”Olkaa siis täydellisiä niin kuin taivaallinen isänne on täydellinen.” (Matt 5:48)
Jeesus kehotti olemaan taivaallisen isän tavoin täydellisiä.
Ihminen kuitenkin erehtyy, jokainen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla. (Jaak 3:2, Room 3:23)
Onko mahdollista saavuttaa täydellisyys ja synnittömyys? (1 Joh 3:2,3-10, 1 Joh 2:3-6)
Jeesus oli täydellinen ja ainoa synnitön. (Hebr 4:14-16, 2:18, 2 Kor 5:21)
Uskon ja pyhityksen seurausta: (Hebr 12:14)
”Enää en elä minä vaan Kristus elää minussa. Sen elämän jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.” (Gal 2:20)
Uskovainen tunnustaa että ei omassa voimassaan voi olla koskaan täydellinen. (Fil 3:12, 1 Joh 1:8-10) ”Synnittömyys” merkitsee kieltäytymistä tahallisesta synnin teosta ja tekemään parannusta. (1 Joh 1 luku, Mark 16:15-16, Apt 16:31, Room 10:8-14) Täydellisyys merkitsee rakkautta. Rakkaudessa kasvaa. (Joh 13:34-35, Mark 12:28-34, Jaak 1:25-27, Jaak 2 luku, 5 Moos 5:1-22, Room 3:20, 7:22, 2 Tim 3:14-17) Kristitty seuraa Jeesusta. (Jaak 1:1-18)
”Me kaikki jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra joka on Henki.” (2 Kor 3:18)
”Minä annoin teille esimerkin että te tekisitte saman minkä minä tein teille.” (Joh 13:15)
-Jeesuksessa Kristuksessa ihminen voi olla täydellinen. Jeesuksen täydellisyys luetaan ihmisen hyväksi. ”Hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydelliseksi ne jotka pyhitetään.” (Hebr 10:14) -Hebr 10:16-17,26) (Fil 3:14-15, Room 8:29)
Jeesus Kristus antoi esikuvan täydellisyydestä. Hengellinen uskovainen ihminen muuttuu rakkaudessa lähemmäksi esikuvaansa. Rakkauden vaikuttimet vallitsevat jos oikein.
Ihminen on vajavainen ja täydellisyys onkin nähtävä Kristuksen rakkauden ja ristin valossa. (Kol 2:8-10) Jeesukselle Kristukselle kuuluu kaikki ansio sillä Kristuksen lahja vanhurskaus ristin uhri luetaan ihmisen hyväksi. (2 Kor 5:17-21, Apt 13:38)
”Niinpä emme arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta emme enää tunne. Jokainen joka on Kristuksessa on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on aikaan saanut Jumala joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, meille hän uskoi sovituksen viran.” (2 Kor 5:16-19)
”Uudesti uskossa syntynyt” ihminen omistaa uuden luonteen. Vanha luonne on kadonnut.
> Room 8 luku <
(1 Joh 3:4-10, 4:8, Rom 6:15-23, Hebr 10:26-27, Jes 1:18, San 24:16)
Ihminen ei enää kapinoikaan sisimmässään Jumalan tahtoa vastaan. Synti tulee vastenmieliseksi asiaksi. Jeesuksessa on syntien anteeksianto aina. Synti on aina vakava asia. Synnille ei ole mitään muuta puolustusta koskaan kuin Jeesus Kristus, ja puolustus koskee vain niitä jotka hylkäävät syntinsä.
Lopullinen täydellisyys saavutetaan Kristuksen tullessa. (Joh 3:1-2, 1 Tess 5:23.
”Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen joka oli puhdas synnistä Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme vanhurskauden.” (2 Kor 5:20-21)
”Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” (San 4:18)
”Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme.” (Hebr 9:24)
Jokaisen on itse solmittava rakkaussuhde Jeesukseen Kristukseen ihmisiin katsomatta. Pyhäkön Ylipappi ja enkelit kuulevat. Aamen.
(Hebr 1:14, 8:1-4)
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Jeesus kehotti olemaan taivaallisen isän tavoin täydellisiä.
