Tuusulalainen Anssi Tiittanen, 34, on helluntaiseurakuntien viikkolehden Ristin Voiton toimituspäällikkö.
Anssi Tiittanen
Avioliittokampanjan sisältö ei vakuuta
14.4.2015 12.00
Ei ole olemassa täydellisiä hankkeita, ei edes kristillisiä - saati kristillis-poliittisia - hankkeita. Ruodin tässä blogissa Aito avioliitto -kampanjaa.
Allekirjoitin viime viikolla Aito avioliitto -kansalaisaloitteen, koska kannatan sen tavoitetta. Täysiä pisteitä en silti hankkeelle anna.
Politiikan kentällä tilanteet pitää tietysti katsoa loppuun saakka. Kansalaisaloitteesta on tehty vahva vaikuttamisen instrumentti, ja ei-toivottua, läpi mennyttä kansalaisaloitetta ei käytännössä voi yrittää torjua kuin uudella kansalaisaloitteella.
Siinä, että uudelle eduskunnalle luovutetaan uusi kansalaisaloite, ei ole mitään ihmeellistä. Eriaiheisia aloitteita ja vasta-aloitteita tultaneen näkemään tulevaisuudessakin.
Tämä erä katsotaan nyt loppuun asti. Poliittisissa hankkeissa on käytettävä kaikki käytettävissä olevat keinot. Sitä, että edustaa vähemmistöä, ei tule säikähtää. Muutkin vähemmistöt ajavat omia hankkeitaan enemmistön tunteita murehtimatta. Jos katsoo olevansa oikealla asialla - kaikkien kannalta - ei ole syytä laittaa päätä pensaaseen tai olla liian hyvä häviäjä.
Sen kysymyksen soisin silti hankkeen aktiivien mielessä käyvän, että mitä he olettavat tapahtuvan jatkossa? Mikäli kävisikin niin, että tuleva eduskunta on historiallisen konservatiivinen ja Aito avioliitto -kansalaisaloite johtaisi sukupuolineutraalin avioliittolain pysäyttämiseen, lienee turha kuvitella, ettei jo samana iltana koottaisi uutta Tahdon-aloitetta.
Hallitusohjelmaan sukupuolineutraali avioliittolaki etenisi varmastikin viimeistään vuonna 2019.
Pidän itse asiassa melko optimistisena jo sitä ajatusta, että nyt koottava kansalaisaloite johtaisi hyväksytyn lain pysähtymiseen. Ilmapiiri asian ympärillä on muuttunut. Keskustan johto ei ole luvannut enää hidastaa tai vaikeuttaa lain etenemistä. Timo Soini tuskin enää haluaa sitoa omaa joukkoaan asiassa. Perussuomalaisten vaaliohjelmassa ei ole avioliitosta mitään mainintaa - ainakaan siihen hän ei siis voi eduskuntaryhmässään enää vedota.
Aito avioliitto -hankkeen taustalla tuntuu olevan suhteellisen pieni kansanosa, lähinnä herätyskristittyjä. Eduskuntaan on vaikeaa nähdä syntyvän sellaista enemmistöä, joka hanketta lähtisi tukemaan.
Kokosydäminen kannattaminen vaikeaa
Aito avioliitto -kampanja on osa suurempaa dilemmaa elämästä kristittynä yhteiskunnassa.
Silloin tällöin kristillisessä maailmassa törmää tilanteeseen, jossa huomaa olevansa noin periaatteessa aivan samaa mieltä jonkin yksittäisen kristityn tai kokonaisen ryhmittymän kanssa, mutta ei kuitenkaan voi täydestä sydämestä lähteä mukaan kannattamaan tämän toimintaa.
Syntyy ehkä liikaa kysymyksiä, joihin ei oikein saa vastauksia. Tai on erottavinaan puolitiehen jäävää ajattelua, väkisin puserrettua uskonhenkisyyttä tai yksinkertaisesti sitä, että joku on liikkeellä väärään aikaan tai väärässä paikassa.
Onko Aito avioliitto -hankkeessa sittenkin käynyt niin, ettei pelin ymmärretä päättyneen? Onko tilanne kuin jääkiekko-ottelussa, jossa loppusummeri on soinut, yleisö on poistunut ja hallin valoja jo sammutellaan?
Hävinnyt joukkue on jäänyt silti kentälle pelailemaan ja toivoo, että voisi vielä vaikuttaa tulostaululla näkyviin numeroihin.
En pyri repimään kampanjaa riekaleiksi: minähän kannatan sen tavoitetta sinänsä. Pyrin silti avoimesti tuomaan esille pari asiaa, jotka kampanjassa mättävät, koska uskon, että monia muitakin korpeavat Aito avioliitto -hankkeessa samanlaiset asiat.
