Ns. viralliseksi totuudeksi on nykyisin valittu ns. Krivosheevin työryhmän tulos jonka mukaan Neuvostoliitto kärsi 8.6 miljoonan sotilaan tappiot (menehtyneenä). Hämmästyttävää sinänsä että Krivosheevin lukemaa ei ole laajemmin kritisoitu tutkijapiirien ulkopuolella. Nimittäin Krivosheevin lukemissa on jo lähtökohtaisesti suuri ongelma: ne perustuvat neuvostojoukkojen komentajien ns. kenttäilmoituksiin. Useat venäläiset tutkijat ovat havainneet että ei ainoastaan lukuisista suurista taisteluista puuttuu tappiot kokonaan, myös monien aselajien tappiot eivät suinkaan sisälly näiden ns. kenttäraporttien ilmoituksiin.
Vuosien 1941-42 kaaoksessa ainakin 500 000 reserviläisen arvoidaan menehtyneen jo ennenkuin heidät oli ehditty rekistöröidä joukkoihin. Samoin koko sodan aikana tapahtui että kymmenet tuhannet reserviläiset kaatuivat taisteluissa ennenkuin heidät oli ehditty sisällyttää yksiköiden virallisiin vahvuuksiin. Edelleen lukuisat täydennysjoukot otettiin yksiköistä (tukijoukoista joiden tappiotilastot puuttuivat kokonaan). Usein täydennykset olivat hyvin sattumanvaraisia eikä niitä millään muotoa kirjattu ylös. Upseerit yksinkertaisesti määräsivät esim. huoltoosastosta tai työvelvollisista miehiä taistelujoukkohin. Kun he kaatuivat ei usein näitä menetyksiä kirjattu ollenkaan tappiotilastoissa.
S.N. Mihailev arvoi jo vuonna 2000 että NL:n todelliset sotatappiot menehtyneinä sotilaina olivat vähintäin 10.9 miljoonaa sotilasta.
On eräs asia josta vähemmän käydään esim. lännessä keskustelu: Neuvostoliiton omista rekistereistä paljastuu että peräti 7 miljoonan kadoksissa olleen sotilaan tiedot puuttuvat näiden 8.6 miljoonan lisäksi minkä Krivosheev arvioi menehtyneen, siis kenttäraporttien perusteella. David Glantz, tunnettu amerikkalainen sotahistorioitsija joka on tutkinut erityisesti itärintaman sotaa on päätynyt arvioon että noin 14.7 miljoonaa neuvostoliittolaista sotilasta menehtyi sodan seurauksena toisessa maailmansodassa joko sodan aikana tai välittömästi sodan jälkeen (haavoihin tms. sodasta johtuviin syihin).
S. A. Il’enkovin tutkimusprojekti on päänyt vuonna 2008 myös yli 14 miljoonan menehtyneen sotilaan lukemaan.
"Krivosheev's analysis obviously conflicts with the Russian Military Archives database of individual war dead, which still lists over 7 million missing soldiers and sergeants alone, as well as opinions of the highest ranking Russian officials"
"An alternative method to determine Soviet war losses is the Russian Military Archives database of individual war dead. S. A. Il’enkov, an official of the Central Archives of the Russian Ministry of Defense writing in the Journal of Slavic Military Studies, maintained that "complex military situation at the front did not always allow for the conduct of a full accounting of losses." He pointed out that reports from the field units did not include deaths in rear area hospitals of wounded personnel"
"Il’enkov concluded by stating "We established the number of irreplaceable losses of our Armed Forces at the time of the Great Patriotic War of about 13,850,000.[39] A more recent compilation made in March 2008 of the individuals listed in the card files puts total dead and missing at 14,241,000 (13,271,269 enlisted men and 970,000 officers)[40] This database is incomplete and does not include all men killed in the war; currently graves registration teams in Russia are identifying war dead that are not currently included in the database."