Ihminen kuitenkin erehtyy, jokainen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla. (Jaak 3:2, Room 3:23)
Onko mahdollista saavuttaa täydellisyys ja synnittömyys? (1 Joh 3:2,3-10, 1 Joh 2:3-6)
Jeesus oli täydellinen ja ainoa synnitön. (Hebr 4:14-16, 2:18, 2 Kor 5:21)
Uskon ja pyhityksen seurausta: (Hebr 12:14)
”Enää en elä minä vaan Kristus elää minussa. Sen elämän jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.” (Gal 2:20)
Uskovainen tunnustaa että ei omassa voimassaan voi olla koskaan täydellinen. (Fil 3:12, 1 Joh 1:8-10) ”Synnittömyys” merkitsee kieltäytymistä tahallisesta synnin teosta ja tekemään parannusta. (1 Joh 1 luku, Mark 16:15-16, Apt 16:31, Room 10:8-14) Täydellisyys merkitsee rakkautta. Rakkaudessa kasvaa. (Joh 13:34-35, Mark 12:28-34, Jaak 1:25-27, Jaak 2 luku, 5 Moos 5:1-22, Room 3:20, 7:22, 2 Tim 3:14-17) Kristitty seuraa Jeesusta. (Jaak 1:1-18)
”Me kaikki jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra joka on Henki.” (2 Kor 3:18)
”Minä annoin teille esimerkin että te tekisitte saman minkä minä tein teille.” (Joh 13:15)
-Jeesuksessa Kristuksessa ihminen voi olla täydellinen. Jeesuksen täydellisyys luetaan ihmisen hyväksi. ”Hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydelliseksi ne jotka pyhitetään.” (Hebr 10:14) -Hebr 10:16-17,26) (Fil 3:14-15, Room 8:29)
Jeesus Kristus antoi esikuvan täydellisyydestä. Hengellinen uskovainen ihminen muuttuu rakkaudessa lähemmäksi esikuvaansa. Rakkauden vaikuttimet vallitsevat jos oikein.
Ihminen on vajavainen ja täydellisyys onkin nähtävä Kristuksen rakkauden ja ristin valossa. (Kol 2:8-10) Jeesukselle Kristukselle kuuluu kaikki ansio sillä Kristuksen lahja vanhurskaus ristin uhri luetaan ihmisen hyväksi. (2 Kor 5:17-21, Apt 13:38)
”Niinpä emme arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta emme enää tunne. Jokainen joka on Kristuksessa on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on aikaan saanut Jumala joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, meille hän uskoi sovituksen viran.” (2 Kor 5:16-19)
”Uudesti uskossa syntynyt” ihminen omistaa uuden luonteen. Vanha luonne on kadonnut.
> Room 8 luku <
(1 Joh 3:4-10, 4:8, Rom 6:15-23, Hebr 10:26-27, Jes 1:18, San 24:16)
Ihminen ei enää kapinoikaan sisimmässään Jumalan tahtoa vastaan. Synti tulee vastenmieliseksi asiaksi. Jeesuksessa on syntien anteeksianto aina. Synti on aina vakava asia. Synnille ei ole mitään muuta puolustusta koskaan kuin Jeesus Kristus, ja puolustus koskee vain niitä jotka hylkäävät syntinsä.
Lopullinen täydellisyys saavutetaan Kristuksen tullessa. (Joh 3:1-2, 1 Tess 5:23.
”Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen joka oli puhdas synnistä Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme vanhurskauden.” (2 Kor 5:20-21)
”Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” (San 4:18)
”Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme.” (Hebr 9:24)
Jokaisen on itse solmittava rakkaussuhde Jeesukseen Kristukseen ihmisiin katsomatta. Pyhäkön Ylipappi ja enkelit kuulevat. Aamen.
(Hebr 1:14, 8:1-4)
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ihmisen täysi mahdottomuus elää synnitöntä elämää. Itseen kyllä usko syntiin joten en näe siinä mitään ongelmaa.
Sitäpä ei sinulta kysytä, koska synnin määrittelijä on Jumala.
Ahaa, mielestäsi ihminen ei siis itse voi määritellä ja näin ollen tietää tekeekö syntiä vai ei. No ilmankos iso osa uskovista on läpeensä kierojä, ilkeitä ja pahansuopia. Pahaa voi siis päivän mittaan tehdä niin paljon kuin huvittaa, kunhan illalla muistaa pyytää tekojansa anteeksi, niinkös se meni?
Noh minäpä kuitenkin vastaan ja odotan että Jumalasi tekisi jotain minua estääkseen.
Sana juuri tuosta sanoo, että perille ei pääse mitään epäpyhää ja kauhistuksen tekijää.
ts.. taitaa olla niin, ettei resussit riitä omaltapolulta luvattuun.
Mutta, tässä ajassa kylvetään ja niitetään, sekä syödään kylvämäänsä.
???
Hei!
Usko on Ylipapin ja ihmisen välinen suhde. Toisen ihmisen arvio ei ole sisältäpäin tehty. Toisen ihmisen arvio toisesta persoonasta voi perustua vain ulkoisiin arvioihin.
