Vaikuttaa siltä, että kaikki ihmisten teot perustuvat joko pelkoon tai rakkauteen.
Onko oikein sanoa, että ihmisten kaikkien tekojen takana on motiivina joko pelko tai rakkaus? Esim., jos vastaat tähän, onko vastaus rakkaudella vai pelosta?
Huom. viha voidaan nähdä vain pelon yhtenä muotona. Ainakin jos uskotaan Yodan sanontaa, pelko johtaa suuttumukseen, suuttumus vihaan ja viha kärsimykseen. Sanonta vaikuttaa usein pitävän paikkaansa ja kun ihminen pelkää jotain, seurauksena on usein
Onko oikein sanoa, että ihmisten kaikkien tekojen takana on motiivina joko pelko tai rakkaus? Esim., jos vastaat tähän, onko vastaus rakkaudella vai pelosta?
Huom. viha voidaan nähdä vain pelon yhtenä muotona. Ainakin jos uskotaan Yodan sanontaa, pelko johtaa suuttumukseen, suuttumus vihaan ja viha kärsimykseen. Sanonta vaikuttaa usein pitävän paikkaansa ja kun ihminen pelkää jotain, seurauksena on usein
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vain minä voin tietää vastaanko pelolla vai rakkaudella.
Lukiessasi tämän sinä tunnet sinun tunteesi et minun.
Kun minä rakastan minun maailmani "pelastuu"
Rakkaudella samat Sinulle.
Kun näen pelkoa voin tehdä päätöksen; siinä ystävä pyytää rakkautta, rakkauteni häneen antaa hänelle rauhan ja ilon.
Rakkaus joka etsii syytä tai motiivia ei ole rakkautta. Rakkaudella on syy ja motiivi olemassaolossaan.
Toiminta perustuu tarpeisiin ja yleensä selviämiseen, ilman tervettä narsismia ihminen ei edes selviä.
Milloin narsismi on tervettä?
Narsismi on tervettä esim. silloin kun lapsi alaikäisenä tekee jotain josta saa tunnustusta tällöin lapsi kokee osaavansa jotain jolloin lapsi alkaa pitää itsestään että on jotain eli rakastaa itseään. Itse tunnon rakentamiseen tulee olla onnistumisen riemua eikä se pahaa tee vanhemmalle ihmiselle. Kaikkien ihmisten tulisi saa eväät hyvälle ja vahvalle itsetunnolle sillä se säteilee myös myönteisesti ympäristöön.
Eli vilpitön tunnustus hyvästä tai sen suuntaisesta.
Suurin osa teoistani ei perustu kumpaankaan. Pelko on vähäisessä roolissa elämässäni, olenhan ihan pelkkä tavis.
Todellisuus on kuitenkin penseyttä lähes 90%. Toki ahneus on samaa luokkaa varmaan.
Tietysti paikallisesti ja ajallisesti voi pelko nousta myös 90% tai ylikin, ja rakkaus sitten lienee erittäin harvinaista herkkua ihmisten keskuudessa, mutta varmuudella on parasta aina ja kaikille, kun on todella sitä itseään eikä vain yli-innokkuutta. Tietysti rakkaus terminä tulisi määritellä ja erotella sitten erilaiset muut sen tapaiset käsitteet, ja Jumalan rakkauden tapainen on tietysti erilaista kuin ihmisen seksuaalinen halu tai ystävyys vailla uhrautumisen mahdollisuutta. Sen suurempaa rakkautta ei voi olla ihmisten keskuudessa että antaa elämänsä toisten tähden ja Jeesus näin teki ihmisenä koska Isä antoi ristin kannettavakseen ja toki pyysi sen kärsimysmaljan ohi menemistä juomattaan. Jeesus myös opetti apostoleilleen, että sen saman maljan saisivat juodakseen, toki ei kaikille kahdelletoista näin käynnyt elämässään.
Eikö ihmisen luonnon tuntien ihminen toimii hyvin monen intressin siivittämänä. Ihminen on itsekäs tavoitteissaan. Uskoon liittyy läheisesti rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin muutoin uskolta on pohja pois. Ihmisillä on paljon pelkoja maallisissa asioissa jotka ajan kuluessa todetaan tarpeettomiksi kun ajatus on harhaillut pelkojen viidakossa kuvitteellisessa mielikuvissa tai muista syistä johtuen josta pelot ovat syntyneet. Avoin mieli on peloille myrkkyä.
Päätän tähän kun kysymys on todella laaja aihe.
Yksi pelko on että jotain puuttuu. Melko kaikenkattava eikö?
Rakkaus joka ei etsi syytä eikä motiivia on se vastakohta.
"'Perkeleen' kautta on kuolema tullut mailmaan!" Raamattu
Eli totuus liene tuon kaltainen:Valheen ruhtinas =ruhjeen valtikas
Aloittaja voi olla hyvin lähellä ihmisen toiminnan mekanismia. Ihmisellä voi olla vain kaksi herruutta, jonka vaikutuksessa hän elää: joko Jumala, joka on kaiken rakkauden ja hyvyyden lähde tai sitten saatana, jonka voima perustuu täysin valheeseen ja pelkoon. Raamattu puhuu Jumalan pelosta, mutta oikeassa jumalasuhteessa tämä pelko on kunnioitusta rakastavaa auktoriteettia kohtaan niin kuin hyvässä lapsi -ja isäsuhteessa on. Kun ihmisen elämä on sopusoinnussa Jumalan kanssa, on täysi luottamus, lepo ja rauha ja kiitollisuus.
Jos Jumalan lapsi pelkää, hän on silloin joutunut epäuskon, synnin tai valheen pauloihin.