Mikähän kuningasidea oli 1920- ja 1930-luvulla keskittää paikkakunnittain sotilaskoulutusta. Talvi-, jatko- ja Lapin sodassa menehtyneiden tilastoista tulee ilmi kiinnostavia yksityiskohtia joka näkyy kunkin paikkakunnan menehtymisprosenteissa. Tyypillisenä on ilmiö jossa mitä enemmän paikkakunnan miehistöä on koulutettu jalkaväkikomppanioissa (kivääri, kk) sitä korkeampi oli menehtymisprosentti. Ääriesimerkkejä tunnetut Längelmäki sekä lukuisat Etelä-Savon ja Lapin kunnat. Monissa kaupungeissa ja kauppaloissa puolestaan oli paljon tykkimiehiä jolloin kaatumisprosentit olivat usein vain puolet tai kolmasosa naapuripitäjiin verrattuna.
Karkkila on eräs kiinnostava esimerkki miten yksi aselaji, pioneerikomppaniat ja pataljoonat näyttelivät merkittävää osaa menehtyneistä: peräti 30,5% kun se valtakunnallisesti oli vain 2,48%. Oliko Karkkilaan 1920- ja 1930-luvulla keskittynyt erityisen paljon rakennusmiehiä vai mistä moinen pioneerikeskittymä?
Karkkila on eräs kiinnostava esimerkki miten yksi aselaji, pioneerikomppaniat ja pataljoonat näyttelivät merkittävää osaa menehtyneistä: peräti 30,5% kun se valtakunnallisesti oli vain 2,48%. Oliko Karkkilaan 1920- ja 1930-luvulla keskittynyt erityisen paljon rakennusmiehiä vai mistä moinen pioneerikeskittymä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yläsavolaisen Vieremän pitäjän (asuinkunta) 206 sodassa menehtyneestä peräti 71 kuului jääkäripataljooniin, eniten Jääkäripataljoona 5:een (58 kuollutta). Harvassa pitäjässä on ollut noin suuri osuus jääkärijoukoissa - lähes 35% menehtyneistä ollut jääkäreitä.
1934 jälkeen kouluttaa sen mukaan, mitä joukkoja ao pitäjästä perustettiin. Samalla tavalla määritettiin suojeluskuntien toiminta ao. aselajin hyväksi.
Se johti sitten tappioiden epätasaiseen jakautumiseen.
Epäilen vahvasti, että punaisen Karkkilan miehille tarjottiin tilaisuuksia varsinkin alkuvaiheessa talvisotaa astua kalmistoihin, ihan siiksi että voittajilta työ jäi kesken 1918 .
yleensä osallistunet etulinjan taisteluihin, vaan rakensivat sulutteitaan taempana.
Kaatuneiden määrät eivät johtuneet poliittisesta asennoitumisesta, vaan siitä, miten koviin taisteluihin yksiköt joutuivat.
Stallarien katkeruus vuoden 1918 tappioista ja itsenäisyyden säilymisestä 1949-45 panee jatkuvaan valehteluun.