Ulkoiset asiat voivat olla hyvinkin tilapäisiä. Ihmiset muuttavat tapojaan ja arvojaan elämässä. Usko voi palaa Hengen tulta ja usko voi taantuakin välillä. Dan 12:10, San 24:16,
"Omia polkuja voi ihminen vaikuttaa itse, mutta uskossa on vain niin että ihminen voi vain rakastaa Jeesusta ja Jumalan tahtoa ja Jeesus kutsuu Hebr 3:7-8, Joh 14, ensin johon ihminen sitten ymmärtää vastata jos kun on kaipausta pyhien asioiden puoleen ja oma halu ja rakkaus tahto Jeesuksen puoleen.
Hebr 4:14-16,
Matt 13.
Siunausta
Jari Laurila
keskustelija
Synti on täysin joidenkin lahkojen valtaapitävien keksimä asia, jonka he ovat ammentaneet Raamatun tarukirjasta. Korostamalla sitä, että lahkon jäsenistö on syntistä roskasakkia saadaan pastoreiden toimesta luotua illuusio siitä, että lahkon jäsenen tulee tarkkaan noudattaa lahkon omia opinkohtia ja nöyrästi luovuttaa omaisuutensa lahkon valtaapitävien käyttöön. Näin tekemällä lahkoon kuuluva voi olla hivenen synnittömämpi. Jos lahkolainen lahjoittaa koko omaisuutensa adventtikirkolle, niin silloin voidaan puhua jo täysin synnittömästä ja taivaskelpoisesta lahkolaisesta.
Puhut täyttä potaskaa.
Hei!
Höpönassuja i dag här.
Jokainen kaivaa omaa lompsaa, eikä kirkossa kukaan kysele omaisuuksia.
1 Kor 9, 2 Kor 8-9 luvut.
Adventtikirkko on siitä hieno että jokainen tietää että jokaisella on oma lompsa ja oma omaisuus ja jokainen harkitsee itse em. Raamatun jakeiden mukaan lompsansa kaivamisen aina.
Ihmisillä on erilaisia arvostuksia itse kullakin. Se mikä on elämän ykkösarvo on tietenkin sitten asia joka on sydäntä lähellä ja näkyy aina omassa elämässä kaikessa.
Ihmiset päättävät omat omantunnon asiansa itse aina nekin.-
Jumalan 10- käskyn moraalilaki opettaa synnin; Jumalan Henki omassa tunnossa, ts. kts;
Room 3:20,31, Matt 5.17-18, Luuk 16:16-17, Jaak 2.8-13, 1 Joh 2:1-6, Ilm 14:12, 12.17, Hebr 10:12-17, mm. lyhyesti.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Illuusio - syntikäsitteenä.
Jaa, niinkö se on. Synti yleensä, jos sananmääritelmiä tarkastaa, on rakkaudettomuutta.
Etkö halua, että aika olisi rakkautta täysi ja hyvinvointisi lepäisi siinä ja sinäkin eläisit sen mukaan??
Siis, jos on joku ja jotain, jossa puhutaan luvatusta, mikä olisi voinut olla tätäkin päivää, eli Pyhää, vanhurskasta ja hyvää, eikö sellaista ole olemassa? Siis pyrkimyskin tässä ja nyt elämässä tuohon päämäärään?? --- sen elämän ja toivon rikkominen olisi syntiä.
Siis illuusio?? No, kyllä vanhassa aadamissa, kyllä. Siinä se on illuusio, haavekuva, toteutumaton ja mahdottomuus. Voimaa siihen sinulla ei ole, eikä minullakaan.
Siis siihen hyvään ja täydellisyyteen, jonka voimasta ja harteilla päästäisiin perille, ja -jos meillä ei olisi tietoa muutoksesta ja sen voimasta, sekä kuinka se syntyisi, eli toteutuisi.
Jos pidämme sitä pelkkänä illuusiona, emmekä halua edes muutosta elämään, niin onko se sitten illuusiota? Näkisin paremminkin niin, etteikö paremmin sanottaisi, että se on tiedostettua niskoittelua hyvää vastaan. Härkäpäisesti halutaan julistautua itse jumalaksi, käskeä ja määrätä se elämä itsestä käsin, eikä edes tehdä muutoksen eteen mitään. Onhan meillä raamattu luettavana. Sodomalla sitä ei ehkä ollut ja tuli tuomituksi.
