Maailma on täynnä monenlaisia tarinoita muinaisista tapahtumista sekä lisäksi niihin liittyviä hyvinkin säilynyttä käsitaidetta, erilaisia tallennusvälineitä... papyrus, kivitaulut, luolat, kalliot, patsaat, reliefit, korut jne. On kertomuksia hyvistä ja pahoista jumalista, hyvistä ja pahoista hengistä, helvetistä ja taivaasta sekä paratiisista, hirviöistä, aaveista, möröistä, peikoista, lohikäärmeistä, menninkäisistä, keijukaisista, ihmissusista, vampyyreistä, isojalasta, lumimiehestä, ufoista ja avaruusmuukalaisista jne... lista on loputon. Jokaisella kansalla on omia versioita näistä ylimaallisista tapahtumista ja olennoista, joita kerrotaan sukupolvelta toiselle ja tallennetaan erilaisiin välineisiin, joista niitä lasten lapset ja lasten lasten lasten lasten lasten lasten lapset voivat lukea.
Mikä yhdistää näitä ylimaallisia tapahtumia ja olentoja? Näkymättömyys, olemattomuus, eikä mitään pystytä todistamaan suuntaan eikä toiseen. Merkittävä yhdistävä tekijä on myös se, että kaikki nämä tarinat ovat saaneet alkunsa aikoina, jolloin taikausko ja pelko hallitsi ihmisten ajattelua ja miten he näkivät maailman ja elämän. Historiallisissa kirjoissa, taiteissa, kuvissa, patsaissa, luolamaalauksissa jne. elää varsinainen mielikuvituksellinen maailma. Maailma, jota me emme ole koskaan nähneet, mutta väitetään silti, että se on ihan totta.
Perimätietona kulkeva tieto, kuten jumaluskonnot, on jatkuvasti alttiina erilaisille virheille. Niitä voidaan ymmärtää väärin, kääntää eri kielille väärin, niitä voidaan myös vääristellä tahallaan. Monet muistavat ala-asteen ajoilta leikin nimeltä "rikkinäinen puhelin". Sama ilmiö tapahtuu myös perimätiedossa. Esimerkiksi raamattu kertoo yllättävän samankaltaisista tapahtumista ja henkilöistä, joita tavataan sumerilaisissa uskomuksissa. Heilläkin on oma Nooa ja arkki, oma luomiskertomus, oma Aatami jne. Tämä on hyvä esimerkki, miten perimätieto muuttuu aikojen saatossa. Ristiriitaista on se, että raamattua, joka on isolta osaltaan perimätiedon pohjalta kirjoitettu, pidetään uniikkina teoksena ja aitona todisteena.
Kun nyt olemme jo pitkään olleet tekemisissä näiden asioiden kanssa, kirjojen, Internetin yms. välityksellä, niin yllättäen ihmisen mielikuvituksen sormenjälki näkyy kaikessa mitä kautta historian on eri tavoin tallennettu. Uskonnot ja uskomukset on siis puhtaasti psykologisia asioita. Niihin on uskottava, jotta ne pysyvät hengissä ja niihin halutaan uskoa, jotta elämän hengellisyys ei kokisi katastrofia. Jos nyt tiede todistaisi, että ihmisellä ei ole sielua, eikä sielulle paratiisia tai helvettiä, niin maailma ajatuisi kaaokseen ja tuhoon. Mikään ei ihmistä ahdista niin paljon, kuin se tieto, että olemme täällä maailmankaikkeudessa ainoat älylliset, sattumien summana syntyneet, olennot, joiden elämänkaari alkaa ja loppuu pysyvästi. Sen lopun olemme onnistuneet sulkemaan mielestämme tai ajamaan sen taka-alalle. Totuus on kuitenkin se, että sinä, minä me, kaikki kuolemme ja se päivä lähenee jokaista yhtä varmasti kuin päivät etenee. Uskonnot, uskomukset, jumaluskot, ufo-uskot jne. ovat meille lohtuna, jotta voisimme keskittyä elämään.
Mikä yhdistää näitä ylimaallisia tapahtumia ja olentoja? Näkymättömyys, olemattomuus, eikä mitään pystytä todistamaan suuntaan eikä toiseen. Merkittävä yhdistävä tekijä on myös se, että kaikki nämä tarinat ovat saaneet alkunsa aikoina, jolloin taikausko ja pelko hallitsi ihmisten ajattelua ja miten he näkivät maailman ja elämän. Historiallisissa kirjoissa, taiteissa, kuvissa, patsaissa, luolamaalauksissa jne. elää varsinainen mielikuvituksellinen maailma. Maailma, jota me emme ole koskaan nähneet, mutta väitetään silti, että se on ihan totta.
Perimätietona kulkeva tieto, kuten jumaluskonnot, on jatkuvasti alttiina erilaisille virheille. Niitä voidaan ymmärtää väärin, kääntää eri kielille väärin, niitä voidaan myös vääristellä tahallaan. Monet muistavat ala-asteen ajoilta leikin nimeltä "rikkinäinen puhelin". Sama ilmiö tapahtuu myös perimätiedossa. Esimerkiksi raamattu kertoo yllättävän samankaltaisista tapahtumista ja henkilöistä, joita tavataan sumerilaisissa uskomuksissa. Heilläkin on oma Nooa ja arkki, oma luomiskertomus, oma Aatami jne. Tämä on hyvä esimerkki, miten perimätieto muuttuu aikojen saatossa. Ristiriitaista on se, että raamattua, joka on isolta osaltaan perimätiedon pohjalta kirjoitettu, pidetään uniikkina teoksena ja aitona todisteena.
Kun nyt olemme jo pitkään olleet tekemisissä näiden asioiden kanssa, kirjojen, Internetin yms. välityksellä, niin yllättäen ihmisen mielikuvituksen sormenjälki näkyy kaikessa mitä kautta historian on eri tavoin tallennettu. Uskonnot ja uskomukset on siis puhtaasti psykologisia asioita. Niihin on uskottava, jotta ne pysyvät hengissä ja niihin halutaan uskoa, jotta elämän hengellisyys ei kokisi katastrofia. Jos nyt tiede todistaisi, että ihmisellä ei ole sielua, eikä sielulle paratiisia tai helvettiä, niin maailma ajatuisi kaaokseen ja tuhoon. Mikään ei ihmistä ahdista niin paljon, kuin se tieto, että olemme täällä maailmankaikkeudessa ainoat älylliset, sattumien summana syntyneet, olennot, joiden elämänkaari alkaa ja loppuu pysyvästi. Sen lopun olemme onnistuneet sulkemaan mielestämme tai ajamaan sen taka-alalle. Totuus on kuitenkin se, että sinä, minä me, kaikki kuolemme ja se päivä lähenee jokaista yhtä varmasti kuin päivät etenee. Uskonnot, uskomukset, jumaluskot, ufo-uskot jne. ovat meille lohtuna, jotta voisimme keskittyä elämään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Julistajan sanaa. Klap klap klap klap.