Vuosien 1941-42 kaaoksessa ainakin 500 000 reserviläisen arvoidaan menehtyneen jo ennenkuin heidät oli ehditty rekistöröidä joukkoihin. Samoin koko sodan aikana tapahtui että kymmenet tuhannet reserviläiset kaatuivat taisteluissa ennenkuin heidät oli ehditty sisällyttää yksiköiden virallisiin vahvuuksiin. Edelleen lukuisat täydennysjoukot otettiin yksiköistä (tukijoukoista joiden tappiotilastot puuttuivat kokonaan). Usein täydennykset olivat hyvin sattumanvaraisia eikä niitä millään muotoa kirjattu ylös. Upseerit yksinkertaisesti määräsivät esim. huoltoosastosta tai työvelvollisista miehiä taistelujoukkohin. Kun he kaatuivat ei usein näitä menetyksiä kirjattu ollenkaan tappiotilastoissa.
S.N. Mihailev arvoi jo vuonna 2000 että NL:n todelliset sotatappiot menehtyneinä sotilaina olivat vähintäin 10.9 miljoonaa sotilasta.
On eräs asia josta vähemmän käydään esim. lännessä keskustelu: Neuvostoliiton omista rekistereistä paljastuu että peräti 7 miljoonan kadoksissa olleen sotilaan tiedot puuttuvat näiden 8.6 miljoonan lisäksi minkä Krivosheev arvioi menehtyneen, siis kenttäraporttien perusteella. David Glantz, tunnettu amerikkalainen sotahistorioitsija joka on tutkinut erityisesti itärintaman sotaa on päätynyt arvioon että noin 14.7 miljoonaa neuvostoliittolaista sotilasta menehtyi sodan seurauksena toisessa maailmansodassa joko sodan aikana tai välittömästi sodan jälkeen (haavoihin tms. sodasta johtuviin syihin).
S. A. Il’enkovin tutkimusprojekti on päänyt vuonna 2008 myös yli 14 miljoonan menehtyneen sotilaan lukemaan.
"Krivosheev's analysis obviously conflicts with the Russian Military Archives database of individual war dead, which still lists over 7 million missing soldiers and sergeants alone, as well as opinions of the highest ranking Russian officials"
"An alternative method to determine Soviet war losses is the Russian Military Archives database of individual war dead. S. A. Il’enkov, an official of the Central Archives of the Russian Ministry of Defense writing in the Journal of Slavic Military Studies, maintained that "complex military situation at the front did not always allow for the conduct of a full accounting of losses." He pointed out that reports from the field units did not include deaths in rear area hospitals of wounded personnel"
"Il’enkov concluded by stating "We established the number of irreplaceable losses of our Armed Forces at the time of the Great Patriotic War of about 13,850,000.[39] A more recent compilation made in March 2008 of the individuals listed in the card files puts total dead and missing at 14,241,000 (13,271,269 enlisted men and 970,000 officers)[40] This database is incomplete and does not include all men killed in the war; currently graves registration teams in Russia are identifying war dead that are not currently included in the database."
Vastaukset 9
Vanhimmat
Stalinilla ei ollut tarvetta tietää montako musikkaa kuoli.
heh...kertokaapa milloin ryssä on totta puhunut?
Neuvostoliiton koko järjestelmä perustui pseudotodellisuuteen. Tappiot olivat niin valtavat että vuonna 1944 asevoimissa asepalveluksessa oli ikäluokat 1891-1927. Eli puna-armeija joutui ottamaan riveihinsä kaksi vuotta nuorempia sotilaita kuin Suomi ja peräti 10 vuotta vanhempi kuin Suomi. Tällä tempulla saatiin haalittua tynnörinpohjalta vielä tarvittavat noin 6 miljoonaa sotilasta. Lisäksi yli miljoona naissotilasta palveli paitsi huoltotehtävissä myös taistelutehtävissä. Oli pakko sillä tappiot olivat aivan sodan loppuun asti aivan valtavat.