Raamattu puhuu siitä hyvästä. Puhuu, missä se syntyy, miten se syntyy, koska se syntyy ja miten se toimii. Se osoittaa sen synnin, eli sen, missä me olemme, kun teemme syntiä.
Me teemme sitä pahaa ja josta pitää tehdä muutos, joka kiteytetään sanaan parannus.
Parannetaan jotain, mikä nyt on jotensakin mätä.
Raamattu puhuu edelleen, että parannus muutosvoimasta, se ei lähdekään meistä, vaan meidän pitääkin "luovuttaa" se omaminäinen kuninkuus ja jumaluus sen alkuperäiselle Kuninkaalle ja Luojalle, joka osoittaa sen rakkauden lain määritelmät ja suunnat ja ohjeet.
On toisinsanoin synnyttävä uudesti.
Tässä on avainsana tämä Jeesus. Uusi Aadam, joka juuri toi esiin tämän rakkauden syvimmät mitat tähän elämään. On lähdettävä seuramaan tätä Uutta Aadamia, - Hänen Hengessään ja - Hänen voimassaan. Ja juuri tässä tullaankin alueelle, josta löytyy avain, - joka ei ole illuusio, vaan todellisuus, - joka luo kaiken uudeksi.
Siksi ihminen, joka tunnustaa Herransa, uudestisyntyy. Tulee näkemään sijaisuhrin merkityksen, polvistuu, eli kuvakielellä nöyrtyy tunnustamaan oman voimattomuutensa, - vanhanaatamilaisen voimattomuuden ja pyytää ’Uuden’ tämän vanhansijaan.
Hän saa voiman sydämestään ja Jumala laittaa lakinsa, tahtona sydämeen, joka osaa valita oikean.
Eli elää siinä Hengen armossa ja voimassa oikealla tiellä.
Tässä ei sitten otetakaan enää hedelmää hyvän ja pahantiedon puusta, koska sen hedelmän maussa ei tunneta eroa, koska puhutaan myös hyvästä, joka näyttää hyvältä, mutta ei sitä ole, ---- vaan
otetaankin hedelmät, Kristuksen elämänpuusta. Siinä ajassa syödään HerranKuoleman pöydästä ja julistetaan synnin kuolemaa meissä Hänen kauttaan ja uuden syntymää, mikä myös kaste merkitsee, vanhan hautaamista ja uuden ylösnousua.
Se ei ole illuusiota, vaan Aabrahamilaista uskoa, uskoa siihen maahan, joka on Jumalan Valtakunta ja sitä edetään jo nyt, tässä hetkessä tässä ajassa.
Maailma ei tätä käsitä, mutta HerranKansa sen ymmärtää, joiden nimi on elämänkirjassa.
"”Uudesti uskossa syntynyt” ihminen omistaa uuden luonteen. Vanha luonne on kadonnut."
Mitä tarkalleen tarkoitat "luonteella" ? Mikä on siis "kadonnut" ja mikä on se luonne joka on "uusi" ?
Luonnetta katsotaan olevan mm. mieli, laatu, perusolemus, peruspiirteet, sielu ja identiteetti.
Esim. tässä ei puhuta "luonteesta":
2 Kor 5:17 "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
Mikä siis mielestäsi on kadonnut ja uusi sijaan tullut ?
Hei, Ehkä luonnetta voisi kuvailla muuttuneella asenteella, mielenlaadulla, arvoilla ja ihmisen muuttuneilla tavoitteilla.
Luonne muuttuu Jumalan Hengen vaikutuksesta kun ihminen on sovussa Jumalan kanssa. Luonne muuttui lähemäksi uskon esikuvaa Jeesusta Kristysta.
Hebr 8:12-18 kuvaa tätä
hyvin siis uuden liiton yhteyttä pääkonttoriin ilman ihmisvälittäjää.
Siunauksia
Jari Laurila
Keskustelija
Sanot: "Luonne muuttuu Jumalan Hengen vaikutuksesta kun ihminen on sovussa Jumalan kanssa. Luonne muuttui lähemäksi uskon esikuvaa Jeesusta Kristysta"
Aloituksessasi sanoit:"”Uudesti uskossa syntynyt” ihminen omistaa uuden luonteen. Vanha luonne on kadonnut."
Jos puhut luonteesta, onko se siis mielestäsi UUSI ja entisen sijaan tullut, ja vanha KADONNUT, kuten ensin sanoit, vai onko sitä hieman rukattu paremmaksi, eli "MUUTTUNUT", kuten nyt sanot ???
Molemmissa tapauksissahan kyse on sanojesi mukaan yht'äkkisestä tapahtumasta siinä yhteydessä kun ihminen tulee uskoon.
