiting_mkdna.htm
Sitten tuosta hengellisestä todistuksesta vielä sen verran, että kyllä pyhä henki todistaa kaikesta totuudesta. Siis myös muidenkin kirkkojen kuin MAP-kirkon opeista, koska kaikissa kirkoissa on jotain hyvää sekä totuutta, jollakin on osa totuutta ja jollakin toisella on toinen osa. MAP-kirkolla vain on se kaikki totuus mikä maan päällä tällä hetkellä on, sekä kaikki pelastavat toimitukset jotka ihminen tarvitsee pelastuakseen. Toisin sanoen sillä on evankeliumin täyteys. Itse asiassa eihän monet muut uskonnot edes korosta sitä että jokaisen ihmisen on mahdollista saada oma henkilökohtainen todistus kaikesta siitä mitä Kirkko opettaa. Korjatkaa jos olen väärässä. Kannattaa myös aina muistaa että kaikki henget jotka joissakin herätyshihhulintikokouksissa villitsevät ihmisiä eivät välttämättä ole Kristuksesta. Sille joka ei ole itse kokenut sitä miltä tuntuu kun Pyhä Henki todistaa jostakin, on sitä vaikea kuvailla. Käytän vanhaa vertausta siitä että on mahdotonta kuvailla suolan makua sellaiselle joka ei koskaan ole suolaa maistanut.
Todistuksen voi saada monella eri tavalla. Moni voi tuntea Hengen vaikutuksen puhuessaan lähetyssaarnaajien kanssa, kuunnellessaa yleiskonffernssipuheita, huomatessaan kirkon oppien johdonmukaisuuden tms. ja sitä kautta saada uskon siemenen. Kun lukee ja tutkii enemmän vilpittömällä mielellä (luetaan: avoimella ja vastaanottavaisella mielellä, ei siis arvostelevalla, yliskeptisellä ja kapinallisella mielellä), voi tuo siemen alkaa kasvaa. Sitten kun vielä tekee ja kokeilee periaatteita omassa elämässään, niin todistus kasvaa entisestään. Itselläni on todistus evankeliumin totuudesta, sitä en voi kieltää, vaikka joskus aiemmin yritinkin tehdä näin. Kaiken avaimena on mielestäni vilpitön halu tietää totuus, sekä tehdä niin kuin tietää oikeaksi. Muistakaa aina noita kritiikkejänne sanellessanne, että onko tarkoituksenanne oikeasti saada selville asioiden oikea laita, vai vain etsiä juttuja että voisitte todistaa itsellenne ja muille että kirkkomme on väärässä.
>Vieläkin jaksatte jauhaa tuosta DNA:sta. Eikö tälläkin palstalla ole jo osoitettu ettei DNA-tutkimus, eikä mikään muukaan tutkimus kumoa mormonin kirjaa.
Ei ole. Väitetty kyllä on.
Anteeksi väärä linkki, tarkoitin tätä:
http://www.mormonismi.net/kirjallisuus/southerton_losing_a_lost_tribe.shtml