Tuo 14-15 miljoonaa menehtynyttä sotilasta lienee aika lähellä lopullista totuutta. Yli 20 miljoonaa 14-70 vuotiasta neuvostoliittolaista miestä menehtyi sodassa. Heistä selvä enemmistö on menehtynyt sotapalveluksessa vaikkei kaikki tietenkään taistelukentällä. Menettihän Suomikin noin 12 000 sotilasta muulla tavoin kuin taistelutappioina. Sitäpaitsi Neuvostoliiton elintarviketilanne, hygienia, pula puhtaasta vedestä, taudit ym veloittivat todella paljon sodassa haavoittuneita sotilaita joita esim. USA kykeni pelastamaan 95% ja Suomikin noin 92%. Vain suhteellisen lievästi haavoittuneet toipuivat mutta pahasti loukkaantuneet menehtyivät joko sodan aikana tai välittömästi sen jälkeen. Olihan NL:ssa paha nälänhätä mm. vuosina 1946-47.
"Vuosien 1941-42 kaaoksessa ainakin 500 000 reserviläisen arvoidaan menehtyneen jo ennenkuin heidät oli ehditty rekistöröidä joukkoihin."
Kirosheev kylläkin toteaa että ko reserviläiset olivat jääneet vangiksi ennenkuin heidät oli ehditty liittää yksiköiden kirjanpitoon.
Se mistä useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä on se että lähes 21 miljoonaa yli 15-vuotiasta neuvostoliittolaista miestä menehtyi sodan vuoksi eli heitä kuoli enemmän kuin mitä normaalioloissa olisi ollut heidän kuolleisuutensa. Naisia kuoli noin 7 miljoonaa, heistä pieni osa asevoimien palveluksessa. Koska siviilit koostuivat valtaosaltaan naisista ja yli 15-vuotiaiden miesten osuus siviileistä oli huomattavan paljon pienempi noin 30-35% on syytä otaksua huolimatta siitä että miesten kuolleisuus sodan aikana siviilipuolellakin on naisia korkeampi ettei neuvostoliittolaisia miespuolisia siviilejä ole kuollut 7 miljoonaa vaan todennäköisemmin 5-6 miljoonaa. Näin ollen 20-21 miljoonasta miespuolisesta sodan uhrista 13-15 miljoonaa ollut kuollut sotapalvelusta suorittaessaan vuosina 1939-45 tai heti sen jälkeisinä vuosina.
Pidettiinkö niistä tappioista edes mitään kirjapitoa? Muistaakseni otto-ville selosti taannoin, että niitä selvitettiin kyselyillä vielä 1959-luvullakin.
"NL:n viralliset sotatappiot alakantissa - miksi?"
Siksi, että NL ja Venäjä ovat olleet kautta aikojen maailman suurimpia valehtelijoita!
"Muistaakseni otto-ville selosti taannoin, että niitä selvitettiin kyselyillä vielä 1959-luvullakin."
R.R. Ryynänen keksi seuraavan:
http://www.dupuyinstitute.org/ubb/Forum5/HTML/000051.html
jossa todetaan TsAMO:n nimilistasta seuraavaa:
"Immediately after the war and by 1949 the military commissariats conducted the so-called “canvass of yards” where they went to people’s yards and homes with lists of questions for relatives of frontline soldiers who did not return from the war, with the aim of identifying the missing. Such servicemen make up 60% of the card file. Lists and cards captured in 1944 which identify servicemen who died in captivity and other captured documents received in 1947-48 helped determine the fate of many."
Siitä saapi sellaisen kuvan että kyseisen listasta 60% perustui omaisille tehtyihin kyselyihin.
Kyseisen tutkimusmetodin ongelmistä antaa hyvän kuvan seuraava:
"From the 20 letters which have been counted, 116,513 person were removed from the total of permanent losses because they turned out to be alive according to reports from military commissariats. Of the remaining uncounted letters, it is reasonable to assume that there will be 30-40,000 more such people. The end result will be a number of around 150,000 persons who, according to reports from military units and military commissariats, were mistakenly counted as permanent losses, but who later turned out to be alive. They make up approximately 1.2% of the card file. "
Noin siis vuonna 1949.
Jos vastaavanlaisia “canvass of yards” olisi tehty myöhempinä vuosinakin, niin silloin olisi historian tutkimuksella materiaalia tutkia sitä millä nopeudella omaiset löytävät toisensa suuren mullistuksen jälkeen...