Muuttuvatko siis kaikki ne, joilla on vaikkapa "äkkipikainen luonne", kerralla siten että heillä on heti uskoontulon jälkeen "rauhallinen luonne" ?
Vastaavasti, koska tällainen "uusi luonne" on annettu, se kai sitten on täydellinen, eikä sitä itse tarvitse enää itse parannella, eikö ? Muutenhan menemme takaisin "omiin tekoihin", koska MEIDÄN on paranneltava luonnetta, jonka Jumala uskoontulossa antoi ???
Sana "luonne" ei kyllä mielestäni ole vähäisimmässäkään määrin synonyymi sille mistä tuo 2 Kor 5:17 puhuu.
Mistä kohtaa Raamatusta luet lupauksen luonteen muuttumisesta uskoontulossa ?
Hei!
Joh 3 luku. Voit katsoa luvun jakeiden alaviitteistä lisää.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Antamasi Joh 3 ei puhu luonteesta.
Jos nyt oikeasti ajatellaan ihmisen luonnetta, niin se on asia joka voi jossakin määrin muuttua eliniän aikana, mutta se ei todellakaan ole asia joka "tehdään uudeksi" ja täydelliseksi uudestisyntymisen yhteydessä. Myöskään vanha luonne ei "katoa".
Monet tulkitessaan tämän - "mikä oli vanhaa on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut" - eivät yleensä lue kuin tuon jakeen puolikkaan, unohtaen asiayhteyden. Luetaanpa siis tarkemmin: 2. Kor. 5:
"16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
Tässä puhutaan siitä, miten näemme muut kristityt. Monasti haluamme tuomita vaikkapa Hitlerin henkilöksi joka "ei olisi voinut pelastua, koska oli niin paha".
Mutta se mikä ihmisille on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista. Pahinkin rikollinen, joka kääntyy Jeesuksen puoleen ja ottaa Hänen armonsa ja pelastuksensa vastaan, SIIRTYY kuolemasta elämään. Se mikä hänessä oli vanhaa - eli hänen pahat tekonsa ja ajatuksensa yms - on kadonnut, ja uusi on sijaan tullut. Hän on KUOLLUT, ja SYNTYNYT UUDEKSI.
Toisin sanoen, pelastunut ihminen ei ole se Kristuksessa sama jonka tunsit ennen hänen pelastumistaan. Vanha on kadonnut, uusi on sijaan tullut. Uusi, joka on täydellinen Jumalan edessä koska hän pukeutuu Kristukseen.
Hän ei ole täydellinen sen takia, mitä hän uudessa elämässään tekee, vaan siksi ettei hänen uuteen asemaansa liity mitenkään hänen tekonsa (edes pelastuksensa jälkeen tehdyt), vaan ainoastaan Kristuksen armo.
Luonne, teot tai vaikkapa silmien väri ei vaikuta yhtään siihen, miten meidän kuuluu nähdä toinen pelastunut ihminen, vaan ainoastaan Kristuksen täydellisen ja kertakaikkisen, riittävän ja pysyvän armon ja sovituksen kautta.
Jumala näkee meidät aivan samoin. Täydellisinä, Kristuksen veren ansiosta, ei omistamme.
Täydellisyys on mahdotonta, sen tavoittelu johtaa vain turhautumiseen ja ahdistukseen kun ei päästä tavoitteeseen. Ihmisen pitäisi päinvastoin olla armollinen itselleen.
Vanhassa aatamissa kyllä, mutta uskossa puhutaan Pyhän Hengen työstä meissä.
No,ei mutta ei heidän tarvitse olla yhteiskunnan sekopäisintäkään sakkia.Suurin osa tuntemistani adventisteista on ihan vintistä pimeitä.He kuvittelevat saavansa tehdä mitä vain ja kun menee uudestaan kasteelle on kaikki taas korjattu.Vaikka 10 kertaa.
Hei!
Ihmisen uskoontulo ja tuhlaajapoikien paluu on asia iloinen asia. San 24.16.
Kasteiden määrässä on kyse oikeasta kasteesta siis kristinuskon parannuksen Jeesus kasteesta, ei monista muista aikansa pesuista- Ei lukumäärästä kasteissa vaan kasteen laadusta on kyse: "yksi usko ja yksi kaste."- Laatua kuvaa tuo ilmaisu -ei kpl/ määrää orjallisesti/ per/ nuppi/ metodissa.
Jos ihminen on itse epävarma jostakin syystä kasteestaan, kasteen voi uusia.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija