Poliitikko, ole kova äläkä valita – Suomessa kansanedustaja voi olla puolikykyinen
Sunnuntai 15.4.2015 15:28
Kolumni
Annamari Sipilä Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Lontoon-kirjeenvaihtaja
"Toisin kuin Suomessa, Britanniassa jokaisen kansanedustajan täytyy olla voittaja. Suomessa valovoimaisen ääniharavan imussa eduskuntaan nousee puolikykyistä ja -kypsää porukkaa, joka vain sattui olemaan ehdolla oikeassa puolueessa oikeaan aikaan. Keitä he ovat ja mitä he tekevät, tietänevätkö sitä itsekään. Aikansa eduskunnassa vaelleltuaan he putoavat pois luonnollisen karsinnan kautta.
Britannian alahuoneeseen ei pääse sattumaedustajia. Jokainen valittu parlamentaarikko on sananmukaisesti voittaja ja ääniharava, sillä hän on voittanut kisan omassa vaalipiirissään. Siksi Britanniassa käydään 650 vaalikampanjaa, jokaisessa vaalipiirissä omansa. Jokainen kansanedustaja on tapellut itselleen oman parlamenttipaikkansa.
Taustalla ovat vaalijärjestelmän erot. Suomessa järjestelmä on suhteellinen, Britanniassa valituksi tulee vain kunkin vaalipiirin eniten ääniä saanut. Britannian vaalijärjestelmä on kaikkea muuta kuin täydellinen. Se suosii törkeästi isoimpia puolueita etenkin nyt, kun kaksipuoluejärjestelmä on romuttunut. Vaalitavan muutos voi tulla eteen piankin.
Nykyjärjestelmässä on kuitenkin yksi hyvä piirre: se testaa ehdokkaan henkilökohtaiset lihakset. Joko ehdokas on vaalipiirinsä äänestäjien suosikki tai sitten ei. Suhteellisia lihaksia ei lasketa. Vaaliprässin läpi pitää päästä omilla ansioilla ja omalla naamalla. Se koventaa ehdokkaita.
Suomessa haikaillaan vahvan johtajan (yksikkö) perään, mutta itse kaipaan kovia johtajia (monikko). Kova johtaja on kova ennen kaikkea itselleen. Hän uskaltaa panna itsensä likoon. Hän uskaltaa vastata esitettyihin kysymyksiin. Hän uskaltaa muuttaa linjaansa, jos tosiasiat muuttuvat. Hän uskaltaa olla eri mieltä kuin tuuliviirimäinen väkijoukko. Ja mikä tärkeintä: kova johtaja ei valita.
Valittajat (mukaan lukien kaikenkarvaiset kolumnistit) ovat ihmistyyppinä vihonviimeistä sakkia (ystävät ovat muistuttaneet minua tästä usein), mutta pahimpia ovat valittavat poliitikot. Heillä on aina vähän epämukava olo, joko paidankaulus kiristää tai kahvi on kylmää, tai sitten vieraassa puolueessa, omien joukossa, mediassa tai toreilla on oltu ilkeitä. Miten voi uskoa maata johdettavaksi niille, joilla on aikaa valittaa?
Kova johtaja ei valita, sillä hänestä se on heikkouden merkki. Eikä kukaan jaksa katsella pitkään heikkoja poliitikkoja.
Britanniastakin löytyy tietysti omat valittajansa, mutta Suomea kovempi vaatimustaso politiikassa karsii heidät huipulta.
Britanniassa on hyväksyttävää olla kova ja puskea omaa linjaa. Herkkähipiäisyydellä ei pitkälle pötkitä. Kovuuden toinen puoli on ottaa tyhmäkin kritiikki vastaan narisematta. Parhaat poliitikot jakavat navakoita iskuja samaan aikaan kun malttavat kääntää posken kerta toisensa perään.
Poliitikko, ole hyvä ja ole kova, mutta älä ainakaan valita. Valittaa osaamme kotonakin, siihen ei tarvita edustajaa.
Annamari Sipilä HS
Kirjoittaja uskoo kaikesta pahinta,
mutta ei ota tilannetta henkilökohtaisesti.