Hapantuneet perustelut
Kansalaisaloitteessa mainitaan niin sanotun vanhan avioliittolain olevan aidosti tasa-arvoinen.
"Oikeudellinen tasa-arvo toteutuu nykyisen vielä voimassa olevassa avioliittolaissa, koska laissa oleva mies ja nainen -sukupuoliedellytys ei ole mielivaltainen eikä siten syrjivä. Jokainen suomalainen, joka täyttää avioliiton edellytykset, voi liiton solmia yhtäläisillä ehdoilla jo nyt".
Valitettavasti keskustelu tämän asian osalta on jo ajat sitten muuttunut. Miksi kansalaisaloitteen tekijöiden on niin vaikeaa ymmärtää, ettei sukupuolineutraalin avioliittolain tasa-arvo viittaa naisen ja miehen tasa-arvoisuuteen vaan eri- ja samaa sukupuolta olevien pariskuntien tasa-arvoisuuteen? Nykylain kehuminen tasa-arvoiseksi kuulostaa ylimieliseltä letkauttelulta, jossa käsitteet ymmärretään tahallaan miten sattuu.
Kansalaisaloitteen mukaan "muutoslain säätämisen eduskuntakäsittelyssä jätettiin keskeisiä asioita kokonaan selvittämättä. Siinä ei selvitetty lakimuutoksen merkitystä lapsen.
Koko artikkeli: http://cc.bingj.com/cache.aspx?q=anssin kioski Avioliittokampanjan sisältö ei vakuuta&d=54044042023667040&mkt=en-ww&setlang=en-US&w=d8dF1ndagNwYvrlkCmxdJCQ0KxZyo0sA
Anssi Tiittanen
Avioliittokampanjan sisältö ei vakuuta
14.4.2015 12.00
Ei ole olemassa täydellisiä hankkeita, ei edes kristillisiä - saati kristillis-poliittisia - hankkeita. Ruodin tässä blogissa Aito avioliitto -kampanjaa.
Allekirjoitin viime viikolla Aito avioliitto -kansalaisaloitteen, koska kannatan sen tavoitetta. Täysiä pisteitä en silti hankkeelle anna.
Politiikan kentällä tilanteet pitää tietysti katsoa loppuun saakka. Kansalaisaloitteesta on tehty vahva vaikuttamisen instrumentti, ja ei-toivottua, läpi mennyttä kansalaisaloitetta ei käytännössä voi yrittää torjua kuin uudella kansalaisaloitteella.
Siinä, että uudelle eduskunnalle luovutetaan uusi kansalaisaloite, ei ole mitään ihmeellistä. Eriaiheisia aloitteita ja vasta-aloitteita tultaneen näkemään tulevaisuudessakin.
Tämä erä katsotaan nyt loppuun asti. Poliittisissa hankkeissa on käytettävä kaikki käytettävissä olevat keinot. Sitä, että edustaa vähemmistöä, ei tule säikähtää. Muutkin vähemmistöt ajavat omia hankkeitaan enemmistön tunteita murehtimatta. Jos katsoo olevansa oikealla asialla - kaikkien kannalta - ei ole syytä laittaa päätä pensaaseen tai olla liian hyvä häviäjä.
Sen kysymyksen soisin silti hankkeen aktiivien mielessä käyvän, että mitä he olettavat tapahtuvan jatkossa? Mikäli kävisikin niin, että tuleva eduskunta on historiallisen konservatiivinen ja Aito avioliitto -kansalaisaloite johtaisi sukupuolineutraalin avioliittolain pysäyttämiseen, lienee turha kuvitella, ettei jo samana iltana koottaisi uutta Tahdon-aloitetta.
Hallitusohjelmaan sukupuolineutraali avioliittolaki etenisi varmastikin viimeistään vuonna 2019.
Pidän itse asiassa melko optimistisena jo sitä ajatusta, että nyt koottava kansalaisaloite johtaisi hyväksytyn lain pysähtymiseen. Ilmapiiri asian ympärillä on muuttunut. Keskustan johto ei ole luvannut enää hidastaa tai vaikeuttaa lain etenemistä. Timo Soini tuskin enää haluaa sitoa omaa joukkoaan asiassa. Perussuomalaisten vaaliohjelmassa ei ole avioliitosta mitään mainintaa - ainakaan siihen hän ei siis voi eduskuntaryhmässään enää vedota.
Aito avioliitto -hankkeen taustalla tuntuu olevan suhteellisen pieni kansanosa, lähinnä herätyskristittyjä. Eduskuntaan on vaikeaa nähdä syntyvän sellaista enemmistöä, joka hanketta lähtisi tukemaan.
Kokosydäminen kannattaminen vaikeaa
Aito avioliitto -kampanja on osa suurempaa dilemmaa elämästä kristittynä yhteiskunnassa.
Silloin tällöin kristillisessä maailmassa törmää tilanteeseen, jossa huomaa olevansa noin periaatteessa aivan samaa mieltä jonkin yksittäisen kristityn tai kokonaisen ryhmittymän kanssa, mutta ei kuitenkaan voi täydestä sydämestä lähteä mukaan kannattamaan tämän toimintaa.
Syntyy ehkä liikaa kysymyksiä, joihin ei oikein saa vastauksia. Tai on erottavinaan puolitiehen jäävää ajattelua, väkisin puserrettua uskonhenkisyyttä tai yksinkertaisesti sitä, että joku on liikkeellä väärään aikaan tai väärässä paikassa.
Onko Aito avioliitto -hankkeessa sittenkin käynyt niin, ettei pelin ymmärretä päättyneen? Onko tilanne kuin jääkiekko-ottelussa, jossa loppusummeri on soinut, yleisö on poistunut ja hallin valoja jo sammutellaan?
Hävinnyt joukkue on jäänyt silti kentälle pelailemaan ja toivoo, että voisi vielä vaikuttaa tulostaululla näkyviin numeroihin.
En pyri repimään kampanjaa riekaleiksi: minähän kannatan sen tavoitetta sinänsä. Pyrin silti avoimesti tuomaan esille pari asiaa, jotka kampanjassa mättävät, koska uskon, että monia muitakin korpeavat Aito avioliitto -hankkeessa samanlaiset asiat.
Hapantuneet perustelut
Kansalaisaloitteessa mainitaan niin sanotun vanhan avioliittolain olevan aidosti tasa-arvoinen.
"Oikeudellinen tasa-arvo toteutuu nykyisen vielä voimassa olevassa avioliittolaissa, koska laissa oleva mies ja nainen -sukupuoliedellytys ei ole mielivaltainen eikä siten syrjivä. Jokainen suomalainen, joka täyttää avioliiton edellytykset, voi liiton solmia yhtäläisillä ehdoilla jo nyt".
Valitettavasti keskustelu tämän asian osalta on jo ajat sitten muuttunut. Miksi kansalaisaloitteen tekijöiden on niin vaikeaa ymmärtää, ettei sukupuolineutraalin avioliittolain tasa-arvo viittaa naisen ja miehen tasa-arvoisuuteen vaan eri- ja samaa sukupuolta olevien pariskuntien tasa-arvoisuuteen? Nykylain kehuminen tasa-arvoiseksi kuulostaa ylimieliseltä letkauttelulta, jossa käsitteet ymmärretään tahallaan miten sattuu.
Kansalaisaloitteen mukaan "muutoslain säätämisen eduskuntakäsittelyssä jätettiin keskeisiä asioita kokonaan selvittämättä. Siinä ei selvitetty lakimuutoksen merkitystä lapsen.
Koko artikkeli: http://cc.bingj.com/cache.aspx?q=anssin kioski Avioliittokampanjan sisältö ei vakuuta&d=54044042023667040&mkt=en-ww&setlang=en-US&w=d8dF1ndagNwYvrlkCmxdJCQ0KxZyo0sA
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ruotsin helluntaipastorit ottivat julkisesti kantaa Raamattuun ja homoseksuaalisuute
Vapaisiin suuntien seurakuntiin erikoistunut, teologian tohtori Joel Halldorf synnytti taannoin Ruotsin kristillisessä Dagen -sanomalehdessä artikkelillaan helluntailaisten suhtautumista homoseksuaalisuuteen nykyajan yhteiskunnassa vilkasta keskustelua. 22 helluntaipastoria kokivat Halldorfin kirjoituksen kyseenalaistavan Raamatun selvän opetuksen siinä määrin, että he katsoivat tarpeelliseksi vastata siihen Dagenin sivuilla. Kirjoitusten johdosta keskustelu aiheesta velloo juuri nyt kuumana ruotsalaisessa kristillisessä mediassa ja suomalaistenkin on hyvä olla tietoisia Ruotsissa käytävästä keskustelusta. Ohessa käännettynä heidän vastauksensa Joel Halldorfin pääkirjoitukseen.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/691/ruotsin_helluntaipastorit_ottivat_julkisesti_kantaa_raamattuun_ja_homoseksuaalisuuteen