***********************************************.
Sunnuntai 15.4.2015 15:28
Kolumni
Annamari Sipilä Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Lontoon-kirjeenvaihtaja
"Toisin kuin Suomessa, Britanniassa jokaisen kansanedustajan täytyy olla voittaja. Suomessa valovoimaisen ääniharavan imussa eduskuntaan nousee puolikykyistä ja -kypsää porukkaa, joka vain sattui olemaan ehdolla oikeassa puolueessa oikeaan aikaan. Keitä he ovat ja mitä he tekevät, tietänevätkö sitä itsekään. Aikansa eduskunnassa vaelleltuaan he putoavat pois luonnollisen karsinnan kautta.
Britannian alahuoneeseen ei pääse sattumaedustajia. Jokainen valittu parlamentaarikko on sananmukaisesti voittaja ja ääniharava, sillä hän on voittanut kisan omassa vaalipiirissään. Siksi Britanniassa käydään 650 vaalikampanjaa, jokaisessa vaalipiirissä omansa. Jokainen kansanedustaja on tapellut itselleen oman parlamenttipaikkansa.
Taustalla ovat vaalijärjestelmän erot. Suomessa järjestelmä on suhteellinen, Britanniassa valituksi tulee vain kunkin vaalipiirin eniten ääniä saanut. Britannian vaalijärjestelmä on kaikkea muuta kuin täydellinen. Se suosii törkeästi isoimpia puolueita etenkin nyt, kun kaksipuoluejärjestelmä on romuttunut. Vaalitavan muutos voi tulla eteen piankin.
Nykyjärjestelmässä on kuitenkin yksi hyvä piirre: se testaa ehdokkaan henkilökohtaiset lihakset. Joko ehdokas on vaalipiirinsä äänestäjien suosikki tai sitten ei. Suhteellisia lihaksia ei lasketa. Vaaliprässin läpi pitää päästä omilla ansioilla ja omalla naamalla. Se koventaa ehdokkaita.
Suomessa haikaillaan vahvan johtajan (yksikkö) perään, mutta itse kaipaan kovia johtajia (monikko). Kova johtaja on kova ennen kaikkea itselleen. Hän uskaltaa panna itsensä likoon. Hän uskaltaa vastata esitettyihin kysymyksiin. Hän uskaltaa muuttaa linjaansa, jos tosiasiat muuttuvat. Hän uskaltaa olla eri mieltä kuin tuuliviirimäinen väkijoukko. Ja mikä tärkeintä: kova johtaja ei valita.
Valittajat (mukaan lukien kaikenkarvaiset kolumnistit) ovat ihmistyyppinä vihonviimeistä sakkia (ystävät ovat muistuttaneet minua tästä usein), mutta pahimpia ovat valittavat poliitikot. Heillä on aina vähän epämukava olo, joko paidankaulus kiristää tai kahvi on kylmää, tai sitten vieraassa puolueessa, omien joukossa, mediassa tai toreilla on oltu ilkeitä. Miten voi uskoa maata johdettavaksi niille, joilla on aikaa valittaa?
Kova johtaja ei valita, sillä hänestä se on heikkouden merkki. Eikä kukaan jaksa katsella pitkään heikkoja poliitikkoja.
Britanniastakin löytyy tietysti omat valittajansa, mutta Suomea kovempi vaatimustaso politiikassa karsii heidät huipulta.
Britanniassa on hyväksyttävää olla kova ja puskea omaa linjaa. Herkkähipiäisyydellä ei pitkälle pötkitä. Kovuuden toinen puoli on ottaa tyhmäkin kritiikki vastaan narisematta. Parhaat poliitikot jakavat navakoita iskuja samaan aikaan kun malttavat kääntää posken kerta toisensa perään.
Poliitikko, ole hyvä ja ole kova, mutta älä ainakaan valita. Valittaa osaamme kotonakin, siihen ei tarvita edustajaa.
Annamari Sipilä HS
Kirjoittaja uskoo kaikesta pahinta,
mutta ei ota tilannetta henkilökohtaisesti.
***********************************************.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No suomessa ne pitää äänestäjiä yhtä tyhmänä kuin itse ovat. Kepulitkin luulivat että kaupan pihalla tukiaisilla rahoitetulla teurasjätemakkaralla voi äänestäjän lahjoa. Sanoin kepulille selkeästi, että lahjomalla ei heru ja jätin jauhopötkön tarjoajan käsiin.
No seuraavana päivänä oli joku (en muista puoluetta) äijä jakamassa karkkipusseja. Ei kelvannut nekään. Jälkeenpäin mietin että olisiko namusedästä pitänyt ilmoittaa jonnekin..